Ikä tuo mukanaan monenlaisia ongelmia. Ystäväpiirissäni olen huomannut monenmoista. Esim jo ennen 70 ikävuotta kuulon aleneminen on ikävä juttu.
Tällaisten henkilöisen kanssa jutellessa on valikoitava asiat yleiselle tasolle, koska kuulijasta ei tiedä miten hän asian on kuullut. Väärin ymmärtämiset ovat tuttu juttu, joten varovaisuus on valttia.
Yleensä huonokuuloinen vain katsoo kysyvästi tai hymyilee. Harmittaa ennen niin kivat ystävyyssuhteet on jäädytettävä koska keskustelusta ei tahdo tulla mitään, usein tulee väärinymmärretyksi. Selkeä puhuminen takaa sen että kaikki lähistöllä olevat kuulevat mistä nuo puhuvat.
Kuulolaitteet rekisteröivät kaikki äänet mitä ympärillä kuuluu, vaikea on reagoida melussa toisen puheeseen.
En todellakaan keksi miten suhtautua kuulonalentumisesta poteviin henkilöihin. Sääli on hyllyttää hyvät ystävyyssuhteet.
Tällaisten henkilöisen kanssa jutellessa on valikoitava asiat yleiselle tasolle, koska kuulijasta ei tiedä miten hän asian on kuullut. Väärin ymmärtämiset ovat tuttu juttu, joten varovaisuus on valttia.
Yleensä huonokuuloinen vain katsoo kysyvästi tai hymyilee. Harmittaa ennen niin kivat ystävyyssuhteet on jäädytettävä koska keskustelusta ei tahdo tulla mitään, usein tulee väärinymmärretyksi. Selkeä puhuminen takaa sen että kaikki lähistöllä olevat kuulevat mistä nuo puhuvat.
Kuulolaitteet rekisteröivät kaikki äänet mitä ympärillä kuuluu, vaikea on reagoida melussa toisen puheeseen.
En todellakaan keksi miten suhtautua kuulonalentumisesta poteviin henkilöihin. Sääli on hyllyttää hyvät ystävyyssuhteet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Vammaisuuden vuoksi ei tarvitse ystävyys suhteita katkaista.
Nykyaikaiset kuulolaitteet on niin hyvin tehty,on säädettävissä kaikki mahdolliset puheet.
Ainoastaan autolla ajaessa niistä on vähän vaivaa jos ei osaa niitä oikein säätää, se surina kuuleman mukaan tulee liian voimakkaana esiin.
,,,
Tule mukaan Ruunekreenin runopiiriin, kun riimittely noin sujuu.
Tosi on, olen tässä pohtinut samaa asiaa. Olin juuri viikon vierailulla ystäväpariskunnan luona, ikää 70 molemmin puolin, molemmilla on kuulo huomattavasti heikentynyt. Kuulolaite löytyy kummaltakin, pieni sievä korvan sisään laitettava, mutta kynnys sen käyttämiseen on korkea. Erityisesti talon rouvalla, hän ei hyväksy vanhenemistaan eikä käytä edes lukulaseja muiden nähden.
Ennen niin mukavista keskusteluista ei oikein enää tullut mitään. Yritin puhua kovin ja selkeästi, kasvot puhekumppania kohti. Sekään ei aina auttanut ja väärinkäsityksiä syntyi, tai sitten koko asia meni ohi. Lopulta tyydyin myötäilevän kuuntelijan rooliin. Toinen ongelma oli television ja radion äänen taso, meteli oli niin kova, että samassa huoneessa ei yksinkertaisesti voinut olla. Onneksi ystäväni eivät asu kerrostalossa.
Kyllä tämä vanheneminen on välillä vaikeaa, omien kremppojen lisäksi, pitää ymmärtää ja hyväksyä myös ystävien. Ihmiselle käy harvoin kuin viinille, eipä tässä taida parantua vuosien myötä, päinvastoin minusta tuntuu, että sitä kangistuu tapoihinsa, tulee itsekeskeiseksi ja kärttyisäksi. Olen kummasti viimeaikoina löytänyt tällaisia piirteitä itsessäni.
Hallintalaitteet tuottavat jo ongelmia. Väliin pitää aja tien sivuun ja lukea ohjekirjaa
mistä mikin vempain käynnistyy.
Eikä tämä vielä mitään...tutulla tielläkin tuttuus katoaa. Pitää miettiä missä ollaan.
Väliin sitäkin minne tässä kaahataan.
Nuorena luin Isoa Kirjaa. Siellä joku puhui päivistä, jotka eivät enää miellytä.
Tänään katosi akkukoneesta virta. Naapuri neuvoi laittamaan koneen päälle off/on napista.
Eikä auta napista - se on van huuten teen aika.
Olin hoitajana eräänä kesänä vanhusten hoitolaitoksessa 30 asiakasta osastolla.
Jalat meinasi mennä alta kun tuli suihkutuspäivä. Potilaat jonoon, minun tehtäväni oli riisua potilaat nakusilleen ja vaatteet pinoon penkille. Sitten he menivät odottamaan suihkutusta. Toiset olivat kainoja häpeillen peittelivät riippuvia rintojaan ja paikkojaan. Siinä tuli mieleen keskitysleiritunnelma.
Suikutus, seuraava otti vastaan PUHTAAN kylpypyyhkeen kanssa, kuivaus ja vaatepinon luokse jossa sai puhtaat vaatteet yllensä. Päiväsaliin odottamaan aamiaista.
Näin sitä hyvinvointiyhteiskunnassa vanhuksia käsitellään heitä joita kohtaa vuosivuodelta taitetty indeksi ja palkansaajia korkeampi verotus.
Minua kosketti niin paljon että menin hakemaan sairaslomaa jonka jälkeen lopetin hoitotyön teon.Kouluttauduin jalkojenhoitaja kosmetologiksi perustin oman liikkeen jossa yksilöllinen hyvä asiakaspalvelu on toimintani edellytys.
olin hoitsuna vanhusten osastolla,aamulla oli jono vanhuksia vastassa paareilla, sangyissa tai tuoleissa,vtsat toimitettu illalla joten haju oli karmee,siina vetoisessa kaytavassa vanhukset odottelivat suihku vuoroaan, joka toimitettiin kuvaamallasi tavalla,ei siina kysytty halusiko vanhus nousta suihkuu klo;7 aamulla.
Sitten se pakko syotto,ei mitaan yksilo oikeuksia,kulkaas ei vanhukset oikeutta saa jos ne ei sita itte hanki,vaan miten
Olen ollut työssä mielisairaalassa suljetulla osastolla. Ei sielläkään potilaita kohdeltu noin. Jokainen kävi suihkussa haluamanaan aikana tai sitten ei käynyt. Oli kyllä päiviä, jolloin hoitajat avustivat pesemisessä, mutta sekin oli kyllä keskellä päivää eikä klo 7 aamulla. Saunassa käytiin yhdessä, mutta siinä olivat hoitajat ilkosillaan samalla tavalla kuin potilaatkin. - Jokainen peseytyi itse.
Kaikki potilaat olivat kuitenkin pitkäaikaissairaita ja sen sorttisia, että he olivat suljetulla osastolla. Jotkut väkivaltaisia, jotkut karkailevia, jotkut helposti eksyviä. Yksi potilaista oli äreä vanha herra. Hän sai aina tehdä mielensä mukaan, hänen tekemisiinsä ei koskaan puututtu. Hoitajat teitittelivät häntä. Hämmästyttävää, miten kaikki nuoret kesäapulaispojatkin oppivat hetkessä kunnioittamaan häntä.
niiden hankkiminen kuuluu nuoremmille ihmisille!
Melkein pillahdin itkuun luettuani viestisi. Samalla tunsin iloa siitä, että äitini sai kuolla ennen kuin joutui tuohon "putkihoitoon". Sitä hän aina pelkäsi, että joutuisi...
Minä tulin käymään täällä etelässä missä äitini asui, ja hänet oli viety sinne vanhusten hoitotaloon, mutta kyllä sanoit osuvasti miten heitä siellä kohdeltiin, itku pääsi kun luin tuon viestisi, se oli niin totuuden mukainen, minä otin sieltä äitini pois ja hoidin itse.Kyllä hän oli siitä iloinen, sai kuolla oman tutun tuvan omassa sängyssä, lääkäri ja pappi vierellään.
Toivotan onnea ja menestystä uudessa työssäsi.