Mulla on pari kauris kaveria, jotka ovat erittäin huumorintajuisia ja avoimia. Itse olen myös kauris, mutta huumoria ei löydy samalla mitalla. Tajuan huumoria, mutten ikinä pysty tuottamaan sitä. Ja olen lisäksi toivottomattoman ujo. En yleensä tee aloitetta tutustuakseni ihmisiin (ellei ole pakko) vaan annan heidän tulla luokseni.
Tietenkin horoskoopit eivät määrittele kaikkien luonnetta ja olemme kaikki yksilöitä, mutta jotenkin tuntuu... ettei ujoja kauriita ole olemassa. Vai johtuuko tämä nuoresta iästäni? Tällä hetkellä olen 17-v.
Tietenkin horoskoopit eivät määrittele kaikkien luonnetta ja olemme kaikki yksilöitä, mutta jotenkin tuntuu... ettei ujoja kauriita ole olemassa. Vai johtuuko tämä nuoresta iästäni? Tällä hetkellä olen 17-v.
Vastaukset 14
Vanhimmat
isossa seurassa, tai ei yksinkertaisesti huvita vetää mitään keskustelua isolle porukalle ja pitää sitä yllä tai aloittaa sitä tai yrittää heittää huulta isolle porukalle. En tiedä, mistä se johtuu, kai se on sitten se ujous. Mutta en edes halua sitä, joten se vaan ei kuulu luonteeseeni. Kauriista sanotaankin että on enemmän tarkkailija kuin seuran keskipiste. Mutta sitten kyllä pienemmässä porukassa ja varsinkin kahden heitän kyllä läppää ja huumori hersyy.
Vieraisiin ihmisiin minulla ei ole ollut koskaan vaikea tutustua ja aloitteen tekijänä olen liiankin, etten sanoisi, uhkarohkea: saan katua myöhemmin:(
Olen seikkailunhaluinen ja rohkea ollut aina, mutta se nyt vaan ei oikein tässä elämäntilanteessa onnistu kun on näihin "raameihin" upotettu ja kahlittu. Kauris on monimutkainen ja vastakohtien luonne, sen tulet elämäsi aikana huomaamaan: ujo mutta rohkea, hiljainen mutta vilkas, seikkailunhaluinen ja mutta varovainen ja varuillaan, impulsiivinen mutta epäilevä. Voi sua tyttö parkaa!
Mä olen samanlainen kuin edellinen.
Paitsi olen oppinut peittämään ujouteni ja
pystyn (halutessani) hauskuuttamaan myös isoa massaa. Tosin viihdyn parhaiten "omieni parissa", joita ei kerrallaan montaa ole huoneessa.
sinä ja sun pari sivupersoonaasi? Näin ainakin mulla:)
Itsekseni viihdyn ja käyn keskusteluja pääni sisällä olevan piirin kanssa. Kolme vahvinta siellä eniten jyrää. Muutama maailmanpelastaja ja taiteilija, pari tehokkuusihmettä ja yksi arkkitehti. Viime aikoina sinne on tullut sellainen käytännöllinen sivuääni. En vielä ole tyyppiä tavannut mutta tokko se siellä kauan huutelee. ; )
Olen myös kauris, tammikuussa syntynyt sellainen... En ole ujo, mutta ihmiset usein kuvittelevat niin, sillä olen todella hiljainen. Ei vain kiinnosta puhua, ellei ole jotakin erittäin tärkeää sanottavaa. Huumorintajua minulla kyllä on, tosin taitaa olla aika kuivaa huumoria.
Ehkäpä nuo kaverisi ovat joulukuussa syntyneitä? Tunnen suoralta kädeltä ainakin kolme joulukuun kaurista, jotka ovat avoimia ja puheliaita.
Mä en oo ujo vaa päin vastoin!!! Oon niin äänekäs ku voi olla ( melkeen ) Ja mun paras kamu on myös kauris ja se on n. samanlainen ku mä ;P
hiljainen.... ääntä lähtee sitte ku oppii tuntemaan.
en osaa kertoa hyviä vitsejä mut hauska muuten olen
Tää on niin kauheen vaikeeta. Kun haluaisin sanoa, että olen juuri tuollainen, mutta kun en oikeasti ole, vaan olen juuri sen vastakohta. Sitten en olekaan, vaan olen jotain kolmatta asiaa ja lopulta en tiedä enää olenko, vai pitäisikö olla.
En sanoisi olevani ujo, mutta sekin riippuu. Joskus olen suuressa massassa ujo, joskus en puhu vaan sen takia koska ei ole mitään sanottavaa. Sitten kun satunkin eksymään "oikeeseen paikkaan" niin joukon lukumäärästä riippumatta juttua irtoo kyllä. Olen vaan sellanen ihminen, että kun satun sellaselle päälle, kerron kyllä paljon (ainakin omasta mielestäni) hauskoja juttuja, sitten on taas pitkiä aikoja jolloin juttua ei oikein irtoo vaikka mieli tekiskin jutella mukavia.
Tulen toimeen aikalailla kaikkien kanssa, vaihtelevasti myös ihmisten kanssa joista en pidä. Siitä huolimatta kyllä viihdyn suurimman osan ajasta omassa seurassani heittämässä läppää niille mun sivupersoonille, jotka ymmärtää mua parhaiten ja mä niitä :)
Kamalaa, ei tuolla lailla saa säikäyttää.
Hetken jo luulin, että "Ehkä otin, ehkä en"-mies on Kauris.
Helpotus: hän onkin syntynyt 17.7.1963, eli on siis...
tai jotain sinnepäin mullakin menee. Tuun toimeen sellaisten ja juuri sellaistenkin kanssa, joista välttämättä kaikki muut eivät pidä. Mua kiinnostaa persoonalliset ja vahvatkin persoonat, kuitenkin viihdyn vähän ujojen ja hiljaisten kanssa, siis ts. oikeastaan kaikkien kanssa.
Ja kuten Spacecakekin niin olen usein hiljaa kun ei ole mitään sanottavaa yksinkertaisesti. Kaikki jutut ei kiinnostaa. Sitten kun tulee jotain mielenkiintoista juttua, niin "herään" jos huvittaa. Sivupersoonat ehkä minuakin kuitenkin kaikkein parhaiten ymmärtää ja ne nauraa mun omaperäiselle huumorille :DDD
Öhm... olenko seonnut pahemman kerran vai luultiinko mua... mieheks? ...TAAS?
siinä käy, kun kuvassa näkyy vain kasvot ja osa dekolteeta.
Jos olisivat näkyneet myös jalat ja niissä mäkisukset, olisivat kaikki heti tienneet, että Naisesta! on kysymys.
taitaa useilla johtua kasvatuksen puutteesta. Jos on epävarma, miten missäkin tilanteessa menetellään/käyttäydytään, tulee halu...
Tule halu sulautua seiniin. Joskus pienempänä olin kyllä kieltämättä aika ujo... En kuitenkaan sanoisi olevani enää. Sekin oli vaan niitä piirteitä, mitä pystyy kehittämään ollakseen vähemmän ujo. Ei mitään ongelmaa :3 Viihdyn vaan yksikseni, eikä mun seura kyllä yleensä ihmisille tunnu maittavan muutenkaan.