Olen tavannut muutama kuukausi sitten itseäni 10 v. nuoremman miehen ja hyvin menee tällä hetkellä. Itse olen siis 35v. ja mies 25v. Mies haluaisi tosiaan mennä eteenpäin suhteessamme ja meikäläinen jarruttelee minkä ehtii, vaikka tunnepuolella ei ole ongelmia. Suurin mutta minulle on tuo ikä. Miestä se ei vaivaa ja hän tuntuu erittäin varmalta tekemisistään. Nyt kaikki hyvin, mutta entä viiden tai entä kymmenen vuoden päästä? Millaisia kokemuksia teillä viisaat kanssaihmiset on? Luen miellelläni:)
12 vuotta nuorempi mies
uskallanko
269219
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Vaikeita, mitä lie on tulevaisuudessa edessä! Jatka suhdetta jos siltä tuntuu.
Minä seurustelin myös huomattavasti nuoremman kanssa ja itse en ikäeroa huomannut. Niin lapsellinen olen vielä itsekkin!
Toivotan onnea!
Anteeksi, nyt hyppäsin nuorempien palstalle mutta kysymyksesi otsikko herätti mielenkiintoa. Tälläisen vanhemman ( 50) miehen neuvo on että kuulostele tilannetta, jos kaveri tuntuu sopivalta ja olette "samalla aaltopituudella" niin miksipä ette jatkaisi. Pari ajatusta tulee mieleen. Tunnetko että olette ajatusmaailmaailmaltanne "saman ikäisiä"? Toinen kysymys joka ehkä tulee eteen on ystävien ja sukulaisten kommentit. Mutta, tärkeintä on omat tuntemuksesi, jos tuntuu hyvältä niin älä liikaa jarruttele. Viestisi perusteella tuntuu että pidät kuitenkin jalat maassa etkä haihattele, niinpä uskon vahvasti että voitte ihan hyvin onnistua. Kaikkea hyvää Sinulle ja kumppanillesi.
Olen sitä mieltä että sukulaisten ja ystävien kanssa emme me kukaan ole yhdessä vaan kunmppanin joka löytyy ja jonka kanssa on hyvä olla.
Anna mennä vaan... Olen lähes aina ollut itseäni nuorempien miesten kanssa! (Nytkin 12v nuorempi!) Eikä mitään ongelmia!Kyllä sen sitten huomaa aika lailla suhteen alussa jos ikäero haittaa! Jos et huomaa ikäeroa kun olette yhdessä, se ei ole ongelma! Ja moni 50v ikäinen mies on henkisesti enemmän "pentu" kuin muutamat alle 30v mitä tunnen! Se on ihmisestä kiinni!! Eikös vain? ;n)
Kiitos vaan hyvistä mielipiteistä. "Nuorempien" palstalle eksyneelle lisäinfoa sen verran, että vanhemmat ja sukulaiset kummankin puolelta ovat suhtautuneet positiivisesti ja useimmat ystävät myös. Muutamat tyttökaverit heittelevät ilmaan samoja kysymyksiä kuin minäkin, mutta ystävien tehtävä lieneekin kyseinalaistaa joitakin asioita...Itse kun ei aina osaa olla täysin objektiivinen mitä miessuhteisiin tulee. Mieli tekisi ottaa hyvä ja kiltti mies vastaan ja antaa mennä vaan, mutta me naiset olemme niin taitavia pohtimaan asioita liiankin kanssa ja joskus juuri tässä hetkessä eläminen unohtuu. Täytynee siis katsella ja antaa ainakin toiselle tilaisuus näyttää omat hyvät ja tietty huonotkin puolensa. Eiköhän tässä kesän aikana päädytä johonkin ratkaisuun. Aurinkoista kesän jatkoa kaikille.
Varsinkin tulevaisuuden. Tulta pesään. Huomenna voi olla jo kuollut. Elämä ei odottele, Sitä pitää uskaltaa elää tänään.
Seurustelin itseäni 13 vuotta nuoremman miehen kanssa muutama vuosi sitten. Aluksi kaikki oli hyvin ja olimme onnellisia. Tietenkin minä vanhempana ja 3 lapsen äitinä mietin aikaa edelle ja mitä sitten olisi. Tutkiskelin itseäni ryppyjä ym. Lopullisen eron kuitenkin aiheutti miehen vanhemmat. Tälle miesystävälleni merkitsikin vanhempien painostus niin paljon, että suhteemme kaatui epärehellisyyteen. Tuo miesystäväni valehteli minulle kaiken olevan ok kun kysyin asiaa häneltä. Lopulta vuoden seurustelun jälkeen tajusin, etten ollut edes olemasssa hänen vanhemmilleen. Kihlauksemme ja yhdessäolomme loppui pian näiden ristiriitojen jälkeen.Harmi. Olin oikeasti todella rakastunut tuohon mieheen.
Mitä olette mieltä suhteesta, jossa nainen on parikymmentä vuotta vanhempi kuin mies?
Meillä on todella kivaa yhdessä ja asiat synkkaavat paremmin kuin hyvin. En ole sukulaisilleni uskaltanut kertoa asiasta, sillä tiedän minua katsottavan kieroon. Samoin pelkään tuon miesystäväni puolen kommentteja.
mutta opettele laskemaan siinä sivussa. #MURR#
Sitä vaan tässä ihmettelen että onko se mies näkövammainen, meinaan vaan että miksi se sitten on noin vanhan huuhkajan kelkkaan lähtenyt.
Hyvä pointti. Ei kai hän sokea ole, koska olen aika vetävän näköinen 35v. Mutta siinähän se pointti on, että pian voin ollakin se huuhkaja:) Aika suora kommennti kyllä sinulta. On tietty huolestuttavaa, että nykyään myös naiset vaihtavat nuorempaan. Ei vain miehet. Se voi huolestuttaa itsekutakin.Vai? No tosiasia on, että mikä ikä tahansa on hyvä jos synkkaa...Itselläni on aina ollut nuorempi mies. Tässä tapauksessa vain ylitin itseni ja ikäeron roimasti entisiin ja kyllä se mietityttää...
ajatella niin pitkälle, sehän lisää vain niitä ? merkkejä, jos rakkautta riittää..ei siinä miettimisiä tarvitse :)
Kaunista kesää, teille.
olen seurustellut nyt vuoden itseäni 13v. nuoremman miehen kanssa. Viihdymme tosi hyvin yhdessä, kiinnostuksen kohteet paljolti samanlaisia. Suurin prosessi kait oli itselleni antautua täysillä suhteeseen, koska tiedän ikäeromme monia ärsyttävän.
koskaan mitä tapahtuu esim. viiden vuoden päästä? Pelkäätkö, että mieheltä loppuu kiinnostus ikäeron takia vai uskallatko suunitella yhteistä tulevaisuutta ilman huolia...
loppumista en ole missään aikasemmissakaan suhteissani ennalta arvioinut, koska yritän elää tätä hetkeä. Liiallinen elämöinti historialla/tulevaisuudella voi pilata hyvänkin suhteen. Ennen kuin antauduin tähän suhteeseeni, kävin varmasti lävitse senkin mahdollisuuden, että tämä suhde voi joskus päättyä ja silloin pystyn vain iloitsemaan tästä olleesta ajasta, oli suhteen päättymissyy mikä tahansa.
Anna hyvä tyttö palaa, jos tunteet niin sanoo. Itse olen sinun ikäisesi ja parikymppisen tytön isäpuoli. Seurustelin aikanaan itseäni 11 vuotta vanhemman naisen kanssa, enkä kadu hetkeäkään.. Oltaisiin ehkä vieläkin yhdessä, mutta elämä vei silloin eri suuntiin. Mutta tunteet jäi...
Hei epävarma.Itse olen ollut kaksi kertaa naimisissa nuorempien miesten kanssa.Toinen oli 11 vuotta nuorempi!Hyvin meni,mutta avioliitot kaatuivat toisen henkiseen sairastumiseen,sukurasite,siitä kaksi lasta.Toinen miehen alkoholisoitumiseen,ja siitä seuranneeseen mustasukkaisuuteen ym.Kihloissa olin senjälkeen 5 vuotta nuoremman kanssa.Kaikkien kanssa kavereita vieläkin ja yhteyksissä.Suosittelen,äläkä pelkää.Ota jos rakastat!Et tule katumaan!
Lisään vielä edelliseen kirjoitukseeni,että kihlaukseni kaatui koska löysin 16 vuotta nuoremman ja olemme olleet yhdessä 3 vuotta!
että sain kysymykselleni näin paljon positiivista palautetta. Hassua tässä tietty on, että jos olisin vanhempi mies nuoren naisen kanssa, ei tämä edes olisi mikään juttu. Tosin ei tämä kai näinkään ole, itse kai vain teen asiasta niin suuren haloon. Epävarmuuden merkki! Kiitos vielä vastuksista oli mukava lukea niitä. Tuntuu, että taidan uskaltaa...
Ilman muuta uskallat. Ei se rakkaus ikää katso. Sitähän monet miessukupolvet ovat aina naisille tolkuttaneet, kun ovat vaihtaneet vanhemman naisensa uuteen nuorikkoon :)
Elämä on arvaamatonta. Muistan omasta tapauksestani, että aluksi oli epäilyjä siitä, että löydämmekö oikeesti yhteisen sävelen...kun todellakin ajattelin koko ajan, että mies on paljon nuorempi kuin minä. Sitten annoin piupaut koko iälle ja aloin näkemään vain niitä hassutuksia ja elämää mitä elimme. Ja hyvä on olla. Enkä kadu. Ennen kaikkea pohdin sitä, että olen onnellinen. Ja huomasin olevani. :)
Sukulaisia tai ystäviä ei ikäeromme haittaa. Eikä se tässä iässä nyt näykään toisissamme :D Sama onko sitä 24 vai 33 :-D Naimisiin ja kihloihin emme ole menneet sillä haluan, että miehellä on nuoruutensa. On vapaa tekemään mitä tekee :-D Ja jos minua rakastaa vielä 4 vuoden päästä niin kattellaan sitten. :-)
Nyt vain nautimme yhteisestä elämästä ja siitä että olemme löytäneet toisemme. Mies oli tässä suhteessa paljon aktiivisempi ja teki todella töitä sen eteen, vakuutti ettei iällä väliä ym. Hänellä oli kyllä ollut aikaisempiakin ihmissuhtetita, joten mikään ensimmäinen pitkäsuhde en ole. Tämä oli se tärkein pointti, miksi uskalsin hyptä tähän suhteeseen.
Ainoa mistä olemme saaneet negatiivista kommenttia on hänen exänsä. Ymmärrettävää kyllä. :-)
Nauti tästä hetkestä ja elämästä. Pohdiskella kannattaa sitten kuin on sen aika... Elä tätä päivää. Tulevaisuus tulee itsestään, mutta nykyhetki viuhahtaa kuin nuoli, ja iäti hiljaa seisoo menneisyys...
10 vuoden ikäero...hmm... Monet ovat sitä mieltä, ettei ikäero haittaa mutta tietyissä asioissa se saattaa tulla esteeksi. Itse seukkaan 15v nuoremman kanssa ja olen miettinyt ettei suhde voi jatkua enää kauaa. Puoli vuotta ollaan nyt oltu yhdessä. Poika katselee jo nyt nuorempia tyttöjä, haaveilee niistä. Nuoret miehet ei tiedä mitä ne haluaa ja jossain vaiheessa tulee eteen kysymykset tulevaisuudesta, perheen perustamisesta, lapsista, asioita joissa en sitten yli nelikymppisenä oikein voi olla avuksi... Kyllä tämä sellaiselta äiti-poika suhteelta tuntuu. En vaan osaa vielä irottautua...Omista kokemuksista huolimatta toivon kaikkea hyvää ja onnistumisen iloa teille muille ikäerosuhteessa oleville.
Onko iällä loppujenlopuksi väliä? Tärkeintä kuitenki on miten omassa mielessään asiat näkee.kaikki on mahdollista.
Suvussani on onnellinen pari, jossa nainen on
20 vuotta vanhempi kuin mies. Nyt nainen on
jo kuollut yli 90 iässä. Ne eli onnellisen elämän.
Ne oli opettajia.
anna mennä. nauti niin kauan kun kaveri jaksaa vanhempaa ;)
Tai vanhempi jaksaa kaveria... Miksi juuri kaverin pitäisi jaksaa vanhempaa?
meillä kans saman verran ikäeroa 12vuotta ja hienosti menee nainen kuin tehty mulle!!!