kullat rakkaat niin se vaan on, että helppoa on avata suunsa ja jutustella sellasen ihmisen kanssa, joka ei sulle merkitse mitään, vaikeeta sellasen kullan, johon olet ihastunut.
monet sitä miettii, miten lähestyä unelmien naista, niin minäkin, enkä oo vielä tähän ongelmaan viisastenkiveä löytänyt
monet sitä miettii, miten lähestyä unelmien naista, niin minäkin, enkä oo vielä tähän ongelmaan viisastenkiveä löytänyt
Vastaukset 16
Vanhimmat
mennä puhumaan! Mä juttelin ensin mun kaverin kanssa ja tsemppas mut siihen. Ikävämpi juttu oli et ihastukseni loukkaantui, kun oli kertonut kaverille ekaksi.. ei oo reiluu ei.
kulta kajautat sitten häissä "Rakastuin mä luuseriin"..
siellähän minä sitten sen viimestään ilmotan, mutta miten päästäs niihin häihin asti myö luuserit, kun ei suksi luista eikä homma etene, tyrin vaan kaikki sinunkin hyvät yritykset :)
vaan jutteleen
oot tavis, sellainen kiva ihminen niinkus muittenkin kaa
kyl se siit lähtee
Mitähän rva Möykylle kuuluu tänäpäivänä?
Toivottavasti hyvää ja suhde naisen kanssa on pysynyt kasassa.
Ihan totta. Minä uskallan ottaa kontaktia sellaisiin ihmisiin, jotka ei mua ollenkaan kiinnosta missään mielessä. Sitten sellaisia oikeasti viehättäviä en uskalla oikein edes katsoa pitkään, enkä ainakaan mennä juttelemaan. Silti haaveilen, että se miellyttävä tyyppi huomaisi minut, meistä tulisi ystäviä tai ehkä vähän enemmänkin. Huoh, voiko naurettavampaa ollakaan?
IHAN sama ongelma. Tälläkin hetkellä olen niin ihastuksissani eräästä, hän ei ole mikään täysin "tuntematon" edes, ja olen pari sanaa joskus vaihtanutkin hänen kanssaan, mutten silloin vielä ollut ihastunut.. No nyt olen, ja nythän vasta haluaisinkin mennä juttelemaan hänelle ihan vaan niitä näitä, mutta en osaa!! En tiedä mitä oikeasti pelkään, varmaan sitten että mokaan, tai nolaan itseni jotenkin hänen edessään, tai että "paljastuisin", tai ehkä eniten että hän pitäisi outona että yhtäkkiä menen juttelemaan jotain kun se ei ole yhtään tapaistani.. Eikä siihen ikinä tunnu edes löytyvän sopivaa tilaisuutta, kun tilanteet joissa näemme nyt vaan on sellaisia. :S Mutta joo, haluaisin myös ihan vaan tutustua häneen ja että meistä tulisi ystävät, hän vaikuttaa niin ihanalta tyypiltä.. :) Että vaikkei mitään sen enempää koskaan tulisikaan, niin kaveruuskin jo riittäisi.
Miten sitten aikaisemmin uskalsin puhua hänen kanssaan? Jos ovi on auki niin livahda ihmeessä :). Vaikka hän olisikin hetero hän ei varmaan pidä uusia tuttavuuksia ja kavereita pahana asiana :D Rohkeesti vaan, äläkä mieti asiaa!
minkä sinäkin rena01. Mullakin on kynnys juttelemaan menossa kasvanut sitä mukaa kun olen ihastunut. Aluksi kun en ollut vielä ihastunut, juteltiin vähän (hänen aloitteestaan enimmäkseen) mutta sitten mä menin niin lukkoon kun ihastuin, että luultavasti musta voi ihan vaistota sellasen "älä tule juttelemaan kun pelkään" -fiiliksen :( Tässä sitä on sitten jumitettu, viime aikoina tosin mun tunteet ovat sen verran muuttuneet, että kelpaisi todella ystävyyskin vaan, ainakin aluksi. Mutta nyt se on vaikeempaa, vaikka nyt ehkä rohkeus riittäisikin siihen jotenkin. Kun ei ole ollu tapana jutella hänelle, niin ahdistaa se että mitä siitä ajattelisi jos yhtäkkiä koittaisin kaveerata. Vaikka eipä tätä tarvitsisi ehkä pelätä..? Mitä jos koitetaan tutustua kaverimielellä? Millaselta ihanalta tyypiltä sun ihastus vaikuttaa? Minkälainen hän on?
tosi hankala jutella erään ihmisen kanssa.
Asiat on ollut niin vaikeita ja olen tehnyt paljon virheitä... ja kun tiedän, että rakastan häntä siis se asia nyt vain on niin. En minä kai muuta haluaisi kun että hän olisi elämässäni.
Ei se rakkauskaan niin vaarallista ole ja suhdekiemurat on ihan muualla.
Mutta, ei vaan kykene. Ehkä ajattelen niin, että on hänelle helpompaa kun emme puhu. Tällä hetkellä on sellaisia asioita, että jos hän joskus pelästyi minun vaikeuksiani niin nyt on varmastikin parempi etten edes puhu hänen kanssaan. Nämä vaikeudet järjestyvät, kenties ihmissuhdekiemuranikin. Joskus on ehkä vielä se hetki kun ilman tälläistä huolta ja stressiä menen hänelle puhumaan. Nyt se hetki ei ole, en halua kohdata häntä.
Mistä tiedät rakastavasi häntä? Tunnetteko miten hyvin?
"Tällä hetkellä on sellaisia asioita, että jos hän joskus pelästyi minun vaikeuksiani niin nyt on varmastikin parempi etten edes puhu hänen kanssaan. Nämä vaikeudet järjestyvät, kenties ihmissuhdekiemuranikin."
Toi kuulosti tutulta, paitsi ihmissuhdekiemuroista en tiedä. Voisitko vähän avata mitä noilla tarkotit?
Jos olisit se, jonka kanssa en kykene puhumaan, niin kerron sen, etten vaikeuksiasi pelästynyt, olen vaan ihan liian epävarma itsestäni kun pääsen ihastumaan. Ja toivon tietenkin sulle kaikkea hyvää, mutta vaikeutesi eivät silti ole syy, joka on saanut mut perääntymään. Itsessäni se syy on.
Se taitaa olla aika yleistä. Minä olen yleensä ottaen melko ujo, mutta näin aikuisiällä olen rohkaistunut melkoisesti ja kykenen yleensä ottamaan kontaktia monenlaisiin ihmisiin, vaikka saatankin aluksi vaikuttaa vähän etäiseltä. Ihastukselle puhuminen on tietenkin jo aivan eri sfääreissä, etenkin jos on muutenkin taipumusta jännittää. Häneenhän haluaisi tehdä mahdollisimman hyvän vaikutuksen, ja kuitenkin samalla tuntuu, että vaikuttaa täysin typerältä, sanat katoavat, voi vähän punastuttaakin. Yritä siinä sitten hikoillessa ja punastellessa hämmentynyt ilme naamalla vaikuttaa älykkäältä, viehättävältä ja kiinnostuneelta :) No, minulle ei nyt näytä edes tarjoutuvan missään mahdollisuutta päästä juttelemaan ihailujeni kohteelle, joten en pääse kokeilemaan käytännössä, josko vihdoin saisin rohkaistuttua ja nolattua itseni entisestään.
No tuopa juuri, minäkin mietin (ehkä sitten liikaa) että mitähän tämä kohde ajattelee jos alan yhtäkkiä yrittää kaveerata?? Jos häntä ei kiinnostakaan, uudet kaverit.. Mutta haluaisin kyllä niin (edes) ystävystyä hänen kanssaan, mutten tiedä miten tässä pitäisi jatkaa, kun tosiaan tilanteet joissa kohdataan on niin hankalia sellaiseen jokapäiväiseen jutteluun.. Ja ne kerrat kun olen jotain jutellut hänen kanssaan niin on minunkin tapauksessani olleet enimmäkseen hänen aloitteestaan.
Hän vaikuttaa vaan niin ihanalta, tosi ystävälliseltä, avoimelta, sosiaaliselta, hän on hauska, aina yhtä hymyä ja niiin "söpö". :P Ja saa perhoset lentelemään vatsassani kun vain ajattelenkin häntä! ;)
että tämä SINUN sanelema aikataulusi ei ehkä sovikaan hänelle?
Ja mistä tiedät, että hänelle ON helpompaa, ettet puhu hänelle? Omista ajatuksistasiko? hohhoijaa, mitäs jos kysyisit hänen mielipidettään...
jos sinulle tuo hetki voisi olla JOSKUS, hänelle oikea hetki voisi olla TÄNÄÄN, mutta ei ehkä enää ensi viikolla, esim....
siis Tsiisus! Väität rakastavasi häntä.. oletko yhtään tullut ajatelleeksi, että hän voi kärsiä puhumattomuudestasi..
ihmissuhde ei korjaannu yksin asioita pohtimalla tai vaikka terapiaan vetäytymällä, sen voi korjata vain olemalla suhteessa toiseen ja ottamalla toisen huomioon...
Toisen puhumattomuus todellakin satuttaa ja rikkoo.. varsinkin kun välittää toisesta paljon ja on tietysti huolissaankin terveellä tavalla.. Sit vaan arvailet, koitat olla lähellä, mutta turhaudut kun toinen ei halua puhua yhtään mistään.. Ajaa vaan kauemmaksi...
Puhukaa ihmiset oikeesti toisillenne, vaikka kuinka pelkäisitte. Pääsette paljon paremmin elämässä eteenpäin, kuin että jumitatte päänne sisällä asioita, ettekä kohtaa niitä. Kaikki me ollaan herkkiä ja peloissamme jollain tasolla, vaikka ulkokuori olisi mitä.
Nykymaailma on aika hurja paikka elää ja olla, joten me tarvitaan toisiamme, jotta voimme nauttia enemmän elämästä ja tunnemme turvaa...
Toki on ihmisiä jotka haluaa elää yksin ja ovat onnellisia, mutta suurin osa meistä kaipaa rakkautta toiseen ihmiseen ja parisuhdetta.
Jokaisella meillä on varmasti haavoja, toisilla rankempia kuin toisilla, mutta vain antamalla aikaa voi nähdä jotain kaunista toisen kanssa ja haavatkin on helpompi kohdata.
Kiire pilaa kaiken ja hukuttaa hienojakin tarinoita jalkoihinsa, jos ei ehdi pysähtymään ja katsomaan mitä tarina toisi tullessaan.
Tsemppiä siis meille kaikille, jotka maailmaa katsovat tähän tapaan :)
enempi itseluottamuksesta kuin siitä että on jokin määrittelemätön syy miksi ei uskalla. Itseluottamusta voi kehittää, ei tässäkään asiassa ole mitään mystistä.