Olen kiinnostunut eräästä naisesta ja hänkin tykkää minusta kovasti.tulen vaan ihan hirvittävän mustasukkaiseksi,kun hänestä tykkää niin moni muukin.En kestä ajatusta, että hän pitäisi jostain toisesta mua enemmän ja vielä vähemmän kestän, jos hän joku päivä alkaisi seurustelemaan, jonkun muun kuin minun kanssa.
Olen miettinyt tämän ystävyyssuhteen lopettamista,on jotenkin vaikea uskoa, että se olisi hänelle kovin raskasta,kun hänelle niin kovasti vientiä riittää..
Olen miettinyt tämän ystävyyssuhteen lopettamista,on jotenkin vaikea uskoa, että se olisi hänelle kovin raskasta,kun hänelle niin kovasti vientiä riittää..
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos se vielä pitäiskin susta. Pelkurit juoksee nurkan taa, ketä nyt pelottaa?? Lällällää lää.
hei mitäs jos rakastaisit häntä ja antaisit hänellekkin vähän vapautta voitte sitten puhua siitä
mltä sinusta tubtuu ja jos hän rakastaa sinua hän ei petä sinua.älä ole MIES!
Häivyn, ennen kuin toinen ehtii häipyä...? Ettei vaan hän häivy ja minä jään häipymättä...
Otas nyt järki käteen ja mieti kuitenkin ennenkun teet mitään. Aina on niitä muitakin jotka tykkää, jos ihastuksen kohde on kiva. Mikä sinusta tekisi huonomman kun niistä muista jotka häneen ovat ihastuneita? Ts. miksi et pärjäisi kilpailussa yhtä hyvin (tai jopa paremmin) kuin he. Ja sanoithan jo, että tämä nainen pitää sinusta. Väittäisin, että sinulla on etulyöntiasema ja sen verran hyvä paalupaikka, että kannattaisko ensin kuitenkin jutella. Ennenkun lähtee minnekkään.
Pupu pois pikkuhousuista ja ota härkää sarvista! Et varmasti mitään häviäkään siinä, varsinkin jos nyt jo harkitset pakoon pyrkimistä. Päinvastoin, voit voittaa jättipotin.
En ymmärrä, miksei asioista voi keskustella. Ei aina voi mennä karkuun. Mitä jos ei ystäväsikään ole sen vahvempi kuin sinä uskaltaakseen enempää vihjata, että on rakastunut sinuun? Kuka nauttii siitä että on paljon vientiä? En minä ainakaan. Eniten haluaisin löytää naisen, jota rakastaa ja joka myös uskaltaisi rakastaa. Naisen, joka uskaltaa elää kanssani arkea, jonka kanssa jakaa elämää. Vientiä, sitä kyllä näyttäisi riittävän. Mutta se on niin hetkellistä ja tyhjänpäiväistä. En itse ainakaan halua että ihmisiä vain tulee ja menee elämässä. Haluaisin pysähtyä. Olen juossut liikaa karkuun ja tajunnut sen olevan hyödytöntä. Itseään ja omia tuntuitaan ei loppujen lopuksi pääse kuitenkaan karkuun. Jos menee vain karkuun, satuttaa itseään. Mitä sitten, jos ystäväsi ei rakastaisikaan sinua. Eikö olisi paljon arvokkaampaa kertoa tuntemuksistasi kuitenkin nyt kun sinulla vielä olisi hyvä mahdollisuus, eikä jäädä ikuisiksi ajoiksi miettimään. Joskus pitää uskaltaa, aina ei voi siirtää kaikkea vastuuta toiselle, ei edes sen varjolla että toisella on muutenkin vientiä...
Vaikka se tuli jo monesta suusta, kertaan vielä: älä luiki piiloon häntä koipien välissä, vaan pistä kaikki peliin. Elämässä ei ole kuin voitettavaa.
Mistä tiedän sanoa näin?: minä haikailin hänen peräänsä, hänkin tykkäsi minusta, emme kumpikaan uskaltaneet sanoa mitään ja nyt harmittelen sitä mitä olisi voinut olla. Olemme toki vielä kavereita, mutta muistan aina häntä, joka olisi saattanut tehdä elämästä hämmästyttävää.
että aina kaikki luulee, että mulla on jono oven takana, että koko ajan on vientiä ja että itsekin isken naisia jatkuvalla syötöllä. Mikään näistä ei pidä paikkaansa. Miksi he näin luulevat? Sanottakoon, että olen hyvännäköinen ja itsevarma nainen, mutta en edes käyttäydy "kevytkenkäisesti". Minulle ei tulla juttelemaan koskaan ja kun itse menen, saan nämä syytökset päälleni. Olen siis yksin, koska olen huomannut, että minun kanssani ei riskiä haluta ottaa, koska oletetaan niin monen haluavan minut. Sitten otetaan se harmaahiirulainen kainaloon, koska sitä ei ainakaan kukaan vie. Todella typerää, sanon minä. Itse haluaisin löytää sen yhden ihanaisen. Arvatkaa miltä se tuntuu? Alkaa pikkuhiljaa ottaa pattiin se, että minusta tehdään johtopäätöksiä ulkonäköni perusteella. Älä sinä ole niin raukkis. Usko enemmän itseesi ja luota siihen toiseen...
Itse en kyllä ketään olis kelpuuttamatta sen perusteella että olis liian hyvännäköinen tai itsevarma. Jos vaikuttaa epäluotettavalta niin sitten vaikuttaa, eikä sillä ole mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Tule mulle juttelemaan niin kerron sitten mikä on mun vaikutelma? :) Minkäikäinen muuten olet?
voisi olla mun kirjoitus! Oho, tosiaan ihan kuin meikeläisen raapustamaa tekstiä. Elämä on ;)
Jotenkin sitä itse ajattelen niin, että jos toinen on hyvännäköinen ja itsevarma sen lisäksi, niin en suoraan sanottuna uskalla lähestyä. Itse kun tuntuu silloin olevan eri kastia, vaikka ei mikään mutantti olisikaan. Mutta en minäkään kyllä sen takia ketään jättäisi huomioimatta, että pelkäisin jo etukäteen hänet minulta vietävän.
näin juuri eräästä, että hän etsii vain seksipartneria jonon jatkoksi ja tämän päättelin pelkästään ulkonäön perusteella. Tunnustan. Siis en pelkää, että hänet muut veisivät vaan että saa kuulla olevansa kiertopalkinnon kanssa.
No se nyt oli ihan teinikin. Oliko niissä juhlissa edes ikärajaa? No ei siitä sen enempää.
ja kolmenkympin välimaastossa... mitenkäs sitä vaikuttaa epäluotettvalata? Saan kuulla jatkuvasti vihjailuja, että taidat olla vähän semmonen ja semmonen tyttö...käyttäydyn iloisesti ja pidän hauskaa, flirttailen kyllä, mutta vain sen yhden tytön kanssa, josta olen kiinnostunut. Pitäiskö tässä sitten seinäruusuksi alkaa ja ottaa ujon tytön rooli...en jaksa...
ootko itekin hyvännäköinen? Eikö ole rasittavaa ne yleistykset ja joskus ärsyttää ne katseet, jotka äkkinäisesti kääntyvät pois, kun huomaat ne, ikään kuin osoittaen, et "älä luule, en mä sua kattonu". Kerran oli sellanen tilanne, et olin (ei niin viehättävän) kaverin kans baarissa ja meitä lähesty yks tyttö. Se tuli mun luo ja tokaisi, että en mä sua tule hakemaan ja kääntyi sit mun kaverin puoleen. Mulle tuli kauhean paha mieli, et miksi pitää olla niin ilkeä...Ei mua se olis varsinaisesti edes kiinnostanu, mutta se röyhkeys...
sitä kukaan aluksi myönnä, et se siitä johtuisi, mutta loppujen lopuksi se on kuitenkin käynyt ilmi.