Olen hyvin onnellinen siitä että olen aikoinaan tehnyt abortin - se on ehdottomasti yksi parhaimmista asioista mitä ole tehnyt.
Alusta saakka oli minulle selvää mitä tekisin - ei tarvinnut miettiä sekunttiakaan.
Päähäni ei mahdu ajatuksia, että kumpi se olisi ollut,minkä niminen tai että milliasta elämä olisi nyt.
Minulla on yksi lapsi ja olen tyytyväinen näin.
Jos pidätte murhaajana niin senkus pidätte - minua ei haittaa.
Voitte syytellä ihan vapaasti - mitä te hyödytte siitä - minua ette raskaaksi sillä saa!! :)
Alusta saakka oli minulle selvää mitä tekisin - ei tarvinnut miettiä sekunttiakaan.
Päähäni ei mahdu ajatuksia, että kumpi se olisi ollut,minkä niminen tai että milliasta elämä olisi nyt.
Minulla on yksi lapsi ja olen tyytyväinen näin.
Jos pidätte murhaajana niin senkus pidätte - minua ei haittaa.
Voitte syytellä ihan vapaasti - mitä te hyödytte siitä - minua ette raskaaksi sillä saa!! :)
Vastaukset 35
Vanhimmat
En ole mikään aborinvastustaja enkä yritä syyllistää sinua tai mitään, mutta miten abortti voi olla "yksi parhaimmista asioista mitä ole tehnyt"?
Ilmeisesti se sinulle oli parempi vaihtoehto kuin raskauden jatkaminen, mutta onko abortti ikinä niin onnellinen tapahtuma?
Itse näkisin sen vain vähemmän huonona kahdesta huonosta vaihtoehdosta.
Jos olet tyytyväinen, eikä kaduta, niin mistä syystä tuo kaikki vuodatus?
Olen itse ollut aikoinani äidilleni ei-toivottu lapsi. En ole äitiäni koskaan tavannut, enkä tunne häntä, koska hän antoi minut adoptioon heti synnyttyäni. Olen elänyt tässä perheessä koko elämäni ajan.
En tiedä äidistäni paljoakaan, mutta sen verran tiedän, että hän oli tuolloin sekä työtön että asunnoton nuori nainen, asui omien vanhempiensa nurkissa ja yritti saada toimeentuloa elämäänsä. Isästäni ei ilmeisestikään ole mitään tietoa, koska ehdokkaita oli tuolloin ainakin pari-kolme. Kun ajattelen asiaa, mieleeni nousee väkisinkin kysymys: miksi äitini ei tehnyt aborttia, vaikka hänellä olisi ollut painavat ja "hyvät" syyt siihen? Hänellä ei ollut rahaa, ei asuntoa, eikä tietoakaan työpaikasta. Hän ei yksinkertaisesti pystynyt elättämään lasta, kun ei kyennyt elättämään itseäänkään. Olen kiitollinen hänelle, että hän ei tehnyt aborttia, vaan synnytti minut ja antoi minut perheeseen, jossa minua rakastettaisiin ja jossa saisin kaiken tarvitsemani. Mielestäni hänen tekonsa oli äärimmäisen epäitsekäs ja hyvä. Sillä jos hän olisi päätynyt aborttiin, jonka hän olisi tuollaisessa tilanteessa hyvinkin voinut tehdä, minua ei olisi olemassa.
Tästä saa väkisinkin ajattelemisen aihetta...
aihetta..
Jos hän todella oli niin rahaton - milläpä hän olisi abortin teettänyt..? Itse kun aikanaan teetin abortin, ja tämä tosiaan 2000-luvulla, jouduin kerjäämään/keräämään rajat 5 eri ihmiseltä/tutulta/ystävältäni että sain sen verran kokoon mitä abortin tekemiseen vaadittiin. Vanhemmilleni en olisi missään tapauksessa voinut kertoa, koska äiti ei hyväksy aborttia ja olisi heittänyt minut pihalle, tai siis ensikotiin..
Eli synnyit koska sinua ei ollut varaa edes abortoida. Se jo itsessään olisi ollut hyvä syy aborttiin... :S
ehkä joku ajattelee, että eihän abortista voi olla onnellinen, mutta minä olen - tai ehkä helpotus on parempi sana.
Ihmettelen uhoasi, millä mainostat tekemääsi. Toivottavasti olet kerrasta kuitenkin oppinut, miten raskaaksi tullaan, ettei tarvitse tulla toista kertaa tänne uhoamaan kuinka viisaan päätöksen olet tehnyt. Sinusta sai tekstisi perusteella todella kylmän, tunneköyhän kuvan. Surullista!
Ihme uhoa
kummastuttaa
sinä et nyt tiedä mistä puhut.enkä minä uhoa olen vain vielläkin niin helpottunut vaikka siitä on 11v.
potea syyllisyyttä? Miksi muuten olisit vaivautunut koko palstalle saati kirjoittanut tänne?
Et voi olla täysijärkinen jos abortti on "yksi parhaimmista" tekemistäsi asioista. Minun ja vaimoni elämässä abortti oli aikoinaan hyvin epämiellyttävä kokemus.
Sitten kun aloimme yrittämään lasta oikeasti ajattelin että jos lasta ei tule, se on meille oikein! Nyt on 2 lasta. En olisi pitänyt yhtään ihmeenä jos emme olisi saaneet lapsia enää, se olisi ollut meille "oikeus ja kohtuus". Jos "katsoo maailmaa" hiukankaan korkeammalta niin näkee kokonaisuuden eikä pelkkiä palasia. En viitsi edes sanoa minkälaisia tunteita kirjoituksesi herätti.
Tosiaan suhtaudut asiaan kenties hieman hilpeästi, mutta on virkistävää saada tälle palstalle positiivisiakin kokemuksia ettei mene ihan synkistelyksi.
Uskon, että aborttia harkitsevat saavat tekstistäsi paljonkin lohtua.
Mielestäni kaikenlaiset kokemukset kuuluvat tälle palstalle, ei se tee sinusta huonoa ihmistä, jos koit abortin hyväksi ratkaisuksi etkä kadu sitä pätkääkään.
Hyvä hyvä :)
Siellä yksi lapsi kasvaa sairasmielisen ihmisen kanssa tunneköyhässä kodissa vailla sisruksia...milläs selittää myöhemmin tälle miksi on ainoa...katsos kun olisi mutta äippä sattui murhaamaan sun siskos/veljes.. ja olipa vielä niiiin hauska kokemus!!
Hyvä on, jos tapahtumaan suhtautuu hilpeän virkistävästi....ja perään vielä hyvä hyvää..
Voisko sairaampaa ilmaisua enää ollakaan?
... sitten voi sanoa sille lapselle, että äiti ei halunnut kuin yhden lapsen. "Sinä riität" Myöhemmin kun lapsi on vanhempi hänelle voi mielestäni kertoa abortista ja selittää miksi.
Millä perustelet tunneköyhän? Kovin mustavalkoista ajattelua mielestäni. Se, että joku on kanssasi erimieltä tästä asiasta tekee hänestä automaattisesti tunneköyhän paskiaisen...
Mielestäni alkuperäisessä tekstissä ei myöskään lue mitään siitä, että kokemus olisi jotenkin erityisen hauska.
Voitaisiinko pysyä asiassa?
Käytin ehkä huonoja termejä, mutta totuus on se, että hän on tyytyväinen ratkaisuunsa ja se on hänestä ollut oikea ratkaisu hänelle. Piste.
Mielestäni se riittää.
Provosoiva ja ärsyttävä teksti saa aikaan keskustelua. Tarkoituksena on löytää se punainen lanka. Jokaisella, joka haluaa raskautensa ennen 12 viikkoa keskeyttää on siihen oikeus, etenkään ventovieraiden mielipidettä ei tarvitse kysyä.
Joten: hyvähyvä!
olla ihan vaan provoilua tuo alkuperäinen.. >niin onnellinen että teki sen, yksi parhaista mitä tehnyt> ja loppuun vielä kunnon uhoilut siitä ettei haittaa yhtään murhaajaksi ajattelu jne. No huhhuh. Millanen muu kuin todella kylmäsydäminen (eli tunneköyhä?) ihminen ihan oikeesti voi suhtautua tekoonsa noin kevyesti..?! Jos tuo nyt vähänkään tosissaan oli kirjotettu niin ilmeisesti siinäkin taas yksi ressukka hakee hyväksyntää täältä, miksi muuten edes vaivautuisi jollei kiinnosta mitä muut ajattelee? No, kaippa ne sitten jotkut joutuvat vähän pakostakin ottamaan tuollaisen asenteen, ikäänkuin ei liikuttaisi paskankaan vertaa, kun asia olisi muuten liian vaikea psyykelle..
vaan todennäköisesti realisti.
Eihän alkuperäinen sanonutkaan, että olisi ihan huvikseen vain raskaaksi tullut ja abortin tehnyt. Hän oli onnellinen tekemästään ratkaisusta vaikeassa tilanteessa, johon ei ollut tarkoituksella hakeutunut. Olisiko hänen pitänyt sinusta katua sitä? Kumpaa, tilannetta vai tekemäänsä päätöstä? Kumpaankaan ei voi jälkikäteen vaikuttaa, vaan ne täytyy vai hyväksyä. Se on realistinen tapa nähdä asia. Hän seisoo päätöksensä takana aivan kuten minäkin, joten se kertoo päätöksen olleen oikea.
Miten aborttiin sitten sinusta tulisi suhtautua? Jos sinusta tuo aloittajan suhtautumistapa on liian kevyt... Surkutellako sitä pitäisi?
Ja taas tätä muka hyväksynnän hakemista.. Miksi ei ABORTTIpalstalla saisi sanoa olleensa tyytyväinen aborttipäätökseen? Sinustako vain vastustajat tai katuvat saavat sanoa mielipiteensä? Kuitenkin 80 % abortin tehneistä ei kadu, joten miksi aborttia harkitseville pitäisi antaa virheellinen kuva, jonka mukaan kaikki katuisivat aborttia? Eihän se ole totta.
Lapselle ei tarvitse kertoa missään vaiheessa abortista. Ei vanhempanakaan.....
Mikä ihmeen tarve sitä on selvittää koko maailmalle, jos päätös on olut oman mielen mukainen ja tuntenut tekevänsä oikein? Eikö asia ole siten saatu pois päiväjärjestyksestä, elämä jatkuu ja toimenpiteen voi unohtaa?
Ei lapselle TARVITSE kertoa missään vaiheessa, oman harkinnan mukaan. Mistä sen tietää vaikka lapsi joutuisi itse elämässään saman valinnan eteen?
Ei aborttia tarvitse hävetä tai pyrkiä unohtamaan. Kokemuksena se ei kenties ole mielyttävä, mutta ei elämää kannata elää niin, että sulkee kaiken epämielyttävän pois mielestään. Nekin muistot täytyy hyväksyä ja niiden kanssa elää. Silloin jos aborttia ei tarvitse unohtaa voi tietää tehneensä oikean ratkaisun.
Ainakin minun mielestäni.
Niin mutta miksi siitä sitten kaiken aikaa pitää pälpättää - joko kehua hienolla ja hyvällä kokemuksella ja oikealla päätöksellä tai sitten itkien katua?
Sanoit, että kaikkea epämiellyttävää ei pidä sulkea pois, mutta eihän alkuperäinen kirjoittaja edes pitänyt kokemusta epämiellyttävänä, johon kommentoitkin, että hyvä, kun saa kerrankin lukea positiivisen kokemuksen...
Jos ratkaisu on oikea ja kokemus positiivinen, niin mikä saa naisen siitä huolimatta todistelemaan päätöksen oikeutta?
En minä ainakaan vatvo asioita, jotka tiedän tehneeni "oikein", omalla päätöskelläni ja elämänkatsomukseni mukaan.
... että tämä on keskustelupalsta!
Pälpättää koko ajan?
Niin, ainakaan itselläni ei lähipiirissä ole abortinkokeneita. Siis ainakaan tiedossani. Normaalissa jokapäiväisessä elämässäni en siis monenkaan ihmisen kanssa tule puhuneeksi abortista, paitsi korkeintaaan todella yleisellä tasolla. Onneksi minulla on ystävä, jolle siitä voin puhua ja joka jaksaa kuunnella, mutta hänelläkään ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Käytännössä tämä palsta on siis ainoa paikka, jossa voin kuulostella saman kokeneiden mielipiteitä. Jostain syystä vain sekin haluttaisiin ilmeisesti estää täällä!
Vaikka en siis toimenpidettä missään tapauksessa kadu, on se kuitenkin iso asia, joka on vaikuttanut elämään ja ajatusmaailmaan. Vähentänyt mustavalkoista ajattelutapaa. Siitä jutteleminen ei siis ole "todistelemista", vaan juttelemista, aivan kuten monista muistakin aiheista jutellaan. Aihe ei ole epämiellyttävä ainakaan minulle, mutta en myöskään koe yksityisen päätökseni kuuluvan kaikelle kansalle. Kuitenkaan raskaus ja abortti ei ole minulle mikään musta aukko, joka olisi unohdettu, joten miksi en voisi siitä puhua? Pikemminkin ihmettelen, miksi sinua kiinnostaa päivitellä täällä asiaa, vaikka et ilmeisesti ole sitä edes kokenut...
Meneppäs kärjistämiskurssille.
ap.n viimeinen lause kertoo paljonkin siitä, että on ollut kipeämpi paikka abortti kuin mitä sinä luulet. "mutta raskaaksi ette minua saa".
Lueppa sydämellä koko teksti ja tule sieltä tekopyhäkotelostasi ulos.
hän sanoi "haukkukaa vaan mutta raskaaksi ette saa".
Eli oma valinta, tehkää te itsellenne miten haluatte.
Turha täällä on esittää, että abortti olisi jotenkin tuomittava asia vain siksi, että muutama kiihkoilija sekoittaa pakkaa.
sairaampaa ilmaisua enää ollakaan?
Voi varmasti. Avaa silmäsi, paljon pahempaakin on, ja paljon parempaakin.
abortti on kai eräs surullinen elämäntapahtuma, mitä tuskin koskaan unohtaa vaikka sen olisikin hyväksynyt osaksi historiaansa. Harvemmin hehkutetaan että siitä on onnellinen tai että on ollut yksi parhaimmista asioista...
No en täysin ymmärtänyt miksi tuo lause siellä oli, niinkuin nyt joku haluaisi tehdä hänet vasten tahtoa raskaaksi, ja se edellinenhän on pois 'hoidettu'. Kun todennäköisesti tässäkin on kyse ap.n omista valinnoista minkä takia itsensä siihen tilaan sai?
Vaikeahan tota on 'sydämmellä' lukea kun koko kirjotus puistattaa jäätävyydellään..hrrr.
Ja millä tavoin tekopyhä? Mistä tiedät millaisiin tilanteisiin/valintojen eteen minä olen joutunut, ja eikö täällä jokainen keskustele niiden tuntemustensa mukaan, mitä mikäkin kommentti on herättänyt. Moraalinsa kullakin, joissain mielipiteissä vaan ei pysty joustamaankaan.
ka kirjoitti
" olla ihan vaan provoilua tuo alkuperäinen.. >niin onnellinen että teki sen, yksi parhaista mitä tehnyt> ja loppuun vielä kunnon uhoilut siitä ettei haittaa yhtään murhaajaksi ajattelu jne. No huhhuh. Millanen muu kuin todella kylmäsydäminen (eli tunneköyhä?) ihminen ihan oikeesti voi suhtautua tekoonsa noin kevyesti..?! Jos tuo nyt vähänkään tosissaan oli kirjotettu niin ilmeisesti siinäkin taas yksi ressukka hakee hyväksyntää täältä, miksi muuten edes vaivautuisi jollei kiinnosta mitä muut ajattelee? No, kaippa ne sitten jotkut joutuvat vähän pakostakin ottamaan tuollaisen asenteen, ikäänkuin ei liikuttaisi paskankaan vertaa, kun asia olisi muuten liian vaikea psyykelle.."
Niin tekopyhältä kuulostaa. Ja oma nimimerkki selventäis kenen kanssa puhuu, tuollaiset venyvät lauseet ilman nimimerkkiä johtaa sekaantumiseen.
t. Mä taas
En minä ainakaan tuntenut abortista surua. Ei minusta ollut mitään sellaista, mitä olisi pitänyt tai voinut surra. En minä tuntenut menettäväni mitään. Korjasin vain kropan tilani halutunlaiseksi. Siksihän olin ehkäisyä käyttänytkin, etten raskaaksi tulisi, ja ehkäisyn petettyä palautin kroppani takaisin alkuperäiseen tilaan. Ehkä tämä sitten kuulostaa jonkun mielestä kylmältä ajattelutavalta, mutta se on vain totuus. Ihmiset suhtautuvat asioihin eri tavoin, eikä sitä voi muuksi muuttaa. Minä tarkastelin raskauttani kropassani tapahtuvien muutosten kautta, mutta en todellakaan tuntenut missään vaiheessa minkäänlaista yhteyttä sisälleni majoittuneeseen "olioon". Enkä edes missään vaiheessa ole miettinyt, mitä siitä olisi voinut tulla. Olen realisti, joten en edes ymmärrä, miksi minun olisi sitä pitänyt miettiä.
Helpotusta tunsin kyllä, ja varmuutta siitä, että se oli kohdallani oikea ratkaisu. En tunne surua, mutta en myöskään tunne minkäänlaista tarvetta unohtaa kokemusta. Kokemus oli todellinen ja siitä on opittu paljon. Hyväksyn asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Myös raskauden, vaikka se totaalinen yllätys olikin. En sitä siksi voi katuakaan. Ajatusmaailmaani kuvaavaa ehkä on se, että vaikka raskaus ja sen keskeyttäminen olikin iso juttu, en näin jälkikäteen antaisi kokemusta pois, koska olen oppinut ja ymmärtänyt sen kautta niin monia asioita.
elämä kantaa, niin kaikki on kuin aiemmissakin keskusteluissas....
Sinä ymmärsit :)
En minä hyväksyntää hae.
Eikä ole provo.
Ehkä jotakuta helpottaa.
Abortin tehneellä naisella on oikeus välttyä hylkäämiseltä, oikeus saada asiantuntevaa lääketieteellistä apua, oikeus saada tukea ja oikeus tulla kohdelluksi ystävällisesti.
Näin sanoo laki. Lisää kirjassa: Naisen elämä ja hoitotyö
Selvästi joku ammattilainen siellä näppiksen toisessa päässä!
näihnän se on, prikulleen ja enemmänkin!
kun kirjasta kopsataan?