Mä sinut tungoksessa näin,
sä olit kaikkein ryhdikkäin,
ja kuinka ollakkaan:
sä satuit mua katsomaan.
Niin sä saavuit vierellein,
mä siihen hieman tilaa tein.
Me kahden seisottiin
ja toisillemme hymyiltiin.
Sä nauroit pikku jutulle
mä jonka kerroin sinulle:
se oli elämää
siitä vain muisto jälkeen jää.
Sinun kädet siniset
ja myös aivan kohmeiset!
Sä ehkä toivoit vaan
kädestä sua ottamaan.
Pian sä lähdit luotain pois
en siinä tyhjää olla sois.
Tungokseen katosit
vain olan yli vilkaisit.
sä olit kaikkein ryhdikkäin,
ja kuinka ollakkaan:
sä satuit mua katsomaan.
Niin sä saavuit vierellein,
mä siihen hieman tilaa tein.
Me kahden seisottiin
ja toisillemme hymyiltiin.
Sä nauroit pikku jutulle
mä jonka kerroin sinulle:
se oli elämää
siitä vain muisto jälkeen jää.
Sinun kädet siniset
ja myös aivan kohmeiset!
Sä ehkä toivoit vaan
kädestä sua ottamaan.
Pian sä lähdit luotain pois
en siinä tyhjää olla sois.
Tungokseen katosit
vain olan yli vilkaisit.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuommoseen tungokseen miNäkin tahtoisin,
mistä noin kiva runon kirjoitit.
Miks' et ottanut kädestä kiinni?
hetkeksi vain minut kadotit
silmistäsi,
hetken ehdimme katsoa
toisiamme.
Hymyilin,
mutta ei pelkkä muisto jää,
olen olemassa -
palaan luoksesi
takaisin.
En kadonnut tungokseen.
Kiva kun kelpasi!
Jos ei mulla muuta huvitusta
niin on sentään mielikuvitusta.