Aattelin aloittaa tällaisen ketjun jossa vois vähän tutustua kohtalotovereihin ja vaihtaa kuulumisia yms. :D
Eli oon ite 19 vuotias neitokainen Etelä-Pohjanmaalta, miehen kanssa nyt neljäs kierto yritystä. Toivon jo todella et pian tärppäis, nyt olis oikein otollinen aika vauvalle putkahtaa maailmaan, kun lähipiirissäkin syntyy/on syntynyt hiljan paljon muksuja, niin olis ainakin paljon leikkikavereita pienokaisella :)
Oon ennemmin syöny pillereitä, mut jätin ne pois vähän niin kuin omasta päätöksestä, nyt mieskin tuntuu ihan innostuneelta tästä vauva-asiasta. Kun vaan nyt tärppäis!!! :D
Pian mulla alkaa jännäviikot, ärsyttävää :D voi kun sen asian tietäis varmasti mielessään et olenko nyt raskaana vai en :) ei tarvis pohtia. Taas olevinansa löydän paljon oireita jotka vois liittyä raskauteen, nyt kp23 menossa. Lämmöt oli koholla noin puoli astetta, kun oli töissä tänään vähän kumma olo niin mittasin. Pyörrytti yms. Mutta netistä luin että lämpöjen koholla pysyminen kuukautisiin asti on ihan normaalia jos on tapahtunut ovulaatio niin kuin pitääkin?
Anyway, kaikki jotka tunnette itsenne nuoriksi ensiyrittäjiksi, kirjoitelkaahan! Olisi kiva kuulla muidenkin tilanteita, kokemuksia ja kuulumisia.
Ihanaa kesänodotusta ja paljon tärppejä kaikille vauvaa toivoville! :D
Eli oon ite 19 vuotias neitokainen Etelä-Pohjanmaalta, miehen kanssa nyt neljäs kierto yritystä. Toivon jo todella et pian tärppäis, nyt olis oikein otollinen aika vauvalle putkahtaa maailmaan, kun lähipiirissäkin syntyy/on syntynyt hiljan paljon muksuja, niin olis ainakin paljon leikkikavereita pienokaisella :)
Oon ennemmin syöny pillereitä, mut jätin ne pois vähän niin kuin omasta päätöksestä, nyt mieskin tuntuu ihan innostuneelta tästä vauva-asiasta. Kun vaan nyt tärppäis!!! :D
Pian mulla alkaa jännäviikot, ärsyttävää :D voi kun sen asian tietäis varmasti mielessään et olenko nyt raskaana vai en :) ei tarvis pohtia. Taas olevinansa löydän paljon oireita jotka vois liittyä raskauteen, nyt kp23 menossa. Lämmöt oli koholla noin puoli astetta, kun oli töissä tänään vähän kumma olo niin mittasin. Pyörrytti yms. Mutta netistä luin että lämpöjen koholla pysyminen kuukautisiin asti on ihan normaalia jos on tapahtunut ovulaatio niin kuin pitääkin?
Anyway, kaikki jotka tunnette itsenne nuoriksi ensiyrittäjiksi, kirjoitelkaahan! Olisi kiva kuulla muidenkin tilanteita, kokemuksia ja kuulumisia.
Ihanaa kesänodotusta ja paljon tärppejä kaikille vauvaa toivoville! :D
Vastaukset 18
Vanhimmat
Liityn nyt tähän nuorien ensiyrittäjien kööriin. Oma tilanteenihan on, että pillerit pisti mun pään sekasin, musta tuli kunnon hormonihirviö. Kolme vuotta niitä vetelin ja sitten tuli stoppi. Vauvasta oltiin tuon toisen puoliskon kanssa puhuttu jo aiemminkin. Sovittiin, että vaihdetaan ehkäisy kumiksi ja minä en mitään hormoneja missään muodossa enää vetele. Mutta eipä me sitä kumia kertaakaan käytetty, miehen hiljainen hyväksynä vauva-asialle.
Siitä alkoi meidän vauvanyritys. Tyhjennysvuodon jälkeen menkkoja ei tullu kolmeen kuukauteen, mikä vähän lannisti. Kumminkin sitten eräänä kauniina päivänä menkat alkoikin ja saatiin eka luomukierto käyntiin. Nyt odottelen toisia luomumenkkoja, saapi nähä tuleeko vai ei.
Nyt on menossa kp. 25 tai 27. Onhan noita oireita ollu muka vaikka kuinka paljon, mutta oon yrittäny lopettaa itteni tarkkailun, kun testaamallahan se sitten selviää. Ja me ollaan tässä yrityksessä ihan tulee jos on tullakseen -meiningillä, vauvalla ei ole mikään kiire, ja kuka tietää kuinka monta vuotta siihen menee. Tietysti sitä toivoo, että kävisi hyvä tuuri eikä tarvitsisi ootella pitkään, mutta olen kumminkin varautunut siihen, että jo pelkkä yritys on pitkä "projekti".
Lämmintä kesää ja plussaonnea!
Itse olen myös 19 ja avomieheni kanssa ollaan kamalassa vauvakuumeessa! Varsinaista yritystä ei vielä ole ollut, koska minä vielä opiskelen jne jne... Hormonaalisen ehkäisyn olen kuitenkin lopettanut mutta kumeja käytetään.
JOs lapsi tulisi olisi se erittäin tervetullut.
Kaikki maailman asiat askarruttavat tässä lapsi asiassa... Miten opiskelut? Työt sen jälkeen? Naimisiin ennen lasta vai ei??? Mitä muut ihmiset sanovat kun olen niin nuori? ym ym..
Olisi myös kivaa jos lapsella olisi saman ikäisiä serkkuja, mutta enpä tiedä sitten että saisivatko veljeni muutenkaan mitään aikaiseksi pitkään aikaan...
Kertokaa kokemuksianne ja epäluulojanne! Olisi kiva jakaa ajatuksia :)
Mukava kuulla että on muitankin samanikäisiä jännääjiä :)
Ite aion hakea ammattikorkeaan syksyllä, ja jos vauva ilmoittaa itsestään niin saa kyllä tulla!! :D
Pidän sitten vain välivuoden/vuosia koulusta jos sinne pääsen, koulun suorittamisen kanssa ei ole niin kiire. Ite kirjoitin lukiosta nyt keväällä.
Ollaan mieheni kans seurusteltu pian neljä vuotta, kolmisen vuotta asuttu yhdessä. Että nuorena olen jo itseni sitonut toiseen ihmiseen, mutta se tuntuu olevan ainakin minun kohdallani paras ratkaisu :) vauvan tulo olisi kuin piste ii:n päälle. Kihloissa olemme olleet vuoden, ja naimisiin menosta ollaan puhuttu tyyliin, että "katsotaan sitten kun on tuota rahaa"... Asumme vuokralla, itse haaveilen omasta kodista, mutta näkee nyt sitten miten noiden töiden ym. asioiden kans :)
Tunnen todellakin olevani valmis äidiksi, en tunne millään muotoa itseäni liian nuoreksi. Ja onhan se nuorena hyvä aloittaa niin ehtii hommata monta :p jos niitä lapsia nyt siunaantuis. Eihän sitä koskaan tiedä voiko niitä edes saada, mutta en halua ajatella niin, vaikka aina pelottaakin :p
Mitä mieltä olette tilanteestani:
Olen hakenut ammattikorkeaan ja parin viikon päästä saan kuulla tuloksen pääsenkö vai en.
Tällä hetkellä opiskelen ammattikoulussa ja opiskeluja olisi jäljellä vielä 1,5 vuotta. Tämä ammattikoulu opiskelu ei kuitenkaan ole aivan täysin minun oma alani... Jos pääsisin AMK:hon olisin todella onnellinen! Mutta opintoja olisi 4 vuotta. Missäs välissä niitä lapsia sitte yrittäisi? En haluiaisi lapsiani kovin nuorenakaan päiväkotiin sysätä ja AMK:ssahan saa pitää vain 2 välivuotta(?)
No kaippa riippuu paljolti siitä että pääsenkö ammattikorkeaan vai en.. Jos pääsen niin kai lasta malttaisi lykätä tuonnemmaksi vielä pari vuotta...
KAUHEA VAUVAKUUME! Mutta haluaisin asioiden olevan kuitenkin mallillaan kun vauva tulee.
Nykypäivänä ei ole silti ongelma opiskella vanhempanakaan. Helpottaisi vauvakuumetta jos tietäisin paremmin koska... Esim. jaksan kun ajattelen että pari vuotta vielä JA SITTEN!
Nyt vaan on koko ajan tunne että miksei nyt? :/
Avopuolisoni on kyllä vakituisessa paikassa töissä ja saa ihan suht hyvää palkkaa.
Taloudellisesti tulisimme toimeen vaikka opiskelisin... VAI?
Innostuin tästä aiheesta todella paljon ja haluan koko ajan kirjoittaa lisää ja lisää!!! :)
Miten suhtaudutte tyypilliseen kysymykseen "Mitä muut ajattelee kun olen näin nuori äiti?"
Itseäni vähän kyseinen asia epäilyttää... Mielikuvitukseni on aika vilkas joten pystyn jo kuvittelemaan itseni ja avomieheni vanhempainilloissa istumassa muiden äitien ja isien joukossa kokemassa tunteen "Hei, te ootte liian nuoria tänne!"
Eikös se ensisynnyttäjien keski-ikä ole jotain 27 vuotta???
Itse kyllä täytän 20 vuotta tänä vuonna.
Niin tyhmältä kun se kuulostaakin, itselläni on juuri samanlaisia ajatuksia. Mitä kaikki siitä ajattelee? Eihän minua yleensä hirveästi toisten mielipiteet tekemisistäni ole mitenkään tärkeällä sijalla olleet, mutta lapsi on kumminkin sen verran iso asia, että kyllä se lähimpien ihmisten suhtautuminen kiinnostaa. Entäs jos omat vanhemmat eivät sulatakaan asiaa? Haluaisin, että lapsen saanti olisi iloinen perhetapahtuma, eikä mikään riitojen aiheuttaja. Ikää siis on minullakin 19 vuotta.
Onkos muuten teillä raskausoireita ilmaantunut? Tuossa aiemmin sanoin, että yritän olla tarkkailematta itseäni, mutta eipä se niin vaan vauvakuumeessa onnistu. Äsken alkoi tiskatessa huippaamaan ja tuntu että hiki kaatuu päälle, meni ohi kumminkin nopeasti. Alavatsakipuja tottahan toki löytyy listalta ;) ja sitten sellanen tunne, kun joku tökkisi neulalla sisältäpäin. Tämä on useammin vasemmalla puolella, mutta pari kertaa nopeasti noustessa tuntunut myös oikealla. Eikös tämä kipu yleensä ole oikealla puolella (siis mitä täältä on lueskellu), että mahtanee olla jotain muuta kun oire raskaudesta(?). Ja väsyttää niin vietävästi! Tänään on siis todennäkösesti menossa kp. 28/30 (kirjotin aiemmin väärin). Olin malttamaton ja testasin tänään (negatiivisen tosin) ja pyysin miestä lukitsemaan toisen testin kaappiin ja ottamaan avaimen itselleen, ja antamaan sen testin mulle vasta sitten kun menkat on oikeasti myöhässä :D
Onpa kiva, että pääsee juttelemaan samanikäisten kanssa omista tunnoistaan ;D
Joo muaki mietityttää toi omien vanhempien reaktio... Meillä kun muutenkin noi porukat on aina ollu niin "suunnitelmallisia". Ja jotenki tuntuu että he olettaa mun elävän elämäni samalla lailla kuin he.
Mielestäni on kuitenkin hyvä sanoa tälläisille ihmettelijöille että lapsia SAADAAN ei tehdä. Kyllä luulisi loppuvan mutinat, meillä kun vähän uskovaisia vielä ollaan.
Joo ihan totta, että sitä huomaa kaaaikenlaista kun oikeen odottaa sitä raskautta :D
Nytkin mulla:
1.lämmöt ollu joinain päivinä normaalia ylempänä, toisena normaalia alempana (vai onks kuumemittaris vikaa?? :p)
2.Töissä huimaa ja hikoilutta koko ajan...
3.rinnat tuntuu kummallisilta
4.valkovuoto lisääntyny
5.väsyttää, meinaan nukahtaa koko ajan!
6.öö, mitäs sit vielä :D niin joo, maha on turvoksissa, siellä kiertää koko ajan, muutenkin tuntuu että jalat yms. olis turvonnu :p
Ja tiedän ettei takuulla oo raskausoireita!! :D Koska vaikka päätinkin että lopetan kehoni tarkkailun, niin kuinkas kävikään... kp nyt 24. Mutta vaikka näitä oireita ei ookkaan ollu nyt näis aiemmis kierrois mitä ollaan yritetty, niin taitanee vaan johtua siitä että mun elimistö alkaa vihdoin ja viimein toimia kunnolla niiden pillereiden jälkeen :D
En siis todellakaan kuvittele olevani raskaana. Vaikka toisaalta koko ajan tekisi mieli mennä apteekkiin ostamaan raskaustestiä, mutta onneksi tää on niin pieni paikkakunta etten enää kehtaa muuta kuin vasta sitten kun on oikeasti tosi kyseessä :D ne rupeaa siellä apteekissa ihmettelemään että mitähän toi koko ajan käy ostamassa noita raskaustestejä. :P
Onks muilla oireita?? :D
...järkytty pikkusiskon (17v) raskaudesta niin, että yritti pakottaa sitä tekemään abortin. Isä ehkä enemmän... (mun vanhemmat on eronnu). Kai ne ajatteli että sen elämä menee pilalle jos se noin nuorena saa lapsen... Mutta nyt kun ihana pieni tyttövauva on syntyny, molemmat on aivan ihastuksissaan siitä :) itsekin aivan tuntuu kurjalta ajatella että jos sisko olis tehny abortin niin ei olis sitä ihanaa pientä iloista vauvelia olemassa :/
En olis koskaan ite ollu valmis 17 vanhana äidiksi, mutta mulla on aina ollu mielessä, että sitten kun oon käyny lukion, niin ihan sama! :D että saapi tulla. Ja nyt se kuume vain yltyy, paras kaveri (19v) saa syksyllä vauvan, poikakaverin kanssa pääsemme kummeiksi viikonloppuna hänen siskonsa vauvalle ja vielä myöhemmin syksyllä sille syntyvälle lapselle :D
Jos saisin itse lapsen, niin tietenkin jotenkin ujostuttais kertoa asiasta kotona, mutta toki mulla ei muutenkaan oo kovin avoimet välit sinne, siis omista henkilkohtaisista asioistani. Kihlauksestammekin ilmoitin tekstiviestillä :P että varmaan kävis raskausuutisen kanssa samalla lailla :D
Noh, se poikakaverini siskokin ilmoitti vasta ollessaan kahdeksannella kuulla, että hei, meille tulee perheenlisäystä :D eikä me oltu huomattu mitään :O Noh, niillä oli toki jo viis ennestään, mut kumminkin :)
Tulipas taas jaariteltua, taidan säästää jotain ens kertaankin :D
Ite en ainakaan ajattele olevani liian nuori äidiksi. Mieheni on jo 28wee, että hän nyt ei ainakaan ole :D Siskoni (17v, marraskuussa 18) Sai lapsen tämän vuoden maaliskuussa, on yksinhuoltaja. Ja pärjää niin hienosti! Aluksi epäilin, että mitähän tuosta nyt tulee, mutta nyt kun olen nähnyt millainen äiti hän on, se tulee niin luonnostaan ettei sitä uskoisi! Ei ikä ole este sille etteikö voisi olla hyvä äiti (no eri asia on nämä TOSI nuoret...) ja tuntuu että tämä vanhemmuus tulee melkein niin kuin itsestään. Voin vain kuvitella kuinka paljon sitä omaa lasta sitten rakastaisi yms. :D
Ja onhan se helppoa nyt nuorena tehdä lapsi, kun jaksaa paremmin, on oma lapsuus nuoruus vielä aika tuoreessa muistissa jne... :) En millään lailla pelkää äidiksi tuloa, ja kun on mies tukena niin mikä oliskaan sen ihanampaa :)
En ihan tiedä tuosta ammattikorkeajutusta, mutta jos se tosiaan on vain 2 vuotta mitä sieltä saa olla pois, eikä vielä haluaisi laittaa lasta päiväkotiin, niin voisihan mies jäädä sitten vielä lapsen kanssa vanhempainlomalle... Kun sen kolme vuotta saa olla lapsen kanssa kotona "palkalla"... siis kelan avustamana. Mutta ei kaksivuotias hirveän pieni ole menemään päiväkotiin, ja onhan niitä perhepäivähoitajiakin jossa lapsi on pienemmässä ryhmässä, niin saa enemmän "kodintuntuista" hoitoa.
Tästä elämisestä en kovin huolissani ole, mies käy töissä ja vaikka meillä paljon menoja onkin, ei se tarkoita sitä että olisin huolissani lapsensaannista... vähälläkin kyllä pärjää, lapsi ei kuitenkaan pienenä vielä tarvitse juuri mitään. Isommat hankinnat kuten esim. lastenrattaat yms. maksavat, mutta monesti sukulaisetkin innostuvat niin kovasti uudesa tulokkaasta että ovat valmiit lahjoittamaan ties mitä ilmaiseksi :D
Haen itse syksyllä opiskelemaan terveydenhoitajaksi, joka kestää 3.5v ja sen jälkeen vielä ehkä myöhemmin kätilöksi joka kestää 1.5v kun minulla on pohjalla se terkkarin tai sairaanhoitajan tutkinto... Ja jos niitä lapsia sillä välin ilmaantuu, niin ovat enempi kuin toivottuja :)
Voih, kun jo vaan tärppäis :D :D
En minäkään tunne itseäni liian nuoreksi. Vaikka välillä muiden mielipiteet huolestuttavatkin. Tunnen ihan todella olevani valmis äidiksi. Minulla on myös kokemusta lapsista sillä olen ollut kouluavustajana ala-asteella, pitänyt lasten 4H kerhoa, opiskellut kasvatusta ja lasten hyvinvointia sekä ollut päiväkodissa työssäoppimassa. Tänä kesänä olen parhaillaan lasten leikkikentällä töissä :) lapsia siellä 4 vuodesta 10 vuoteen.
Lisäksi minulla on 1,5 vuotias kummityttö.
Mielestäni äidiksi (niin kuin isäksikin) kasvetaan. Poikakaverini/avosiippani on myös tottunut olemaan lasten kanssa. Hänellä nyt tosin ei kasvatuskokemusta/tietämystä ole mutta uskon voivani opastaa häntä ja yhdessähän me sitten opettelemme! :)
Neuvoja saa varmasti omilta vanhemmilta enemmän kuin tarpeeksi, siitä olen nyt jo varma!
Ja onhan se ihan ihmisestä kiinni minkä ikäinen on henkisesti.
Tottakai on monia ikäisiäni, jotka eivät mielestäni alkuunkaan sopisi äidiksi tai isäksi, mutta ihan yhtälailla moni esim. 30 vuotias voi olla ns. epäpätevä äidiksi/isäksi.
Säälittää katsella vierestä kaverini naapurissa asuvaa pariskuntaa jolla on lapsi... Siellä ne polttaa sisällä ja juo lapsen seurassa. Lapsi kiusaa kylällä/päiväkodissa muita... Äiti 45 ja isä yli 50. Siellä ne pitää kotonaan "bileitä".Lapsikin on niin lihava, hyvä kun liikkumaan pääsee. Karkkia saa siis niin paljon kun haluaa ja muutenkin kaiken tahtonsa aina läpi... Säälittää kyseinen poika todella :'(
Hieman eri asia hoitaa lasta 8 tuntia päivässä viitenä päivänä viikossa kun 24 h päivässä seitsemänä päivänä viikossa :D
Mutta muuten, plussaonnea!
Tottakai on. Mielestäni kuitenkin äitiyteen on sitä paremmat lähtökohdat mitä enemmän on kokemusta ennestään. Eikö? :)
eli siis niin. :D
Saahan siinä vähän hillittyä omaa vauvakuumetta kun on lasten kanssa tekemisissä, ja myös eikö ole hyvä asia, kun on ennen äidiksi tuloa hyvin selvillä erilaisista asioista? Perusasiat on hallussa, ja se oman lapsen hoitaminen on sitten sellaista opettelua. Paljon vastuuttomampaa olis kai jos ei yhtään olis kiinnostusta ottaa mitään asioita selville ennen vauvan syntymää.
Toisaalta tuntuu, että kun nimenomaan on niitten lasten kanssa tekemisissä ja katselee muita vanhempia niin se vaan kasvattaa omaa vauvakuumetta! Mutta kyllä ne muksut osaa olla ärsyttäviäkin ja itsellä niin pinna kireällä kun ei totella... Töissäkin yksi 4 vuotias pikku prinsessa kulkee aina vähän väliä ilman kenkiä vaikka on NIIIIN monta kertaa sanottu ja sovittu ja toitotettu että ne kengät täytyy pitää jalassa, koska maassa on paljon lasinsiruja!
Ja kyllä lapset osaa olla oveliakin. Sen olen oppinut että jos jotain kieltää ja aloittaa, se pitää viedä loppuun asti ja piste.
On ne kuitenkin niin sulosia :)