http://www.tukiasema.net/gallup/default.asp?gallupID=19
tulos:Päädyimme seuraavanlaiseen arvioon
Testin mukaan olet vakavasti masentunut. Jos tunnistat itsessäsi masennuksen oireita, voit keskustella asiasta oman lääkärisi tai terveydenhoitajasi kanssa. Masennuksesta ja sen oireista löytyy artikkeli sivuiltamme. Kartoita elämästäsi positiivisia asioita ja nauti niistä. Jos sinulla on huolia ja murheita, jaa ne omaisten tai ystävien kanssa. Muista että erilaiset terveys ja mielenterveyspalvelut ovat käytettävissäsi.
No. Tämähän ei ollut uutinen. Käyn psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Siellä puhutaan enemmän säästä, kuin voinnistani.
Myös psykiatrian erikoislääkäri tapaili minua joskus. Ehkä suurin virheeni oli mennä aikoinaan valittamaan, että on paha olla. Tämä lääkäri kun teki kanssani sellaisen diilin, että voin jäädä töistä pois ja hän kirjoittaa takautuvasti sairauslomatodistuksen. Tästä sopimuksesta kului alle vuosi ja olin alkoholisoitumassa, bentsoriippuvainen, menettänyt ammattini. Puolen vuoden kuluttua sain pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Kela -kortissa lukee Y 112.
Ja minulla oli vain esiintymispelkoa ja hieman veemäisiä työkavereita, jonka takia oli hankala käydä työssä. Olin epäsosiaalinen, ujo.
Kävin hakemassa apua mielenterveystoimistosta. Ja tässä tulos. Tapahtuneesta on aikaa 11 vuotta. En ollut silloin vielä edes 40 -vuotias.
Oloni on nykyään paljon huonompi kuin ennen. Lääkkeenä Efexor, mutta se vain väsyttää. Lisäksi tietysti bentsot. 20 mg diapamia joka päivä maailman tappiin. Toleranssi tietenkin noussut.
Toisaalta tuo Efexorkin hirvittää. Mitä se tekee loppupeleissä aivoille? Ainakaan sitä ei pysty lopettamaan. Jos yrittää, alkaa etsiä liukuvaa köyttä ja vahvaa oksaa, noin kuvainnollisesti.
Mielenterveyshoito on Suomessa täysin perseestä ja alalla on lääkäreitä sekä hoitajia, jotka ovat ns. leipäpappeja. Vähät välittävät potilaasta sen jälkeen kun on resepti lyöty kouraan. "Koitahan pärjäillä nähdään syksyllä". Kas kun ei lisännyt, "jos vielä olet elossa".
Yritin itse ehdottaa, että josko alkaisin tehdä jotakin pientä työtä, josta saisin pienen eläkkeen lisäksi hieman lisäanasiota. Jyrkkä ei lääkäriltä. Ei ei, joudut maniaan, jos työtä teet! Ajattelin vain itse, että elämä ei tuntuisi niin turhalta, kun saisi tehdä edes jotakin. Eläkkeen maksajan puolesta saisin ansaita 1000€ /kk, ennen kuin se vaikuttaisi eläkkeeseen. Auttaisi taloudelliseen ahdinkoon ja siltä osin varmaan helpottaisi masennusta.
En mä tiedä mitään. Ulkona on mahtava ilma, mutta minä palelen, enkä jaksa lähteä mihinkään.
Hyvää kesää kaikille.
tulos:Päädyimme seuraavanlaiseen arvioon
Testin mukaan olet vakavasti masentunut. Jos tunnistat itsessäsi masennuksen oireita, voit keskustella asiasta oman lääkärisi tai terveydenhoitajasi kanssa. Masennuksesta ja sen oireista löytyy artikkeli sivuiltamme. Kartoita elämästäsi positiivisia asioita ja nauti niistä. Jos sinulla on huolia ja murheita, jaa ne omaisten tai ystävien kanssa. Muista että erilaiset terveys ja mielenterveyspalvelut ovat käytettävissäsi.
No. Tämähän ei ollut uutinen. Käyn psykiatrisen sairaanhoitajan juttusilla. Siellä puhutaan enemmän säästä, kuin voinnistani.
Myös psykiatrian erikoislääkäri tapaili minua joskus. Ehkä suurin virheeni oli mennä aikoinaan valittamaan, että on paha olla. Tämä lääkäri kun teki kanssani sellaisen diilin, että voin jäädä töistä pois ja hän kirjoittaa takautuvasti sairauslomatodistuksen. Tästä sopimuksesta kului alle vuosi ja olin alkoholisoitumassa, bentsoriippuvainen, menettänyt ammattini. Puolen vuoden kuluttua sain pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen. Kela -kortissa lukee Y 112.
Ja minulla oli vain esiintymispelkoa ja hieman veemäisiä työkavereita, jonka takia oli hankala käydä työssä. Olin epäsosiaalinen, ujo.
Kävin hakemassa apua mielenterveystoimistosta. Ja tässä tulos. Tapahtuneesta on aikaa 11 vuotta. En ollut silloin vielä edes 40 -vuotias.
Oloni on nykyään paljon huonompi kuin ennen. Lääkkeenä Efexor, mutta se vain väsyttää. Lisäksi tietysti bentsot. 20 mg diapamia joka päivä maailman tappiin. Toleranssi tietenkin noussut.
Toisaalta tuo Efexorkin hirvittää. Mitä se tekee loppupeleissä aivoille? Ainakaan sitä ei pysty lopettamaan. Jos yrittää, alkaa etsiä liukuvaa köyttä ja vahvaa oksaa, noin kuvainnollisesti.
Mielenterveyshoito on Suomessa täysin perseestä ja alalla on lääkäreitä sekä hoitajia, jotka ovat ns. leipäpappeja. Vähät välittävät potilaasta sen jälkeen kun on resepti lyöty kouraan. "Koitahan pärjäillä nähdään syksyllä". Kas kun ei lisännyt, "jos vielä olet elossa".
Yritin itse ehdottaa, että josko alkaisin tehdä jotakin pientä työtä, josta saisin pienen eläkkeen lisäksi hieman lisäanasiota. Jyrkkä ei lääkäriltä. Ei ei, joudut maniaan, jos työtä teet! Ajattelin vain itse, että elämä ei tuntuisi niin turhalta, kun saisi tehdä edes jotakin. Eläkkeen maksajan puolesta saisin ansaita 1000€ /kk, ennen kuin se vaikuttaisi eläkkeeseen. Auttaisi taloudelliseen ahdinkoon ja siltä osin varmaan helpottaisi masennusta.
En mä tiedä mitään. Ulkona on mahtava ilma, mutta minä palelen, enkä jaksa lähteä mihinkään.
Hyvää kesää kaikille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
välillä palelen tosissani ja ihmiset katsoo kun kävelen takki päällä helteellä. En paljon liikukaan missään, kaupassa on pakko käydä. Otin 3 tunnin mittaisen työrupeaman kuutena päivän viikossa, että olisi jotain tekemistä. Mutta jälki ei ole hyvää, en saa siitä mitään iloa, ainoastaan kauheen stressin kun pitää kiireesti tehdä ja jälki ei miellytä itseänikään, eikä se tuota paljon mitään.
Olenkin ajatellut, että tuo palelu johtuu masennuksestani, johon olen syönyt lääkkeitä jo monta vuotta. Olisi kiva nauttia auringon paisteesta ja työn ilosta mutta ei kun ei. Eläkkeelle en kuitenkaan pääse.
vaan joutumista, työkyvyttömyyseläkkeelle.
Sen jälkeen ei kelpaa enää mihinkään. Ja tuntee itsensä tosi nollaksi.
ei todellakaan ollut mikään ilo et työkyvyttömyys-eläkkeelle tyrkättiin. Tein valituksiakin asiasta, mut ei auttanut. Ja kyl ne jotka on esim. kuntoutustuel, on viel jotain toivoa. Mutta meitä työkyvyttömyys-eläkkeellä olevia ei kukaan huomaa edes olevan olemassa. ainakaan mitään hoitoa,terapiaa tai kuntoutusta, lomista puhumattakaan ei myönnetä. Sama kuin tappaisi itsensä, tuskin kukaan huomais. Onneks lekurit kirjoittaa hyviä "fiiliksiä" antavia lääkkeitä ja paljon kun vaan tietää mist &miten hakea. Että näinkin voi/pitää elää; vaik ei tahtoiskaan.
olisi hyötyä jonkin pienen työn tekemisestä, jos kerran itse tunnet niin. ota asia uudelleen esille. sinunkin tilanteesi "elää" koko ajan, elämäsi ja mielentilasi eivät ole millään välttämättömyydellä tuhoon tuomitut. "ei mikään ole mennyttä vaan kaikki menevää...", kuten hannu mäkelä runoili!
ja kaikille teille toisillekkin Hyvää ja aurinkoista tätä päivää:)
Teeppä pienet eväät ja menet vaikka hetkeksi johonkin ulos istuskelemaan ja nauttimaan kauniista kesäpäivästä.Älä jää koko päiväksi sisälle murehtimaan.Ehkäpä vielä löytyy jotain pientä iloa sinunkin elämään:)
Tulen illalla kurkkaamaan oletko noudattanut neuvoani:))
En pysty syömään. Ulkona on ihmisiä.
Minun silmissäni päivä oli musta.