Hei kaikki!
Olen 17-vuotias tyttö ja viimeisen vajaan vuoden ajan olen kärsinyt jännittämisestä. Koko elämäni olen helposti jännittänyt erilaisia asioita (esiintymistä, uusia harrastuksia ym.), mutta vasta tämän vuoden aikana jännittäminen on alkanut haittaamaan elämääni.
Harrastan näyttelemistä ja laulamista ja esiinnyn erittäin paljon. Jännittäminen kuuluu tietysti asiaan näissä tilanteissa, mutta viimeaikoina en ole osannut enää nauttia esiintymisestä- jännitysoireet ovat hirveitä. Jalatja kädet tärisevät, kainalot, jalat ja kädet ovat hiestä suorastaan läpimärkiä ja veri ei kierrä kunnolla jolloin sormiini kerääntyy nestettä ja tuntuu kuin paikat puutuisivat.
Ongelmaa lisää se, että ennen minua jännittivät vain esiintymistilanteet tai sen kaltaiset, mutta nykyään pelkään sosiaalisia tilanteita. Tämä on outoa, sillä olen todella sosiaalinen ja reipas, mutta nykyään vain jännitän todella paljon esim. uusien ihmisten tapaamista. Tätä ruokkii se, että pelkään valtavasti käsieni hikoamista. Käteni ovat ehdottomasti se herkin paikka joka reagoi jännitykseen. Uusia ihmisiä on hirveää tavata, kun ajattelee kokoajan "voi ei, nyt kädet ei saa hiota, kohta joudun kättelemään noita ihmisiä ja on noloa jos käde tovat läpi märät." yms. Tiedän siis itse ruokkivani jännitysoireitani, mutten voi sille mitään!
Olisin ikionnellinen jos saisin kuulla vastaavanlaisia kokemuksia ja erityisesti vinkkejä siitä, miten tästä inhottavasta, turhasta jännittämisestä pääsisi eroon.
p.s. minun olisi tässä lähiaikoina tarkoitus tavata poikaystäväni perhe ja jännitän tätä tapahtumaa hirvittävästi. Nimenomaan juuri siksi että pelkään näiden oireitten tulevan. Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka inhottavaa ja vaikeaa on yrittää olla rento ja oma itsensä ja kädet, kasvot ja kainalot ovat hiestä märät ja sydän jyskyttää :SS
Olen 17-vuotias tyttö ja viimeisen vajaan vuoden ajan olen kärsinyt jännittämisestä. Koko elämäni olen helposti jännittänyt erilaisia asioita (esiintymistä, uusia harrastuksia ym.), mutta vasta tämän vuoden aikana jännittäminen on alkanut haittaamaan elämääni.
Harrastan näyttelemistä ja laulamista ja esiinnyn erittäin paljon. Jännittäminen kuuluu tietysti asiaan näissä tilanteissa, mutta viimeaikoina en ole osannut enää nauttia esiintymisestä- jännitysoireet ovat hirveitä. Jalatja kädet tärisevät, kainalot, jalat ja kädet ovat hiestä suorastaan läpimärkiä ja veri ei kierrä kunnolla jolloin sormiini kerääntyy nestettä ja tuntuu kuin paikat puutuisivat.
Ongelmaa lisää se, että ennen minua jännittivät vain esiintymistilanteet tai sen kaltaiset, mutta nykyään pelkään sosiaalisia tilanteita. Tämä on outoa, sillä olen todella sosiaalinen ja reipas, mutta nykyään vain jännitän todella paljon esim. uusien ihmisten tapaamista. Tätä ruokkii se, että pelkään valtavasti käsieni hikoamista. Käteni ovat ehdottomasti se herkin paikka joka reagoi jännitykseen. Uusia ihmisiä on hirveää tavata, kun ajattelee kokoajan "voi ei, nyt kädet ei saa hiota, kohta joudun kättelemään noita ihmisiä ja on noloa jos käde tovat läpi märät." yms. Tiedän siis itse ruokkivani jännitysoireitani, mutten voi sille mitään!
Olisin ikionnellinen jos saisin kuulla vastaavanlaisia kokemuksia ja erityisesti vinkkejä siitä, miten tästä inhottavasta, turhasta jännittämisestä pääsisi eroon.
p.s. minun olisi tässä lähiaikoina tarkoitus tavata poikaystäväni perhe ja jännitän tätä tapahtumaa hirvittävästi. Nimenomaan juuri siksi että pelkään näiden oireitten tulevan. Jokainen voi varmasti kuvitella kuinka inhottavaa ja vaikeaa on yrittää olla rento ja oma itsensä ja kädet, kasvot ja kainalot ovat hiestä märät ja sydän jyskyttää :SS
Vastaukset 4
Vanhimmat
Psykologisesti kysymys ei ole kehästä vaan ansasta: etukäteen jännittämisensä ajatteleminen laukaisee fyysiset jännitysoireet.
Tämä onkin sellainen ansa että siitä ei pääse koskaan. Välillä sitä vain jännittää vähemmän ja välillä enemmän. Mutta tilanne ei ole ollenkaan toivoton, päinvastoin: sinulla on itsetunto kohdallaan (vaikka et sitä vielä tiedostakaan) ja luonteeltasi olet sosiaalinen. Jännittäminen juontuu pohjimmiltaan siitä että et halua epäonnistua.
Sinun täytyy vain sisäistää tämä yksinkertainen totuus: jännittämisessä ei ole mitään vikaa, mutta jännittämisen pelkääminen on ihan typerää ja turhaa hommaa.
Vaikkakin se on klisee, niin on myös valitettavasti totta että jokainen jännittää enemmän tai vähemmän, ellei satu olemaan psykopaatti. Se mitä ihmisestä näkyy ulospäin on vain jäävuoren huippu. Kun puhuja rykäisee epävarmasti, eihän siihen kukaan erityisesti kiinnitä huomiota. Kukaan ei tiedä että puhuja on jännittänyt koko edellisen päivän, eikä ole pystynyt kunnolla nukkumaan. Hän on mielessään vatvonut tilannetta ja yrittänyt epätoivoisesti rentoutua. Puhetta ennen hän ei ole pystynyt syömään kun jännitys kuristaa vatsaa. Puhujanpönttöön (ihmisten eteen tms.) meno tapahtuu kuin unessa - päässä humisee, ja kaikki ympärillä tuntuu epäluonnolliselta. Ihmisten katseet ja odottava hiljaisuus on sietämätöntä. Puhuja käy läpi jännityksensä kiirastulta, ja muut huomaavat siitä vain ihan tavallisen epävarmuuden. Jännittäjä kuvittelee että katsojat/kuulijat näkevät kaiken sen mitä hän tuntee. Paskanmarjat! Siihenhän näytteleminenkin perustuu että ihminen voi esittää jotain mitä ei oikeasti ole tai tunne.
Ansasta ei pääse mutta sen kanssa voi elää, ja ihan helposti vieläpä. Sille voi joko alistua tai suuttua, tai mielellään kumpaakin. Alistuminen tarkoittaa siis hyväksymistä: minä jännitän, paska juttu mutta kun sen kanssa täytyy elää niin parempi hyväksyä se luonnolliseksi osaksi itseään. Pelolleen voi myös suuttua: voiko typerämpää olla kuin pelätä omaa jännittämistään? Potki sitä jonninjoutavaa tunnetta munille ja tee mitä haluat sen sijaan että antaisit sen määräillä sun elämää!
Auta itsesi pois siitä pasxxx:sta. Älä turhaan kärsi.
Älä pitkitä, sitä vaikeampaa paraneminen on mitä kauemmin. Itse olin noin 2v tossa tilanteessa.
Mulla tuli aivan sama juttu. Ennen nautin esiintymisestä kunnes kävi niinkuin sinulla. Johtui varmaan liiasta paineiden alaisuudesta ja liian vilkkaasta elämästä eli liika stressi, jne.
Oireet vain pahenivat ajan kanssa.
Mene lääkäriin, siinä ei mitään hävettävää. Eivät kerro vanhemmillesikaan käynnistäsi.
Minä sain lääkkeet citaloprham lievimpänä annostuksena. Jo viikon kuluttua huomasin niistä apua.
Noin 3kk päästä olin lähes normaali itseni ja 1 vuoden jälkeen eli nyt olen täysin parantunut ja oma vanha itseni. Elämä on taas ihanaa kun on parantunut.
Lisäksi älä välitä jännittämisestäsi. Ajattele että ja vitxxx tästä jännityyksestä. Lääkkeet auttavat, tekevät välinpitämättämäksi tuollaisissa asioissa. Ikävä kyllä vähän muissakin.
Lääkkeet helppo lopettaa ei jää kiinni/riippuvaiseksi. Miinuksena ruokahalu kovenee eli lihoot jonkin verran, mutta mitä siitä jos kerran kuntoon tulee.
Lääkkeet ei kovinkaan kalliita. Maksaa vain 100kpl eli 100pv 16,90€.
kauranversouutetta,kuin pöhnäpillereitä. Lisäaineet, esimerkiksi limsojen aspartamiini lisää jännittyneisyyttä ja kehnoa oloa.
Onko oireet alkaneet kenties e-pillereiden aloittamisen jälkeen? On hyvin mahdollista, että pillereiden aloittaminen saa aikaan kertomasi kaltaisia oireita, jotka taas ruokkivat lisää jännitystä... noidankehä on valmis. Olen kuullut lukuisia tarinoita e-pillereiden aiheuttamasta turhasta ja selittämättömästä jännityksestä... itse olen yksi, jolla samanlainen tarina. Kesti pitkään pilleireiden lopettamisen jälkeenkin, että palauduin normaaliin. Nyt takana toista vuotta ja alkaa olla voiton puolella. =)