Dysfaatikon puhuessa, joka kertoi ettei voi saada ystäviä dysfasian takia, niin olen miettinyt viime aikoisesta elämästäni. Olen Asperger ja paperissani väitetään, että minulla olisi dysfasiaa. Siksi siis olen kärsinyt kiusaamista kouluissa ja kotona naapurinpihoilla. Jopa ihmiset huomasivat minun erikoisuuteni jo alussa, vaikken olisi tehnyt tai sanonut heille mitään. Kahvilan sisäänkäynnin päästyään kukaan asiakkaista ei sanonut minulle sanaakaan, vaikka minä käyttäydyinkin tavallisesti. Kaikki olivat olleet ajan hukkausta!
Eräs ohjaaja kertoi minulle tälläisen tilanteen näin:
"Mainitsit, että sinulla ei ole ystäviä antisosiaalisuuden takia. Aspergerin syndroomalla on usein vaikeudet solmia ystävyyssuhteita tai toimia osa suurempaa ryhmää. Sanotaan, että sosiaalinen käyttäytyminen ja sen taidot ovat ikätasoa alhaisempi. Sinun ja Aspergereitten on hyvä muistaa, että Asperger ei todella poissulje ystäyyssuhteiden solmimista! Tuen ja oikeanlaisten mallien avulla näitäkin taidot ovat opittavissa."
Mihin yleensä Asperger vaikuttaa enemmän ystävien vaikean saamista kuin autistisilla ihmisillään?
Eräs ohjaaja kertoi minulle tälläisen tilanteen näin:
"Mainitsit, että sinulla ei ole ystäviä antisosiaalisuuden takia. Aspergerin syndroomalla on usein vaikeudet solmia ystävyyssuhteita tai toimia osa suurempaa ryhmää. Sanotaan, että sosiaalinen käyttäytyminen ja sen taidot ovat ikätasoa alhaisempi. Sinun ja Aspergereitten on hyvä muistaa, että Asperger ei todella poissulje ystäyyssuhteiden solmimista! Tuen ja oikeanlaisten mallien avulla näitäkin taidot ovat opittavissa."
Mihin yleensä Asperger vaikuttaa enemmän ystävien vaikean saamista kuin autistisilla ihmisillään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
hiljaiseen. Me suomalaiset olemme autistista kansaa. Siedämme hiljaisuutta ja yksinäisyyttä vaikka meitä opetetaan käyttämään smalltalkia. jos ystäviä kaipaat etsi näiltä sivuilta mieleisesesi keskustelija - niin eiköhän juttua tuile vaikka täsät aspergerista;)
Etkö ole tietoinen siitä, että osa as-oireisista on erittäin puheliaita ?
Ei diagnoosia saa sillä perusteella että on vähäpuheinen.
voi ehkä oppia. Joku (en muista nimeä) kirjoitti kirjassaan emotionaalisesta älykkyydestä, että joillakin on lapsesta asti erityisen hyvät ystävyyksien luomisen lahjat. Kun he liittyvät ryhmään, he ovat ensin hiljaa, ja virittäytyvät sen ryhmän asenteisiin ja arvoihin, ja vähitellen alkavat lausua kommentteja, joista näkyy se, että he hyväksuvät ryhmän asenteet. Pikku hiljaa heistä tulee hyväksytty osa ryhmää. Kun he toimivat ryhmässä, he kommentoivat toisten työtä myönteisesti, innostavat, rohkaisevat, ihastelevat, kyselevät. Assi ehkä vaan keskittyy omiin tekemisiinsä, ja ottaa vastaan palautetta, muttei itse sitä oma-aloitteisesti anna.
Assi ei (välttämättä) ole tyhmä, me vain tarvitsemme ohjekirjan elämän joka alueelle. Jokapäiväisen elän oppaan. Onkohan joku kirjoittanut sellaisen?
Niistä voi todella paljon oppia. Esimerkiksi Luce Jackson (2005) Freaks, Geeks and Asperger Syndrome on erinomainen koulupojan kirjoittama teos.