salannut EPILEPSIAA työnantajalleen?
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- Kyllä mulla oli tunteita sua kohtaan,mutta voit syyttää ainoastaan itseäsi, että en tehnyt mitään asian eteen. Se on ihan turhaa sinun miettiä, että miksi.
- Millaisen suhteenOlisit halunnut kaivattusi kanssa
- Moikka!!!!!!!!!Miten sun päivä on mennyt? Mä olen miettinyt sua paljon❤️
- Tikusta asiaaMistä ihmeestä minä keksin sulle edes jotensakin järkevää asiaa parn lauseen verran... anna joku idea että kehtaan lähestyä. -töistä tuttu mies
- Suomi24:n uudistuksia 2026Tervehdys ja hyvää syksyä keskustelijat! 🍂 Suomi24:ää on uudistettu vaiheittain viime kuukausien aikana. Sivuston ulkoasua on selkeytetty ja yhdenmukaistettu. Samalla on tehty kaivattuja korjauksia erityisesti rekister…
- Nico Lingman on nousemassa suomalaisjulkkisten kaartiinNico Lingman, 34, on podcastaaja, somevaikuttaja ja entinen Puolustusvoimien upseeri. Lingman on astunut isojen suomalaisten julkkisten joukkoon, sillä hän on mukana uudella Tanssii Tähtien Kanssa -kaudella. Sekä tänään…
- Mies, sulla on paljon ihailijoitaTuntuu, että täälläkin iso liuta sinua kaipaamassa.
- Anonyymipalstan ongelmaJoskus tämä palsta on kyllä melkoinen ihmiskoe. Yksi ihminen yrittää saada yhteyttä yhteen tiettyyn henkilöön ja antaa tunnisteitakin, mutta hetken päästä ketjussa on jo puoli Suomea vastaamassa kuin viesti olisi tarkoi…
- Muutoksen tuuletKoetko, että sinun olisi pitänyt/pitäisi muuttaa itseäsi/elämäntyyliäsi jotenkin, "kelvataksesi" kaivatullesi? Koetko itse, että haluaisit olla "parempi" ihminen kaivattuasi varten? Oletko mahdollisesti muuttunut/muutta…
- Vasemmistoliiton kannatus kertoo kuinka osa naisista on tyhmiäeli heikkoälyisiä. Vasliittohan on nykyään naisten puolue, suurin osa kannattajista on naisia. Vuoden 2023 eduskuntavaalien tuloksena naisten osuus oli kaikista puolueista suhteellisesti korkein juuri Vasemmistoliitolla…
- Halisin ja pusisinSinut puhki mies. Kaikki tiedostamattomat surut, vihat ja katkeruudet halisin pois. 🫂
- Do diih.. palsta saanut roimasti uudistuksia .. mielipiteitä..?Eilen näin väläyksen tästä uudesta ulkoasusta ja nyt kummastelenkin toimintaa. Jotakin hyvää ja jotakin huonoa. Pistäkää tähän huomioita uudistuksesta. Sen huomasin että aloituksen otsikon kirjainmäärä on kasvanut huoma…
- vilkaisin kuhmolaisen etusivuaKuhmoon on saatu taas katu päällystetyksi,mutta sitä ei saa ajaa? onko senkin kadunvarressa joku isopalkkainen joka saa oman rauhoitetun kadun,laittakaa ihmeessä ne puomit kumpaankin päähän niin katu kestää kauan,oisiha…
- Hyvää yötä MIkävä on vaikkei kai saisi olla😔❤️ -joku-
- Kaipaisin sinua lähelleni nyt niin paljonEnemmän kuin koskaan. 😞
- Tekisin SINUT ONNELLISEKSI NAINENMutta EHKÄ onni EI OLE mitä HALUAT.
- Ymmärrä jo seettä oon kiva :) m-n
- Otatko yhteyttäKaivattuusi tänä vuonna?
- Onki meilläMies kaikki hyvin?
- Persut nousi kakkospaikalle ohi kokoomuksen - SDP alle 23%Näin tosiaan näyttää, että persujen kannatus nousee hitaasti kohti vaaleja. Se on toki ollut heille tavallista aiemminkin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
en erityisesti sitä mainostanut, mutta ensimmäisen kerran kun sain ison muoviprässin päällä kohtauksen ja tulin kolisten ales oli pakko sanoa. En olis kyllä silloinkaan viel puhunu mitään, mutta kun työpari näki tilanteen ja oli ihan hysteerinen.
Siinä sitten vaan puolihuolimattomasti heitin työnjohtajalle, että mulla taitaa olla epilepsia...ei ollu silloin kyllä vielä diagnoosia, joten juttu jäi sinälleen.
En ole salannut, vain jättänyt kertomatta siinä missä muutkin henk.koht. asiani. Mielestäni siihen ei ole tarvetta.
Kaikki muut työkaverini kyllä tietävät asiasta, mutta epilepsiani ei häiritse työtäni millään lailla(vain yhden kerran jouduin töistä lähtemään aiemmin pois sekavan olon takia).
kun kerroin työantajalle,että olen Epiläinen niin irtisanominen tuli välittömästi ilman irtisanomis aikaa,joten se olisi ollut nykyään laiton teko.
sillon kun olin vielä opiskelija ja opiskelin lähihoitajaksi ja työharjottelu paikan johtaja sai tietää epilepsiastani sain kokea rasistista käytöstä.
sain kuulla kirjaimellisesti kuinka luusereita 'meikäläiset' on ja kuinka jou'uttais vuodeosastolle vaan muitten jaloista pois,minusta ei koskaan ole mihinkään,saisin vaihtaa alaa ja pelkkää haukkumista päivästä toiseen, joka työpanokseni haukuttiin....
kestin sitä 2 viikkoa ja jouduin lopettamaan,kun henkinen rasitus kasvoi niin isoksi että se laukasi kohtauksen. (minulla kun liian suuri rasitus tai liika kuumuus laukaisee sen)
kaiken huippu oli se että kun meinasin nostaa jutun rasismin takia (kuultuani että hän julkisesti myöntää vihaavansa epileptikoita ja on tehnyt sitä ennenkin...) minulta kiellettiin se koska kyseessä oli sen laitoksen maine, missä se johtaja oli töissä. eli jos olisin nostanut jutun niin asiakkaat olisi hävinny ja kaupunki jääny tappiolle...
eli tässä ratkaisi raha,onko se oikein??????
nooh, nykyään olen lähihoitaja ja työskentelen terv.keskuksessa.mutten uskalla enää sanoa olevani
epileptikko kun pelkään saman toistuvan ja menettäväni työni.... :(
onko kohtalo tovereita???
miten olette selvinneet niistä????
tuntuu että olen tämän asian kanssa yksin.... :(
voitteko kuvitell että se johtaja (nainen)
oli vielä itse hoito alalla,
joten luulis sen käyttäytyvän paremmin....
sano mulle että olen väärällä alalla,
mutta luulen hänen olevan itse se joka on
väärällä alalla, jos se kerta noin reagoi meihin
'sairaisiin' (anteeksi tuo sana mutten keksiny
nyt tähän hätään muuta..)
kohdeltu !!!
Itse olen myös Lähihoitaja ja
koskaan ei ole Epini haitannut missään työssäni.
Viimeisessä työpaikassani,
kun lääkitykseni alkoi pettää niin
lääkärini määräsi minut parityöhön
ja jatkoin töitäni,
kunnes muuutimme ja itse irtisanouduin työpaikastani.
Vielä en ole kyennyt työhön paluuseen
sillä lääkekokeilut jatkuu vielä.
Avoimuus on kuitenkin kaiken a ja o
sillä jos lääketasapaino pettää ja alat kouristelee on tärkeää,
että työkaverisi tietävät mikä sinun on
ja kuinka täytyy toimia.
Epilepsian takia ei saa irtisanoa työstään,
joten sitä vaaraa sinulla ei ole,
voit joutua parityöhön jos kohtausriskisi
on suurentunut.
Jos esimiehesi uhkailee tai epäröi työkuntoasi niin menet työterveyslääkärillesi
puhumaan
ja hän kyllä ilmoittaa pomollesi kuinka työkuntoinen olet.
Saat itsellesi paremman työmotivaation,
kun ei tarvitse salailla terveyttään koko ajan.
alkukeväästä olin sujut itseni kanssa enkä enää
hävennyt tautiani ja olin avoin sen suhteen.
mutta nyt kun kesä tuli ja aurinko paistaa niin
otin rannekkeen pois, koska en halua ranteeseen
rusketusraitaa.
nyt minulle on tullut kuitenkin taas se pelko
ja ahdistus että olen huonompi muita ja häpeän
koko sairauttani :/
eniten tässä painaa se että poikaystäväni jätti
epin takia kun kuuli siitä. joten se on osasyy
edellisen viestin kanssa miksi pelkään kertoa.
ja nytten en pystykään laittamaan ranneketta
takaisin itselleni,koska häpeän sitä ja pelkään
jos muut huomaavat sen......
epi on minulle kuin isku päin kasvoja.
sen takia menetin ajokorttini,poikaystäväni... :/
ja saan kuulla kuinka kummajaisia meikäläiset ovat
,siksi olenkin miettinyt että jos lähtisin jatko-
opikelemaan muualle vähäksi aikaa ja etsimään
itseäni ja paikkaa jossa minut hyväksyttäis
sellaisena kuin olen.....
onko ihan typerää?????
On ja ei,
mutta jokaisen täytyy tehdä tämänkin
sairauden kanssa surutyönsä itse ja
sopeutua rauhassa ja tulla sinuiksi
sairauteen eli hyväksyä se sellaisena
kuin se on ja mitä se tuo tullessaan.
Mullakin kesti monta vuotta hyväksyä
koko sairautta.
Tosin en menettänyt ihmisiä ympäriltäni
ja töissä minut on aina hyväksytty
epini kanssa.
Siitä saat ainakin uudenlaisen lähtökohdan,
että näin tulee toivottavasti käymään myös sinulle.
Toisaalta paikanvaihdos voisi tehdä hyvää,
mutta salailu ei edelleenkään poista
sairautta sinulta,
joten siitä kannattaa puhua avoimesti.
Kun se oikea poika / mies osuu kohdalle
niin hän rakastaa sinua juuri sinun
itsesi takia ja episi ei tee sinusta
yhtään huonompaa ihmistä.
Ranneke käteen ja anna sen olla siinä
äläkä edes ajattele sitä sen enempää.
Toivottavasti jatkossa tapaat oikeanlaisia
ystäviä, jotka eivät ole epikammoisia :)))
en aatellu salaavani toisessa paikassa epiäni,
paikan vaihdoksella aattelin muuttavani
samaan kaupunkiin kuin kuntoutuksessa tapaamani
epiläinen asuu.
se onkin ainut hyvä juttu koko epissä :)
ilman sitä en ois tavannu niin mukavaa tyttöä,
josta sain niin hyvän kaverin. ollaan nykyään
yhteyksissä sähkiksen kautta...
mutta se mitä aattelin oli ett sieltä voisin saaja
jatko-opiskelu paikan ja samalla pääsisin
aloittamaan puhtaalta sivulta kaverini auttamana
joka tietää mitä olen käymässä läpi....
mulla on se ongelma etten pysty puhumaan muille
kuin samaa kokeneelle,ku mua ärsyttää se miten ne
hokee koko ajan ett ne ymmärtää mun tuskan
ja si lopuks sanoo vaan ett huomenna uus päivä,
niinku se meniski yhes yös ohi (siis se paha olo)
ei ne voi tietää miltä musta oikeesti tuntuu... :/
kaverin avulla voin purata tunteitani ja
ajatuksia,voihan niitä näin viestitsekin, mut
tajuat varmaan mitä meinaan (?). saisin
tuen ja turvan saman aikaisesti. en meinaa sitä
ett joku vahtis mua ku pikkulasta....vaan
ett saisin lähelle todellisen ystävän joka ei
tuomitse mua epin takia ja jonka kans si viettää
aikaa...yms.
Nyt rohkeasti muuttamaan ja uuden
elämän aloitukseen ja sen järjestämiseen.
Kaikkea hyvää teille molemmille :)))
Jätin kertomatta kun ei terveydentilaa kysytty haastattelussa,sainpa ainakin työpaikan.
Jouduin asiasta myöhemmin kuitenkin kertomaan.
Nyt asia on hoidettu ja kaikilla mieli hyvä :)
Ensinnäkin kiitos tästä mahtavasta palstasta ja kaikista näistä hyvistä kommenteista, joita olen nyt pari päivää- iltaa täällä lukenut. Nyt vasta tajuan kuinka tietämätön loppujen lopuksi olenkaan ollut kaikesta. Ikää on kuitenkin jo 40v ja olen sairastanut epilepsiaa lapsuudesta asti ( ehkä olin 8v kun eka kerran sairaalaan mentiin..).
Oman sairauteni olen oppinut hyväksymään noin kymmenen vuotta sitten ja elän aika tyynen rauhallista elämää kahden lapseni kanssa. Heille olen antanut hyvät ohjeet jos jotain sattuu ja naapuritkin kerrostalossa tietävät jos hätä tulee.
Mutta kysymykseen vastaus... Itse en aikoinaan kertonut työnantajalleni mitään sairaudestani. En kertonut, koska sitä ei koskaan kysytty. Vasta kun olin lähdössä pois työpaikasta ja työnantajastani oli tullut minulle enemmän kuin ystävä, kerroin kaiken ja se helpotti kaikella tavalla. Sen jälkeen en ole koskaan, missään jättänyt kertomatta sairaudestani. En työpaikassa enkä muuallakaan, sillä olen sitä mieltä että jos minut sen takia "ulostetaan" jostakin tai joku ei minua hyväksy, niin Hän ei ole ystävyyteni arvoinen.
Vielä kerran kiitos teille ihmiset täällä: uskon että olette auttaneet useita ja saaneet tajuamaan monia asioita!! Jatkakaa tulevaisuudessa samoin!
kuule jatka sinäkin...tämä palsta on sitä mielenkiintoisempi ja hyödyllisempi mitä useampi ihminen täällä omaa tietoaan ja kokemustaan toisille jakaa =)
Minusta jokainen kirjoittaja, joka arvostaa toisia on tärkeä - tämä on kenties parasta vertaistukea mitä mä olen saanut!
onko minusta hyötyä tällä palstalla,kun kuulun niihin parantuneiden sakkiin?
Jussi, tietenkin sinusta on huvia ja hyötyä...sitäpaitsi on kiva kuulla, että tää voi "parantua" ihan oikeesti!
koolla kansaivälisiä eilepsiatutkijoita.
Tiedättekö enemän tästä tutkija jutusta?
en ainaskaan tiedä, paitsi mitä liiton sivuilla oli...
Kysymyksesi on varmaan monen mielestä jopa pelottavan kiusallinen asia ja juuri työtä hakiessa. Asia että kertoako vai ei ja paljolti riippuu myös mikä on hoitotasapaino.
Itse aina avoimen linjan kannattajana on vaikeaan epilepsiaani suhtauduttu eritttäin asiallisesti eikä ystävät ole kaikonneet.
Kyräily antaa pelottavan kuvan sehän on selvä.
Eli peli selväksi vaan että oire mikä menee kohta ohi ja taas ollan normaaleja ;))
Muuten jussi selvennätkö mikä epi sinulla oli ja miten parani? itsellänihän on myös tapaus "piilossa".
itselleni minä siinä olisin karhunpalveluksen tehnyt.
Ja miksi hävetä omaa sairauttaan?
Häpeämisellä ja kertomatta jättämisellä ylläpidetään niitä ihmisten vanhoja mielikuvia kaatumatautisista.
Olen aina ilmoittanut asian työterveyshuollossa, lähimmälle esimiehelleni sekä työtovereilleni.
Olen kerran saanut kohtauksen, tosin en kovin pahaa,mutta oli ihan hyvä että (käytän kyllä rannekettakin) olin kertonut miten ensiapuna voi toimia.
Olen aina ollut avoimen linjan kannattaja,
Minulla on epi, mitä sitten.
Epi todettiin viime talvena ja jouduin missaamaan työjuttujakin sen takia. Alusta alkaen kerroin esimiehelle ja työkavereille avoimesti kohtauksista, diagnoosin tekemisestä, testeistä jne. Sama linja on pätenyt "siviilipuolellakin", oon kertonut asiasta kaikille kiertelemättä ja kaartelematta. Suhtautuminen on poikkeuksetta ollut kannustavaa, jossain vaiheessa olin itse se ennakkoluuloisin! Olen tasan sitä mieltä, että omalla avoimuudella ja tietoa antamalla muutetaan luutuneita käsityksiä epistä! Muut ihmiset näkevät kyllä, jos häpeilet asiaa ja saattavat hyvinkin sen jälkeen mieltää epin asiaksi, jota tuleekin hävetä ja peitellä.