yleisesti 25-vuotiaasta 5-vuotiaan lapsen äidistä?(Lähinnä iästä...)
Olen todella kyllästynyt välistä saamiini kommentteihin nuoresta äitiydestäni vierailta tuntemattomattomilta ihmisiltä käydessämme esimerkiksi kaupassa tai liikkuessamme muualla hoitamassa normaaleja asioita. Tiedän itsekin ilman huomauttamista että olen nuori äiti ja kaiken lisäksi vielä yksinhuoltaja. Olen ylpeä lapsestani, enkä haluaisi hänenkään kuulevan välistä kommentteja. Ei ihmiset varmasti pahaa tarkoita, mutta ei tunnu kivalta kun minulle kommentoidaan iästäni.
Eihän se toki ole yleistä Suomen yhteiskunnassa, että lapsia yritetään saada ennen 30 täyttäessään. Minun elämäni on kuitenkin mennyt näin, ja olen pärjännyt. Myönnän että välillä on vaikeaa ollut selvitä kaikesta yksin, ja vanhempieni apua olen välillä tarvinnut. En näin jälkeenpäin ajatellen välttämättä itsekään suosittele 20-vuotiaana lapsen saamista, varsinkaan jos tulevaisuus on yksinhuoltajana. Mutta en myöskään vaihtaisi mitään päivää pois raskausajasta saakka tähän päivään.Tämä kaikki on ollut erittäin rikas kokemus kaiken kaikkiaan. Ja tällä hetkellä minulla on kuitenkin jo kaikki muu mitä voi toivoa olevan, paitsi elämänkumppani. Minulla on lapseni,terveys, kohta valmis ammattikorkeakoulututkinto,vakituinen työpaikka alallani. Joten miksi vastaantulevat ihmiset eivät vain voisi antaa olla ja hyväksyä ilman kommentteja ikääni katsoen?
Pitkä alustus alussa mainitsemaani kysymykseen, mutta ajatteletteko kaikki näin? On tylsää liikkua julkisilla paikoilla kommenttien kera...
Äiti, -80
Olen todella kyllästynyt välistä saamiini kommentteihin nuoresta äitiydestäni vierailta tuntemattomattomilta ihmisiltä käydessämme esimerkiksi kaupassa tai liikkuessamme muualla hoitamassa normaaleja asioita. Tiedän itsekin ilman huomauttamista että olen nuori äiti ja kaiken lisäksi vielä yksinhuoltaja. Olen ylpeä lapsestani, enkä haluaisi hänenkään kuulevan välistä kommentteja. Ei ihmiset varmasti pahaa tarkoita, mutta ei tunnu kivalta kun minulle kommentoidaan iästäni.
Eihän se toki ole yleistä Suomen yhteiskunnassa, että lapsia yritetään saada ennen 30 täyttäessään. Minun elämäni on kuitenkin mennyt näin, ja olen pärjännyt. Myönnän että välillä on vaikeaa ollut selvitä kaikesta yksin, ja vanhempieni apua olen välillä tarvinnut. En näin jälkeenpäin ajatellen välttämättä itsekään suosittele 20-vuotiaana lapsen saamista, varsinkaan jos tulevaisuus on yksinhuoltajana. Mutta en myöskään vaihtaisi mitään päivää pois raskausajasta saakka tähän päivään.Tämä kaikki on ollut erittäin rikas kokemus kaiken kaikkiaan. Ja tällä hetkellä minulla on kuitenkin jo kaikki muu mitä voi toivoa olevan, paitsi elämänkumppani. Minulla on lapseni,terveys, kohta valmis ammattikorkeakoulututkinto,vakituinen työpaikka alallani. Joten miksi vastaantulevat ihmiset eivät vain voisi antaa olla ja hyväksyä ilman kommentteja ikääni katsoen?
Pitkä alustus alussa mainitsemaani kysymykseen, mutta ajatteletteko kaikki näin? On tylsää liikkua julkisilla paikoilla kommenttien kera...
Äiti, -80
Vastaukset 16
Vanhimmat
Täällä samanlaisia kokemuksia... Olen kylläkin viikon päästä naimisiin menossa ja kotiäitinä. Sain poikani pari viikkoa ennen kun 20v täytin, tyttöni 2,5 vuotta myöhemmin. Nyt lapseni siis 3,5v ja 1v. Ja kolmas raskaus alussa... Saas nähdä paheneeko kommentit ja mulkoilu mahan kasvaessa. Olen pian 24v, mutta kuulema nuoremman näköinen. Mielestäni on typerää, että muka ikä tekee paremmaksi. Miehen suvussa nainen jolla 8 lasta 5 eri miehen kanssa, 3 nuorinta saanut yli 4kymppisenä, ja lapset huostaanotettu jatkuvan juomisen ja lasten heitteillejätön vuoksi... Ikäni vuoksi luullaan vaikka mitä, mutta ei, en polta, en juo, baarissa kävin viimeksi 18-vuotiaana, en vaihda miestä jatkuvasti (aina sama ollut) :) meillä ei tuijoteta videoita tuntikausia koska meillä ei niitä vehkeitä edes ole, lapsia ei raahata isovanhemmille hoitoon jne... Mutta tosiaan, minuakin kiinnostaisi se, miksi on niin kiva luokitella äidit iän mukaan?
kirjoituksestasi saa käsityksen, että olet sitä mieltä, että kaikki yli 40-vuotiaana lapsen saaneet äidit ovat alkoholisteja joiden lapset on huostaanotettu. ja että sinusta tekee paremman äidin se, että olet nuori?
mitä ihmettä te välitätte mulkoilusta ja sanomisetkin voi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, itsehän elämänne parhaiten tiedätte.
minuakin kiinnostaisi tietää miksi haluat luokitella äidit iän mukaan.
Arvasin että joku ymmärtää väärin. Se oli vain esimerkki..! Että meitä on monenlaisia... Tätini on 39-vuotiaana esikoisensa saanut ja toisen vielä myöhemmin, mutta on todella hyvä äiti, lapset tasapainoisia ja ihania. Mielestäni pääpointti on, että ei se ikä todellakaan kaikkea kerro.
löytyy. Ikävää, että olet joutunut samojen kommentointien ja mulkoilujen kohteeksi.Toivotan hyviä jatkoja perheesi kanssa ja voimia arkeen. Yritetään olla huomaamatta niitä mulkoiluja ja kommentteja, vaikka se tosin välillä vaikeaa onkin
:)
Hän ei missään tapauksessa tarkoittanut asiaa niin kuin sinä sen esitit. Todellinen kanta tulee esiin varsin hyvin. Ainakin minä ymmärsin niin, että äiti voi olla hyvä tai huono iästä riippumatta.
tilastoilla on jotain tekemistä? Ikävä tosi asia vain on, että ESIM. tupakointi raskausaikana tai yksinhuoltajuus on yleisempää nuorten äitien keskuudessa. Se ei toki tarkoita, että KAIKKI nuoret äidit tupakoisi tai olisi yh:ia, mutta tämä tilastollinen totuus on kai vain kestettävä nuorena äitinä?
Itse en ajattele automaattisesti, että äiti olisi "huonompi" jos on nuori. En yleensäkään ajattele ihmisten olevan huonoja vaan valintojen, joite he tekevät. En pelkää sanoa, että tupakointi tai alkon suurkulutus on huono valinta ja tyhmää. Siitähän on kiistatonta näyttöä.
Kun minä menin kouluun, kaikki ihmettelivät kun minulla on niin hirveän vanha äiti. Ajatella, äitini oli vähän YLI 30-vuotias kouluun mennessäni!
:D
Ajat ovat todella muuttuneet. Kiinnostamaan jäikin, että mitä vuosikymmentä elitte, kun asiat näin olivat?
välittäkö.
Itse olen syntynyt v.-71 ja ekan muksun sain -94,toisen 95,no sitten olikin välillä päästävä oikeasti töihin,ettei päässä napsahda.(en ole mikään neljänseinän sisälle jäävä tyyppi).
Sitten sain kolmannen v -00 ja neljännen -01.
Eli olin suhteellisen nuori kun aloitin,mutta silti alle kolmekymppinen kun lopetin.
Itse olen ollut ratkaisuuni erittain tyytyväinen,sillä jos saan terveenä pysyä,niin 50v,minulla on kaikki lapset aikuisia ja voin viettää silti omaa elämääni täysillä.
Lapset olen tehnyt muuten kaikki samalle isälle ja isä löhöilee nytkin tuolla sohvalla.
minulla ja miehelläni on 1 ja 5 vuotiaat pojat.olen siis vasta 23 ja mies saman ikäinen.voit varmaan kuvitella millaisia ilmeitä me saamme.mutta mitä sitten,ennemmin nuo ihmettelyt nuoruudestamme kun päivittelyt siitä että kuinka te noin vanhana lapsia teitte.
nykyään kun lapsen tekoa lykätään niin että vanhempia luullaan isovanhemmiksi.
että ole vaan ylpeä äitiydestäsi ja jos joku päivittelee niin tuumaa vaan että oletpahan vielä hengissä tapaamaan sitten lapsenlapsesi...
hyvää kesää sinulle ja lapsellesi ja anna puheiden mennä toisesta sisään ja toisesta ulos,ja mitä lapsiin tulee niin ne suhtautuu kuten sinä,joten jos sinä loukkaannut,lapsesi loukkaantuu
minulle ole pahemmin ulkopuoliset kommentoineet ääneen iästäni. Olen 31v neljän lapsen äiti, vanhin 16v nuorin 2kk. Tietenkin ihmiset, joille olen kertonut olleni 15 saadessani ensimmäisen lapseni, ovat ihmetelleet, mutta mitään negatiivista kommenttia en ole suoraan kuullut (paitsi sosiaalivirkailijalta).
mutta olikohan silloin 10-20-30 vuotta sitten erilaiset asenteet... Nykyään ei riitä mikään, "vaatimuksia" on iästä ja vaikka mistä... 2kymppinen on liian nuori, 4kymppinen liian vanha, kotiäiti huono kun ei muka lapset saa virikkeitä, uraäiti muka huono kun ei itse hoida lapsiaan jne loputtomiin.
Olipa 18, 25 tai 40vee äiti :)
"ylenkatse" taitaa olla joku tyyppivika joissain aikuisissa. Kaikki eivät tee sitä, mutta itse olen huomannut että se on yleisempää juuri kolmikymppisten joukossa, ovat olevinaan niin aikuisia että... Nelikymppiset ja viiskymppiset eivät sitä niin laajalti harrasta kuin kaikkitietävät keski-ikää lähestyjät.
Itse olen nyt 22, ja minua kohdellaan kaikissa sukutapaamisissa vieläkin kuin lasta. En kylläkään ole äiti, mutta ikäni puolesta ja parisuhteen puolesta (seurustellut vakavasti kaksi vuotta, oma asunto ostettuna jne..) voisin hyvin aloittaa lasten tekemisen. Sen sijaan esim. 23-vuotiasta serkkuani jolla lapsi, kohdellaan aikuisen naisen tavoin. Käytökseltämme emme eroa mitenkään, hänkin kuitenkin pistänyt merkille oudoksuen miksi muka lapsi muuttaa ihmisen "arvoa", tässä tapauksessa päinvastaiseen suuntaan kuin sinulla..
Eivät vanhempani minun soisi lasta saavan ennen kuin opinnot ohi, mutta silti outoa että vanhempien käytös sekä vieraiden ihmisten käytös alentuvaa! Eräskin kommentti juhlissa kuului: "No mitäs vauva.. Vai olisitko mieluummin teini?" Ja naurua päälle. En nähnyt asiassa mitään nauramisen arvoista, varsinkaan kun tuon kommentin heittäjällä ikää 30 vuotta, siis vajaa 10 vuotta vanhempi kuin minä..?
Kyllä se on typeryyttä joka tuollaiseen ikäsyrjintään lähtee. Itse olen katsonut halveksuen näitä tyyppejä jo pitkään. Se että on ns. aikuinen (eli yli 30?) tarkoittaa sitä että pitäisi olla fiksu ja kypsä. Silti tuntuu että se kypsyys vielä odottaa ottajaansa.. Osoittaa harvinaista typeryyttä tulla laukomaan tuollaisia kommentteja, tietämättä mitään toisesta ihmisestä. Aikuinen ihminen kykenisi kohtelemaan toisia ihmisiä tasa-arvoisesti ja kunnioittaen, oli ikä mikä tahansa.
Minä tein ensimmäisen lapseni 21 vuotiaana.anna akkojen kotkottaa äläkä välitä.kateellisia piruparat.hymyile!
Sain lapseni 19-vuotiaana, nuorena siis ja näytinkin silloin varmasti 15-vuotiaalta. Meihin/minuun ei ikinä ole luotu sääliviä taikka negatiivisia katseita, päinvastoin.
Riippuu kai itsestä, asenteesta tai seudusta missä asuu.
kunnassa 10 000 ihmistä.