Meillä on 4 lasta,
4v. 3v. 2v. ja 8kk.
Minkä ikäiselle olette antaneet herkkuja (Keksiä, karkkia, jätskiä..)
Meillä ollaan hirveän tiukkoja asian suhteen,
vanhimmalla lapsella diabetes, ja kun se todettiin niin ruettiin hirveän tarkoiksi.
Kaksi vanhinta on jossain kutsuilla muistaakseni maisaneet jotain keksiä/pullaa,
karkit on jääneet kokonaan maistamatta.
Jätskiä kesäisin saavat mutta sitäkin aika säästeliäästi ja harvoin, ja vain sellaista sokiritonta rasvatonta,
ja sitäkin vain hiukan kun se on niin hirveän kallista.
kaikille olen antanut joskus vähän mehua (sokeritonta, mutta ei aspartaamilla makeutettua kuitenkaan)
Meillä oikeastaan kaikki syö sama aruokaa kuin esikoinen, ettei kukaan tule mustasukkaiseksi
ja muutenkin helpompaa valmistaa kaikille sama ruoka.
Mutta olen tässä ruennut miettimään, että kun lapset kasvaa niin jossain aina tarjotaan
herkkuja, ja silloin niihin viimeistään tutustuu,
ja herkuilta ei voi välttyä.
Miten voisi turvata lapselle mahdollisimman hyvän terveyden, erossa herkuista ja makeisista?
Kun siinä varmaan herkästi käy niin että jos sortuu antamaan ja lapsi tykästyy vaikka karkkiin, niin siitä alkaa luonnollisesti pitää ja sitä haluaa lisää.
Mites teilläpäin hoidettu tätä ongelmaa?
Onko muita perheitä joissa lapsille ei anneta juuri ollenkaan herkkuja?
Minä olen sitä mieltä että herkut ja karkit ei kuulu alle 2 vuotialle.
Entäs te??
4v. 3v. 2v. ja 8kk.
Minkä ikäiselle olette antaneet herkkuja (Keksiä, karkkia, jätskiä..)
Meillä ollaan hirveän tiukkoja asian suhteen,
vanhimmalla lapsella diabetes, ja kun se todettiin niin ruettiin hirveän tarkoiksi.
Kaksi vanhinta on jossain kutsuilla muistaakseni maisaneet jotain keksiä/pullaa,
karkit on jääneet kokonaan maistamatta.
Jätskiä kesäisin saavat mutta sitäkin aika säästeliäästi ja harvoin, ja vain sellaista sokiritonta rasvatonta,
ja sitäkin vain hiukan kun se on niin hirveän kallista.
kaikille olen antanut joskus vähän mehua (sokeritonta, mutta ei aspartaamilla makeutettua kuitenkaan)
Meillä oikeastaan kaikki syö sama aruokaa kuin esikoinen, ettei kukaan tule mustasukkaiseksi
ja muutenkin helpompaa valmistaa kaikille sama ruoka.
Mutta olen tässä ruennut miettimään, että kun lapset kasvaa niin jossain aina tarjotaan
herkkuja, ja silloin niihin viimeistään tutustuu,
ja herkuilta ei voi välttyä.
Miten voisi turvata lapselle mahdollisimman hyvän terveyden, erossa herkuista ja makeisista?
Kun siinä varmaan herkästi käy niin että jos sortuu antamaan ja lapsi tykästyy vaikka karkkiin, niin siitä alkaa luonnollisesti pitää ja sitä haluaa lisää.
Mites teilläpäin hoidettu tätä ongelmaa?
Onko muita perheitä joissa lapsille ei anneta juuri ollenkaan herkkuja?
Minä olen sitä mieltä että herkut ja karkit ei kuulu alle 2 vuotialle.
Entäs te??
Vastaukset 6
Vanhimmat
jonkun verran saat vastauksia tuosta vähän alempaa, kun jotakuta muutakin kyseinen asia kiinnosti.
Meidän 2-vuotias on saanut silloin tällöin jäätelöä. Pullaa ja keksejä saa, jos niitä kotona muutkin syövät, tätä tapahtuu kuitenkin tosi harvoin. Karkkia ei syö vielä ollenkaan. Limua ei myöskään juo, koska sitä meillä ei koskaan kotona ole. Mehua on saanut. Ja silloin kun jossain kyläillään, niin saa kyllä maistaa kaikkea mitä tarjotaan.
Kun herkkuja tarjotaan kohtuudella, niin ei niistä mitään vaaraa ole. Karkkipäivä on yksi hyvä keino. Kun ei sitten edes pidä kotona herkkuja, niin ei lapsi niitä osaa vaatia.
Kun olin pieni, itsekään en saanut ikinä yhtään herkkuja. Edes maistaa Kaverien synttärikutsuillakaan en. Sanottiin, että niin kauan kun tässä talossa asut, syödään terveellisesti.
Heti kun muutin pois, aloinkin kapinoida ja opiskelijan ruokavaliooni kuului pelkkä karkki, jätski ja muut herkut.
Sitäkin sopii miettiä.
(Vastasin siis alkuperäisen kirjoittajan viestiin, tuli vaan väärään kohtaan)
asiasta suurta numeroa ja tabua.
Meillä ei esimerkiksi karkkipäivä toiminut ollenkaan.Karkki oli mielessä joka kerta kaupassa ja vaikka eivät tivolia sen suhteen nostaneetkaan niin se ainainen rankutus siitä että nii-in karkkia ostetaan sitten karkkipäivänä ärsytti minua.
Nyt vaikka ostettaisiin joka päivä niin eivät muista sitä syödä kotona kuitenkaan.
Samoten tuttavaperheessä kävi niin että kun kotona ei saanut ja kylässä oli lupa kuitenkin ottaa niin nehän olivat syödä pöytäliinatkin....
Eli mikä toimii toisella ei toimi kaikilla....
lapset saavat silloin tällöin jäätelöä, keksiä, joskus karkkiakin. Kohtuudella tietysti, eikä namit korvaa koskaan oikeaa ruokaa. Syönnin päälle saavat siis silloin tällöin herkutella, jolloin vatsaan ei kovasti enää herkkuja mahdukkaan. =)
Minulla on lähipiirissä parikin elävää esimerkkiä..perheitä, joissa lapset eivät ole koskaan saaneet herkkuja. Viimeviikonloppuna sitten juhlissa seurasin, kun erään perheen lapset ahtoivat kakkua ja keksejä kuin hullut ja varastelivat vanhemmiltaan salaa sipsejä ja karkkeja noutopöydästä. Oli niin suurta herkkua, kun ei ollut kotona saanut. Meidän lapset maistoivat ruuan päälle hyvin pienet palat kakkua ja karkit jäi syömäti. Kaupassakaan eivät (vielä!) kilju karkkihyllyllä, vaan toteavat, että siellä niitä on ("kaakkia").
Miksi tehdä asiasta niin suuri tabu, että se houkuttaa entisestään kiellettyyn???? Kaikkea kohtuudella, se on minun mottoni. =)
Meillä lapset ovat kyllä muutoinkin kaikkiruokaisia, vihannekset, marjat, lihat, kalat, kanat..kaikki menee, koska ruoka on ollut aina monipuolista ja isä ja äiti antaa esimerkkiä syömällä itsekkin terveellisesti...joskus herkutellen. Mutta luultavasti meillekkin koittaa vielä se nirsoilu aika, ei ole onneksi kuitenkaan vielä koittanut.