Olen tässä juopotellut n, viikon putkeen; kaljaa ja viiniä niin, että promillet ovat pysyneet koko ajan yhden ja puolen paremmalla puolella.
Nyt sitten pitäisi lopettaa. Vierotusoireet (hikoilu, vapina ja kaikkinainen pahaolo) tulevat kun promillet laskevat alle yhteen.
Miten tästä selviää? Onko kokemuksia? Kannattaako hakea katkolle, vai loivennella?
Bentsoja kyllä on, mutta en uskalla niitä ottaa, kun en luota itseeni siinä suhteessa, etten niiden kanssa tulisi ottaneeksi alkoa.
Nyt sitten pitäisi lopettaa. Vierotusoireet (hikoilu, vapina ja kaikkinainen pahaolo) tulevat kun promillet laskevat alle yhteen.
Miten tästä selviää? Onko kokemuksia? Kannattaako hakea katkolle, vai loivennella?
Bentsoja kyllä on, mutta en uskalla niitä ottaa, kun en luota itseeni siinä suhteessa, etten niiden kanssa tulisi ottaneeksi alkoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Selviää hengissä vaikka pistää kerralla poikki sen putken, vähän valvotuttaa jne. Loivennus on kuulemma ihan hyvä tapa hoitaa pahimmat vierotusoireet mutta se vaatii taitoa. Ja jos et luota itseesi lääkeasioissa niin älä ota niitä.
Juoppojen matematiikasta tämän verran; mitään viikon putkea ei ole olemassakaan. Ei ole siis olemassa siinä tapauksessa, että putkea ei laita poikki.
Jätä bentsot väliin, mieluiten heitä sinne minne kuuluvatkin, vessanpönttöön siis. Homma hoituu kyllä parissa päivässä kotikonstein, mutta jos katkolla on tilaa, mene mieluiten sinne. Katko on oiva paikka saada etäisyyttä arkeen ja juopotteluun.
Perjantaina lopetin, putki oli tällä kertaa vain kymmmenisen päivää - tai jotain.
Siitä lähtien on valvottu, yhtenäkään yönä ei sekuntiakaan unta. Eilen sit alkoi äänet ja nyt kämpässä liikkuu kokoajan joku uhumassa kaverinsa kanssa ja annas olla kun kävin autolla kylällä, joka kolaus tai penkin natina oli 1000 W vahvarin läpi ajettu. Ja letkajenkka soi päässä puoli tuntia yhtä soittoa. Loppumatkasta sit kuunneltiin formulakisan selostusta.
Ei kivaa, mutta toivottavasti kannattaa. Näähän on vielä kevyttä tavaraa.
Hoituri määräs illaksi 3x10 mg Stesolidia ja 2 Imovanea. Nämä jo vakio-ohjelmassa olevien parin Ataraxin ja yhden Seroquelin lisäksi. Meinaa varmaan että nyt äijä ainakin nukkuu.
Mutta eroon pääsemisestä vielä - tuolloin perjantaina päätin että pitää kokeilla AAta vaikka olen vuodet ollut sitä mieltä, ettei siitä mitään apua ole.
Sinulla menee näköjään tuota lääkitystä ennestään. Ok, lääkkeet TAI viina, mutta EI lääkkeet JA viina.
En ole AA-laisia, mutta voin silti suositella sinua kokeilemaan. Potki vain itseäsi perseelle ja liikkelle AA:n suuntaan. Ei se ota, vaikka ei antaisikaan. Vähintään saatat kuulla juttuja mielenkiintoisista tapauksista ja mikset tavata mukavia hemmojakin.
Nyt reilu kolme viikkoa juomatta ja hyvin menee. Lekuri antoi sellaiset pillerit mukaan, että äijä nukahti istualteen kun odotin lääkkeiden laskehtimista.
Viikon ajan jatkui kärvistelyä, tällä kertaa onneksi kohtuullisen helppoa mutta ikävää. Toisaalta, kun homma oli jo ennestään tuttua, osasi siihen asennoitua.
Ja lupaus jonka itselleni tein, eli menen AA-ryhmään, on pitänyt. Aiempi kielteinen asennekin sitä kohtaan on hävinnyt tyystin - ei toisten ryhmäläisten käännytystyön tuloksena vaan yksinomaan oman ajatusmaailman muuttumisen vuoksi. Nyt on pois kokonaan kaunis ajatus että joskus oppisin kohtuukäyttäjäksi, sellaista ei alkoholistista tule. Pari vuotta elättelin kohtuukäytön ajatusta, mutta kohdallani se osoittautui täysin mahdottomaksi ajatukseksi. Lääkärit puhuvat solujen 'muistista', johon on tallentunut pysyvästi alkoholin mielihyvän tunne ja kun solut huomaavat että nyt sitä taas saa, on peli menetetty. Itse korostan hyvää suhdetta yläkertaan - omaan päänuppiin. Siellä on kaiken hyvän lähtökohta. Toistaiseksi joudun auttamaan tuota suhdetta lääkkeillä, mutta ne ovat pieni paha alkoholiin verrattuna, ja oikein käytettynä eivät edes aiheuta riippuvuutta.
Kiitos tästäkin raittiista päivästä keskustelupalstan kirjoittajille.