Liki kaksi kuukautta kestänyt operaatio on nyt ohi. Nuijapäistä on kehittynyt pieniä sammakoita!
Kaikki alkoi siitä kun olin joskus toukokuussa patikoimassa hiljattain raivatussa metsässä. Vettä oli satanut ehkä viimeksi kolmisen viikkoa aikaisemmin. Ainoat paikat missä oli vettä jäljellä olivat työkoneen jättämissä urissa. Seurasin pyöränjälkiä kun yhtäkkiä huomasin yhdessä lätäkössä vimmattua liikehdintää. Lähempi tarkastelu paljasti, että lätäkössä oli jäljellä ehkä noin kahden sentin vesikerros mitoiltaan noin 30cm x 30cm. Tällä pienellä alueella oli ainakin yli sata isoa nuijapäätä. Nähtyäni asian laidan en voinut olla tekemättä asialle jotakin. Tutkin ympäristöä tarkemmin ja löysin vielä yhden suuremman lätäkön jossa oli saman verran nuijapäitä.
Koska veden pinta oli jatkuvassa laskussa päätin siirtää kaikki nuijapäät samaan lätäkköön. Sitä varten piti tietysti hakea ämpäri ja pikku lapio joiden avulla varovasti siirsin nuijapäitä isompaan lätäkköön. Koska kävelymatka nuijapäiden luo oli suht vaikeapääsyinen niin en ehtinyt pelastaa kuin noin puolet nuijapäistä. Nyt kaikki hengissä olevat olivat kuitenkin samassa paikassa joka olikin varsin hyvä paikka syvyydeltään 20cm ja pituudeltaan 1,5 metriä jokasuuntaan. Koska tämä lätäkkö oli muodostunut pyörän jättämään jälkeen niin maa oli siinä kohtaa tamppaantunut kovaksi ja siten vesi ei imeytynyt nopeasti pois.
Kävin joka toinen päivä katsomassa sammakoita ja joka kerralla toin puoli ämpärillistä vettä mukana (enempää ei jaksanut kantaa). Lisäksi keräsin läheisistä lätäköistä viimeisetkin vedet jotka näyttivät edes jotenkin puhtaalta (joissakin lätäköissä oli työkoneen jättämää öljyä). Valitettavasti kesäkuussa riitti hellepäiviä vaikka katselin säätiedotuksia ja toivoin sadetta :) Toisaalta nuijapäät kehittyvät nopeasti lämpimässä vedessä ja niillä oli jo pienet jalat.
Kilpajuoksu aikaa vastaan jatkui kunnes koitti 3.päivä heinäkuuta. En ollut käynyt moneen päivään lätäkön luona ja olin henkisesti valmistaunut pahimpaan. Näin jo kaukaa, että vesi oli lähes kokonaan imeytynyt pois. Tarkkailin vettä, mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista liikehdintää. Siinä seistessäni näin sivusilmällä jonkin pienen liikuvan vieressäni. Ilokseni havitsin, että nuijapäät olivat kehittyneet sammakoiksi ja olivat edenneet parin metrin päähän vedestä. Hännät olivat myös selkeästi surkastuneet. Tämä kaikki tapahtui viime hetkessä sillä en olisi mitenkään pystynyt enään tuomaan tarpeeksi vettä lätäkköön. Jätin tunteikkaat jäähyväiset ja poistuin varovasti paikalta. Ehkä ensi keväänä kohtaamme jälleen. Tarkemmin ajateltuna täytyy ehkää välttää patikointia ensi keväänä ettei joudu taas pulaan sammakoitten kanssa ! :))
Kaikki alkoi siitä kun olin joskus toukokuussa patikoimassa hiljattain raivatussa metsässä. Vettä oli satanut ehkä viimeksi kolmisen viikkoa aikaisemmin. Ainoat paikat missä oli vettä jäljellä olivat työkoneen jättämissä urissa. Seurasin pyöränjälkiä kun yhtäkkiä huomasin yhdessä lätäkössä vimmattua liikehdintää. Lähempi tarkastelu paljasti, että lätäkössä oli jäljellä ehkä noin kahden sentin vesikerros mitoiltaan noin 30cm x 30cm. Tällä pienellä alueella oli ainakin yli sata isoa nuijapäätä. Nähtyäni asian laidan en voinut olla tekemättä asialle jotakin. Tutkin ympäristöä tarkemmin ja löysin vielä yhden suuremman lätäkön jossa oli saman verran nuijapäitä.
Koska veden pinta oli jatkuvassa laskussa päätin siirtää kaikki nuijapäät samaan lätäkköön. Sitä varten piti tietysti hakea ämpäri ja pikku lapio joiden avulla varovasti siirsin nuijapäitä isompaan lätäkköön. Koska kävelymatka nuijapäiden luo oli suht vaikeapääsyinen niin en ehtinyt pelastaa kuin noin puolet nuijapäistä. Nyt kaikki hengissä olevat olivat kuitenkin samassa paikassa joka olikin varsin hyvä paikka syvyydeltään 20cm ja pituudeltaan 1,5 metriä jokasuuntaan. Koska tämä lätäkkö oli muodostunut pyörän jättämään jälkeen niin maa oli siinä kohtaa tamppaantunut kovaksi ja siten vesi ei imeytynyt nopeasti pois.
Kävin joka toinen päivä katsomassa sammakoita ja joka kerralla toin puoli ämpärillistä vettä mukana (enempää ei jaksanut kantaa). Lisäksi keräsin läheisistä lätäköistä viimeisetkin vedet jotka näyttivät edes jotenkin puhtaalta (joissakin lätäköissä oli työkoneen jättämää öljyä). Valitettavasti kesäkuussa riitti hellepäiviä vaikka katselin säätiedotuksia ja toivoin sadetta :) Toisaalta nuijapäät kehittyvät nopeasti lämpimässä vedessä ja niillä oli jo pienet jalat.
Kilpajuoksu aikaa vastaan jatkui kunnes koitti 3.päivä heinäkuuta. En ollut käynyt moneen päivään lätäkön luona ja olin henkisesti valmistaunut pahimpaan. Näin jo kaukaa, että vesi oli lähes kokonaan imeytynyt pois. Tarkkailin vettä, mutta siellä ei näkynyt minkäänlaista liikehdintää. Siinä seistessäni näin sivusilmällä jonkin pienen liikuvan vieressäni. Ilokseni havitsin, että nuijapäät olivat kehittyneet sammakoiksi ja olivat edenneet parin metrin päähän vedestä. Hännät olivat myös selkeästi surkastuneet. Tämä kaikki tapahtui viime hetkessä sillä en olisi mitenkään pystynyt enään tuomaan tarpeeksi vettä lätäkköön. Jätin tunteikkaat jäähyväiset ja poistuin varovasti paikalta. Ehkä ensi keväänä kohtaamme jälleen. Tarkemmin ajateltuna täytyy ehkää välttää patikointia ensi keväänä ettei joudu taas pulaan sammakoitten kanssa ! :))
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana tarina!
Tämä tarina lämmitti mieltäni kovasti. Kumpa kaikilla olisi samanlainen asenne luontoa kohtaan. Sammakoiden asialla olin keväällä itsekin, kun meilläpäin niitä tapettiin oikein urakalla, vain siksi, että ne olivat heidän lammessaan! Jouduin soittamaan eläinsuojeluviranomaiselle, kun en pysynyt enää nahoissani. En tiedä, kävikö hän kyseisessä paikassa, lupasi kylläkin. Pelkään, miten käy ensi vuonna? Kyllä sammakot kuuluvat lampeen.