Kannattaako enään ostaa järjestelmä kameraa jossa alle 8Mp. Nythän alkaa jo monessa pokkarissakin olla 7Mp. Kuitenkin jos haluaa rajata tai käsitellä kuvia on ilmeisesti hyvä jos niitä pikseleitä on. Tietysti joku pärjää vaikka 3Mp kameralla, mutta aika nopeasti kehitys taitaa mennä eteenpäin.
Kannattaako enään
ostaa
685496
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Minulla on kaksi Olympuksen järkkäriä (E-1 ja E-300), joista käytän (lähes) aina E-1. E-1:n viisi megapikselia riittää hyvin enkä tarvitse E-300:n kahdeksaa megapikseliä.
Pisteiden lisääntyessä kasvaa myös kuvankoko ja jos kenno on vakiokokoinen, pienenee jokaisen pikselin pinta-ala, jolloin sekä kohina kasvaa että linsseiltä vaaditaan parempaa piirtokykyä. Siirryttäessä viidestä kahdeksaan megapikseliin kuvassa olevan esineen korkeus kasvaa neljänneksen.
Tekeekö enää pelkällä puhelimella enään mitään, kun uusissa on musiikkisoitin ja kamera samassa?
Nojoo vähän eri asia, mutta ei ne uudemmat mallit tee vanhemmista huonoja. Pokkareissa megapikseleita kasvatetaan ainoastaan sen takia, että kuluttajat vertailevat niiden perusteella kameroita. Osassa pokkareista ei auta mitään vaikka sisälle vaihdettaisiin 20 megepikselin kenno, kun linssien piirtokyky ratkaisee kuinka terävä kuva kameran kennolle heijastuu.
Siihenkin on olemassa hyviä syitä, miksi ihan eri tason laitteissa, digijärkkäreissä, käytetään nykyään "vain" 6-8 megapikselin kennoja. Lähinnä vasta ammattikameroissa on isompia megapikseli-määriä.
Mitäs nämä hyvät syyt on? Miksi sitten tehdään 10-16MPikselein kennoja jos tuo 6Mpikseliä olisi riittävä?
Kehitys kulkee elektroniikassa eteenpäin hyvin nopeasti. Ennen kamerat olivat lähinnä hienomekaniikkaa. Nykyisin voidaan "sähköllä" tehdä asioita jotka olisivat vaikeita tai mahdottomia tehdä mekaanisesti. Kaikenlaiset ajastimet, valotuksen mittaamiset monesta pisteestä, tarkentaminen jne. Toki nämä kaikki voi tehdä myös manuaalisesti. Aivan niin kuin autoelektroniikka puolella. Jos F1 olisi sallittu "aktiiviset" ajonhallinta sutimisenestot ABS järjestelmät, melko keskinkertainen kilpa-autoilun harrastajakin voittaisi nykyiset F1 kilpailut. Siis jos muut ajaisivat "manuaalisilla" autoilla. Siviili puolella hyvä esimerkki on uudet autot jotka huomioivat ajovakautusjärjestelmässään perä/asuntovaunun kytkemisen. Ajoin sellaisella autolla joku aika sitten, oli aika jännä kokemus. Siis vaunua ei huomannut ollenkaan. Vetoautossa 165KW ja 510NM joten kyllä teholla on väliä. Voisi sanoa, että pikselit ovat kameroiden tehoa. Tuskinpa niitä koskaan liikaa on.
Aina löytyy näitä vanhan ajan (ennen kaikki ole paremmin) haikailijoita. Uusi tekniikka mahdollistaa kuvauksessa sellaisia asioita, jotka olivat ennen mahdottomia tehdä. Monesti nämä vanhan haikailijat eivät enään tahdo/pysty oppimaan uusia juttuja, siksi muutosvastarinta.
.. niitä tehdään, että joku tarvitsee niitä. Se ei tietenkään tarkoita sitä että kaikki tarvitsisivat isoja pikselimääriä. Itse esim. kelpuuttaisin neljän megapikselin digijärkän jos minulla olisi varaa siihen;). No sekään, että kaikki eivät tarvitse 10-16 megapikselin kameraa, ei tarkoita sitä etteikö joku sitä tarvitsisi. On kuvaajia joille satakaan megapikseliä ei olisi riittävästi. Kannattaa myös muistaa, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eikä digkameraa voi tarkastella pelkkänä kamerana vaan kuvan tuotantoketju pitää miettiä kokonaisuutena tietokoneita, tulostimia, näyttöjä etc myöten. En väitä etteikö olisi tehokkaita koneita jotka pyörittäisivät sadan megapikselin kuvaa, mutta ainakin omaa kameranostointoa hillitsee tieto, että joutuisin uusimaan koneeni ja päivittämään ohjelmistoni uuden kameran myötä.
Mikään ei tietenkään ole intomieliselle harrastajalle liikaa ja jos kerran ammattilaiset käyttää canonia, niin tottahan sellainen pitää saada.
Noissa järkkäreissä kasvavat megapikselit merkitsevät myös sitä, että pitää hankkia laadukkaampaa lasitavaraa jotta niistä lisääntyneistä pikseleistä olisi jotakin hyötyäkin ja se maksaa jälleen rahaa.
"Vetoautossa 165KW ja 510NM joten kyllä teholla on väliä. Voisi sanoa, että pikselit ovat kameroiden tehoa. Tuskinpa niitä koskaan liikaa on. "
Mikset sitten hanki kyseistä kulkupeliä kerran se tarjoaa taivaallisen ajonautinnon?
Pari arvausta:
-hankintahinta
-jälleenmyyntiarvo
-kulutus
-dieselvero
-muut käyttökulut vs. käyttötarkoitus...?
Taivaallinen ajopelisi luultavasti olisi melkoinen möhkäle ruuhkaliikenteessä ja kuinkahan monta prosenttia vuotuisista ajokilometreistä ihan aikuistenoikeasti tarvitset sitä huippuvääntöä...
Sama pätee kamerakennon pikseleihin. Tietyissä tilanteissa, tosin varsin harvoin (vielä tähän asti ei koskaan...) olisi tarvetta sille 16M kennolle mutta ruhtinaallisesta resoluutiosta saisi koko ajan maksaa "hintaa" jättiläiskokoisista tiedostoista sekä hidastuneesta kuvankäsittelystä yms. Omat kuvat päätyvät valtaosin verkkosivuille ja tietysti pieni määrä kymppikuviksi ja hiukan suuremmiksikin. Taannoin käytin A2-esitteen pohjana 4M Ixuksen kuvaa ja siinäkin käyttötarkoituksessa lopputulos oli muidenkin mielestä täysin kelvollinen. Siispä en nähnyt omaan tarkoitukseeni resoluution osalta pienintäkään tarvetta lähteä etsimään D50 kovempaa rautaa johon sitten lopulta päädyinkin. Se ei tietysti poissulje sitä etteikö joku muu vastaavasti päätyisi siihen 16M kennoiseen kameraan.
Aihepiiriä tuli tutkailtua aika lailla pitkin talvea mm. CMOS vs. CCD-kenno, kohinakysymykset jnejnejne eri asioita. Mitä enemmän asiaan paneutui sitä selvemmäksi omille lähtökohdille kävi se että pikselimäärä ei suoranaisesti ole kovinkaan merkittävä osatekijä kameran valintaa tehtäessä.
Yleisesti riittäisi 4-5 MP, mutta noi kirjapainot haluaa 300dpi, joten siitä voi kukin laskea kuinka paljon pikseleitä tarvitaan.
Esim. A4 kuva vaatii liki 9 MP.
Haikailet siis käytettyjä 1 kameroita.
Eräällä tutulla on D1.
En tiedä paljonko maksoi, mutta vaikuttava möykky kädessä.
Hän on tyytyväinen, mutta pidän itse sitä hyvin huonona, että sillä saa vain 2,6 MP:n kuvia.
Riittää kyllä hyvin "kymppikuviin", mutta en voisi niitä juuri myydä kenellekään.
Hyvää puolestaan on se, että siinä toimii mikä tahansa lasinpala, minkä siihen vain kiinni saa.
Suuret pikselimäärät vaatii paljon koneelta.
Jo pelkkä kuvien siirto koneelle on yllättävän rasittava prosessi.
Nykyiset lasit selviää ihan yllättävästi nykyisten kameroiden pikselimääristä.
Jopa 1000 mm MTO.
Mutta mitenkäs luulette pokkareiden pystyvän tuottamaan 500-600 linjaa/mm piirron, mitä nykyinen pikselitiheys edellyttää?
Kuitenkin kansa ostaa "superpokkareita" kuin hullut pikselimäärien perusteella.
Jos tänään tarvitaan 100 MP:n kuva niin kohde kuvataan paloina ja stitchataan yhteen.
D2h on ollut sellainen kapine joka kiinnostaisi minua, mutta on käytettynäkin vielä vähän kallis budjettiini (D200 sama juttu ei ole vielä limittiä tarpeeksi:)).
En itse ole kuvannut lehtiin enkä muutenkaan ammatikseni, mutta tuolla Dcnetin puolella muuan kirjoittaja valitteli, että jotkut laatulehdetkin vaativat kymmenen megapikselin tiedostoja siten että ovat jopa listanneet digikamerat joilla otettuja kuvia ottavat vastaan. Sanomalehdissä tilanne ei liene niin kriittinen.
Harrastajana itselleni riittää kun saa kohtuullisen A4 kokoisen kuvan A3:kin voi tulla joskus kyseeseen, mutta siinä neljän megapikselin kamera menee jo vähän rajoille.
Luulen, että oikeasti se D200 olisi aika kova sana kun tulee ajankohtaiseksi. Heitin tuon D2h:n tohon lähinnä tuodakseni esille että mielestäni harrastajan kannattaa miettiä sitä tarvettaan ennen kuin lähtee yleistä resoa ylittämään. Tulevaisuudessa tulee varmasti olemaan kaikki kameran kymmene megapikselisiä ja isompiakin ja silloin tavalliset kotikoneetkin jaksavat niitä kuvia vaivatta vääntää, mutta tällähetkellä en itse kiirehtisi kymppimegaisiin jos jokin erityinen kuvaustarve ei sitä vaatisi.
Minulla on kuuden megapikselin digijärkkäri, mutta unelmoin digijärkkäristä jossa on neljä megapikseliä. Se vain on liian kallis minulle kun se on käytettynäkin 1800€.
...uutta D200:aa, jonka saisit hyvinkin tuolla 1800€:llä? Rakenne varmasti riittävän vankka ja resoluutiota aika paljon enemmän kuin D2h:ssa.
Todennäköisesti valintani osuukin D200:en kunhan asia tulee itselleni ajankohtaiseksi (vielä ei limitti riitä:)). Tuo D2h kiinnostaa kyllä sen poikkeuksellisen laadukkaaksi kehutun kennon ja muutenkin proilmeen takia (unelmoin nimittäin vielä digiaikanakin pitkäikäisestä kamerasta, jonka kanssa voisi ystävystyä ja tommonen hyväkuntoinen miljoona kutia kestävä ammattivehje riittäisi minulle varmasti loppuiäksi). Tämä on vähän tällainen asenne kysymys, mutta ajattelen että jos jonkun kameran ominaisuudet riittävät minulle nyt, niin eihän ne sen takia lakkaa myöhemminkään riittämästä, että markkinoille tulee kehittyneempiä laitteita. Minulla on edelleen käytössä kahden megapikselin pokkari jonka ostin vuonna 1999 (maksoi muuten saman verran kuin nykyiset digijärkkärit eli noin 1000€). Ei se kamera tee sen huonompia kuvia nyt kuin seitsemän vuotta sittenkään (akku siinä alkaa olla kyllä loppu ja jo toinenkin hankittu akku, pitää käydä katsomassa viläkö siihen löytäisi uuden:)). Pakko kyllä myöntää ettei sen pokkarin ominaisuudet riittäneet minulle edes uutena, vaan kuvasin tärkeät jutut filmille (kuvaan edelleenkin myös filmille, mutta en enää sen takia etteikö digijärkkäri minulle riittäisi, vaan fiiliksen takia).
Kannattaako ostaa kuvaputkitelkkari? Kuitenkin haluat katsella niitä kuvia myös isoina suurennuksina, eiköhän yksi digikuvauksen pointti ole juuri tuo formaatti. Kiva tarkistaa kuvasta kuka siellä sukujuhlien taustalla haukottelee. Kameroissa sama kuin tietsikoissa, ei kannata ostaa valmiiksi vanhaa. Sellaisen käyttöikä jää lyhyeksi.
Terve,
Moni joka ostaa niitä Anttilan Watteja, ostaa myös digikameran sen pikseleiden lukumäärän vuoksi.
Samoin samat henkilöt katsovat missä suurin zoomi.
Nämä ovat melkoisia kikkaviitosia. Sitä ei tavallinen ekaa digipokkaria ostava tiedä. Hän välittää vain isoista numeroista, paitsi hintalapussa.
Digipokkarin kenno on vain 5-8mm ja osia kanttiinsa. Siihen kun ympätään ne 7 megapikseliä niin se ei tarkoita sitä että se olisi läheskään yhtä hyvä kenno kuin 6 megapikselin luokkaa 13-15x23mm kenno.
Tuossa pokkarin kennossa kohina on jo suhteellisesti ottaen melkoista kun pienen pinta-alan miljoonat pikselit kohisevat jne.
Ja päinvastoin järkkärin monta kertaa suurempi kenno samalla tai pienemmällä pikselimäärällä _ON_ parempi.
Nythän on olemassa jo 10MP kännykkäkameroita. Joissain kännyköissä lukee jopa Carl Zeiss.
Ei se siltikään tarkoita että ko. puhelin tuottaisi parempia kuvia kuin pienemmän pikselimäärän järkkärikenno linsseineen.
Sitten toi loputon zoomijuttu. Monillahan ei ole tiedossa että kaksi tasan samanlaista linssiä tuottaa kuva-alaltaan täysin erilaiset kuvat sen mukaan minkä kokoinen kenno tai filmi siellä on linssin takana.
Arvaa kumpi myy? Pienemmän ja huonomman kennon omaava kamera saman alihankkijan linsillä kuin toinen kamera jossa siis sama lasi/muovi mutta jossa on fyysisesti isompi kenno?
Se jossa on tästä kennokikkailusta johtuva isompi ns. polttoväli ja todennäköisesti huonompi kuvanlaatu.
Taitaa olla vähän eriasiasta kysymys järkkäreissä. Jos haluaa 300dippistä painojälkeä piirtävän A4 printin, niin tarvii 9Mp. Tuo 3:satanenkin on aikamoista suttua! Eipä paljoo rajata tai tehdä yhdestä kuvasta vaikka kahta kuvaa. No toiselle riittää se vähempi, toiselle taas ei oikein mikään. Riippuu miten vakava harrastelija on.
on mitä tarvitaan ja mitä halutaan.
"Tuo 3:satanenkin on aikamoista suttua!"
Muistaakseni IFIn kuvat tulostettaan 300 dpi:n ja silloin aikanaan IFI PROn kuvat 254 dpin tarkkuudella. Olen vanha ja värisokea, mutta minusta kuvat näyttivät ihan hyviltä. Lehtien kohdalla 150 lpi on varsin korkea rasteritiheys, mutta kuva näyttää huonommalta kuin "perinteinen valokuva", joten ongelma on painossa eikä kamerassa. A4 kokoista kuvaa ei katsota yleensä yhtä läheltä kuin kymppikuvaa, jolloin jokainen piste näyttää pienemmältä ja kuva näyttää paremmalta.
Toisin kuin Mika, en usko pikselikisassa enää mentävän paljoa pidemmälle. Tarpeeton tiedostokoon kasvaminen syö koneiden resursseja ja vaikeuttaa kuvien tallettamista. Uskon, että lisääntyviä resursseja tullaan tulevaisuudessa käyttämään esimerkiksi dynamiikan ja käyttöliittymän parantamiseen. Tärkeämpää kuin saada uusia ominaisuuksia kameraan on saada nykyiset ominaisuudet käyttöön.
Oliskohan ollut vuonna '85 kun Xt-koneiden Base RAM nostettiin 512 kilotavusta huimaan 640 kilotavuun. Bill Gates totesi että tuskin tarttee tulevaisuudessa perusmuistin kokoon enää puuttua. Toisin kävi.
Ostin vuonna '95 ekan digikamerani, Apple QuickTake 100:sen. Megapikseleitä oli rajut 0,3. Kuvat näyttivät ihan oikeasti muka loistavilta, mutta hyvälaatuinen tulostus oli ymmärrettävistä syistä ylivoimaisen hankalaa ja kallista. Tiedonsiirto tapahtui sarjaportin kautta ja oli ihan sairaan h-i-d-a-s-t-a. Nyt kun kuvia katsoo ja muutamia on tullut printattua paperikuviksikin, ne ovat teknisesti oikeastaan aika syvältä. Muistokuvina kuvaajalle, kavereille ja perheelle tietenkin vertaansa vailla. "Kameraa" voi halutessaan ihmetellä vaikka täällä:
http://www.epi-centre.com/reports/9403cdi.html
Muistiin mahtui 8 kuvaa täydellä resoluutiolla, eikä muistia voinut lisätä. Kun vekottimen kanssa lähti ulos kuvaamaan, piti tarkkaan miettiä mitä tässä nyt kuvataan. Tulosta ei tietenkään nähnyt ennen kuin vasta kotona kun kuvat oli saatu ladattua koneeseen. Toista se on nykyään ja onneksi onkin.
Tuosta kennon koosta, tiedonsiirron nopeudesta ja resurssivaatimuksista mä olen sitä mieltä, että tekniikka se vaan kehittyy ja nykyiset vempeleet tuntuvat 10 vuoden päästä ihan naurettavilta ja päästään taas uudelleen ihmettelemään kehityksen huimaa nopeutta. Usko tai älä :)
"Oliskohan ollut vuonna '85 kun Xt-koneiden Base RAM nostettiin 512 kilotavusta huimaan 640 kilotavuun. Bill Gates totesi että tuskin tarttee tulevaisuudessa perusmuistin kokoon enää puuttua. Toisin kävi."
Tekniikan historia on täynnä pieleen menneitä ennustuksia, mutta onneksi fysiikka on paljon helpompi ennustaa.
"Ostin vuonna '95 ekan digikamerani, Apple QuickTake 100:sen. Megapikseleitä oli rajut 0,3. Kuvat näyttivät ihan oikeasti muka loistavilta, mutta hyvälaatuinen tulostus oli ymmärrettävistä syistä ylivoimaisen hankalaa ja kallista."
Minä aloitin Logitech Fotomanilla (http://www.epi-centre.com/reports/9301cs.html), joka tuotti 284x376 kennolla suuremmiksi extrapoloituja kuvia! Tulostaminen oli ongelma, mutta oli hienoa, kun kuvat sai heti näkyviin (kunhan meni kotiin siirtämään kuvat tietokoneelle). E-300 kenno on 80-kertaa suurempi. Fotomanin pikkukuva näytti hyvältä 100 % kokoisena kuvaruudulla. Itse asiassa paljon paremmalta kuin nykykameroiden kropatut samankokoiset kuvat. Fotomanissa tuskin oli kovin kaksinen linssi, mutta luulen että sillä olisi voinut kuvata 188 viivaa, Olympuksen linssit ovat kalliita, mutta tuskin millään niistä voisi kuvata testitaulua siten, että joka toinen piste on musta, joka toinen valkoinen. 80 kertaa suurempi kuva tarkoittaa kymmeniä kertoja painavampaa linssiä, joka hinta on moninkertainen.
Teknillisen kehityksen eri vaiheissa on eri asiat tärkeitä. Opettelin aikanani ohjelmoimaan 4 bittisillä prosessoreilla. Siirtyminen neljästä bitistä kahdeksaan oli valtava loikka. Kahdeksanbittiset pystyivät yleisesti osoittamaan 64 kB. Intelillä siirtyminen 8 bitistä 16 tapahtui melkein huomaamatta, sillä huomio kiinnittyi suoraan osoitettavan muistin kasvamiseen 64 kB:sta 1 MB. Seuraava suuri hyppy ei tapahtunut raudassa vaan käyttöjärjestelmässä. Windows 3 pesi mennentullen DOSsin ... Kameroille käy samoin. Pikselihuuma on selvästi hiipumassa. Toivottavasti seuraavaksi runkoon tulee kuvanvakaaja ja sen jälkeen olisi aika keskittyä käyttöliittymään.
"Tuosta kennon koosta, tiedonsiirron nopeudesta ja resurssivaatimuksista mä olen sitä mieltä, että tekniikka se vaan kehittyy ja nykyiset vempeleet tuntuvat 10 vuoden päästä ihan naurettavilta ja päästään taas uudelleen ihmettelemään kehityksen huimaa nopeutta. Usko tai älä :)"
Uskon, että mainosmiehet sanovat juuri noin. Veikkaan, että hyvä peruskamera maksaa silloin 1000 €, kuten Oly E-300 maksoi. Fotoman maksoi muuten 6000 mk. Veikkaan, että ostan tänä aikana kaksi kameraa, joista ensimmäisessä on kuvanvakaaja ja toisessa on mahdollisuus ottaa kuvia, jossa neljä pikseliä voidaan yhdistää kohinan vähentämiseksi, dynamiikan parantamiseksi ja herkkyyden lisäämiseksi. Kameran prosessori jaksaa laskea paljon enemmän. Linssit eivät voi parantua elektroniikan tahdissa, joten pikselimäärä ei ylitä 20 Mpikseliä. Elämme mielenkiintoista aikaa.
Silmän erotuskyky on luokkaa 1-2 kulmaminuuttia.
Tappi- ja sauvasolujen määrät muistuttavat digikameran kennon rakennetta siten, että mv-erottelukyky on parempi kuin värierottelukyky.
Yhden kulmaminuutin erottelukyvyllä silmä ei erota toisistaan pisteitä, jotka on tulostettu seuraavilla tarkkuuksilla:
katseluetäisyys 30 cm, tulostus n. 290 dpi
katseluetäisyys 1 m, tulostus n. 87 dpi
jne..
Tämä tarkoittaa sitä, että 4 megapikselin kuvasta tehty 10cm*15cm-paperikuva on riittävän tarkka tarkallekin silmälle, kun katsotaan vähintään 21 cm etäisyydeltä ja metrin päästä tarkkailtuna saman kuvan voi suurentaa kokoon 48cm*72cm.
Minusta harrastuksen vakavuutta ei kyllä pikseleillä mitata. Itse harrastan täysin vakavissni valokuvausta ja silti kelpuutan vähemmänkin pikseleitä omaavan kameran. Itse en ainakaan hyväksy ajatusta, että joku alkaisi kuviani erottelemaan vakavasti otettaviin ja ei vakavasti otettaviin sen perusteella montako pikseliä niiden tallentamiseksi on tarvittu.
Kaverilla on tietotekniikan suhteen aika tarkasti samanlainen tausta kuin meikäläisellä.
Mitä tulee pikselijuttuihin, veikkaan että APS-C kennoissa se ilmeisesti tulee jumiutumaan tuohon 10 Megaan. Eri asia sitten, jos keksitään jokin uusi kennotyyppi tjms, mutta noita kennoja tehdään jo ja tuotekehityskustannukset ja valmistusprosessien rakentaminen pitää saada maksettua. Lisäksi tulee markkinointijutut.
Uskon että kuvanvakaaja tulee siirtymään runkoon pysyvästi ja joka merkillä. Se tosin kehittynee entistä paremmaksi. Näin kävi autofokuksellekin, vaikka vastaanpullikoijia riitti. Nyt se on itsestäänselvyys.
Käyttöliittymä paranee ihan ensiksi sillä, että siirrytään takaisin valikoista ulkoisiin namikoihin. Järjestelmäkamera ei vaan ole oikea vempele valikoissa kahlaamiseen. Toivottavasti Sony tässä jatkaa siitä mihin Minolta 7D:n kanssa jäi: suunta oli oikea, mutta kehitykselle toki on vielä paljon varaa.
Parista jutusta olen silti lievästi "eri" mieltä:
"Windows 3 pesi mennentullen DOSsin"
Niin teki, mutta Win 2 teki sen jo ennen kolmosta. Ei nyt niin hienosti, mutta suunta oli jo oikea. Alkup. floppyt on muuten edelleen hyllyssä.
"Linssit eivät voi parantua elektroniikan tahdissa, joten pikselimäärä ei ylitä 20 Mpikseliä."
Ei toki samassa tahdissa, mutta tästä en olisi ihan noin varma. Se tiedetään jo miten nk. paremmat linssit tehdään. Ongelmana on tekemisen hinta, joka nostaa pro-luokan lasien hinnan pilviin. Kunhan valmistusmenetelmät kehittyvät lisää, samaan rahaan saa parempaa ja parempaa lasia. Suunta on ollut nähtävissä jo pitkään. Kunhan maailmanlaajuinen digihypetys vähän laantuu, parempien lasien hinta alkaa pudota. Ei se halpislasien tasolle putoa koskaan, mutta alemmaksi kuitenkin. Silloin Megapikseleistäkin on harrastajille enemmän hyötyä kuin nyt ja markkinat harrastetasolla ovat huimasti suuremmat kuin pro-tasolla.
Olet varsin oikeassa: elämme todella mielenkiintoista aikaa.
Nämä pikselikeskustelut muistuttavat samaa keskustelua mitä kävimme valokuvauskerhossamme 70-luvulla.
Kun järjestimme valokuvausnäyttelyn oli kuvien lähes ainoana kriteerinä minkätasoisella optiikalla kuva oli otettu. Pahimmillaan kuvaa syynättiin luupilla.
Vihdoin joku keksi pyytää ammatikuvataiteilijaa (ei valokuvaus) arvostelemaan kuviamme. Silloin vihdoin tajusimme että kuvan teknisellä laadulla ei ole paljoakaan merkitystä kuvan taiteelliseen laatuun. Ammattitaiteilijat eivät juurikaan piitanneet kuvan teknisestä tasosta kunhan kuva vain täytti taiteelliset kriteerit.
Älkää hyvät ihmiset mesotko niin hirveästi niistä pikseleistä. Keskittykää enemmän keskustelemaan kuvien taiteellisen tason kohottamisesta.
"Ammattitaiteilijat eivät juurikaan piitanneet kuvan teknisestä tasosta kunhan kuva vain täytti taiteelliset kriteerit."
Sellaista ei ole olemassakaan kuin taiteelliset kriteerit. Kuvan kertovuus ja taiteellisuus on katsojan korvienvälissä. Ero kuvaajan ja "kuvaajan" välillä tulee siitä, kuinka hyvin tavoitat katsojan korvienvälin. Totta tosin on, että teknisen laadun merkitys on yleisesti luultavaa paljon pienempi.
Ilette kyllä molemmat oikeassa. Missäpä muualla taiteelliset kriteerit sijaitsisivat kuin ihmisten korvien välissä. Kaikka tämä ympärillemme luotu kultturi, etc. on ihmisten korvien välissä sillä ilman ihmistä ja ihmisen tulkintaa on kyse vain kohinasta. Miksi siis taiteellisista kriteereistä ei voisi puhua, kun ne kerran kiistatta ovat olemassa tekijän ja katsojan (siis ihmisten) korvien välissä.
Eikö sillä kohinalla sitten ollutkaan mitään merkitystä. Nikonillakin siis voi ottaa valokuvia, kun sai synninpäästön kohinastaan...
"Miksi siis taiteellisista kriteereistä ei voisi puhua, kun ne kerran kiistatta ovat olemassa tekijän ja katsojan (siis ihmisten) korvien välissä."
No juuri siksi! Miten niistä voi puhua jos niitä ei voi määritellä?
Tai toki puhua voi, mutta se menee pelkäksi mielipiteiden vaihdoksi (väittelyksi) tyyliin: kumpi on kauniimpi puu, kuusi vai mänty? Ongelma on siinä, että toisen mielestä toinen ja toisen toinen. Katsojan taustat, mielikuvat ja mielleyhtymät muuttelevat syntyvää käsitystä. Ongelmaa lisää myös se, että vaikka kuusia ja mäntyjä on molempia niin monenlaisia, niitä voi katsoa myös niin monista eri suunnista. Lisäksi ne voi asettaa eri asioiden yhteyteen, jolloin niiden kertovuus ja merkitys muuttuu. Jotta voisi puhua varsinaisista kriteereistä, ne pitäisi pystyä määrittelemään.
Jos taiteellisuuden kriteerit voisi listata paperille, jokainen voisi kuvata taiteellisuuden kriteerit täyttäviä valokuvia. Ylimalkainen määrittely tyyliin "kertovuus, sommittelu, värimaailma jne.." ei oikein riitä, eikä nyt esim. kultainen leikkauskaan sinällään tee kuvasta taiteellista tai edes mielenkiintoista.
Moi !
ehkäpä noinkin, mutta 99% kaikista kuvista olisi paljon parempia, miellyttävämpiä katsella, mikäli niissä edes hiukan otettaisiin huomioon;
- sommittelu, vaikkapa edes se kultaionen leikkaus
- värimaailma, miten se sopii yhteen, kuinka harmoninen on,
- Ihmiskuvissa astuttaisiin askel- pari eteenpäin ja katsottaisiin hiukan mitä siellä taustalla on.
Ja jos kuva nyt olisi edes tämän lisäksi suurin piirtein oikein valotettu ja jostakin kohtaa terävä niin oltaisiin jo pitkällä.
Paljon asioita joita hyvässä kuvassa pitäisi yleensä olla on suhteellisen helppo opetella. Ja tämä todellakin parantaisi 99% otetuista kuvista, todennäköisesti paljon enemmänkin.
Helpompaa on tietysti sanoa että kuvan hyvyyttä ei voi määrittää tai mitata mitenkään ja jatkaa roiskimista sillä digipokkarilla.
Kaikella ystävyydellä.
--
Miksi ihmeessä niitä ei voisi määritellä? Mielipiteiden vaihdossahan ei sinällään ole mitään vikaa sillä mielipiteitähän ne teideteoksetkin ovat. Kuvien tekemisessähän on kyse kielestä ja meillä on yhteinen tapa tulkita kuvia, joka on vahvasti kulttuurisidonnainen ja vaikka ei itse tiedostaisikaan asiaa, niin tekijä joka tiedostaa voi voimakkaammin vaikuttaa katsojan kuvan tulkintaan. Toki makuasiat ovat tärkeitä, mutta kuvan kokonaisuuden ja viestin kannalta voi olla olennaista, että kuvassa on juuri jompi kumpi puu eikä siinä välttämättä ole kyse kauneusarvoista. Eihän taideteoksen tarvise edes olla kaunis sikäli kun kauneutta nyt jotenkin voisi universaalisti määritellä muuten kuin epämääräisenä harmoniasäännöstöllä joka jälleen on kulttuurinen.
Mun pointti siis on se, että meidän ihmisten korvien välissä on suunnilleen samat jutut ja me tulkitsemme näkemäämme pitkälti samalla tavalla. Ne erot yksilöiden välisessä tulkinnassa on vähäisiä ja liittyy enemmänkin omiin mieltymyksiin. Tarkoitan siis, että ihmiset ovat ulkonäöltään, ajattelultaan, käyttäytymiseltään, etc. enemmän amanlaisia kuin erilaisia. Jos näin ei olisi ei meillä juurikaan olisi mahdollisuutta ymmärtää toisiamme, toimia yhdessä, edes tunnistaa toisiamme lajitovereiksi.
Tätä taustaa vasten en ymmärrä miksi siitä, mitä korviemme välissä on, voisi keskustella sillä ei siellä naapurin korvien välissä juuri sen kummempia juttuja ole kuin omiemmekaan.
Nyt tartut epäolennaiseen, eli tähän kauneuteen. En tarkoittanut sitä onko jommman kumman puun kauneus (tai rumuus) sinänsä olennaista, tai kauneus sinälläänkään mitenkään oleellista. Se oli pelkkä esimerkki.
Otetaas toinen esimerkki ja pysytään nyt pelkästään siinä taiteellisuudessa:
Ripustat kuusenoksille kyljyksiä. Otat kuvan ja viet sen valokuvataidenäyttelyyn. Saat erilaisia kommentteja: Upea! Tekotaiteellista sontaa! Muuten hyvä, mutta kyljysten pitäisi ehdottomasti olla grillattuja! Mitä tää tarkoittaa? Koskettava! Tämän kuvaajan kuvat ovat aina niin oivaltavia! Oksettavaa! Jollain ei ole ollut tarpeeksi tekemistä! Ihana tunnelma! Tämä on näitä tekemällä tehtyjä!
"Mun pointti siis on se, että meidän ihmisten korvien välissä on suunnilleen samat jutut ja me tulkitsemme näkemäämme pitkälti samalla tavalla."
Nimenomaan tulkinnan osalta tuo ei pidä paikkaansa. Siitä johtuen on vaikea määritellä taiteellisuuden kriteereitä. Saa toki yrittää, en sitä tarkoita, mutta jos se olisi mahdollista, voisit tehdä taidetta joka päivä.
Lisäksi: en ymmärrä mistä oletat että mielestäni mielipiteiden vaihdossa olisi sinällään jotain vikaa? Mekin teemme sitä tässä, eikä siinä ole mielestäni mitään vikaa. Emme silti ole määritelleet taiteellisuuden kriteereitä ja sehän oli se minun pointtini, eli että taiteelisuuden kriteereitä ei voi eksaktisti määritellä.
Kaikella ystävyydellä? Niin kai sitten. Kirjoitit:
"Ja jos kuva nyt olisi edes tämän lisäksi suurin piirtein oikein valotettu ja jostakin kohtaa terävä niin oltaisiin jo pitkällä.
Paljon asioita joita hyvässä kuvassa pitäisi yleensä olla on suhteellisen helppo opetella. Ja tämä todellakin parantaisi 99% otetuista kuvista, todennäköisesti paljon enemmänkin.
Helpompaa on tietysti sanoa että kuvan hyvyyttä ei voi määrittää tai mitata mitenkään ja jatkaa roiskimista sillä digipokkarilla."
Puhut tässä sitäpaitsi eri asiasta, eli keskityt myös tekniseen laatuun.
Ensinnäkin: mielestäni kuva voi olla hyvinkin taitellinen, vaikka siinä ei olisi lainkaan terävää aluetta, tai se olisi yli- tai alivalotettu. Riippuu siitä mikä on kuvan käyttötarkoitus ja mitä sillä haetaan.
Toiseksi: hyvä kuva ja taiteellinen kuva ei välttämättä ole sama asia.
Kolmanneksi: en ole väittänyt ettei kuvan hyvyyttä voi määritellä, miksi siis tunget sanoja suuhuni? Väitin ettei taiteellisuuden kriteerejä voi määritellä.
Neljänneksi: en omista digipokkaria, joten en voi sillä räiskiä, enkä ymmärrä mitä sillä on tämän kanssa tekemistä. Mollatako? Minuako? Sitä voit vapaasti tehdä ihan niin paljon kuin huvittaa. Ei se satu.
Moi !
Joopa, kyllä kuvan taiteellisuuttakin voidaan tiettyyn tasoon asti mitata ja määritellä.
Asiat eivät vain ole niin yksinkertaisia kuin teknisen puolen arvostelu/arviointi.
"Ensinnäkin: mielestäni kuva voi olla hyvinkin taitellinen, vaikka siinä ei olisi lainkaan terävää aluetta, tai se olisi yli- tai alivalotettu. Riippuu siitä mikä on kuvan käyttötarkoitus ja mitä sillä haetaan."
Kyllä, mutta tässä puhutaan siitä yhdestä prosentista niitä kuvia. Poikkeustapauksesta.
"Toiseksi: hyvä kuva ja taiteellinen kuva ei välttämättä ole sama asia."
En nyt viitsi alkaa saivartelemaan sanan "hyvä" semantiikasta, mutta nämä eivät ainakaan ole toisiaan millään tavalla pois sulkevia asioita. Myös hyvä kuva voi olla taiteellinen. Huonojen kuvien taiteellisuudesta voidaankin olla sitten ainakin kahta mieltä.
"Väitin ettei taiteellisuuden kriteerejä voi määritellä."
Aivan. Ja minä olen sitä mieltä että kuvan taiteellisuuteen liittyviä asioita voidaan määritellä.
Neljänteen, ei kaikki "Holgalla" kuvattu ole taidetta, eikä kaikki digipokkarilla kuvattu roskaa. Roska on roskaa vaikka sen kuvaisi millä.
Olen pahoillani jos otit kirjoitukseni henkilökohtaisena syytöksenä/mollaamisena. Se ei ollut missään nimessä tarkoitus.
--
"Joopa, kyllä kuvan taiteellisuuttakin voidaan tiettyyn tasoon asti mitata ja määritellä."
Taiteellisuuden kriteerit täyttävä kuva. Siitä oli kysymys. Yritä määritellä kriteerit.
"Kyllä, mutta tässä puhutaan siitä yhdestä prosentista niitä kuvia. Poikkeustapauksesta."
Mistä sait tuon prosentin? Taidehistoriaa ja siinä sivussa valokuvataidetta on tullut tutkittua vuositolkulla, mutta en koskaan ole törmännyt mihinkään prosentteihin. Lähde?
"En nyt viitsi alkaa saivartelemaan sanan "hyvä" semantiikasta, mutta nämä eivät ainakaan ole toisiaan millään tavalla pois sulkevia asioita. Myös hyvä kuva voi olla taiteellinen. Huonojen kuvien taiteellisuudesta voidaankin olla sitten ainakin kahta mieltä."
Sinä nimenomaan saivartelet ja lisäksi käännät asian huomion pois siitä mistä oli kysymys. Hyvä ei ole taiteellisen synonyymi, enkä koskaan ole väittänyt että valokuva olisi vain jompaa kumpaa.
""Väitin ettei taiteellisuuden kriteerejä voi määritellä.""
"Aivan. Ja minä olen sitä mieltä että kuvan taiteellisuuteen liittyviä asioita voidaan määritellä."
No mutta eihän se ole sama asia! Olet eri mieltä eri asiasta. Taidat inttää pelkästä inttämisen halusta.
Moi !
Absoluuttisia arvoja jotka kuvan nimenomaan on täytettävä ei tietenkään ole. Yleisiä arvoja kyllä.
Näihin kuuluu nimenomaan sommittelu ja värien käyttö. Kyllähän sinä tämän tiedät, kunhan elvistelet.
Samaten tuo prosentti, se nyt tarkoittaa sitä että kyseessä on poikkeus säännöstä.
Kukahan tässä intää pelkän inttämisen halusta. Kyllä taiteellisuudesta on kirjoitettu tuhansia kirjoja. Taiteessa "sisällä" olevat vain usein hukkaavat metsän puilta.
Jankkaus loppuu minun osaltani tähän. Hauskaa kesän jatkoa!
--
Tarkoittaako tuo vuodatus sitä, että et pysty määrittelemään valokuvan taiteellisuuden kriteerejä?
Ei se mitään, en minäkään pysty, vaikka uskon tietäväni taiteesta aika paljon enemmän kuin sinä.
"Taiteessa "sisällä" olevat vain usein hukkaavat metsän puilta."
Niin kai sitten. Olisi varmaankin pitänyt pysyä taiteesta "ulkona", niin näyttäisi tietävän asiat paljon paremmin. Ihan niin kuin sinä.
Moi !
Palaan vielä tuon henkilökohtaisen piikin takia.
Olen seurannut taidetta vuosikymmeniä. Olen ollyt jopa taideuseossa töissä valokuvaajana 70-luvulla. En kuitenkaan epäile ettekö olisi paremmin taiteessa sisällä.
Silti olen sitä mieltä että taiteestakin voi esittää jotain faktoja jotka pätevät suurimmassa osassa (noin 99%) tapauksista. Varsinkin kuvataiteessa.
Tekotaiteellkista roskaa näkyy vain aivan liikaa.
--
Sitähän sitä ihminen niittää mitä kylvää.
Aika sinänsä ei merkitse mitään. Kokemusta voi joku saada kymmenessä vuodessa tuhat kertaa enemmän kuin toinen viidessäkymmenessä. Riippuu intensiivisyydestä jolla asiota tutkii.
En toki väitä etteikö taiteesta voi esittää faktoja. Olet ymmärtänyt alunperinkin esittämäni asian väärin. Kun en tunne sinua, en tiedä teitkö sen vahingossa vai oletko näitä yhden ihmisen susilaumoja jotka käyvät voimalla kaikkien eriäviä mielipiteitä esittävien kimppuun. Jälkimmäinen vaihtoehto tuntui aluksi oikealta, mutta nyt ole asiasta ihan varma. Väitin vain yhtä ainutta asiaa: valokuvan taiteellisuuden kriteerejä ei voi määritellä. Asia toimii myös toisinpäin ihan yhtä hyvin: valokuvan taiteellisuudelle voidaan asettaa lukematon määrä kriteerejä.
"Tekotaiteellkista roskaa näkyy vain aivan liikaa."
Tästä olemme aivan samaa mieltä. Tosin voi olla, että pidämme osittain eri asioita tekotaiteellisina.
Lopetan tämän vierailun tähän ja palaan sinne mistä tänne tulin. Täällä keskitytään liiaksi tekniikkaan minun makuuni. Hyvä että näitäkin palstoja on. Voikaa hyvin.
Nykyään kameran laadun takeena on kennon pikselimäärä LOL. Ennen optiikan laatua mitattiin viivaa/mm.
Nyt ei enää puhuta mitään optiikan kyvystä piirtää sille 8 miljoonan kennolle! Pikseleitä saa olla vaikka kymmeniä miljoonia mutta kuva ei ole yhtään sen parempi jos optiikkana on limsapullon pohja.
Puhut täyttä asiaa, raja tulee optiikassa helposti vastaan kun pienellä piirtoympyrällä (APS-c koko) koitetaan repiä yhä enemmän informaatiota. Monesti kun katsoo nykyisten digijärkkärien kuvanäytteitä (ja oman järkkärin), niin eipä se laatu juurikaan parane kuuden megapikselin jälkeen kun linssit näyttävät olevan se pullonkaula tuon kokoisilla kennoilla.
Mutta asia erikseen on jos pikselimäärät ja kennokoot kasvavat käsikädessä...
Paljon asiallisia vastauksia tässä ketjussa pikseleiden koosta, näön tarkkuudesta ja muusta. Hyvä. Tällaisia toivoisi enemmän.
Yksi kysymys jota ei vielä ihmeemmin sivuttu, on valon taipumiseen liittyvä diffraktio, joka on fyysiikkaan liittyvä ilmiö. Ilmiöstä voi lukea vaikkapa täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Diffraction
Vaikka tausta voi olla hankala, se tarkoittaa käytännössä sitä, että pokkarikokoisella kennolla kuva alkaa pehmenemään kun käyttää "liian pientä" aukkoa. Valonsäteet eivät enää yksinkertaisesti osu filmille/kennolle kuten pitäisi. Eikä tuohon auta tekniikka, vaan kyse on siitä miten valoaallot etenevät.
Tuon asian käytännön merkityksen selvittämiseksi voi käyttää Cambridge in Colourin laskinta. Noin pikaisten kokeiden perusteella, jos pokkarissa on 10 MP:n kenno ja kennon koko on 1/1,8 tai 2/3 tuumaa (pokkarin kennokoko), diffraktio pehementää kuvan yllättävän varhain. Mikäli kuvan pisin reuna on 30cm (johon 10MP:n kenno sinänsä riittäisi resoluution puolesta), kuva alkaa pehmenemään jo silloin, kun aukoksi valitaan 5.6. Aukon ollessa 4, pehmenemistä ei vielä tapahdu. Mikäli kuva on vähän pienempi, 15x23cm, pehmeneminen alkaa vasta aukon arvosta 8.
Mutta koitapa sitten ottaa noilla aukoilla etualalta äärettömään tarkkoja maisemakuvia. Ei onnistu.
Mikäli sitten ottaa vertailukohdaksi polttovälikertoimella 1,5 tai 1,6 olevan digijärkkärin (Nikon D50, D70/s, DH1 yms. Canon 300/350/20/30 yms.), tilanne on kokonaan toinen. Noissa aukon arvoksi voi valita vielä arvon 13 ilman, että diffraktiosta olisihaittaa. Täyskennoisella kameralla tuo ei taas haittaa ennen kun aukon arvo on 22 (Canon 5D, 1Ds/Ds mark II), jota pienemmäksi aukkoa ei edes kaikissa objektiiveissa saa. Eikä ole syytäkään. Useimmitenhan objektiivien tarkin piirto löytyy aukkoalueen puolivälistä ja huomioitaessa se, että tuolla aukkoarvolla saa useimmiten "alusta loppuun" tarkan kuvan suunnilleen aukolla f11, mitään syytä pienempien aukkojen käyttämiseen ei ole (siis mikäli ymmärtää hyperfokaalisen tarkennuksen: http://en.wikipedia.org/wiki/Hyperfocal_distance. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että mikäli lintsata tahtoo, tarkenna 1/3 siihen syväterävyyspisteeseen jonka haluat).
Cambridgen laskin on muuten tuolla:
http://www.cambridgeincolour.com/tutorials/diffraction-photography.htm
Käytännössä minä uskon, että pikseleiden määrä ei tule enää kasvamaan ainakaan ratkaisevasti. Canon 30D oli tästä hyvä esimerkki. Sen osaltahan resoluutio ei kasvanut edeltäjään verrattuna. Canonilla taisi olla pokkareissakin vastaava juttu. Ehkä, ehkä joihinkin tarkoituksiin pikseleiden määrä täyskennoisissa kameroissa kasvaa luokkaan 25 MP, jolloin pikselit vastaavat ominaisuuksiltaan 20D:tä. Kovin paljoa tuon yli en kuitenkaan usko mentävän. Parempi vähemmän korkealuokkaisi pikseleitä, kun paljon huonompia.
Tuohon kysymykseesi. 6 on ihan riittävästi. Ellet n. A4 kokoa suurempia kuvia haikaile.
Kyllä kuudella megalla saa ihan kelpo a-kolmosiakin a-nelkkuun piisaa neljänkin megan kamera (totta kai noissa koissa isommasta resosta saa jo hyötyä).
Tässä kuudessa megapikselissä ollaan jauhettu jo suhteellisen monta vuotta ja luulen, että seuraava yleisreso on varmaan toi kymmenen megapikseliä (pikselin viilaajille löytyy tietysti tarkempiakin härpättimiä), mutta noi resot kulkee varmaan jollain tavalla kytkyksissä muun laitteiston kanssa (tietokoneet, tulostimet, etc.). Kymmenessä megassa pyöritään taas varmaan useampi vuosi ennen kuin resot taas kasvaa. Periaatteessahan mikään tarkkuus ei ole liikaa, jos siitä ei ole varsinaista haittaa. Varmaan ne resoluutiot kasvaa ajan saatossa sille tasolle, että ryhdytään taas mittaamaan montako viivaa millille mikäkin kakkula piirtää.
Pikselipiipitys on tyypilistä niille, joilla ei ole riittävää kokemusta kameroista.
Harva niistä tietää, että mikä on dynamiikka... vakavassa käytössä vähintään yhtä tärkeä asia kuin resoluutio!
Resoluution ylittäessä 10 megaa, kohdistuu järkkärin linssiin kovat vaatimukset... kuten täysikennoiset Canonit ovat osoittaneet!
Mikäli aikoo kohtalaisella budjetilla saada resoluutiota aikaan yli 10 megan kennolla, niin kiinteät alkaa olla ainut vaihtoehto.
Onhan se kivaa kuunnella, kun matti meikäläiset elvisteelee, että hänen kamerassa ompi 7 mpix... ja sit kehutaan vielä digizoomia :O
6 mpix kyllä riittää harrastajalle... suurennuksiin käyttää vaikka tuota Genuine Fractalssia... tulee tosi nättejä julisteita!
Järkkärin ja pokkarin pikselitä ei voida verrata suoraan... pokkarini 6 mpix on yliterävöitettyä& rankasti pakattua moskaa... järkkärin RAW:in interpolaroin ilman arpia 24 megapikseliin ja teen siitä julisteen. Valtava ero kuvankäsittelyssä pokkarin ja järkkärin välillä muutes...
Siinä "asiantuntija" ensin vaahtoaa optiikasta ja sitten itse tunnustaa korvaavansa optiikan softalla. Olet sä vaan eri jäpikkä.
Eipä tuolle sun jutulle voi kuin nauraa. Toivottavasti pystyt joskus hankkimaan kunnollisen kameran. Ei tarvii harmitella kun toisilla on suurempi.
Fotonet tekee esimerkiksi 10x13 ja 20x27 cm kokoisia valokuvia. Kuvat voi tehdä esimerkiksi 1200x1600 tai 1920x2560 tiedostosta. Jos pisteitä ei laskettaisi ohjelmalla, tarvittaisiin jokaiselle tiedostokoolle oma tulostin tai tulostin, joka pystyisi tulostamaan erilaisella tarkkuudella.
Jos vaivautuisit lukemaan kirjoituksen huolellisesti niin huomaisit, että siinä sanotaan järjestelmäkameran 6 Mpikselin sisältävän enemmän informaatiota kuin pokkarin 7 Mpikseliä. Tämä väite on epäilemättä totta. Tietojenkäsittely aina vähentää informaationmäärää, mutta järkkäreiden tehokkaammat prosessorit pystyvät käyttämään parempia matemaattisia menetelmiä kuin pokkareiden ja siksi ne laskevat paremmasta datasta parempia tuloksia.
Matemaattisesti on varsin helppoa kehittää eri menetelmiä, joilla kuvatiedostosta lasketaan siitä pienempi tulostustiedosto. Erittäin vaikea on kehittää hyviä menetelmiä, joilla voidaan tehdä tiedostosta suurempi. Perinteinen tapa on kasvattaa kuvan kokoa useita kertoja noin 10 % askelissa. Genuine Fractalsin ideana on yrittää etsiä kuvasta osia, jotka näyttävät siinä olevan samoja, mutta eri koossa ja kasvattaa niitä edelleen. En tunne menetelmää paremmin, mutta isojen poikien mukaan se toimii hyvin. Fraktaaleista lisätietoa löytyy matematiikankirjoista tai esimerkiksi http://fi.wikipedia.org/wiki/Fraktaali.
Digikuva on aina laskemalla tehty. Kamera ei voi mitata yksittäisestä pikselistää – harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta – kuin yhden kolmesta osaväristä. Kamera laskee kaksi puuttuvaa väriä viereisten pisteiden arvosta. Useimmat kamerat terävöittävät kuvaa ja ilmeisesti jotkut suodattavat kohinaa yhtenäisiltä väripinnoilta. PC on teholtaan ja muistiltaan selvästi kameraa tehokkaampi, joten kuvankäsittely kannattaa suorittaa tietokoneella.
Opiskeluaikanani olin matematiikanlaitoksella assarina. Vain yksi vastaus on jäänyt mieleeni. Tehtävänä oli määrätä z siten, että sin(z) = 2 (nykyään kirjoitetaan sin z = 2). Vastauksen mukaan mikään z:n arvo ei toteuta yhtälöä ja suluissa oli perustelu (senhän sanoo järkikin). Ilmeisesti sinulla on vähän samanlainen ajattelutapa ;-)
>Ei tarvii harmitella kun toisilla on suurempi.<
Koolla ei ole väliä. Merkitystä on sillä miten sitä käyttää!!
on väliä!
Oo.
..sillä vastakappaleella ;)
Mutta jos vastakappaleessa on liikaa kohinaa(noise), se tuntuu pelkästään hyvältä.
..kuitenkin sais se olla oikean kokoinen, ylisuuret on pahasta.
Jos haluut kysyä ammattilaisilta... niin kyllä ne istuu pitkään Photoshopin ääressä.
Kun ruvetaan tekemään julistekoon kuvaa, niin kyllä se olisi hyvä saada kasvatettua se resoluutio suuremaksi. Jos on huono optiikka; yhtä tuherrusta se ompi... mutta jos ompi terävä optiikka, niin ei juuri haittaa, vaikka järkkärissä olisi 4 mpix... näin se vain on... vai mitä Nikon D2H -käyttäjät!
Tässä käytännön esimerkki pokkarin ja järkkärin eroista... kävin just tossa hämärässä kuvaamassa hevosta, veljellä oli pokkari. Itellä kantaa salama kevyesti 20 metriin ja ISO 800 herkkyydellä vielä enemmän.. veljen pokkarin salama riitti johonkin 4 metriin.. ja suljinaikaa ei saanut tarpeeksi pieneksi, eli ei nopeammaksi kuin 1/60 sekkaa. Itse kuvasin 1/250 suljinajalla ja veli katto monttu auki järkkärillä otettua...
mutta sinulle ylisuuri voi olla jollekin toiselle vähän pieni. :)
Mietin tuossa asiaa lisää ja tuli mieleen, että kyllähän nyt ollaan siirtymässä kuudesta megasta kymmeneen megaan noin yleisesti ja siinä mielessä ei kannata. Kuudessa megassahan pysyteltiin monta vuotta joten varmaan siinä kymmenessäkin megassa tullaan 3-4 vuotta pysymään. Jos käytössäsi ei jo nyt ole tehokasta tietokonetta, niin kyllä huomispäivän markkettikoneetkin jaksaa kymmenen megan kuvia vääntää.
Itselleni ne megapikselit ei neljän jälkeen ole enää niin tärkeitä, mutta ei niistä haittaakaan ole silloin kun niistä ei ole haittaa.
Mutta tavallinen valokuvaaja pärjää aivan varmasti alle 5 megan kameralla.
... pärjää ilman muuta.
Ei kannata ostaa alle 8 Mp.n kameroita muuhun tarkoitukseen, kuin "festarikameroiksi"!
Itselläni on ollut digikamera, jossa on vain 3.5 megapikseliä. Katson kuviani tietokoneella. Osasta olen teettänyt paperikuvia. Erittäin harvasta olen tehnyt julisteita. Mihin ihmeeseen tarvitaan yli 8 megapikselin kameraa? Sillä saat täsmälleen samanlaiset paperikuvat kuin tuolla 3.5 kamerallakin.
No onhan niillä kuvilla eroa jo kymppikoossakin, saati sitten,kun tehdään vähänkin isompaa kuvakokoa.
3,5 Megapikselin kamerat on tarkoitettu kymppikoon festarikameraksi, ei tuu paljo vahinkoo, jos pudottaa sen vaikka kännipäissään mutalammikkoon toisten poljettavaksi.
Kymppikoon (10cm*15cm) kuvasta ei tarkinkaan silmä (n. yhden kulmaminuutin erotuskyky) näe pikseleitä 30 cm etäisyydeltä katsottaessa, jos kuva-alueella on n. 2 miljoonaa pistettä, vaikkei tulostin olisikaan interpoloinut tarkkuutta näennäisesti paremmaksi.
Nykyaikaisilla mustesuihkareilla tulostetusta kuvasta ei käytännössä huomaa mitään epätarkkuutta, jos 10-kuva tulostetaan n. miljoonan pisteen kuva-alasta.
Melko yleinen tietokoneen näyttöruutu on luokkaa 1-2 miljoonaa pikseliä, joten myös ruutukatseluun riittää tämä sama pikselimäärä.
Käytännössä kuvista kuitenkin tehdään paperille osasuurennoksia ja ruutukatselussakin zoomataan kuvien yksityiskohtia ja silloin tarvitaan kennolla enemmän kuin 1-2 Mpikseliä.
Älä sinä poika kuule anna täällä valheellista tietoa.
Mikä mies se tämä pikselipeikko oikein on. Haastaako riitaa vai?
4 megapixelii ja vieläkin ammattilaiset käyttää. oon huomannut että mitä enemmän hehkutetaan pixeleitä, sitä vähemmän valokuvauksesta mitään tajutaan.
Neljä vuotta sitten ei ollut saatavana tavalliselle harrastajalle kuin 3-4 megapikselin kameroita. Tarkoitus oli silloin ostaa kamera, jota voisi käyttää useita vuosia. Nyt sitten täällä onkin joku pikselipeikko kertomassa ettei niillä kameroilla teekään enää mitään. Eli jos ostaisin nyt 8 megan kameran, tarkoittaako se sitä, että neljän vuoden kuluttua on taas joku pikselipeikko kertomassa täällä ettet tee sellaisella 8 megan kameralla yhtään mitään? Minkä sitten ostaisin?
En ole riitaa haastamassa tietenkään. Kyllä 3Mp.n kameroillakin kuvia saa, mutta parempaa on tarjolla, osta sitä.
Itsellänikin on 3megan kamera järkkärin lisäksi.
Omakohtaisesti voin sanoa, että kyllä siitä pikkupokkaristani on tullut festarikamera, jota ei tarvitse varoa. On sillä siis hyvät puolensakkin.
Se lienee totta, että 10 megapikselin kameroilla tulee pärjäämään maailman tappiin asti, luultavasti.
Tilanne kameramarkkinoilla muuttuu koko ajan.
Itse ostin 4M pokkarin n. reilu 2,5 vuotta sitten ja 6M järjestelmäkameran hieman sen jälkeen. Molemmilla pärjään edelleen hyvin ja käytän niitä eri tilanteissa todennäköisesti vielä pitkään- mahdollisesti niin kauan kuin toimivat.
Jos taas olisin nyt ostamassa ensimmäisiä digikameroitani, niin pokkarikokoisen valitsisin luokasta 6-7M ja järjestelmäkameran luokasta 8-10M.
Parin kolmen vuoden päästä vaihtoehdot olisivat varmaan hieman erilaisia, mutta hyvin todennäköisesti käytän silloin vielä näitä nykyisiä kameroitani.
Olen kuvannut vanhalla 4 megan kamerallani myös sellaisia historiallisia paikkoja ja rakennuksia, joita ei enää ole lainkaan kotikaupungissani. Luulen, että kuvat kyllä kelpaisivat sellaisenaan vaikka johonkin tulevaan historiankirjaan. Tuskin siitä kuvasta on tarkoituskaan isoa tehdä. Pääasia on se, että jollain on se kuva.
Lapset lapset...
Jos haluat pitkän käyttöiän, osta kamera mahdollisimman suurella pikseli määrällä. Tuo pieni alle 8Mp määrä kameran vanhentaa. Kaikki kehittyy, tietokoneiden prosessorit jne. Viiden vuoden kuluttúa tuskin on myynnissä alle 10Mp kameroita. Jossain oli juttua "super"kennosta??? Joka osaisi korjata objektiivin virheitä. Kamerassa olisi vain "neulanreikä", kennolla ja ohjelmalla tehtäisiin objektiivin ominaisuudet. Polttoväli voisi olla vaikka 10-1000mm. Jotain siinä oli, että aallonpituuden tarkkuus olisi jonkinlainen raja.
Enää ei mikään kannata.
Osta tänään mitä tahansa on se huomennä vanhaa romua.
Vielä 20-30 vuotta sitten kun ostit pro-kameran saattoi sillä "polleilla" kymmenenkin vuotta.
Nyt on malli vanha kun sen saa kaupasta ulos.