Olen lukenut muutamia kertoja tätä palstaa ja huomannut että täällä on välil aika inhottavia kommentteja vaik asiallisesti joku kysyisikin neuvoja tai tukea.
Itse sain ensimmäisen lapsen 18v, toinen 21v ja nyt odotan kolmatta ja täytän 23v.
Kaikki lapset ovat samalle isälle ja olemme onnellisesti naimisissa.
Halusin kertoa itsestäni ja meistä sen takia, koska vaikka sain ekan nuorena niin en silti pilannut elämääni. Minulla ei ole ammatillistakoulutusta, mutta olen edelleen nuori ja kerkeen opiskelemaan vaikka mitä, kun lapsetkin ovat sit vanhempia.
Onhan se totta, että kun saa lapsia niin sit ei enää juosta kylillä koko ajan, olet vastuussa lapsestasi koko loppu ikäsi jne..
Rankkaa on välillä ollut, mutta niin on varmasti kaikilla, sai lapsen sit 17v tai 30v vanhana.
Olen kyllä ikuisesti onnellinen, että olen saanut nämä ihanat lapseni :)
Omalla tarinallani en kannusta ketään tekemään lapsia nuorena, mutta haluan että ne jotka haukkuvat ja syrjivät nuoria äitejä huomaisivat että kyllä sitä nuori kans osaa ja pärjää.
Jos joku haluaa jutella lisää tai kysyä jotain niin vastaan mielelläni.
Lapsi on lahja!!!
Itse sain ensimmäisen lapsen 18v, toinen 21v ja nyt odotan kolmatta ja täytän 23v.
Kaikki lapset ovat samalle isälle ja olemme onnellisesti naimisissa.
Halusin kertoa itsestäni ja meistä sen takia, koska vaikka sain ekan nuorena niin en silti pilannut elämääni. Minulla ei ole ammatillistakoulutusta, mutta olen edelleen nuori ja kerkeen opiskelemaan vaikka mitä, kun lapsetkin ovat sit vanhempia.
Onhan se totta, että kun saa lapsia niin sit ei enää juosta kylillä koko ajan, olet vastuussa lapsestasi koko loppu ikäsi jne..
Rankkaa on välillä ollut, mutta niin on varmasti kaikilla, sai lapsen sit 17v tai 30v vanhana.
Olen kyllä ikuisesti onnellinen, että olen saanut nämä ihanat lapseni :)
Omalla tarinallani en kannusta ketään tekemään lapsia nuorena, mutta haluan että ne jotka haukkuvat ja syrjivät nuoria äitejä huomaisivat että kyllä sitä nuori kans osaa ja pärjää.
Jos joku haluaa jutella lisää tai kysyä jotain niin vastaan mielelläni.
Lapsi on lahja!!!
Vastaukset 12
Vanhimmat
tule kirjoittamaan 10 vuoden päästä varmaan olette silloin jo eronut älä rupea viisastele
se tarina?
Plus että parin kolmen vuoden perusteella ei pysty sanomaan yhtään mitään.
Minkä parin kolmen vuoden perusteel??!!
Me olemme olleet yhdessä kahdeksan vuotta ja naimisissa siitä puoli vuotta :)
Kumma kuinka heti löytyy taas ihmisiä joilla negatiivinen asenne, miksi edes olette tällä palstalla jos teitä häiritsee niin paljon!
esille se tuosta "tarinastasi" millään tavalla... Sitähän siinä kysyin että jaa mikä tarina..
sait mut ainakin hymyilemään, kiitos siitä!
Itse olen kohta 20-vuotias ja raskaana. Raskaus on ihan alussa vasta. Asun tällähetkellä ulkomailla ja lapsen isäkään ei ole suomalainen. Ollaan tunnettu vasta pari kuukautta ja on vaikee siksi selittää sitä et miten vahva tunne meillä on toisistamme, ei kai sitä kukaan muu voikaan uskoa. Nyt mietitään sitten et mitä tekis?
20-vuotias? miksi ihmeessä kirjoittelet teinien palstalle.
Tosin voit kyllä olla yhtä kypsä kuin nää "fiksut" teinit tällä palstalla.
Hienoa, että olette onnellisesti yhdessä vieläkin kahdeksan vuoden jälkeen. Se tuntuu todella pitkältä ajalta.
On hienoa, että myös kerrot sen meille muille nuorille äideille ja iseille, että hyvin pyyhkii vaikka lapsia onkin nuorena saatu. Ihmiset saavat siitä varmasti apua ja uskoa elämäänsä. Miksi turhaan viedä toisilta ilo elämästä, kun sen voi saada parhaimmassa tapauksessa toiselle takaisin?
-------------
Mutta tosiaan jäi hämäämään nuo ensimmäiset vastaajat: Ovatko he oikeasti kateellisia? Naurattaa oikein heidän kommenttinsa: "Kyllä sinäkin eroat". Eivätkö he kestä toisen onnea? Miksi pitää aina ajatella kymmenen vuoden päähän? Mikseivät ihmiset voi elää päivä kerrallaan? Koko ajan huolehditaan huomisesta ja unohdetaan tämä päivä, tämä hetki. Meillä on tämä päivä vain kerran, iloitaan siitä. Jos sitten ei osata, pidetään se suu supussa.
Tämä alempi siis oli tarkoitettu noille kahdelle ensimmäiselle vastaajalle.
Olen "jo" 24v äiti.
Sain myös ensinmäisen lapseni ollessani 18v. Naimisiin mentiin tytön ollessa 1v. Toinen tyttö syntyi taas siitä vuosi eteenpäin.
Yhdessä on oltu kohta 9v.
Vaikeita aikoja on ollut, kuten joka parisuhyeessa mutta yhdessä pysytty.
Ja ihan onnellisia ollaan edelleenkin.
Olisi kiva jutella enmemmänkin, ja vaihtaa ajatuksia!
Näköjään et sinäkään välttynyt ikäviltä kommenteilta, ne vasta aikuismaisia vastauksia olivatkin.. ;)
Onnea vaan täälläiselta "vanhalta tantalta" (30). Musta on ihana lukea teidän valoisasta asenteesta elämään jatka vain samaan malliin. Kyllä elämä kantaa siitä kannattaa pitää kiinni. Ja mitä noihin nurisijoihin tulee niin näillä palstoilla tuntuu joillakin olevan pipo hiukan liian kireällä :).
Moi!
Kivasti sulla on mennyt, kun olet(te) naimisissakin!
Itse sain myös ekan lapseni (joka on jäämässä luultavasti ainoaksikin lapsekseni) kun olin 18v, mutta minulla meni huonommin, siksi että jouduin ottamaan avoeron. Olisin tietysti toivonut meneväni myös naimisiin joskus ja että ehkä lapseni olisi saanut sisaren, mutta miehen teot johtivat avoeroon.
Siksi olen nyt YH.
Mutta olen onnellinen siitä että edes joillakin nuorillä äideillä on hyvä suhde ja elämä kunnossa..:
Sain myös lopulta "uuden miehen" oltuani 2 kk yksin eron jälkeen...mutta ei ollut niin helppoa vain "perustaa uutta perhettä" kun tulin heti raskaaksi uudelle miehelle, joten tein abortin (viikolla 11.)
olen 21-vuotias ja odotan viidennellä kuulla ensimmäistä lastani.viime aikoina on mielessäni pyörinyt tuhansia ajatuksia joihin en meinaa löytää vastausta.
kirjoitin vuosi sitten ylioppilaaksi ja olen pitänyt välivuotta jonka aikana sitten tulin raskaaksi.elän onnellisessa parisuhteessa ja vaikka lapsi ei vielä kuulunut suunnitelmiini olimme kuitenkin mieheni kanssa asiasta iloisia.sain juuri opiskelupaikan haluamalleni alalle ja nyt olenkin kauhuissani tulevaisuudesta.ehdin aloittaa opiskelut mutta pelkään kuollakseni ettei niitä saa lapsen tulon myötä päätökseen tai että ne venyy vuositolkulla.vaikka kuten sanoit niin olemmehan nuoria ja aikaa on opiskella!
suunnitelmissani on kuitenkin saada lapsi vuoden ikäisenä päiväkotiin ja palata koulun penkille, opiskeluni ei kuitenkaan kestä kuin kaksi vuotta.silti vain pelkään että ammatti jää saamatta ja kun nyky-yhteiskunnassa ei pahemmin pärjää ilman kunnon koulutusta..
ja entä jos en osaa tai jaksa hoitaa lasta?tiedän olevani tarpeeksi kypsä lapsen saantiin mutta epävarmuus on koko ajan päällä.ympärilläni on paljon rakastavia ihmisiä joilta tiedän aina saavani apua mutta silti pelkään.jos en olekaan hyvä äiti.en saa öisin nukuttua kun mietin olenko pilannut elämäni...välillä toivon että sitä lasta ei olisi..vaikka lapsi on lahja!
kiitos järkevästä tekstistä itse olin 17 kun tulin raskaaksi ja ihana poikani syntyi kun täytin 18.. joten kiitos ihanasta tekstistä...=)