ihan vaan aikaa tappaakseni.. mikä teitä ärsyttää eniten kyseisessä kirjassa? mikä kohta on jotenkin epälooginen mielestänne?
gallup, tai jotain..
Estel
261067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kenties Rivendelissä tapahtunut Suuri neuvonpito oli ainokainen, tosin vain lievästi, "ärsyttävä" kohtaus kirjassa. Jotenkin siinä keskittyminen ehkä vähän herpaantui kun yht'äkkiä jatkuvan liikkumisen jälkeen seurue jämähtikin paikalleen. Ja mielessä oli kuitenkin koko ajan ajatus siitä, että mitä sitten tapahtuukaan, kun matka taas jatkuu...
KIRJASSA ÄRSYTTÄÄ SE KUN NE FRODO JA SAM KÄYTTÄYTYY NIIN HOMOMAISESTI. VOI SAM... MINÄ RAKASTAN SINUA......
Eniten ärsyttävät hobitit ja epäloogisin on Tom Bombadil, jolla ei ole mitään tekemistä tarinan jatkuvuuden kannalta.
*maastoutuu* Ei vielä tervaa ja höyheniä!
Se ärsyttää, että millä perusteella Frodo katsottiin päteväksi viemään Sormus Tuomiovuorelle, kun se ei pystynyt heittämään sitä edes takkaan. Eivätkö viisaat tajunneet että Sormuksen mahti kasvaisi mitä lähemmäs Mordoria mennään? Ilman Klonkkua olisi käynyt heikosti.
Niin epälooginen juttu että hampaita vihloo.
Frodo oli Sormuksen Viejä, sillä se oli hänen hallussaan Bilbon kautta ja koska Bilbo oli ainoana Sormuksen haltijana pystynyt luopumaan siitä vapaaehtoisesti, niin hobitti olisi sitkein kestämään Sormuksen mahtia.
Aragorn, Gimli, Legolas tai kuka tahansa muu olisi ennemmin tai myöhemmin yrittänyt ottaa sormuksen itselleen. Boromir jäi ensimmäisenä Sormuksen vallan alle ja yritti ottaa sen itselleen. Eikä Klonkku Sormusta heittänyt, vaan hän putosi epähuomiossa, sillä Frodokin epäonnistui.
Niin oli Frodon hallussa - entäs sitten? Siltä silikin selvästi puuttui tahdonvoimaa yrittää tuhota Sormus jo Repunpäässä. Annan kyllä pisteitä yrityksestä, mutta jos tulosten perusteella pitäisi arvostella...
Mihin muuten unohdis Samin? Myös Sam oli Sormuksen kantaja, tosin vain lyhyen aikaa mutta Mordorissa, missä sen mahti oli suuri. Ja antoi Sormuksen pois. Sam on muutenkin about paras tyyppi koko kirjassa.
MUa ainaki ärsyttää se vitu Gandalff kun ei osannu tehdä oikee mitää koko leffassa??! se vaan epäröis koko ajan ja hävis kaikki matsitki!!1 se toine maagi ja demoni pisti sille pataa,ihme juttu!!!!!!
No, mä vastaan samalla kyseiseen kysymykseen.
Mutta ensin tolla hitsin Laurille, nyt on PUHE KIRJASTA EI ELOKUVASTA!!!!!!!!!!!!
Kiitos.
Mä en oikein tiedä, mikä siinä on ärsyttävää..*miettii*
ehkä se, kun ne menee Bimbadillin luo, se on vaan jotenkin ärsyttävää...En oikein tiedä, kirja n tosi hyvä, vaikka loppu onkin hieman surullinen.
kuule lauri Gandalfhan just voitti sen sun demonis ja sitä paitsi se on Balrog, ja se "toine maagi" on Saruman! ja vai ei osannu tehä mitää! jos Gandalfii ei ois nii kyllä ois Sauron saanu Sormuksensa! et oo tainnu ees lukee koko kirjaa etkä kattonu leffaa! ja, Gandalfhan on parempi kun Saruman, Moriassa Gandalfista tuli Gandalf Valkoinen, ja Saruman on Saruman vaa!
niin, tässä on kyse kirjasta niin että LUE SE KIRJA!!!
No kirjan oon lukenu nyt kolmesti, eikä mikään oo ottanut päähän, musta juoni on ihan mielettömän hyvin rakennettu, eikä mitään jää puuttumaan.. Mut jos jollain on jotain muuta sanottavaa, ni mielipiteitä vaan :)
Alun hitaus (kymmeniä sivuja hidastempoista eteenemistä)
Tom Bombadillin oikeiden taustojen mysteerisyys (maia, valar, jotain muuta?)
Sormusaaveiden tehottomuus (hei, näiltä kavereilta olisi voinut odottaa isompaa tulosta heti alussa)
Haltioiden vähäinen tapahtumiin osallistuminen (Elrond ja hänen jälkikasvunsa)
Sarumanin huono kohtalo (olisi saanut tuhoutua näyttävästi jossain taistelussa eikä jatkaa Sarkkuna loppuun asti)
Enttien liian nopea puuttuminen tapahtuneisiin (okei hyvä lisäys tarinaan mutta silti)
Kääpiöiden osuuden vähäisyys (okei ihmiset ja haltiat taas hoitelivat hommat kotiin)
Frodon, Samin ja Klonkun pitkä taivallus (okei tämäkin "pakollinen" mutta..)
Loppuratkaisun yksinkertaisuus (Sauron olisi voinut kyllä omalla maaperällään interseptaa mielestäni Sormuksen kuljettamisen helpommin)
jne jne.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä Elven Grlin kanssa. Mutta Sormusaaveiden tehottomuus (alussa) on toisinaan mietityttänyt.
Ja Sauronin olisi luullut huomaavan, että Sormus on hänen maassaan. Ja vielä kun Sam piti sitä sormessaankin...
no jopas on tullut vastauksia.. kiitos ja kumarrus niistä..
itseäni ärsyttää Morian portilla, kun Frodo kysyy ystävää haltiaksi.. miksi ihmeessä saattueen haltia ei vastaa tähän, tällä kun muutenkin on niin lattea hahmo koko kirjassa?
lisäksi, antaako sormus Frodolle jonkin suurtietouden Keskimaasta? Annetaan nyt suuri maailman tuho pienelle puolituiselle joka tuskin on poistunut kolostaan ja tiputetaan se pahan valtakuntaan ja siellä se selviytyy kuin olisi syntynyt sen tuhkasta???
ei, älkää nyt käsittäkö väärin, kirja on loistava ja imee mukaan maailmaansa. se on lisäksi piilotettu täyteen pieniä viisauksia ja nokkeluuksia, jotka pätevät näinäkin päivinä. suuri kunnioitus Tolkienin työlle ja vaivannäölle.. hienoa työtä..
Kiittää ja kumartaa
Mun mielestä ei (ainakaan kirjan mukaan) Frodo sitä keksiny vaikka leffassa se keksi sen. Kirjassa Gandalfan sen loppujen lopuksi tajusi. Sori jos olen nyt väärässä mut tää on mun mielipide.
ei ole kyse siitä kuka tajuaa ja mitä. pointti oli se että saattueessa on mukana kyseistä kieltä ihan jokapäivä puhuva henkilö, mutta jostain tuntemattomasta syystä tältä ei kysytä eikä tämä vastaa..
mikäli nyt ymmärsin tuon tajuamisesi oikein.. :)
Se että se kirja on niin ylimaallisen hyvä, ja että muut fantasiat ei pysty läheskään samaan.
Suhtautumiseni kysymykseen on melkein konservatiivinen, tuntemukseni nämä viestit luettuani olivat kuin kiihkouskovaisella, "kirjaa ei saa kyseenalaistaa" Heh :oP
Itseäni siinä ei ärsytä varsinaisesti mikään, tosin Helmin syvänteen luin kaikkein pinnallisimmin, en tiedä miksi... eikä oikein innosta että se on elokuvassa 45 minuutin mittainen...
Ainakaan minun mielenkiintoani ei Enttien iskun laajempi kuvaus olisi lisännyt, kirjan hykerryttävimpiin kohtauksiin kuuluu kun Merri ja Pippin odottavat Gandalfia, Aragornia ja muita sortuneilla muureilla piippukessujaan poltellen ;o) Mielikuvitus hoitaa kyllä osansa, ja yllättävyydessään ja nopeudessaan kohta viehättikin.
Täydet kunnioitukset Tolkienille ainakin minulta.
Taru Sormusten Herrasta on kieltämättä yksi niitä ainutlaatuisia kirjoja, joista muut vain yrittävät ammentaa. Fantasiakirjallisuuden mittapuulla se on mahtiteos ja mestarinnäyte. Siinä on kaikki niin omanlaistaan, että hyvin harva fantasiakirja yltää samanlaiseen eepoksellisuuteen ja mahtavuuteen.
Mutta Sormusten Herrakin on kumminkin vain kirja. Henkilökohtaisesti pistää silmään henkilöiden ohuus. Toki tähänkin voi asennoitua oikein, mutta minua ärsyttää, kun henkilökuvaus jää varsin kapea-alaiseksi.
Surullisen vähän sankareiden matkalle sattui kiinnostavia naishahmoja.
Sitten kirjassa on pitkiä melko staattisia jaksoja, jotka ainakin ensimmäisellä lukukerralla alkoivat tympiä. Pitkää jaarittelua.
Nämä näin yleisesti. Sitten henkilökohtaisia ärsytyksen aiheita:
-Aragorn. Yksipuolinen ja täydellinen sankarhahmo. Vailla mitään kiinnekohtia. Imelää.
-Sam. Täysin mäntti henkilöhahmo. Pilaa kirjan.
-Sauron ja Mordorin öklömöklömaa. Ikävystyttävää.
-Frodo. Vähän olisi voitu tsempata. Ainaista valittamista, ryntäilemässä suin päin kaikkien vihollisten peitsenkärkiin. Avuton sopuli. Eikä mitään mihin samaistua.
-Örkit. Hohhoijaa.
-Sotakuvaukset. Aika pitkästyttävää.
-Mustavalkoisuus.
-Järjettömät juonenkäänteet ja toimintasuunnitelmat (Aragorn ottaa naurettavan kuolleiden armeijan komentoonsa ja kaappaa merirosvolaivaston ja tulee täyttä höyryä yhdennellätoista hetkellä vapauttamaan Minas Tirithin)
Sen sijaan plussaa: entit, ikihippi Tom Bombadil, hobitit ja kolmas aamiainen, Gandalf (tuo laskelmoiva paskiainen, tosin väsyttävän ylivoimainen), Denethor ja juniori (tarkoittaen Borista), hivelevät maisemakuvaukset, Klonkku, Elrond ja samoojien Vihreitä baretteja muistuttava kommando-osasto, Saruman, Pomppivan ponin henkilökunta, Galadriel, kaikki kirjan kauniit mutta persoonattomat naishenkilöt, et cetera et cetera.
Jooh, melkeinpä samaa mieltä olen sun kanssa. Erityisesti siitä,että pitkät staattisen kohtaukset, missä ei tuntunut tapahtuvan yhtään mitään otti päähän. Sitten ajattelin, että johtuuko se siitä, että nykyään pitää kaikki tapahtua nopeasti. Varsinkin kun tein sen virheen, että katoin eka osan elokuvissa ja luin vasta sitten kirjan. Eli jollain tavalla mulla oli aikakäsitys elokuvan takia ihan päälaellaan. Kirjoista voisi keskustella vaikka ikuisesti koska kaikilla on mielipide ja toisaalta tämä pätee kaikkeen taiteeseen.
Mutta eniten mua otti päähän kun kävin katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterin tsh:n. Eli yritys tunkea koko kirja kolmeen tuntiin teatteria. Huhuhu!! Olihan se komeaa katseltavaa, mutta henkilöt oli niin ohuita kuin olla ja voi ja tapahtumat vain juoksivat eteenpäin. Mihinkään et voinut jäädä pidemmäksi aikaa kiinni, kun oltiin jo seuraavassa kohtauksessa.
Olihan paljon hyvääkin kuten Maritta Viitamäki Klonkkuna pelasti paljon ja Aragornin esittäjän ääni oli aivan upea! Musiikki oli jees muutenkin. Mutta varsinkin loppupuolen tapahtumat vain käytiin nopeasti läpi, Eowynkin parantui kahdessa sekunnissa ja rakastui. Että näin. Tähän katsoen kolme tsh elokuvaa ovat mahtava mahdollisuus tehdä hyvää jälkeä. Erään lapsikatsojan sanoin Gandalfista: et viitsis aina olla paukuttelemasta! (teatterissa kun tehosteet pitää olla näkyvää luokkaa eli ruutia ja enemmän ruutia)
Niin, hauskan ajatuksen esitit, kun sanoit, että nykyään kaiken ehkä pitäisi tapahtua niin nopeasti. Ehkä. Tämä hektinen maailmamme.
Onko Jyväskylässäkin esitetty Sormusten Herraa?
Se näytelmä, jonka itse olisin halunnut nähdä, oli Ryhmäteatterin tulkinta 80-luvun lopulta. Oli kuulemma komea, kuusituntinen esitys ja Gandalfina Vesa Vierikko!
Tässä viime talvenako se oli kun katsoin Svenska Teaternin Sormusten Herra-näytelmän. Se oli - mielenkiintoinen. Teatteri on niin täysin eri taiteenlaji kuin jokin elokuva. Vapauksia ilmaisuun on paljon enemmän, uskottavuus ja juoni ovat sivuasioita ja saavat väistyä näyttelemisen ja kunnon teatterinteon tieltä.
Onko täällä muita teatteriesityksiä nähneitä?
Gandalf oli suomenruotsalaisilla erinomainen, vaikkakin erilainen kuin totuttu. Ja Bombadillo sitten! Ja vaimonsa Kultamarja oli kuin mikäkin horo, koetti selvästi vietellä hobitteja.
veit aivan jalat suustani :)
Itseäni ärsytti kirjan lyhyys ja liian pitkät selitykset. Ja jotenkin ne kolme eri osaa menee ihan eri tahtia, ne ei oikein täsmää. Tulee sellanen tunne kuin ne olisi epätasapainossa.
Olen lukenut tämän kirja sarjan toistakymmentäkertaa, ensimmäisen kerran silloin joskus 80 luvulla. Jokaisella lukukerralla tämä tarina nitoutuu enemmän ja enemmän yhteen eli tarina vain paranee kerta kerralta.. Niin Bombadil kuin Lukitarkin kuuluvat tähän "länsikairan punaiseen kirjaan" Siinä missä parannusten tarhan höpöttävä tarhurikin :)
Tämä kirja on siis loistava ja vikaa siitä en ole onnistunut löytämään... Vaan sen haluaisin tietää, mitä onkaan sen oven takana siellä "kuolleiden kulkuteillä" kun he saapuvat sen luurangon luokse. mikä makaa siinä oven edessä ... ??????? Mitä sen oven takana olisi ?????
On muuten hauskaa,että tämä Tolkienin kirja on ollut saatavilla ihan tolkun pitkään ja nyt vasta kun se on ohjattu elokuvaksi niin kaikki (pikku-Laurit :) ) , jotka ei lue mitään muuta kuin pilttipurkin kansia tulee ja kommentoi asiaa mistä ei mitään tiedä... :))
OLORIN
Minusta kirja oli aivan mahtava, ja niin oli elokuvakin, ei mitään valitettavaa.