Palvelin aikoinaan 1969 mm. Kaartin Pataljoonan 1. komppaniassa Santahaminassa(Kunniakomppania), ja meillä oli erikoinen palvelustoveri tuvassamme kun hän olikin jo 28 ikäinen ja arvoltaan filosofian tohtori.
Näkö, kunto ja kuulo oli tietenkin hänellä huippuluokkaa, mutta siellä hän vain meidän tavallisten kaartilaisten kanssa viihtyi.
Tuntui, että jos kuka niin hän olisi kuulunut upseerikoulutukseen!
-Mutta ei kun ollut kuulemma halunnut ja oli kieltäytynyt!
Näkö, kunto ja kuulo oli tietenkin hänellä huippuluokkaa, mutta siellä hän vain meidän tavallisten kaartilaisten kanssa viihtyi.
Tuntui, että jos kuka niin hän olisi kuulunut upseerikoulutukseen!
-Mutta ei kun ollut kuulemma halunnut ja oli kieltäytynyt!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olin Tohtori 24-vuotiaana. Palvelin autokuskina.
T
Minkäs alan tohtori sitä ollaan oltu jo 24- vuotiaana.
Ei tohtorinarvo kerro mitään pätevyydestä sotilasjohtajana. Eikä päinvastoin. Kyvykkyys ja sopivuus ratkaisevat.
Joskun muinoin aatelisista tehtiin automaattisesti upseereita. Takana ovat ne ajat, onneksi.
-Olisiko kuitenkin ollut niin että jos hän ei olisi itse kieltäytynyt johtajakoulutuksesta, niin hänet olisi automaattisesti siirretty AUK:n kautta RUK:iin, oli kykyjä tai ei.
- Siten tuo väite (no olihan hän tavallaan lukeneisuudellaan omalla tavallaan aatelinen) ettei muita siviilissä ylempänä olevia automaattisesti valittaisi upseereiksi.
-Totean samalla, että hän ei varmasti edustanut kommunistista aatemaailmaa;-päinvastoin!
"-Olisiko kuitenkin ollut niin että jos hän ei olisi itse kieltäytynyt johtajakoulutuksesta, niin hänet olisi automaattisesti siirretty AUK:n kautta RUK:iin, oli kykyjä tai ei. "
Tuohon on mahdoton varmuudella vastata, todennäköisesti kyvyttömän kurssi olisi ainakin keskeytetty. Ainakin nykyisin painaa henkilökohtainen näyttö, ei siviilikoulutus.
Eihän tietenkään koulutuksesta haittaa ole missään tilanteessa, muttei mikään koulutus pätevöitä ihan kaikkeen. Johtamisen perusteet kylläkin ovat samat siviilissä ja armeijassa.
"- Siten tuo väite (no olihan hän tavallaan lukeneisuudellaan omalla tavallaan aatelinen) ettei muita siviilissä ylempänä olevia automaattisesti valittaisi upseereiksi. "
Taisipa olla vielä 1800-luvun alkua, kun aateliset valittiin automaattisesti upseeriksi. Silloin ei pahemmin kyvykkyyttä arvioitu. Tosin sodankäynnin luonnekin oli toisenlainen.
Kuten sanottu nykyään omat kyvyt, halukkuuden ohella, ovat ratkaisevia.
"-Totean samalla, että hän ei varmasti edustanut kommunistista aatemaailmaa;-päinvastoin! "
En ole törmännyt politiikkaan armeijan piirissä. Kyllähän kommunistitkin taistelivat rintamalla viime sodissa porvarien rinnalla.
-Isä ja isän henkilötiedot ja poliittinen menneisyys olivat erittäin tärkeitä armeijan alokkaille vielä varusmiesaikanani 1969. Äidistähän ei koskaan kysytty mitään.
Itse kokeneena(onneksi oikeanpuoleisessa kodissa kasvaneena, kun meillä oli ollut jopa kotonamme maalaistalossa puolustuskunnan päämaja silloin aikoinaan), niin voisin sanoa että kyllä sillä mitä edustaa niin sillä oli merkitystä!
Niille, jotka olivat vääristä kodeista, merkittiin kantakortin kulmaan punainen väkänen.
Itsehän olen käynyt armeijan vasta 80-luvulla. Silloin ei ainakaan poliittista väriä kyselty. Ei itsestä eikä vanhemmista.
Velipojat kävivät armeijan hyvin samaan aikaan kuin sinäkin. Molemmat kelpasivat johtajakoulutukseen vaikka isäpappa olikin kallellaan vasemmalle.
Epäilen onko pienen maan armeijalla ollut silloinkaan varaa jättää kouluttamatta halukkaita ja kyvykkäitä miehiä.
Isänmaallinen ajattelutapa ei kai kuitenkaan ollut/ole kiinni jäsenkirjan väristä.
Kyllä filosofian tohtori halutessaan pääsee johtajakoulutukseen, oli muuten miten "pönttö" tahansa.
Yleensä vanhemmilla tyypeillä on oikean rento asenne armeijaan, joten he eivät hermostu tyhjästä. 28-vuotias tohtori on varmasti ihmisenä kypsempi kuin 19-vuotias ylioppilas. 1960-luvulta aina 1980-luvulle oli RUK:ssa myös erikoisupseerilinja, jonne siirrettiin akateemisen loppututkinnon suorittaneita ja jonne siirryttiin heti peruskoulutus- vai oliko peräti alokaskauden jälkeen. Sama systeemi nykyään lienee lääkintä-RUK:ssa.
Itse muistan omalta varusmiesajalta muutamia "valmiita" miehiä (insinöörejä,rakennusmestareita, maistereita), iältään 22 - 30 ja kaikki heistä menivät muistaakseni RUK:uun, vaikka yksi lakimies määrättiin lukemaan illalla, kun oli saanut kokeista liian huonon. Ei kai kapiaisetkaan uskalla riskeerata, he voivat olla vaikkapa lainaa pyytämässä lakimiespankinjohtajalta tms.
Totta on, että iästä ja elämänkokemuksesta on aivan varmasti etua.
Ainakaan nykypäivänä siviilikoulutus ja ikä eivät ole kuitenkaan ainoat tekijät johtajakoulutusvalinnoissa. Jos on siis "pönttö" filosofian tohtori, niin ei välttämättä kelpaa sotatyönjohtajaksi.
Kyllä ne on henkilökohtaiset näytöt ja testit peruskoulutuskaudella, jotka ratkaisevat.
Tuskinpa henkilökunnan tarvitsee pelätä esim. lainan saantia, siksi etteivät valinneet johtajakoulutukseen jotain henkilöä. Ei pankinjohtajakaan voi hylätä lainaa, ellei siihen ole olemassa järkiperusteita.
Fiksu ihminen osaa kieltäytyä sellaisesta mihin ei halua. Pyrkikööt ne, jotka sinne niin kiihkomielisenä ovat menemässä.
Ne vaan tuppaa kertomaan muille miten pitäs elää. Jokainen on kuitenkin oman elämänsä paras filosofisti, ja jos tarvitsee toista tekemään päätökset omasta puolestaan, on kyllä aika heikoilla jäillä.