itkettää..

Hei!
Olen kakskymppinen nuori nainen ja kirjoitan tänne, koska en muutakaan keksi. Mulla on ollut jo pitkään jollain tavalla paha olo. Ahdistaa, itkettää ja on hermot kireellä. Koulussa, töissä tms. tämä tuskin näkyy musta ulospäin. Olen perheen esikoinen ja jollain tavalla perfektionisti. Olen tottunut siihen, että minun on pakko onnistua lähes kaikessa. Mulla on ystäviä ja muutenkin kaiken pitäisi olla ihan kunnossa kutakuinkin. Silti vaan masentaa. Lomapäivä yksin on lähes sietämätön, en saa mitään aikaiseksi ja murehdin vaan. Saatan itkeä, vaikka minulla ei ole siihen selvää syytä. Itken itseäni ja tunnen ystävistä huolimatta itseni usein yksinäiseksi. Olo on niin riekaleinen ja suorastaan sietämätön. En tunne itseäni psyykkisesti täysin terveeksi. Alavireisiä päiviä kun on usein. Jotenkin pidän itteäni yliherkkänä. Pohdin ehkä liikaa asioita ja ehdistun helposti. Miten voisin ottaa tämän asian puheeksi ystävieni kanssa ja miten saisin kohennettua mielialaani?
1424
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Miten asiat nyt otetaan puheeksi. Soitetaan tai tavataan. Huokaat ja katsot ystävääsi vakavasti, sitten kerrot mikä mieltäsi painaa. Jos hän katsoo takaisin ja alkaa miettiä vaikka huomisen säätä, sitten sinun kannattaa hankkia tukea muualta. Tukea kannattaa etsiä kunnes sitä löytyy, ettei tilasi pahene. Voisin uskoa omien kokemusteni ja sen pohjalta mitä olen lukenut, että tila kyllä pahenee ellei tee mitään.

Mielialan kohennukseen kotikonsteja on tietenkin ulkona liikkuminen ja terveellinen ruokavalio sekä kaikki sosiaaliset suhteet. Mikäli se ei riitä, etsi nopiaan jotain muutakin apua!

Äänestä

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


............ kirjoitti:

Hei!
Olen kakskymppinen nuori nainen ja kirjoitan tänne, koska en muutakaan keksi. Mulla on ollut jo pitkään jollain tavalla paha olo. Ahdistaa, itkettää ja on hermot kireellä. Koulussa, töissä tms. tämä tuskin näkyy musta ulospäin. Olen perheen esikoinen ja jollain tavalla perfektionisti. Olen tottunut siihen, että minun on pakko onnistua lähes kaikessa. Mulla on ystäviä ja muutenkin kaiken pitäisi olla ihan kunnossa kutakuinkin. Silti vaan masentaa. Lomapäivä yksin on lähes sietämätön, en saa mitään aikaiseksi ja murehdin vaan. Saatan itkeä, vaikka minulla ei ole siihen selvää syytä. Itken itseäni ja tunnen ystävistä huolimatta itseni usein yksinäiseksi. Olo on niin riekaleinen ja suorastaan sietämätön. En tunne itseäni psyykkisesti täysin terveeksi. Alavireisiä päiviä kun on usein. Jotenkin pidän itteäni yliherkkänä. Pohdin ehkä liikaa asioita ja ehdistun helposti. Miten voisin ottaa tämän asian puheeksi ystävieni kanssa ja miten saisin kohennettua mielialaani?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu