Romahdin reilut seitsemän vuotta sitten. Masennus,paniikki,loppuunpalaminen.
Kaksi vuotta terapiaa yksityisellä (sitten loppu rahat) ja lääkitys jatkuu edelleen . Olen yrittänyt lopettaa, mutta en vaan kestä tätä maailmaa ilman lääkettä.
Saatan olla ulkopuolisesta katsottuna suht terveen oloinen. Tämä on tuonutkin läheisiltä kysymyksiä milloin palaan työelämään.
Olen 12 ja 14 vuotiaan lapsen äiti. Mieheni kanssa on sovittu että hän elättää perheen ja saan toipua rauhassa.
Harrastan kuvataiteita. Minulla on tunne että hermoni ovat menneet lopullisesti. En kestä ulkopuolisia paineita pätkääkään, elämän pitää olla tosi tasaista ja säännöllistä.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia.
Tuloja minulla ei ole. Olen ruennut miettimään olisinko mahdollisesti eläkkeen tarpeessa kun sairauteni ei näytä talttuvan. Työelämään meno tuntuu tällä hetkellä vieläkin toivottomalta.
Kirjoittakaa kokemuksista.
Kaksi vuotta terapiaa yksityisellä (sitten loppu rahat) ja lääkitys jatkuu edelleen . Olen yrittänyt lopettaa, mutta en vaan kestä tätä maailmaa ilman lääkettä.
Saatan olla ulkopuolisesta katsottuna suht terveen oloinen. Tämä on tuonutkin läheisiltä kysymyksiä milloin palaan työelämään.
Olen 12 ja 14 vuotiaan lapsen äiti. Mieheni kanssa on sovittu että hän elättää perheen ja saan toipua rauhassa.
Harrastan kuvataiteita. Minulla on tunne että hermoni ovat menneet lopullisesti. En kestä ulkopuolisia paineita pätkääkään, elämän pitää olla tosi tasaista ja säännöllistä.
Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia.
Tuloja minulla ei ole. Olen ruennut miettimään olisinko mahdollisesti eläkkeen tarpeessa kun sairauteni ei näytä talttuvan. Työelämään meno tuntuu tällä hetkellä vieläkin toivottomalta.
Kirjoittakaa kokemuksista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Saitko mitään lausuntoa lääkäreiltä. Käy terveyskeskuksessa ja pyydä päästä mielentervyskeskukseen. Kävin siellä kerran viikossa. Minulla hoitava henkilö ei ollut minulle mieleinen, kävin neljä vuotta. Siellä on lääkäri jolta saat tietoa. Minulla hoitava lääkäri laittoi eläkepaperit kun näki ettei minusta ollut työelämään.
Joka päivä yritän sinnitellä eteenpäin. Yritä päästä terveyskeskukseen ja vaadi että saat lähetteen mielenterveyskeskukseen.
tietää ettei ole ongelmiensa kanssa yksin.
Sain lääkärinlausunnon 7 viuotta sitten. Sen myötä sain edullisemman terapian.
Kun terapian lopetin, päätettiin mieheni kanssa, että hän "elättää" minua.
Silloin ei ollut voimia hakea tukia.
Jälestäpäin mietin, että olisi kannattanut .
Ehkä joku päivä saan aikaseksi hakea kuntoutustukea.
Kiitos kun vastasit kirjoitukseeni.
Voi hyvin.
tuloja ei ole????
Saatko mitään sinulle kuuluvaa tukea? Sairaspäivärahaa, kuntoutustukea eli määräaikaista tyÖkyvyttömyyseläkettä?
Onko sinulle myönnetty sairaslomaa/ kuntoutustukea?
JO ei niin heti psykiatrin luo ja hakemaan asiaankuuluvat lausunnot kelaa varten;)
vinkeistä. Olen ollut koko ajan miehen tulojen varassa.
Yksityisellä puolella ei minusta ohjata mihinkään suuntaan.Oli virhe että kulin yksityisellä, sieltä en saanut mitään tukea tulevaan. On ollut tyytyväinen kun on ollu asunto , ruoka ja vaatteet.
Nyt on tullut vaan mieleen, että jotain pittäis tehhä.
pitää ilmeisesti ilmottautua työvoimatoimistoon. Jos puolison tulot ylittävät tietyn rajan, et varmaan saa mitään työttömyyskorvausta.
Itse olen ollut 4 v. työttömänä työnhakijana. Olen käynyt kursseilla ja työelämävalmennuksessa ja lopetin juuri työkokeilun, joka oli kelan kuntoutustuella. Työkokeilussa todettiin, että tarvitsen tuettua työtä (masennusta ja sos.fobiaa).
Nyt minulle yritetään saada tuettua työtä. Olen ollut tyytyväinen tuloihin, joihin on vaikuttanut lapsikorotus (alaikäisistä), vaikka nämä tuet vastaavat keskivertosuomalaisen palkan kolmas-tai neljäsosaa (käteen jäävä).
En tiedä, onko kohdallasi mahdollisuutta sairaspäivärahaan tai muuhun vastaavaan, jos et ole työnhakijana. Jos menet työkkäriin, kerro reilusti taustasi, että on ollut mielenterveysongelmia. Tällöin saat työvoimaviranomaisen, joka on perehtynyt vajaakuntoisten asioitten hoitamiseen. Vajaakuntoisena saattaa saada helpommin työtä kuin terveenä ja voi valita lyhyemmän työpäivän, esim. 4 h.
Olet meiehesi tulojen varassa ja oma eläkkeesi ei kerry mistään. Jo tämänkin vuoksi kannattaa lähteä byrokratiaan seikkailemaan. Hyviä ohjeita oletkin jo saanut!
No joo, ei ihan noin paha mutta samaan suuntaan.
Oon aina ollut helkutin herkkä ihan kaikelle, ja niin ollen erilaiset maailman pahuudet kuten uutisotsikot sodista, murhista, lasten hyväksikäytöistä sekä saasteen ja eläinten huono kohtelu jnejnejnejnejnejnejne aiheuttaa mulla sen että olen todella synkkä mieleltäni mutta pystyn elämään kuitenkin suht normaalisti.
Olen öisin valveilla ja tippa linssissä saatan vatkata asioita päässäni aamukolmeen asti ja mitään en pysty tekemään. Pienetkin asiat aiheuttavat suuria tunteita mitä on välillä vaikea käsitellä.
Nämä ongelmat olivat jo ennen kuin aloin käyttämään huumeita ja alkoholia, ja ovat edelleen vaikka jo yli 5 vuotta ollut kuivilla. Joskus vaan tuntuu etten kestä kaikkea pahuutta mitä on olemassa (vaikka omat asiat aika hyvin, on vaimo ja lapsi, AMK-opiskelupaikka, hyviä työpaikkoja) ja tekisi mieli hakea resepti minkä avulla ei tarttis miettiä niin jumalattoman paljon koko ajan.
Miettimisestä on hyötyä, väitän että olen aika arkiviisas ihminen jonka avulla tulen toimeen missä vain, mutta voisin silti luopua 50%:sta aivotoiminnastani ainjakin tuntuu siltä.. tuntuu ja tuntuu ja tuntuu ja välillä tuntuu ettei tunnu vaikka pitäisi tuntua.
Kaikkea hyvää sulle, itse jatkan nyt uutisten ja sanomalehtien välttelyä, riitojen välttelyä, synkkien asioiden poistyöntämistä, pakenemista ajatuksiltani tietokoneen ja tv:n ja urheilun avulla. Kyllä tää tästä..
Henrik (tekaistu nimi)
niin ja unohdin mainita että loppuun paloin minäkin työnteolla noin 2 vuotta sitten ja rauhoitin elämäni niin paljon kuin mahdollista etten tekisi liikaa mitään..burnout oli ehkä lievemmästä päästä mutta tuntui silti ihan tarpeeks.
ystävieni taholta, että suoritan elämää.
Elikkä otan aivan liikaa ittelleni paineita.
On totta , että kun jätät elämästäsi kaiken negatiivisen pääsee positiivisuus paremmin esiin.
Taidan olla pohjimmiltanikin pessimisti.
Nykyään osaan jo jotenkin psyykata itteäni valoisammaksi.
Lääkityksen lopetuksen myötä häviävät yöuneni.
Lääkitys rauhottaa ajatuksiani. Mutta on semmonen yhteiskuntakelvoton olo kun päälle päin on terve. Saa helposti laiskurin maineen.
Oppia elämään päivä kerrallaan on myös taitolaji, sitä tässä harjoitellaan.
Senkin kun aina muistais että meitä on samassa veneessä monia kun sattuu suunsa avaamaan.
Voi hyvin.