Yli kolme viikkoa, niin päiväni on luetut. Mikään ei ole saanut mieltäni muutettua. Viikonloppuna vietin hauskan illan muutaman pakkohoidossa olleen kanssa, järkyttäviä asioita kuulin. Vaikka perheeni tietää, enkä halua loukata heitä, haluan edelleen pois täältä. Jos en onnistu tehtävässäni, kohtaloni on elää.
vielä sama
päivä mielessä
3285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä haluat elää.
Hei sitten kun sieltä hoidosta pääsee pois, pitäisi viettää mahdollisuuksien mukaan aikansa ei hoidossa olleiden kanssa. Muuten sitä pyörii niissä samoissa mietteissä kuin hoidossa ollessaan, kun sieltä päästyä pitäisi vaikka väkisin yrittää ajatella sellaista lähesnormaalia elämää sivuavia asioita. Että aamulla silmät auki ja jotain aamiaista kaapimaan kokoon ja jos iltapäivällä on vielä hengissä, niin sitten saakin jo itseään onnitella. Ei hoidosta päästyä olla vielä tervehdytty, siihen on hirmu pitkä matka. Ettet vaan luule, että peli on menetetty, kun et kotiin päästyä heti intoa puhkuen kykenekään palaamaan vanhoihin arkipäivän rutiineihin? Jotenkin tuntuu, ettet ehkä olisi ollut vielä kotiutuskunnossa...
Tapasin muutaman pakkohoidossa olleen, joilla nyt kyllä menee suht hyvin. Kauheasti vain lääkkeitä popsivat. Mä en sellaiseen suostuis, lähden haneen ja hukuttaudun.