Mun & kavereidenkin kokemukset ovat varsin rajalliset, mutta tuntuu kuin nuoret opiskelijat olisivat avoimempia ja reippaampia, kuin asemansa akatemiassa vakiinnuttanut väki, joka kiinnostuksestaan huolimatta antaa laskelmoivan, varovaisen, ja kalsean vaikutelman. Tämä vieläpä kaikkein vapaamielisimmissä tiedekunnissa ja laitoksissa, outoa.
Millaisia kokemuksia
Ylioppineista naisista?
222192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Oisko se pelko joutua kyseenalaseksi asemassaan ja jos asuu vielä pienellä paikkakunnalla, jossa ei oikein tunne kaltasiaan, niin siinäpä oot. En tiiä, vastatkaa te "ylioppineet" itse.
Kait nuoret on tänään muuteski kaikessa rohkeempia kuin heitä reilusti vanhemmat esim.?Niitten vanhempien aikana ei katottu näitä suuntauksia kait ihan näin sormienläpi kuin tänään. Uskosin kyllä, et kyllä näillä akateemisillakin ne samat halut on ne vaan "joutuu" em.syistä piilotteleen niitä herkemmin.Oispa kiva päästä tämmösen kanssa kokeileen:P!!!!!
"joka kiinnostuksestaan huolimatta antaa laskelmoivan, varovaisen, ja kalsean vaikutelman."
Mihin perustat "rajalliset" väitteesi?Onko useita kokemuksia ja millaisia?
joissa on lämpöä ihmisten välillä ollut, mutta ei näistä mitään onnellista koskaan silti ole syntynyt.
...mutta varmaan löytyy poikkeuksiakin. Samanlaisia naisia tarpeineen hekin ovat kuin ketkä tahansa. Ehkäpä siinä on sitäkin, kuten ylhäällä eräs jo mainitsi, että akateemisilla naisilla on "enemmän" menetettävää kuin tavallisissa ammateissa olevilla. Ei kärsi irroitella ihan niin reteesti ihmisten keskuudessa, voi mennä maine ja työpaikka...ottavat asiat näin ollen varman päälle ja seurustelevat muka vain ystävänä samaa sukupuolta olevan kanssa. Ehkäpä he haluavat löytää vielä samankaltaisen akateemisen suhteen, jotta olisivat lähtötilanteiltaan saman arvoisessa tilanteessa.
Se, että kestääkö kenenkin suhde riippuu monista tekijöistä; ei siinä katsota akateemisuutta tms.
minäkin vähän epäilen, että haluavat statukseltaan samankaltaisen kumppanin, kuin itse ovat.
kysymys ole ainoastaan akateemisuudesta ja tasa-arvoisuudesta statusta ajatellen. Mielestäni parisuhteen toimivuuden kannalta on tärkeää, että löytyy yhteisiä puheenaiheita ja kiinostuksen kohteita ja että molemmilla on suurin piirtein samanlaiset välineet kommunikointiin (esim. käsitteet hallussa jne). Uskon, että sannonnat hiekkalaatikoista ja ankkalammikoista pitävät todellisessakin elämässä aika hyvin paikkansa.
Samaa mieltä siitä, että tietenkin suhteessa tarvitaan yhteisiä kiinnostuksen kohteita, arvoja, ja jonkinlaista yhteistä kieltä/ymmärrystä. Se on sitten eri asia, miten paljon se liittyy koulutustaustaan.
Itse olen akateemisesti koulutettu nainen, eikä se ole koskaan rajannut ystävyys- ja rakkaussuhteitani vain toisiin korkeakoulutettuihin. Ja monet varsin kouluttamattomat voivat olla paljon sivistyneempiä (monella tapaa) kuin toiset tohtorit. Minulla on myös läheisiä ystäviä, jotka eivät osaa lukea eivätkä kirjoittaa (koska eivät ole koskaan voineet käydä koulua), ei se estä meitä olemasta samalla aaltopituudella kulttuuri- ja ikäeroistakin huolimatta.
Toisilla sitten taas on erilaiset kriteerit parinvalinnassa...
sitten sellaisia tapauksia, että olisi hyvin käynyt?
ei vielä, mutta toivon että mulla käy hyvin, tie on kyllä ollut aika kuoppainen.
se "tietääkö kukaan", toivon, että sinulla on onni myötä. Millaiset asiat sulla on aiheuttaneet kiviä tielle?
ylpeys ja kasvojensa menettämisen pelko kai eniten on aiheuttanut monenlaisia väärinkäsityksiä. Asioista pitäis rohkeasti puhua enemmän, eikä kuvitella toisen tietävän pelkästä kulmien kohottelusta. Enemmän pitäis kysyä mitä toinen tarkoittaa sanomallaan, jos jää epäselväksi ja mietityttää.
Että ihan tavalliset asiat, julkisivu pitäis säilyttää, kaapissa asustella, mutta naista rakastaa. Itse olisin valmis avoimeen suhteeseen vaikka sinne julkisivun taakse piiloonkin, kaveri ei taida olla valmis
^^kohotellen kulmiaan kysyy^^
"Itse olisin valmis avoimeen suhteeseen vaikka sinne julkisivun taakse piiloonkin, kaveri ei taida olla valmis"
Avoin ympäristön suhteen eli avoimesti lesbo tutuille, työyhteisössä jne?
Vai avoin suhde siinä mielessä, että myös muita, myös intiimejä, suhteita saisi olla avoimen suhteen lisäksi?
saanut kestää kaikenlaisia kuoppia ja töyssyjä, mutta Kaappi on ehkä turhautavin. Nimittäin, jos ihastuminen on aitoa, se kyllä loistaa vähintäänkin ko. ihmisten kasvoilta ja kehonkielestä niin selkeästi, että sen kyllä laitoksen väki huomaa. Osa sen hyväksyy, osa ei, osa taas ensin järkyttyy, mutta tottuu sitten ajatukseen.
En tiedä, mikä meitä vinokkaita vaivaa (puhun lähinnä itsestäni ja Hänestä), mutta vielä sen jälkeenkin, kun salaisuudesta on tullut julkinen, käyttäydymme, kuin kaappi meitä kahlitsisi. Jonakin hetkenä voimme olla avoimia, mutta sen jälkeen on taas kovin vaikeaa, ja etäisiä ollaan.
Mitähän ne laitoksen heterotkin tuollaisesta käytöksestä ajattelevat... Kyllä minun ylpeyteni päälle käy juuri tuo suhteen häilyvyys. Haluaako hän olla ystäväni, vai palauttaa välit alkupisteeseen (rakkaussuhde ei nyt edes ole mahdollinen)? Enkä loppujenlopuksi ylpeydestäni niin välitä, kuhan vaan saisi asioita selvitettyä edes vähäsen eteenpäin.
Niin, tosiaankin, jos sinulla on mahdollisuus puhua hänelle, ja etenette tiettyyn suuntaan, niin täytyy sinun ilmanmuuta olla rehellinen siitä millaisen suhteen haluaisit.
ei ehkä sopiva sananvalinta tuo avoin suhde. siis tarkoitin vaan lähinnä ihan normaalia kahden ihmisen välistä rakkaussuhdetta ja mitä siihen nyt yleensä kuuluu. Cathesix (meniköhän nimi oikein) tossa alla sanoi juuri sen mitä ajattelin. Että vaikka ns. salaisuudesta on tullut julkinen, eletään vielä kuin oltais kaapissa, hyvänpäiväntuttuja vaan julkisilla paikoilla. se jos mikä on kuluttavaa, kun ne tunteet tosiaan loistaa kuitenkin kauas.
joutua uudelleenmuotoilemaan...
Olen myös vieläkin opiskelija, ja arvioin sitä salaisuuden julkisuuttakin siis opiskelijan näkökulmasta, eli monet kanssaopiskelijat tietävät, ja osa on myös kertonut juttua eteenpäin. Laitoksen henkilökunnasta taas 100% varmuudella (hänen lisäkseen) ei ehkä tiedäkään, kuin yksi ihminen, joten Kaapin merkitys voi Hänelle olla aivan toisenlainen, kuin minulle.
Todellisuudessa asia tietysti on vielä paljon moniulotteisempi, ja syitä etäisyyteen voi olla ties hurumykky (Hän on vain kyllästynyt...), eikä minun siis kovin reilua ole täällä valittaa kenenkään käytöksestä, paitsi ehkä omastani.
sinun ja niiden toisten opiskelijoiden juttu. Onkohan tämä yleistäkin meidän loppuvaiheen (?) opiskelijoiden parissa, että alkaa henkilökunta kummasti viehättämään?
Oikeassa olet, ettei vastuuta vaikeuksista pidä toisille sysätä, mutta joskus on myös myönnettävä, että asia on ohi vaikkei se olekaan selvä...
lipaseeeen.......*lurps*
enkä piittaa pätkääkään siitä, mitä mun suuntautumisesta ne jotkut ahdasmieliset tyypit laitoksella kelailee. Itse olen hyvinkin avarakatseinen ja suvaitsevainen. Haluaisin löytää saman henkisen tytön, ei tarvitse olla yliopisto-opiskelija, mutta fiksu ja älykäs... Jos luonteet ja mielenkiinnon kohteet eroaa liikaa toisistaan, ei homma vaan toimi...
Vai ylioppineita? Mitäs ne sellaiset ovat? ;D
Itselläni on yliopistotutkinto ja tunnen yliopistoväkeäkin aikalailla. Ei se akateeminen koulutus kyllä tee ihmisestä kalseaa, laskelmoivaa tai varovaista. Eiköhän nuo ole ihan persoonallisuuteen liittyviä piirteitä, joihin on varmasti vaikuttanut ympäristö ja kokemukset. Varmasti erilaisia ihmisiä löytyy kaikista ammatti- ja koulutusaloista.
Yleensä ottaen aika iso osa ihmisistä tasaantuu luonteeltaan ja käytökseltään, työelämässä, koska ei siellä työpaikalla voi käyttäytyä ihan miten lystää. Monelle se työpaikka ja yksityisyys on tärkeä, joten sekin varmasti vaikuttaa siihen, että ei enää käyttäydy samalla tapaa kuin opiskelijana. Enemmän ehkä vaakalaudalla.
Itseasiassa en ihan ymmärtänyt aloittajan pointtia, mutta tulipahan kirjoiteltua omia ajatuksia :D
BTW, jos kokemukset ovat rajalliset, niin ei niistä kannata tehdä yleistyksiä. Ehkäpä kohdallesi on vain osunut tämäntyyppisiä ihmisiä tai ehkä teidän kemiat eivät ole osuneet yksiin, joten olet tehnyt virhepäätelmiä.
ja töissä yliopistolla. Ei tämä mikään maailman sosiaalisimpien ihmisten paikka ole ja ehkä ketjun aloittaja on törmännyt vain kyseisen ryhmän edustajiin. Mä arvelen, että jos omaa väkeä tutkittaisiin, olisi siellä muuta väestöä enemmän sairaalloisen ujoja, vetäytyviä, kenties ajatusmaailmaltaan "outoja" aspergereita jne. Tunnistan itsessäni samaa. Vasta opiskellessa opin katsomaan silmiin. Mutta osa naisista ja ihmisistä nyt kerta kaikkiaan on sellaisia, että vasta pidempi tuttavuus vapauttaa ja häivyttää sen kalseuden. Ensivaikutelma voi olla turhan tyly mutta ei sillä mitään pahaa toisella aiota.
Toisaalta mä olen tyytyväinen, että en luonteen puolesta ole syöksynyt suinpäin mihkään päättömään. Läheisille ja uskotuille olen uskollinen.
eka kerran törmään näin henkilöön, joka tunteen ajatusmaailmani ja tapani toimia noin hyvin. me oudot emme todellakaan ole vaarallisia
minäkin turhaudun, mutta jos Häntä ajatellaan, niin lopultakin pelkkää hyvää sanottavaa olisi, vaikkei meidän välille "mitään onnellista" synnykään. Yliopistomaailma ei kylläkään ole aina kaikkein rennoin paikka tutustua ihmisiin...