Nyt kun selvisi etten olekaan raskaana, niin mulle on tullut ihan hirveän masentavia ajatuksia. Mietin vain onko nää tuttuja myös teille? Onko pettymys aina yhtä iso vai oliko se teillekin vaikeinta silloin kun yritykset alkoi? Kun meillä oli nyt vasta eka yrityskierros ja tietysti lapsellisesti kuvittelin että voisi tärpätä heti, ja nyt kun ei käynytkään niinkuin oli luullut, niin heti kuvittelen että mussa on jotain vikaa, tai miehessä. Vaikka mut oli suorastaan ahdettu täyteen siittiöitä niin silti se munasolu pääsi livahtamaan niiltä.. Plääh. Ja tunnen itseni ihan naurettavaksi kun olin tuntevinani ihan kaikkia oireita ja täälläkin niistä vaahtosin, ja mieskin jo ehti alkaa uskomaan mun oireisiin.. Ja sitten kävikin näin. Voi itku!! :(
Kurjia ajatuksia
Bumblebee
151602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Paskimmat päivät kuussa on ne pari ekaa vuotopäivää. Kun niiden kipujen lisäksi vielä se henkinenkin kärsimys. Parina ekana kuukautena ku jätettiin ehkäsy, sorruin kaikenlaisten oireiden kuvitteluun.. enää en viitsi, vaan mieluummin ajattelen että alkaa ne taas kuitenki ja sillein kai koittaa suojata itteensä pahemmalta pettymykseltä/ masennuskselta. Nytkin niiden pitäs alkaa loppuviikosta ja näen jo kaikki merkit (enemmän limaa, tisseissä ei mitään 'eloa') mistä voin päätellä suht 100-varmuudella että alkaa.
Mulla kyllä tuntui ne oireet ja merkit pitävän niiiiiiin hyvin paikkaansa, varsinkin se pieni vuoto mitä tuli niihin aikoihin kun se kiinnittyminen olis voinut tapahtua. Mutta eipä sekään sitä ollut sitten... Ja vielä eilen illalla sain kovan pahoinvointikohtauksen ja rinnat on olleet ihan eri tavalla turvoksissa kuin yleensä.. Mutta ehkä kaikki johtui vaan stressistä ja menkoista. No, kai se lapsen saanti sitten vain on niin vaikeaa kuin miltä se nyt tuntuu. Joku jossain kirjoittikin, että lapsia ei vaan hankita, lapset on siunaus. Huokaus, sitä siunausta odotellessa...
tuli tässä kuussa jotai ihme vuotoo ovulaation aikoihin, sellasta niukkaa, rusehtavaa. Mitä lie sitten olikaan, eipä oo ennen tullu. Totakin oon yrittäny miettiä nyt jo etukäteen yhdeks syyks että tuskin ainakaan tässä kuussa voi mitään olla tapahtunu ku noin outoa toimintaa.. olikohan edes mitään ovista, ajoitus taisi olla pielessä ja sitten oli vieläpä hiivakin (huonot olosuhteet?) :P
Juu, ei tosiaan oo niin helppoo mitä luulis. Ainoo vaan että tuntuu kun muilla se onnistus jotenki paljo äkimpää kun kuulee että sekin kaveri jätti vasta just pillerit eikä tarvi ku vähä sohasta sinne päin ni suunnilleen heti tärppäs.. :/ - hohhoijjaa..
Meidänkin kaveripiirissä on ollut varsin runsaasti näitä iloisia perhetapahtumia, tuntuu vaan että suurimmalle osalle on käynyt "iloinen" vahinko... Itselle ei vain käy edes vahinkoa, vähän yli vuosi on yritelty.
Me ollaan vielä suhteellisen nuoria (23-v), et aikaahan kyllä on, jos jotain vaikka joskus tapahtuisi.
Ihmettä odotellessa...
Itse koin oikeastaan ekaa kertaa pettymyksen junannuksen aikoihin kun menkat alkoivat kolmannen yrityskierroksen jälkeen. Pari kertaa ennen sitä, oli "rentoja", mutta tuolla kolmannella kerralla sitä jo ihan veren maku suussa yritettiin :D Ja tosissaan, vaikka nyt on alkanut meillä vasta se neljäs yrityskiekka, niin kovasti jo sitä on tullut mietittyä, että kuinkahan sitä ensi kesänä joutuu jo kaikenmaailman hoitoihin. Siskokin sai omansa alkuun heti ekalla yrityskiekalla ja vieläpä etäsuhteessa!
Ja itsellä on jostain syystä ollut aina semmoinen tunne ettei noita lapsia tule kovin helposti saamaan (mistä lie moinen iskostunut päähän) ja sitten sitä jotenkin käänsi ajattelun niin, että kun en usko saavani lapsia helposti, niin niiden pitäisi tulla helposti. Selkeää todella...
Nyt olen tilasin ovistestejäkin netistä. Vielä kuukausi sitten mietin, etten moiseen hömppään kyllä ala... Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää.
Mutta tsemppiä. Eiköhän se plussa tunnu vielä hienommalta kun on ensin joutunut pettymään...?
Nyt sitten vuoto on taas loppu. Aamulla aikaisin tuli limaa ja sen mukana ruskehtavaa verta, luulin että nyt se täti tuli kunnolla kylään, mutta nyt ei sen jälkeen oo tullut mitään vaikka normaalisti mulla on menkkojen eka ja toka päivä ne pahimmat. Alavatsaan kyllä sattuu vähän mutta mitään ei tuu. Hermostuttavaa!!!!!!! :/ Testinkin aamulla tekaisin kiukuspäissäni ja negaahan se näytti joten raskaanakaan en ole...
Onko sulla nämä ekat luomumenkat (jostai olin lukevinani, että menossa eka yrityskiekka)? Silloinhan ne voi olla ihan millaiset tahansa...
En ole syönyt pillereitä viiteen vuoteen joten luomuilla on menty jo vaikka miten kauan. Eka yrityskierros kyllä on nyt vasta, käytetty noita R-kioskilta saatavia ehkäisyjä tai sitten vain "keskeytettyä" yhdyntää. Mutta kyllä ne menkat sieltä vähitellen nyt alkaa, tuntuu kyllä siltä että kohta tulee niinku saavista kaatamalla. :) Tyyntä myrskyn edellä tai jotain... :P
sittenhän sinulla pitäsi olla aika identtiset menkat :) Kerrassaan kummalliselta vaikuttaa!
on pettymyksiä ollu jo 9kk..alkaa jo pikku hiljaa pelottaa et meissä on jotain vikaa.ukko vaan höpöttää et kyl se sit tule ku on tullakseen..ggrrr!!!ottaa aivoon...
puolen vuotta. Muusta syystä gynellä käydessäni kysäisin,että kauanko sitä voi rauhassa olla ennenkuin pitää hakeutua hoitoihin. Ja gyne-täti oli sitä mieltä että ainakin puolen vuotta vielä saa ihan rauhassa yrittää vielä. Ja mä kun kuvittelin,että meillä on jo ihan kamala kiire kun ikääkin on kummallakin,minä 36 ja mies 38. Eli nautitaan nyt sitten kesästä ja toisistammeJospa vaikka tärppäisi.
Tsemppiä sinulle:)
nuitten raskautusmisajatusten ja -toiveiden kanssa, se tärppää sillon kun vähiten odottaa eikä tuu niin suurta pettymystä sitten jos ei tärppääkään heti!
aika moni juuri tällä palstalla on sitä mieltä,että helpommin sanottu kuin tehty.
Sinusta en tiedä,mutta usein tuollaisen kommentin heittävät juuri ne,joilla on tärpännyt nopeasti...
tärpännyt, mutta on pitänyt kyllä laittaa itellekin jäitä hattuun, kun ei se hössöttämällä parane :) aina voi toivoa parasta ja pelätä pahinta! plussaonnea!
Mä tein ihan just testin ja negaa se näytti, kai! =) Tai melkein satavarma. Eihän se kovin hyvältä tunnu. Mielen se vetää vähän haikeaksi, kun on toivonut taas vaikka ja mitä. Me ollaan nyt toisella kierrolla..ja kun ne menkat eka kerran tuli, niin olihan se masentavaa. Ja taas sitten kai sama edessä...MUTTA toisaalta sitä on taas kauhiasti virtaa alkaa yrittämään. Ei muuta kun lisää yritystä vaan kehiin, mukavaahan se vaan on =) Oishan se kauhiaa kun se ois vastenmielistä puuhaa!!
Me lopetettiin pillereillä leikkiminen tosiaan hetki sitten ja otettiin sellanen asenne, että tulee kun on tullakseen, otetaan ihan vaan rennosti ja jatketaan tavallista arkea, mutta eipä se aivan mene niin!! Olin heti netissä kiertelemässä ovulaatiota laskemassa!! Ja kerroin hellulle, kuinka sitä seksiä vois harrastaa ainakin joka toinen päivä =) Ei sitä jotenkin pystykkään ottaan tätä asiaa arkisesti..on tämä niin suuri juttu!!
Ei muuta kun vauvantekohommiin vaan herhiläinen ja kaikki muutkin kanssasisaret =)