Ei parannus tarkoita sitä, että ihminen alkaa parannella elämäänsä.
Ihminen voi yrittää tehdä elämän parannusta, mutta se oikea parannus voi jäädä tekemättä
Ihminen voi yrittää tehdä elämän parannusta, mutta se oikea parannus voi jäädä tekemättä
Parannus on
mielenmuutos
10717
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ja Jumla on laskenut tämän anteeksiantamuksen uskovaisten keskelle.
Ilman Pyhän Hengen työtä ei tätä tapahdu.
Jeesus sanoi omilleen: "Ottakaa Pyhä Henki joille te synnit anteeksi ja joilta te kiellätte, niille ne ei ole aanteeksi annettu."
Ote suviseurasaarnasta.
elämän parannus on sitten oikean uskon seurausta: "Hedelmistään puu tunnetaan".
Mukava kuunnella nuorten lauluja illalla radiosta.
"Jeesus sanoi omilleen: "Ottakaa Pyhä Henki joille te synnit anteeksi ja joilta te kiellätte, niille ne ei ole aanteeksi annettu."
Sekavaa, sekavaa. Ja suorastaan räikeää alkaa puhua syntien sitomisen sijaan siitä, että niitä annettaisi anteeksi. Niinhän Jeesus nimenomaan EI sanonut.
siinä myös sitominen.
Jumalan valtakunnassa annetaan aina sitä haluavalle synnit anteeksi. Ehtoja ei ole...
katumus ja usko (siemen) Jeesukseen sovitustyöhön. En itse ihan kelle tahansa julistaisi synninpäästöä.
Et julistaisi kelle tahansa? En ole vl. enkä hellari, mutta minun luterilaiseen korvaan tuo kuulostaa oudolta. Eihän ihminen koskaan voi nähdä toisen sydämeen, kyllä synnit on julistettava aina anteeksi, vaikka itse synninpäästön antaja epäilisikin henkilön sielun tilaa. Jää Jumalan päätettäväksi, miten siinä sitten käy, mutta anovalle annetaan aina anteeksi. Ja jos esim. katumus asetetaan ehdoksi, niin kyllä siinä mennään tekopin puolelle. Ainakin minulla on tilanteita, ettei aivan hirveästi ole kaduttanut (olen vain syntinen ihminen, aivan epätäydellinen!), mutta olen pyytänyt anteeksiantoa, koska tiedän tehneeni väärin. Sepäs vasta olisikin jotain, jos se minulta olisi kielletty, koska en ole ollut tarpeeksi katuva! Anteeksiannolle ei ole ehtoja, se on Jumalan armoa!!
ihmistä ns. väärään rauhaan. Jos vaikka olisi niin, että joku selvässä synnissä elävä uskovainen kertoisi, että Jeesus kuoli hänenkin tähtensä, muttei haluaa elämäänsä muuttaa. Riittä, että saa synninpäästön niin voi jatkaa elämäänsä aivan kuten ennen, ilman tunnontuskia tms. Silloin en julistaisi ihmisparkaa väärään rauhaan.
"Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, se saa armon"
Eri asia on, jos ihminen katuu: sanoo tehneensä syntiä ja tarvitsevansa armoa. Sanoipa tuon sitten millä sanoilla tahansa, tai ei osaisi oikein sanoakaan. Julistaisin hänet synnit anteeksi. Samoin uudelle uskovaiselle kertoisin, että Jumala on antanut synnit anteeksi, kun hän Jeesuksen luokse tuli.
Tätä siis tarkoitin. Kyllä armoa katuvalle riittää.
Julistaisin ilo mielin synninpäästön sinulle Jeesuksen nimessä ja maahan asti vuotaneessa sovintoveressä!!
Ei katumusen määrällä ole väliä vaan "laadulla".
asian laita.
Aikaa sitten meitä oli muutamia kaveruksia, vl-nuoria miehiä. Istuimme innokkaasti seuroissa ja kuuntelimme tarkkaan jokaisen sanan. Olimme myös innokkaita siionin laulujen laulajia. Uskoimme lujasti ja vilpittömästi. Sitten tuli nämä hoitamiset ja muut. Kaverini sairastui. En väitä, että hoitamisten vuoksi, mutta sairastui sillä tavalla, ettei kyennyt enää seuroissa käymään. Kutakin meitä "hoidettiin" ja yksi toisensa perään totesi, että eihän tämä ole oikeaa uskovaisten touhua. Kuitenkin meiltä peräänkuulutettiin parannuksen tekoa.
Nyt olen elänyt vl-liikkeen ulkopuolella jo kauan. Mielestäni elämäni on hyvinkin mallillaan ja onnellista. Uskonasiatkin ovat kunnossa, mutta "vl-parannusta" en ole tehnyt. Nyt on rauha uskoa.
Vl-parannus edellyttää tiettyjen sääntöjen ja tapojen noudattamista. En ole tavannut esimerkiksi parannuksen tehnyttä vlää, joka ei noudattaisi vl-sääntöjä. Se tietysti on oma valinta, miten elää, mutta en ole ihan varma, parantavatko ne elämää mitenkään. (Tähän on turha kommentoida käyttämällä alkoholin suurkuluttajia esimerkkinä).
Itse ymmärrän parannuksella uskon saralta sisäisen rauhan löytämistä. Se tietysti näkyy helposti ulospäin tietynlaisena tyyneytenä, tasapainoisuutena ja tyytyväisyytenä. Sellainen tuskin tapahtuu käden käänteessä, eikä tule toisten sanelemana. Onhan sellainenkin parannus tavallaan mielenmuutos, ihan totta.