Olen jo ehkä muutaman vuoden ihmetellyt sitä,
kuinka Suomessa voi saada
samalla nimikkeellä varustetusta rikoksesta tai rikkeestä erisuuruisia rangaistuksia,
vaikka tn. täsmälleen samat teon tunnusmerkistöt ovat täyttyneet monessa rikkomuksessa.
Edelleen ihmettelen sitä,
miten Suomessa, Kristuksen sovitustyön merkkiä lipussaan kantavassa valtiossa mielestäni ei nykyään oikeudenkäytössä ymmärretä alkuunkaan
sitä, että jos seurattaisiin Raamattua,
niin rikosasian tuomitsemisessa pitäisi mielestäni tuomita sekä teon vaikuttimet että teon aiheuttamat konkreettiset vahingot johdonmukaisesti. Tiesitkö, että nk. Hammurrabin laki, silmä silmästä, hammas hampaasta, on vuoden 1933/1938 kirkkoraamatun Vanhan Testamentin osajoukko? Ja tiestikö sitä, että käsittääkseni eivät laki ja profeetat ole Jeesuksen ilmestymisen jälkeenkään menettäneet moraalista velvoittavuuttaan lainkaan?
Edelliseen liittyen ottaisin esille vielä tämän rikoksien yhteydessä käytettävän laatusanan "törkeä".
Käsittääkseni oikeustiede on siinä määrin eksakti tiede (onhan kysymys ihmisten oikeusturvasta!),
että tekojen mittaaminen, olivatpa ne miten monisyisiä tai abstrakteja tahansa, suoritetaan pätevien mittareiden ja mittojen avulla. Mielestäni laatusana "törkeä" on tavalliselle maallikolle jokseenkin hankala objektiivisesti mieltää ja lisäksi sana törkeä mielestäni sisältää vahvan tunnelatauksen, joka ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Eikö voitaisi puhua mieluummin esim. rikkomuksista, rikoksista ja raskaista rikoksista?
kuinka Suomessa voi saada
samalla nimikkeellä varustetusta rikoksesta tai rikkeestä erisuuruisia rangaistuksia,
vaikka tn. täsmälleen samat teon tunnusmerkistöt ovat täyttyneet monessa rikkomuksessa.
Edelleen ihmettelen sitä,
miten Suomessa, Kristuksen sovitustyön merkkiä lipussaan kantavassa valtiossa mielestäni ei nykyään oikeudenkäytössä ymmärretä alkuunkaan
sitä, että jos seurattaisiin Raamattua,
niin rikosasian tuomitsemisessa pitäisi mielestäni tuomita sekä teon vaikuttimet että teon aiheuttamat konkreettiset vahingot johdonmukaisesti. Tiesitkö, että nk. Hammurrabin laki, silmä silmästä, hammas hampaasta, on vuoden 1933/1938 kirkkoraamatun Vanhan Testamentin osajoukko? Ja tiestikö sitä, että käsittääkseni eivät laki ja profeetat ole Jeesuksen ilmestymisen jälkeenkään menettäneet moraalista velvoittavuuttaan lainkaan?
Edelliseen liittyen ottaisin esille vielä tämän rikoksien yhteydessä käytettävän laatusanan "törkeä".
Käsittääkseni oikeustiede on siinä määrin eksakti tiede (onhan kysymys ihmisten oikeusturvasta!),
että tekojen mittaaminen, olivatpa ne miten monisyisiä tai abstrakteja tahansa, suoritetaan pätevien mittareiden ja mittojen avulla. Mielestäni laatusana "törkeä" on tavalliselle maallikolle jokseenkin hankala objektiivisesti mieltää ja lisäksi sana törkeä mielestäni sisältää vahvan tunnelatauksen, joka ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Eikö voitaisi puhua mieluummin esim. rikkomuksista, rikoksista ja raskaista rikoksista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
ei ole eksakti luonnontiede, koska kyseessä on ihmisten toiminta. Sitä kun ei pystytä mittaamaan ja taulukoimaan niin kuin ilmiöitä esim. fysiikassa. Rattitaulukot ovat ainoa yritelmä siihen suuntaan, ja niissäkin oltava joustoa.
"Tiesitkö, että nk. Hammurrabin laki, silmä silmästä, hammas hampaasta, on vuoden 1933/1938 kirkkoraamatun Vanhan Testamentin osajoukko?"
Tiesitkö, että Hammurabin laki on eri asia kuin raamatussa mainittu ns. Talioperiaate. Hammurabin laki määräsi enimmäisrangaistuksen, jota ei saanut ylittää. Raamatun talioperiaate liittyi taas juutalaisten eräisiin uskonnollisten käskyjen rikkomiseen liittyviin rangaistuksiin.
Tiesitkö muuten että esim. käsky "älä tapa" tarkoittaa oikeastaan kieltoa käyttää oman käden oikeutta, ja se suojasi ainoastaan muita juutalaisia, muiden ei-juutalaisten surmaaminen ei ollut koskaan juutalaisille mikään uskonnollinen tabu.
"Ja tiestikö sitä, että käsittääkseni eivät laki ja profeetat ole Jeesuksen ilmestymisen jälkeenkään menettäneet moraalista velvoittavuuttaan lainkaan?"
Moraalinen velvoittavuus jossakin uskonnossa sitoo vain niitä jotka harjoittavat kyseistä uskontoa. Mitään yleispätevää kaikkia sitovaa ohjetta ei voida vetää raamatusta, vaan ihmisten on itse hyväksyttävä omat lakinsa ja moraaliset rajansa.
"Edelleen ihmettelen sitä,
miten Suomessa, Kristuksen sovitustyön merkkiä lipussaan kantavassa valtiossa mielestäni ei nykyään oikeudenkäytössä ymmärretä alkuunkaan
sitä, että jos seurattaisiin Raamattua,
niin rikosasian tuomitsemisessa pitäisi mielestäni tuomita sekä teon vaikuttimet että teon aiheuttamat konkreettiset vahingot johdonmukaisesti."
Jotkut näkevät Suomen lipussa sovitustyön merkin, jotkut taas roomalaisen kidutusvälineen tyylitellyn symbolin, ja jotkut vain pelkän ristin ilman kummempaa syvällistä symboliikkaa.
Mutta jos oikeudenkäytössä alettaisiin noudattamaan kristillistä henkeä, niin silloin varmaan pitäisi reilusti vähentää oikeuslaitosta, sillä eikös tosi kristitty haekin maan päältä mielummin sovintoa ja anteeksiantoa, ja jättää tuomioiden tekemisen sen Jumalan nimellä tunnetun olennon tehtäväksi sitten kuoleman jälkeen.