Esim. mikko n ja moni muu on sitä mieltä että esim. teiniraskaus ei ole riittävä syy aborttiin. Kysynkin miksi? Onko sille lapselle hyvä syntyä maailmaan ei-toivottuna? Miettikää kuinka paljon enemmän olisi kaltoinkohdeltuja lapsia suomessa jos aborttilaki olisi _todella_ tiukka..
Vaikka minäkin aborttia vastaan tietyissä tilanteissa olen, niin en lähde ketään tuomitsemaan asiasta ja asiaa kauhistelemaan. Meillä kaikilla on on oikeus päättää elämästämme. Ja jos siihen ei tahdo lasta, niin ei tahdo. Toki on adoptiot jne, mutta ne on asia erikseen, joista en tässä ala nyt puhua, ei tila riittäisi.
Itse en ole aborttia tehnyt, tuskin voisinkaan ellei minun tai lapsen henki olisi vaarassa, mutta ymmärrän että me kaikki olemme erilaisia, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. En usko että hirveän moni tekee löysin perustein aborttia. Kyllä se oman näkemäni perusteella on vaikea päätös.
Vaikka minäkin aborttia vastaan tietyissä tilanteissa olen, niin en lähde ketään tuomitsemaan asiasta ja asiaa kauhistelemaan. Meillä kaikilla on on oikeus päättää elämästämme. Ja jos siihen ei tahdo lasta, niin ei tahdo. Toki on adoptiot jne, mutta ne on asia erikseen, joista en tässä ala nyt puhua, ei tila riittäisi.
Itse en ole aborttia tehnyt, tuskin voisinkaan ellei minun tai lapsen henki olisi vaarassa, mutta ymmärrän että me kaikki olemme erilaisia, eri elämäntilanteissa olevia ihmisiä. En usko että hirveän moni tekee löysin perustein aborttia. Kyllä se oman näkemäni perusteella on vaikea päätös.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuo teiniraskaus on aika laaja käsite, kun teini-ikä sijoittuu välille 13-19. 19-vuotias voisi hyvinkin olla valmis synnyttämään lapsen(oman harkintansa mukaan tietysti), mutta 13-vuotiaalla voi jo ihan kasvuiän takia olla terveydellisiäkin syitä olla synnyttämättä, henkisistä edellytyksistä puhumattakaan.
Itse en ainakaan suosittelisi synnyttämistä kovin nuorelle tytölle, sillä se on niin rankka kokemus sekä fyysisesti että psyykkisesti, että keho ja mieli sairastuu helposti. Muutama tällainen tapaus tullut nähtyä. Mikko n. ainakin tuntuu tarkoittavan hyvää, mutta entäs se tyttö, joka on raskaana? Lapsihan hänkin on...
Tarkoitan teiniraskauksilla alle 18-vuotiaiden tyttöjen raskauksia. 18 ja 19-vuotiaat ovat aikuisia naisia.
Kaikkein ensimmäinen asia on se, että murrosikäistenkin tulisi olla tietoisia siitä, mistä lapset tulevat ja miten lapsia saadaan. Asia pitää käsitellä ajoissa niin vanhempien kautta kuin koulussakin. Aivan liian usein teiniraskauteen asti kohelletaan siksi, että tiedot ihmisen lisääntymisestä ovat vajaat ja ei osata varoa oikeita asioita. Ainakin alle 15-vuotiaiden tyttöjen pitäisi kyetä sanomaan ehdoton ei seksikokeiluille (ja voi suoraan sanoa perusteeksi ettei halua tulla paksuksi), sitäkin varttuneempien pitäisi huolehtia ehkäisystä huolellisesti ja jos pienikin epävarmuus siitä on, ettei millään pystyisi lasta kantamaan, niin sitten on jatkettava samalla varovaisella ja pidättyvällä linjalla kuin aiemminkin.
Teiniraskauden sattuessa pitäisi vähintäinkin puhua asiasta omille vanhemmille ja lapsen isälle heti, jotta asioita voisi edes vähän aikaa perusteellisesti selvittää ennen kuin aborttiin syöksytään. Usein tämän selvittelyn lopputulema on abortin välttäminen tavalla tai toisella.
osa tässä teinien seksin harrastamisessa ja maailman seksistymisessä. Itse kun kävin 90-luvun lopulla yläastetta, ei käynyt mielessänikään mikään tuollainen. En ollut edes ihastunut poikiin, saatikka huomannut heitä. He olivat samanlaisia kuin tytöt.
Ehkä minussa sitten vika, olin monien kavereiden (jotka tunnen yläasteelta ja joiden kanssa olen jutellut) muutenkin outolintu tai "myöhään kehittynyt" kun en ollut kiinnostunut vaatteista, julkkiksista, pojista, suukottelusta jne..
Ekan kerran muistan kiinnostuneeni missään mielessä pojasta vasta 16 täytettyäni, olisikohan vuonna 2003. Ja sekin oli pientä kiinnostusta, oli mukava pusutella ja halia - pidemmälle en olisi missään tapauksessa ollut valmis menemään. Tuossa vaiheessa ainakin 4 lähipiirini tytöistä oli menettänyt neitsyytensä, viides rohkaistui tekemään sen kun kuuli miten "moni" muu sen jo oli tehnyt.
Kun täytin 18, eka kysymys baarissa eräältä vanhalta luokkatoverilta oli "jokos sä olet päässy sängyssä puuhailun makuun"? Noh, olinhan sitten 17-vuotiaana saanut minäkin ekan kokemukseni puoli vuotta seurusteltuani, mutta tuntui todella oudolta että jotkut oikeasti tulivat töksäyttämään tuolla tavalla siitä, ihan kuin se olisi se päällimmäinen tärkein asia mikä pitää tietää toisesta pitkän ajan jälkeen!
Nyt kun katson nykyisiä ala-asteelaisia ja yläasteelaisia ja juttelen heidän kanssaan, heidän mielestään lääppiminen, suutelu, kopelointi etc KUULUVAT ihastukseen ja toiseen tutustumiseen.. Mistä he ovat saaneet sen mielikuvan?
Olen 15-vuotias peruskouluni päättänyt tyttö, ja minulla on laskettu aika syksyllä 16-vuotispäiväni tienoilla. Kirjoittelin muutama kuukausi sitten tänne hätäisiä tekstejä: kun en sitten voinut tehdä aborttia, niin hötkyilin adoption kanssa. Nyt myös adoptio on poissuljettu. Jään siis hoitamaan vauvaa vanhempieni kotiin!
Pisti vähän silmään, kun kirjoitit, että jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Kun lapsi on alkanut kehittyä, niin kyse ei ole todellakaan enää omasta elämästä. Abortissa lopetat viattoman ihmisen elämän ja siinä sivussa mahdollisesti pilaat omasi.
Kun tulin raskaaksi, en käyttänyt ehkäisyä. Koska itse aiheutin mokasin, niin mielestäni on vähintään kohtuullista, että annan lapseni syntyä.
Joopa joo... Minun lapseni ei tule syntymään ydinperheeseen, saamaan huippuluokan varustelua, ajelemaan farmariautolla ja käymään viidessä vauvaharrastuksessa/viikko. Joudun viemään hänet aikaisin hoitoon, koska menen lukioon. Mielestäni kuitenkin vaatimattomat taustat on pienempi paha (ja häpeä) kuin se, etten olisi antanut pienelle edes mahdollisuutta syntyä!!
Joo arvasin että se jollakulla pistää silmään, mutta tosiasia on ettei se vielä ole vauva, siis siinä vaiheessa kun se alle 12viikkoisena abortoidaan. Se on solumöykky joka ei tunne, ei tajua, ei mitään. Toki se on alkavaa elämää, mutta kyllä siinä on siinä vaiheessa äidin elämästä kyse, ei "vauvan".
Ja kun sanoit että "oli oma mokasi tulla raskaaksi" niin minusta on aika kohtuutonta vaatia joltain synnyttää vauva "nuoruuden toilailujen" takia ja kantaa yhdestä mokasta vastuu lopun elämää..
Ja voimia sinulle raskauteen ja elämään vauvan kanssa! Olen iloinen että päätit pitää lapsen. Niinkuin sanoin, olen itsekkin jollain tasolla aborttia vastaan, mutta en tuomitse sitä tehneitä naisia koska en heidän syitään tiedä.
Onko abortti sitten verrattavissa syntyneen ihmisen murhaan? Jos näin on, niin silloin jokainen pienen pieni siittiö, joka joutuu milloin minnekin(roskikseen, viemäriin, verhoihin=)) on murhattu ihmisen alku...
Ja kyllä jokaisella on oikeus päättää omasta elämästään. Tetääkseni abortissa on takaraja juuri sen takia, että lääketieteellisesti katsotaan sen pienen möykyn olevan tiedoton mistään asiasta.
Minä en ainakaan haluaisi saada tietä olevani lapsi, jonka äitini synnytti muistutukseksi itselleen, että kortsua kannattaa käyttää. En haluaisi olla vanhemmilleni tuomio nuoruuden mokasta. Enkä onneksi olekaan...
Otahan asioista selvää ennen kuin puhut... Et näköjään ole itse ollut raskaana etkä synnyttänyt, koska et tiedä pienen alkion kehityksestä mitään. Totta on se, että neljän viikon ikäinen alkio on solumöykky, mutta jo kuuden viikon ikäisestä alkiosta on nähtävissä kädet, jalat, sormet ja varpaat. Kuuden viikon ikäisen alkion äiti on siis noin raskausviikko 8:lla. Kymmenen viikkoinen sikiö heiluttelee jo raajojaan... Eli kaksitoista viikkoisella alkiolla rupeaa olemaan ihmisen näköä kummasti. Ehkä se alkio ei tunne tai tajua mitään abortista (mistä sen muuten tiedät, oletko päässyt kysymään?), mutta se on silti kehittyvä ihminen puolet tulevasti äidistä ja isästä. Harkitkaa ihmiset tekojanne, vaikken olekaan jokaisessa tapauksessa aborttia vastaan!