No niin. Aimo on taas puhunut Kotimaa-lehden haastattelussa. Hän sanoi, että anteeksipyyntöä SRK:lta ei tule hoitokokousasioihin liittyen.
Aimo perusteli mm. näin:
-(Hoidetuille)Heille jäi sydämeen katkeruus, ja tämän seurauksena on nyt sitten vaadittu SRK:lta yleistä anteeksipyyntöä, Hautamäki arvioi.
-asialla on hänen mukaansa nuoria, jotka eivät itse olleet 70-luvun tapahtumissa mukana.
-1970-luvun tapahtumia on käsitelty jo vuosia sitten esimerkiksi eräiden puhujienkokouksien yhteydessä.
-Yleensä kokouksien puhujat kuitenkin kysyivät, olivatko heidän puheensa aiheuttaneet pahennusta. He pyysivät anteeksi, ja heille annettiin anteeksi.
-Toiset olivat silloin yksinkertaisesti vain huolissaan toisista
-Kollektiiviset anteeksipyynnöt eivät tarpeellisia
No niin, siinäpä oli perustelua kerrakseen. Mitäs mieltä olette?
Aimo perusteli mm. näin:
-(Hoidetuille)Heille jäi sydämeen katkeruus, ja tämän seurauksena on nyt sitten vaadittu SRK:lta yleistä anteeksipyyntöä, Hautamäki arvioi.
-asialla on hänen mukaansa nuoria, jotka eivät itse olleet 70-luvun tapahtumissa mukana.
-1970-luvun tapahtumia on käsitelty jo vuosia sitten esimerkiksi eräiden puhujienkokouksien yhteydessä.
-Yleensä kokouksien puhujat kuitenkin kysyivät, olivatko heidän puheensa aiheuttaneet pahennusta. He pyysivät anteeksi, ja heille annettiin anteeksi.
-Toiset olivat silloin yksinkertaisesti vain huolissaan toisista
-Kollektiiviset anteeksipyynnöt eivät tarpeellisia
No niin, siinäpä oli perustelua kerrakseen. Mitäs mieltä olette?
Vastaukset 231
Vanhimmat
Niin lisään vielä, että Aimo sanoi näinkin:
"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) pääsihteerin Aimo Hautamäen mukaan 1970-luvulla käyty hoitokokouksiksi kutsuttu tapahtumasarja ei ollut SRK:n mobilisoima hoitokokousten järjestelmä. Paikalliset rauhanyhdistykset pyysivät keskusyhdistykseltä apua vanhoillislestadiolaista herätysliikettä kohdanneissa silloin ajankohtaisissa kysymyksissä."
Eli SRK ei ollut kuulemma asialla.
Se ei poista SRK:n ja kirkon vastuuta tapahtumista, vaan päinvastoin:
on perinjuurin selvitettävä, miksi SRk ja kirkko eivät tehneet mitään näille väkivaltaisuuksille, vaikka tiesivät koko ajan niistä.
Tietääksen SRK on Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys. Kuinka jokin järjesto tai instituutio voi pyyttää anteeksi keneltäkään. Anteeksipyytäminen tulee tapahtua ihmisten tasolla ja siellä missä rike on tapahtunutja niiltä joita on loukattu.
Näyttää siltä että et ole kuullut käsitteestä yhteiskuntavastuu (corporate responsibility).
Se sitoo kaikkialla läntisessä maailmassa yrityksiä, yhdistyksiä ja muita yhteisöjä, aina valtioita ja hallituksia myöten.
Se tarkoittaa sitä, että pelkkä lakien mukaan toimiminen ei riitä. Se on vasta minimi, itsestäänselvyys. Tämän lisäksi kaikkien yhteisöjen tulee avoimessa yhteiskunnassa toimia oikeudenmukaisesti ja hyviä tomintatapoja noudattaen ja osoittaa se.
Mikäli tulee vähääkään aihetta epäillä yhteisön menettelytapoja, sen tulee itsensä käynnistää julkisen selvitys tapahtuneesta, sekä sen mukaan pahoitella julkisesti väärää toimintaa ja sanoutua irti siitä.
Vastuu suuntautuu asiakkaisiin, omistajiin, yhdistyksen jäseniin ja muihin sidosryhmiin sekä kaikkiin yhteistyökumppaneihin, ja suureen yleisöön. Vastuu koskee toimintatapoja liittyen siihen, kuinka yhdistyksessä ja sen piirissä toimivia ihmisiä kohdellaan (asiakkaita, työntekijöitä), miten ratkotaan ristiriitoja, kuinka suhtautudaan ympäröivään yhteiskuntaan ja omaan tehtävään siinä sekä miten kohdellaan ympäristöä.
Tämä toimintamalli koskee, siis sitoo, myös yhdistyksiä. Kyseessä on maine ja luoteettavuus, puhutaan myös läpinäkyvyydestä.
Luottamukseen perustuva yhteiskunta edellyttää, että millään yhteisöllä ei saa olla selvittämättömiä vääryyksiä, ei edes epäilyksiä kontollaan.
Yksi juristituttu, joka toimii talouselämässä, totsi tänään minulle, Kotimaan jutun luettuaan, ettei SRK:lla ole harmainta aavistusta siitä, miten tänä päivänä on asiallisesti toimittava ihmisten kanssa.
Erityisen harkitsematonta Hautamäeltä oli lähteä erikseen arvostelemaan Kotimaa-lehden vastuullista menettelyä haastattelulausunnossaan. Lehtihän itse pyysi anteeksi ja pahoitteli viime keväänä sen toimituksellista linjaa 30- ja 40—luvuilla, jolloin lehdeessä oli julkaistu rotuopillisia kirjoituksia juutalaisista ja levitetty ihmisoikeuksien vastaisia asenteita. Kotimaan toimitus menetteli aivan nykyajan vastuullisen toimijan tavoin. Ei ollut viistasta arvioida sitä SRK:n nykytilanteessa.
SRK:ta on tarkasteltava tässä asiassa kuin mitä hyvänsä ajallista yhdistystä, mikä se itsekin toteaa olevansa. Hoitokokousten selvittäminen ja vääristä menettelyistä irtisanoutuminen ei vie mitenkään arvovaltaa Jumalan valtakunnalta, tietenkään. Eihän SRK ole Jumalan valtakunta.
Niin sillä eihän jumalanvaltakunta ole viassa, vaan ihminen on heikko ja niin eksyy vikaan, jopa yhdistyksen muodossa. Yhdistys ei ole jumalanvaltakunta, siitä on sanottu monesti seurakuntapäivillä.
Näin juuri. Viime keväänä oli tenttikirjana tuosta aiheesta kirja. Samaan aikaan luin tätä palstaa ja ihmettelin miksi tämä yhteisö ei tunne sanaa yhteiskuntavastuu. Se olisi tärkeää nimenomaan sen oman maineen kannalta.
Jumalan valtakunta ei todellakaan ole viassa tässä asiassa.
Kai sinä ymmärrät, että SRK tai rauhanyhdistys tai edes vl-liike EIVÄT OLE Jumalan valtakunta?
Kuitenkin monet itseään uskovaisina ja vanhoillislestadiolaisina pitämät ihmiset ovat sortuneet melkoiseen vikaan ja syntiin ja kuitenkin ovat edelleen korkeassa asemassa vl-hierarkiassa. He ovat puhuneet "Jumalan huoneen hallituksena" melkoista valhetta ja jättäneet tavallisia rivi-uskovaisia "Saatanan haltuun. Onko sellainen oikein ja Raamatullista? Se, ovatko he uskovaisia ja taivasmatkalla vaiko ei, jätän Jumalan arvioitavaksi.
On se nyt tärkeää myös kristillisyyden kannalta, kaipa tässä olis tarkoitus Jumalan Sanan mukaisesti yrittää ihmisten kanssa talostella. :-)
Hautamäen harkintakyky petti pahasti haastattelussa.
>>
"Paikalliset rauhanyhdistykset pyysivät keskusyhdistykseltä apua vanhoillislestadiolaista herätysliikettä kohdanneissa silloin ajankohtaisissa kysymyksissä."
Eli SRK ei ollut kuulemma asialla.
>>
Sinänsä totta, että hoitajia myös pyydettiin keskusyhdistykseltä, mutta lähetettiin niitä pyytämättäkin ja ongelmaa ei kuitata sillä oliko vastuussa paikallisyhdistys, vai keskusyhdistys. On sinänsä täysin merkityksetöntä mitkä hoitokokoukset järjesti keskus- ja mitkä jäsenyhdistys. Merkitys oli sama, eli yhdistykset yhdessä käsitettiin "Erehtymättömäksi Jumalan valtakunnaksi", josta erotettiin helvettin matkalaiseksi.
Aimo kertoo Kotimaa-lehdessä:
>>
hoitokokousriitojen mahdolliset anteeksipyynnöt ovat asianomaisten ihmisten, ei SRK:n asia.
>>
Kuka Aimo lähetti hoitomiehet ja maksoi niiden matkat?
Ettei olisi ollut SRK. Mistä yhdistyksestä erotettiin käyttäen siitä nimeä "Erehtymätön Jumalan valtakunta"?
Miten voit yrittää luikerrella yksittäisten ihmisten selän taakse, kun koko SRK:ssa saarnattiin saarnatuolista asti hoitajien hoidot "Erehtymättömän Jumalan valtakunnan päätöksiksi" ja yhdistysten pöytäkirjoihin merkittiin tuolloin että erotetut on erotettu "Jumalan valtakunnasta"? Miten voit tällöin yrittää luikerrella vääryyksiä tehneen yhdistyksen pj:nä vastuusta?
>>
Toiset olivat silloin yksinkertaisesti vain huolissaan toisista, Hautamäki toteaa.
>>
Tiedät Aimo varsin hyvin että kyseessä oli henkinen inkvisiitio ja säälimätön perkeleellinen simputus, eikä mikään muu! Taustalla oli valtataistelu ja kilpailu siitä, kuka vetää ahtaimman linjan! Et SRK:n puheenjohtajana voi olla tietämätön 70-luvun valtataistelusta SRK:n johdossa.
>>
Oli varmasti sellaisiakin kokouksia, että kaikki ei niissä mennyt oikein. Yleensä kokouksien puhujat kuitenkin kysyivät, olivatko heidän puheensa aiheuttaneet pahennusta. He pyysivät anteeksi, ja heille annettiin anteeksi.
>>
Olen itse kuullut kymmenien erotettujen kertomukset, eikä yksikään ole kertonut että hoitajilla olisi ikinä ollut mitään anteeksipyydettävää.
>>
Jäi kyllä ihmisiä, joille asiat eivät kirkastuneet. Heille jäi sydämeen katkeruus, ja tämän seurauksena on nyt sitten vaadittu SRK:lta yleistä anteeksipyyntöä, Hautamäki arvioi.
>>
Eli nyt Aimo, leimaat yleistäen yli tuhannen ihmistä yksiselitteisesti "katkeraksi":( HÄPEÄ, jos älyät!
Jos vaikkapa helvetin enkelit jengi olisi pahoinpidellyt sinut, perheesi ja sukulaisesi, niin miten itse suhtautuisit siihen että vaatiessasi heiltä väärintekojen korjaamista, he vain sanoisivat ettei heidän tarvitse sellaista tehdä kun olette vain katkeria?
Mietihän Aimo, että mikä johtaa katkeruuteen?
Olisiko törkeä väärinkohtelu ja väkivalta, joka saa uhrinsa tuntemaan katkeruutta?
Se, että joku ihminen saattaa olla myös katkera, ei ole mikään tekosyy olla huomioimatta tai korjaamatta niitä vääryyksiä, jotka kyseiseen "katkeruuteen" alunperinkin johtivat;) Sillä tavoinhan tämä "katkeruuskin" saataisiin pois;)
---------Olen itse kuullut kymmenien erotettujen kertomukset, eikä yksikään ole kertonut että hoitajilla olisi ikinä ollut mitään anteeksipyydettävää.---------
Kyllä hoitajat pyysivät anteeksi, mutta sitä ei tehty ehkä kaikkien oikeustajun mukaan. Hoidon jälkeen hoitajat kyllä sanoivat kuinka "vajainen" ja "ehkä liian kiivas" on ollut. Sitten toiset hoitajat siunasiva "vajavaisuudet" pois. Myös seurakunta saattoi yhdessä suin antaa synninpäästön, mutta oliko kaikki pelon motivoimaa? Kuinka joku olisi voinut sanoa, että tuollainen ei ole oikeaa henkeä? Hänet olisi julistettu saatanan lapseksi.
Ja voi ehkä miettiä, ovatko anteeksipyynnöt olleet miten aitoja (ovat toki voineet olla)? Jos samat hoitajat ovat kerta toisensa jälkeen tehneet ankaria hoitojaa ja heti pyytäneet anteeksi, niin miten aitoja anteeksipyynnöt ovat olleet? Onko oikein jos koulukiusaaja kiusaa joka päivä kohdettaan, mutta iltaisin pyytää aina anteeksi? Eikö oikeaa katumusta ole se, jos anteeksipyynnön jälkeen käytös muuttuu? Onko oikeaa katumusta, jos samaa pahuutta jatkaa seuraavana päivänä uudestaan?
Jos on todella vahingoittanut toista ihmistä, niin onko kaikki todella kuitattu pyytämällä anteeksi "kavereilta"? Eikö ole moraalisesti oikein pyytää anteeksi asianomaiselta, siltä jota on vahingoittanut?
edes ole. Minusta tämä Hautamäki & kumppanit ovat valehtelun mestareita.
>>
Hoidon jälkeen hoitajat kyllä sanoivat kuinka "vajainen" ja "ehkä liian kiivas" on ollut. Sitten toiset hoitajat siunasiva "vajavaisuudet" pois. Myös seurakunta saattoi yhdessä suin antaa synninpäästön, mutta oliko kaikki pelon motivoimaa? Kuinka joku olisi voinut sanoa, että tuollainen ei ole oikeaa henkeä? Hänet olisi julistettu saatanan lapseksi.
>>
Erittäin osuva kommentti:)
Tuli tässä mieleen, kun jotkut väittävät että väärät hoitamiset olisi pyydetty anteeksi, joten niistä olisi sopimatonta keskustella. Kas kummaa, kun en ole kuullut yhtäkään tapausta, missä hoidettu ja erotettu olisi saanut jälkikäteen vapautuksen että hänen kohdallaan tehtiinkin väärin.
EI! Vaan edelleen vaaditaan uhreilta parannusta epäuskosta, jotta heidät tunnustettaisiin edes uskovaisiksi:( Tämä täysin riippumatta siitä että monet ilmoittivat haluavansa uskoa kaikki syntinsä anteeksi, mutta eivät voineet tehdä parannusta henkiopeista tai asioista, mitä he eivät ymmärtäneet tai voineet rehellisesti todeta syyllistyneensä.
Verrataanpa tilannetta:
Tuomari on tuominnut syytetyn kuolemaan kestämättömin perustein. Jälkikäteen hän toteaa toiselle tuomarille että ehkäpä hän taisi menetellä väärin ja toinen tuomari julistaa tämän väärin tuomitsemisen anteeksi. Uhri viruu edelleen kuolemansellissä odotellen tuomiota. Hänen kohtaansa todetaan edelleen että hänen pitää syyttömänä katua ja nöyrtyä tunnustamaan että olisi toiminut jotenkin väärin kun ei ole luopunut siitä, mitä katsoo oikeaksi ja kun ei voi katua sellaista mihin ei voi hyvällä omallatunnolla katsoa syyllistyneensä.
Tuomarit kuvittelevat että heidän kohdaltaan asiat on kuitattu kun tuomarit julistavat toinen toisensa syyttömiksi, mutta uhreista ei piitata tuon taivaallista. Uhreilta vaaditaan edelleen katumista, jotta he voisivat välttää heille julistetun väärän tuomion. Tällainenko on "hyvän paimenen" työtä? Pakoon juoksevat Jeesuksen lampaat tuollaista paimenta, kuten hyvä onkin!
Onko tämä oikein tai minkäänlaisen oikeustajun mukaista?
Voiko tällain toimiva olla mikään "Jumalan valtakunta"?
Voiko tällaisten lausuntojen antajat edustaa yhtään minkäänlaista hyvää? Jeesus kun sanoi että hedelmistään puu tunnetaan. Nyt itse parannusta saarnaavan liikkeen puheenjohtaja puolustelee sitä kuinka liike ei edes tunnusta omia väärinkäytöksiään saati pyydä niitä uhreiltaan anteeksi, vaikka jopa valtiot ja lehdet ovat pyytäneet anteeksi aiempia väärinkäytöksiä, joihin anteeksipyytäjät ja organisaatio itsessään ei voi olla syyllinen! Koska rikokset ovat kuitenkin tehty organisaatiossa, niin yleisen oikeustajun mukaista on myös saada organisaatiolta tunnustus virheistä ja anteeksipyyntö!
Voiko SRK mitenkään edustaa yhtään minkäänlaista todellista sydämen uskovaisten joukkoa tällaisella oman opetuksensa vastaisella ja ristiriitaisella toiminnallaan?
Tätä voi jokainen miettiä itse sydämessään.
Kuvasit todella osuvasti omaa luopumistani vl-liikkeestä. Minulla ei ole halua lähteä mihinkään lyödyn lyömiseen, mitä se nyt tarkoittaakin.
Mutta: Koin lapsuudessani vl-ukonyhteisön erittäin haavoittavana ja mielestäni olin monella tavoin vääränlaisen hengellisyyden uhri. Aikuisena olen joutunut hoitamaan haavojaniuseita vuosia psykoterapiassa. Mutta että minu oitäisi pyytää anteeksi niitä haavoja, joita julma uskonnollisuus minussa aiheutti.
"Uhreilta vaaditaan edelleen katumista, jotta he voisivat välttää heille julistetun väärän tuomion. Tällainenko on "hyvän paimenen" työtä? Pakoon juoksevat Jeesuksen lampaat tuollaista paimenta, kuten hyvä onkin! "
Minulle tuli juuri tuollainen olo nuorena. Henkeni uhalla minun on päästävä pakoon täältä.
Keskusteluun (tullut täyteen) voi osallistua klikkaamalla sivun oikean ylänurkasta "Viestien esitystapa"-kohdasta oikeanpuoleista pallukkaa. Sen jälkeen pääset kommentoimaan haluaamaasi viestiä.
Uskoisin että tästä on selontekoa seuraavassa Päivämieheessä.
elää niinkuin tahtoo, vaan että hän vaatii toisilta, että heidän on elettävä niinkuin hän tahtoo. (Wilde)
Kukan ei voi olla täysin vapaa, ennenkuin kaikki ovat vapaita, kukaan ei täysin moraalinen, ennekuin kaikki ovat moraalisia, eikä kukaan täysin onnellinen, ennekuin kaikki ovat onnellisia. (Spencer)
Kukaan ei voi kauan kantaa naamiota. Hankitun taidon läpi näkyy helposti oma luonto. (Seneca)
Asiat on tuotava (ja onneksi ne nyt tuodaankin) avoimeen ja julkiseen käsittelyy mediassa ja kirkossa.
On typerää edes sanoa, että asiat on käsitelty johtokunnan kokouksessa ja siellä anteeksi toisilta johtokunnan jäseniltä pyydelty.
Asiat tulee keskustella avoimesti seurakunnassa ja kirkossa, ja anteeksi pyytää niiltä, joita vastaan on rikottukin.
Kollektiivinen asioiden käsittely on äärimmäisen tärkeää, koska trauma on kollektiivinen: se ei koske ainoastaan vl-liikettä, vaan se taruma on kirkon sisällä.
Kirkossa ei saa tehdä hengellistä ja henkistä väkivaltaa, kuten hoitokokoukissa tehtiin. kaikki nuo väkivallanteot nostetaan julkiseen ja avouimeen käsittelyyn.
Vl-liikkeessä tehdyt henkiset väkivaltaisuudet eivät saa tässä yhteiskunnassa ja kirkossa mitään erityiskäsittelyä, vaan myös ne on tuotava avoimeen ja julkiseen käsittelyyn, niinkuin ne nyt tuodaankin, onneksi.
Mielestäni tuosta miehestä suorastaan huokuu jonkinlainen "kovuus". En oikein tiedä onko hän mies paikallaan, tai harmittaa ainakin se, että pääsihteerinä on mies joka ulospäin vaikuttaa kovalta ja rakkaudettomalta. Keksii selityksiä, miksi armolla itseään markkinoiva yhteisö ei itse voi pyytää julmuuksiaan anteeksi. Hän olisi myös voinut esitää anteeksipyynnön ja kaikilla olisi hyvä mieli, sen sijaan hän kuukaudesta toiseen esitää syitä miksi ei pyydetä anteeksi ja kauna sen kun vaan lisääntyy, ja soppa sen kun saa lisää hankalia käänteitä.
(Gellius) Onko mies oikealla paikalla?
Usko, joka perustuu auktoriteettiin, ei ole uskoa (Emerson)
Kaikkialla, missä tapaamme julmuutta, piilee sen takana pelko. ((Casson)
Hautamäki näyttää olevan näissä haastatteluissaan eri linjoilla kirkkoherra Lohen kanssa, joka on parhaiten perehtynyt kristillisyytemme historiaan ja 70-luvun vaiheisiinkin. Lohihan kaipaa jopa itsenäistä tutkimusta asian tiimoilta. Hautamäki ei uskalla tarttua asiaan rehellisesti. Selityksiä löytyy. Mitään tällaistahan ei ole koskaan edes tapahtunut... Erityistä ärtymystä näyttää aiheuttavan nuorten uteliaisuus ja avoimuuden vaatimus.
Hautamäki toki myöntää SRK:n toimineen neuvonantajana ja kaikkihan tietää, että kyllä sitä operaatiota pyöritettiin SRK:n silloisten johtajien harhaopeilla. Vallanhimo asuu sisimmissämmme ja sen voimalla seurakunta johtoineen halutaan nostaa uskonkohteeksi Kristuksen rinnalle. Johtajat alkavat käyttämään hengellistä valtaa, jolla tavallisia uskovaisia vallitaan. Vanhaosa tykkää vallankahvasta. Ihmetellä täytyy Hautamäen selityksiä. Anteeksipyytäminen näyttää olevan vaikeaa.
Keskustelut ja haastattelut Kotimaa-lehdessä saivat alkunsa näiltä palstoilta. Suviseurojen lauantai-illan puheenvuorossa ikävästi sohaistiin nettipalstojen vaarasta sen kummemmin perustelematta asiaa. Tällaisella sohaisulla saadaan tehokkaasti aikaan negatiivinen mielikuva keskustelupalstoista. Jonkinlainen yritys tukkia palstakeskustelijoiden suut. Avoimen keskustelun johdosta SRK:lle tulee ilmeisesti liikaa haastattelupyyntöjä asioiden todellisten taustojen selvittämiseksi... Palstalla on voimaa, vaikka paljonhan täällä on roskaakin ja perustelemattomia mielipiteitä.
Käsittääkseni koko SRK:n johto Hautamäkeä lukuunottamatta on Lohen linjoilla, mutta tämä on vaan puhetta, jota kuulin Oulussa jo noin kolmisen vuotta sitten, enkä minä tiedä mitään todellista. Tämä koskee myös muita asioita kuin tätä hoitokokousmenneisyyttä. Mutta painotan, että en tiedä mitään ko. asiasta itse.
Loppujen lopuksi: kukaan ei tiedä mistään yhtään mitään, vaan kaikki ovat vain ja ainoastaan aina erilaisten huhujen varassa...
Minusta on suuri ilon ja voisi olla ylpeydenkin aihe, että on nuoria, jotka haluaisivat totuudellisuutta. Hautamäki olisi voinut sanoa että olemme ylpeitä nuoresta polvestamme! Sen sijaan toi jotenkin negaiivisen tuntuisesti esille että "asialla on lähinnä noi nuoret..."
Voisimme olla ylpeitä vastuullisista nuorista.
..Aimo HAUdaTA totuuden MÄKEEN ?
Ihmettelin minäkin miksi siinä illalla palstalle osallistumista mollattiin. Mikä syy meikäläisillä olisi "sulkea keskustelijiden suut"? En usko. Kyllä paras lopputulso tässä saadaan kun luoetaan uskovaisten keskinäiseen keskusteluun ja asioiden julkiseen käsittelyyn. Rehellisyys on aina ollut kristillisyyden tunnusmerkki. Meillä ei ole yhtään mitään pelättävää rehellisyydessä. Mutta jos joku yrittää salailla asioita, se kääntyy lopulta vastaan. Nykyaikana.
Avatkoon tässä asiassa Jumala SRK:n luottamushenkilöiden ja vastuunkantajien sydämet!
Samaa oon kuullut. Lohen analyyttinen näkemys on uskottava ja saanut kannatusta, mutta SRK:n johtokunnassa ollaan nyt kahden tulen välissä. Kaipa he selvittävät erimielisyytensä sisäisesti.
..että kun tällä palstalla esimerkiksi joku nuori hakee apua mieltä askarruttaviin kysymyksiin, jotka koskee nimenomaan uskonasioita, niihin vastaamassa on "aivan sopimaton", anonyymi ihminen. Se voi olla esimerkiksi joku ateisti. Mitä neuvoja, tai ainakaan oikeita neuvoja sellainen voi antaa taivastiellä vaeltavalle uskonsisarelle, tai veljelle?
Lukaisin kotimaan verkkosivuilta Hautamäen haastattelun ja kieltämättä hieman jäin miettimään, missä mennään. Ei taita Aimo tietää, mitä kentällä ajatellaan. Uskoisin, että monet vl:t ovat valmiit esittämään niin lyhyen sanan - Anteeksi. Aimon sydän ei vain siihen kykene.
Voi olla, että kyse on myös laajemmasta ilmiöstä vl-liikkeen johdossa. Osa ylimmästä johdosta haluaa pitää valitut linjaukset ja toimintatavat. Sydämen kovuus estää näkemästä ympärilleen. Kuvaavaa oli johdon käyttäytyminen SRK:n vuosikokouksen henkilövalintojen yhteydessä. Johto sekoittaa pahasti Jumalan valtakunnan ja ajallisen organisaation. Ne nähdään yhtenä ja samana. Niin kauan kuin tällainen näkemys on ainoa virallinen kanta, on keskustelu anteeksipyynnöstä kielettyä.
Hautamäen haastattelu saa itseni entistä enemmän pohtimaa sitä, miten pahasti asiat ovat vinksallaan. Em artikkeli ja vuosikokousjutut saavat minut entistä enemmän huolestumaan.
Minussa liikkui samansuuntaisia pohtivia mietteitä. Vähän riipaisi sielusta se että Aimo Hautamäki halusi korostaa, että nettikeskusteluihin ovat osallistuneet "nuoret". Hän ei voi olla tietämättä että meitä on hyvinkin monenikäisiä täällä käynyt asioista keskustelua. Itsekin olen jo eläkkeellä. Halusiko hän viedä uskottavuutta pois näiltä kannanotoilta? Leimaata nämä vain asiantuntemattomien "nuorten hörhöilyksi"?
Ei tässä muuta voi kuin edelleen yrittää rukoilla ja toivoa keskustelun jatkuvan. Ja nyt se varmasti jatkuu myös rauhanyhdistyksissä, kun asiasta on käyty keskustelua suviseurojen kokouksissa ja kanssapuheissa.
Luulen että rivilestadiolaiset ovat Aimon kanssa hiukka eri linjoilla. Eikö siitä voisi antaa hänelle palautetta, kyse on kuitenkin aivan asiallisesta asiasta.
Tuosta vuosikokouksesta jäi monille ns monttu auki.
Uskomatonta kähmintää. Taas kerran. Miten he julkeavat? Kaikkien Suomen Rauhanyhdistysten demokraattisesti valittujen äänivaltaisten silmien edessä!
Liikkeessä vallitsee kuvottava harvainvalta. Koko vuosikokous alistettiin jälleen kerran harmaan herraseurueen tahtoon, jota varmaan väitetään seuraavassa päivämiehessä "Jumalan tahdoksi"
SRK:n johtokunta valvoo itse itseään ja valitsee itse näköjään jäsenensäkin. Ennen vuosikokousta haetaan hyvä kaveri vapautuvalle paikalle, kabineteissa keskenään. Muilta ei kysellä, eikä vuosikokousedustajien ehdotuksista piitata.
Vuosikokouksella ei ole asiassa mitään roolia. Kunhan hiljaa hyväksyy kaiken.
kiitos että sanot tämän ääneen. asia on juuri näin. tämä väärinkäytös sinetöidään jumalan nimissä ja siitä he vielä vastaavat tulisilmäisen tuomarin edessä. me maanhiljaiset vaikenemme pelon edessä.
Minusta on surullista kuinka tuo termi "Jumalan valtakunta" ymmärretään ja selitetään niin konkreettisella tavalla. Tämä kävi korviasärkevän selvästi ilmi suviseuroissa. On hämmästyttävää, että Jumalan valtakunnan ja seurakunnan välistä terminologista eroa ei nähdä eikä tunnisteta. Minulle tulee sellainen tunne, että kaikki kääräistään nopeasti tuon termin "Jumalan valtakunta" alle, ja sen jälkeen kaikki on hyvin, oikein ja paikallaan. Vaikka sisällä muhisi mätäpaise.
SRK on ajallinen organisaatio ja sillä ei ole mitään hengellistä roolia ohi "yleisen Pyhän Hengen pappeuden", joka on minullakin. Tosin sitä roolia ei ole organisaatiolla (SRK), vaan sen uskovaisilla jäsenillä. Lisäksi. SRK ei edusta Jumalan seurakuntaa. Me jokainen edustamme Jumalan seurakuntaa. Samoin SRK:n jäsenet yksityisinä henkilöinä. Näissä asioissa voisi olla tarkempana.
Hyvin kirjoitit. Ja juuri siitä syystä, kun SRK on ajallinen organisaatio, sen tulee hoitaa pois päiväjärjestyksestä menneiden vuosien inhimillsestä vajavaisuudesta johtuneet vääryydet.
SRK on juuri stiä varten, että asiat voidaan hoitaa ajallisessa mielessä.
Kuten pahoitella väärin hoidettujen asiaa.
Ei se tee Jumalan valtakkuntaa arvostelun alaiseksi millään tavalla.
jonkun osaavan ihmisen lähettää ehdottomasti vastine. Kukahan ryhtyisi toimeen? Jos eivät julkaise sitä ,se on jo enemmän kuin outoa.
Hautamäen kommenttihan on "virallisen" Srk:n linjan mukainen. Kommentin tarkoitus on vaimentaa ja tyynnyttää keskustelua. Samalla se aiheuttaa sen, että "julkinen" keskustelu asiasta ei ole suotavaa. Keskustelu siirtyy kahdenkeskiseksi ja suljetuksi. Nythän Hautamäen mukaan keskustelua ei ole edes käyty ja sitä ei käydä avoimesti tästä eteenpäinkään. Mielenkiintoista nähdä se, mihin se johtaa.
Itse enemmänkin pohdin tällaisen toiminnan aiheuttamia vaikutuksia. Pikku hiljaa alan uskoa, että johdossa on jotain vialla.
Keskusteluun olen osallistunut muutamilla kommenteilla ja nyt sain lukea, että lukeudun nuoriin. Ihan mukava tiedostaa tämä, vaikka tukka ja parta ovatkin jo harmaantuneet (nikin velvoittamana).
En olisi ikinä voinut uskoa, että johtokunta valitsee jäsenensä. Sen verran olen toiminut ry:n johtokunnissa, että sillä tasolla johtokunta ei ole käynyt koskaan keskustelua tulevista valinnoista. Valinta on aina jätetty seurakunnan tehtäväksi. Suuremmilla areenoilla toimintatapa on näköjään erilainen.
Ehkä suurin paradoksi jutussa oli se, että erovuorossa oleva jäsen käy tuomassa esille kantansa valinnoista. Nimeen omaan "Jumalan tahtona". Huh huh!
todellakin, että tietyllä ydinryhmällä ovat Jumalan valtakunta ja Srk menneet hieman sekaisin. Vieläpä niin, että organisaatio on noussut Jumalan valtakunnan yläpuolelle. Huolestuttavaa.
Suonet anteeksi, mutta mielestäni Harmaapöllöä seniilimmän mielikuvan nikinvalinnallaan onnistuu luomaan ainoastaan nimimerkillä vl-mummo kirjoittava uskovainen nuori.
Tästä lähtien sen tiedämme, että pontta kirjoituksillenne antavat nenillänne kukkivat finnit.
totta! luulempa, että valtaosa vl-liikkeen jäsenistä olisi valmis pyytämään anteeksi noita 70-luvun juttuja. ihmetyttää kyllä vähän että missä SRK:n johtokunnassa oikeen mennään. ja surettaa samalla aimon & kumppaneiden puolesta. miksi meille lapsesta saakka opetetaan, että anteeksi tulee pyytää ja antaa aina kun toinen tuntee pahoittaneensa mielensä?
Ei ole tosiaankin häpeäksi, vaan päinvastoin, nöyryys ja inhimillisen ajallisen yhdistyksen virheet tunnustaen me olemme Jumalalle kunniaksi sillä nöyrtyminen ja anteeksi pyytäminen on se sanoma jota aina kristillisyydessä on hoitokeinona ristiriitoihin opetettu.
Se on Jumalan voima, että nöyrrytään pahoittelemaan yhteisönä vääyyksiin johtanutta hoitokokousmenettelyä.
Olen seurannut A. Pentikäisen kannanottoja ja todennut niissä rehellistä peittelemätöntä otetta asioihin. Hän olisi hyvä antamaan vastineen, vaikka onkin ns. "nuori".
Voisitko kertoa lyhyesti, mitä vuosikokouksessa tarkkaan ottaen tapahtui?
K i i t o s Maria! :-) On onni että täällä on kaltaisesi fiksu keskustelija, joka iloksemme onnistut kaivamaan kevennystä tilanteessa kuin tilanteessa, osuva oli muutoinkin tuo "pieni ja epäoleellinen huomautuksesi".
sama opinkäsitys kuin hoitokokousvuosina: Pyhä Henki on seurakunnassa. SRK-lestadiolaisuudessa uskotaan ja opetetaan yhä eri tavalla kuin entiset pyhät. Silloin Pyhä Henki toimi "kotiopettajana".
v. 1987 pitämässään alustuksessa yhdeksi hoitokokouskauden harhaksi.
Jumala antakoon sinulle voimaa ja viisautta pysyä siinä opissa, joka Jumalan valtakunnasta saarnataan.
Gal. 1:8 "Mutta ehkä me taikka joku enkeli taivaasta saarnais teille toisin evankeliumia, kuin me olemme teille saarnanneet, se olkoon kirottu!"
***************
"SRK on juuri stiä varten, että asiat voidaan hoitaa ajallisessa mielessä.
Kuten pahoitella väärin hoidettujen asiaa.
Ei se tee Jumalan valtakkuntaa arvostelun alaiseksi millään tavalla. "
Oikein sanot tässä, mutta muistaa pitää ja tietää tulee, että tällä ei ole mitään tekemistä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden kanssa. Olisit tämän lisännyt tekstiisi.
"Oikein sanot tässä, mutta muistaa pitää ja tietää tulee, että tällä ei ole mitään tekemistä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden kanssa. Olisit tämän lisännyt tekstiisi."
Ei kaikkea sanottavaa tarvitse pehmentää sellaiseksi pullamössöksi, että se ei enää tarkoita mitään. Kulttuurissamme (VL) on tapana se, että jos jollakulla on huomautettavaa tai kritiikkiä esim. vakiintuneita toimintatapoja kohtaan, hänen on puettava sanomansa johonkin käsittämättömään ilmiasuun, jotta hänen henkilökohtaista sieluntilaansa toiset ihmiset eivät lähde arvailemaan. Niinhän tässäkin näköjään kävi: edellinen nimimerkki lähti välittömästi arvioimaan vl-teologin sieluntilaa, vaikka ilmeisesti olikin samaa mieltä tämän kanssaan.
Muistuttaisin vielä, että Jumala näkee ihmisen sydämeen, ei esim. yllä kirjoittanut nimimerkki.
ihmisen mielestä jokaisen inhimillisen ja jalon hyveen. (Burche)
Ei ole milloinkaan tapahtunut, että epäoikeudenmukainen valta olisi kauan pysynyt vallassa. (Seneca)
Kiitän sinua kommentistasi. Jatkan loppukaneettisi takia.
"Oikein sanot tässä, mutta muistaa pitää ja tietää tulee, että tällä ei ole mitään tekemistä Jumalan edessä kelpaavan vanhurskauden kanssa."
Olen vakavasti sellaisen kristinopin tulkinnan kannalla, että kristillisyyden tulee sananjulistuksen lisäksi omassa käytännön toiminnassaan pitäytyä rehellisissä ja avoimissa meenttelytavoissa sekä yhteisönä toimia sekä uskovaisten että muiden ihmisten suhteen asiallisesti.
Mieleen muistuvat kirkkohistoriasta esim. katolisen kirkon ja inkvisition menettelytavat. Vaikka katolilaisuus ennen uskonpuhdistusta oli "yleinen kirkko" ja se kirkko jonka piirissä uskoa oikein(kin) saarnattiin, monet sen soveltamat menettelytavat uskovaisia ja varsinkin toisinajattelevia kohtaan olivat itse Perkeleestä: hengellistä, henkistä ja fyysistä uhkaa, silkkaa väkivaltaa, kidutusta, kiristystä, syyttömien vangitsemisia jne.
Näin toimittaessa ei toimittu Pyhän Hengen vaikutuksesta. Se oli syntiä.
Samasta asiasta oli kyse hoitokokouksissa. Ne eivät olleet menettelytavoiltaan Pyhän Hengen vaikutusta vaan yhdityksen väärään suuntaan viemisestä kertovaa vallankäyttöä, painostusta jne. Tällaisia menettelytapoja ei voi pitää Jumalan Sanan mukaisina.
SRK:n toimintaan sekaantuneen tulee siksi irtisanoutua niistä menettelytavoista.
Ilman julkista irtisanoutumista ja pahoittelua jää vallitsemaan pysyvästi epäilys, että SRK tosiasiassa hyväksyy yhä edelleen ne menettelytavat.
"Olen vakavasti sellaisen kristinopin tulkinnan kannalla, että kristillisyyden tulee sananjulistuksen lisäksi omassa käytännön toiminnassaan pitäytyä rehellisissä ja avoimissa meenttelytavoissa sekä yhteisönä toimia sekä uskovaisten että muiden ihmisten suhteen asiallisesti."
Täysin samaa mieltä ja näin onkin toimittu. Elävä usko ohjaa elämää ja käytännön toimissa näkyy Hengen hedelmät.
***********
"Samasta asiasta oli kyse hoitokokouksissa. Ne eivät olleet menettelytavoiltaan Pyhän Hengen vaikutusta vaan yhdityksen väärään suuntaan viemisestä kertovaa vallankäyttöä, painostusta jne. Tällaisia menettelytapoja ei voi pitää Jumalan Sanan mukaisina. "
Jos itse otat tällaisen asian kantaaksesi, kysyn sinulta, onko sinulla mahdollisesti silloin viisaus kuin Salomonilla tuomita kansaa tai antaneeko Jumala sinulle oikeamielisyyden hengellisesti oikein toimia?
Jä oletko ollut mukana niissä hoitokokouksissa? Puhut niin yleistävää sävyyn tapahtuneista vääryyksistä. Kuten edellä sanoin, SRK tai tarkemmin sanottuna Jumalan lapset voivat vain pitäytyä Jumalan sanassa. Suviseuroissakin saarnattiin varsin julkisesti, mihin uskomme ja mitä uskomme käsittää. Aivan samalla lailla me toteamme kaikille, että kaikessa tahdomme pitäytyä Jumalan sanassa. Jollei se riitä vakuudeksi, ei sitten mikään. Ei auta selittelyt, että on tullut virheitä jossakin, sillä niitä tulee meille kaikille ihmisille. Tärkeintä on kirkastaa Kristusta ja Häntä me kirkastamme silloin, kun me sanomme pitäytyvämme Jumalan sanassa tai oikeastaan sanomme, että haluamme Jumalan armosta ja voimasta pitäytyä Jumalan sanassa. Jumalan sana ei kehota meitä vääryyteen.
**********
"SRK:n toimintaan sekaantuneen tulee siksi irtisanoutua niistä menettelytavoista."
Edellä sanoin, että riittää, kun tunnustaa uskonsa ja halunsa pitäytyä Jumalan sanassa. Jumalan sana ei kehota vääryyteen.
********'
"Ilman julkista irtisanoutumista ja pahoittelua jää vallitsemaan pysyvästi epäilys, että SRK tosiasiassa hyväksyy yhä edelleen ne menettelytavat. "
Kuule rakas ihminen, ei se Jumala anna itsiään pilkata eikä häväistä. Paljon on sellaista, jossa meidän lihamme toivoisi aivan muuta kuin mikä on Jumalan tahto. Edellä sanoin riittävät perusteet sille, jonka pitäisi poistaa tuollaiset epäilykset SRK:n osalta. Jos näin ei käy, silloin on Jumala niin tarkoittanut.
olla eksyksissä.
Aimo on väärällä asialla taas. Jos hoitokokoukset olisivat olleet vain yksittäisiä ja harvoja keskustelutuokioita niin anteeksipyyntöä tuskin edes vaadittaisiin. Kyseessä oli kuitenkin laajamittainen Suomen läpi kulkenut puhdistusoperaatio, jossa SRK:n entisen puheenjohtajankin mukaan usein suurta osaa rauhanyhdistysläisiä syytettiin vääristä hengistä ja vastaavista. SRK:lla oli iso rooli näissä kokouksissa. Operaatio oli systemaattista. Useita harhaoppeja oli liikkeellä ja tohtori Lohi Simosta on niitä aiemmin Kotimaassa luetellutkin. Opetuksen vuoksi niistä olisi hyvä keskustella avoimesti koko kristillisyydessä eikä vain joissakin pienemmissä vuosikokouksissa.
Jos hoitokokousasia on näin helppo ja anteeksipyytämiseen ei ole aihetta, kuten Hautamäki uskottelee, niin miksi SRK kiertelee eikä suostu avoimeen keskusteluun? Miksi 70-lukua peitellään? Puhuttavaa on Hautamäen mukaan ollut vuosia aiemminkin.
Edellinen sukupolvi taiettiin pelotella ja vaientaa SRK:n auktoriteetillä niin että eivät uskalla keskustella enää avoimesti traumaattisista kokemuksistaan. Nuorempi sukupolvi kaipaa uudenlaista avoimuutta ja rehellisyyttä, nuoria on turha syyttää. Asiasta on turha vaieta. Totuus tulee vielä julki ja näistäkin asioista tullaan vielä puhumaan julkisesti.
SRK:n on pyydettävä anteeksi 70-luvun virhettään. Sitten on avoimesti kirjoitettava ja keskusteltava taphtuneiden virheiden syistä tulevien sukupolvien opetukseksi. 70-lukua ei haluta toistaa.
Tässä linkki Aimon haastatteluun:
http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=443&Itemid=38
Tulipa surullinen ja ahdistava mieliala tuon luettuani. Eikö vieläkään löydy meistä nöyryyttä ja ryhtiä kohdata omat pimeät puolemme? Armollinen taivaan Jumala ne on näyttänyt meille, sillä emmehän toki täydellisiä ole! Emme maallisena yhdistyksenä varsinkaan.
Me, mekin tarvitsemme armoa omalle kohdallemme, sillä ihmisistä koostuvana yhteisönä olemme syyllistyneet ylitsekäymisiin.
Se on yksinkertainen asia: myöntää ja pyytää anteeksi, mitä SRK:n johdolla silloin tuli tehdyksi. Tässä tarkoitan ihan ajallisessa mielessä: kun ei kaikki ollut oikein mitä tehtiin.
Hengellinen asia, se "henkioppi" tai mikä lie ollutkaan, se on erikseen sisäisesti ksäiteltävä asia.
Miksi tämä asia on niin vaikea? Kun tunnen osan SRK:n johtokunnassa vaikuttavista, en meinaa millään uskoa että kaikki olisivat samaa mieltä kuin Hautamäki.
Hautamäki toteaa hoitokokousvuosista:
"Rauhanyhdistyksen piiriin tuli tiettyjä maallistumisilmiöitä. Ne osoittivat, että usko ja elämä eivät kulkeneet käsi kädessä, Hautamäki sanoo.
Vuosikymmenien takaisilla maallistumisilmiöillä Hautamäki tarkoittaa esimerkiksi yhteiskunnan repivää arvostelua tai perhe-elämään ja lapsiin liittyvää kysymystä ehkäisyn käytöstä. Lisäksi television ohjelmien katselu todettiin tuolloin uskovaiselle kodille sopimattomaksi."
Mitä näillä ilmiöillä mahdettiin käytännössä tarkoittaa? Mitä oli yhteiskunnan repivä arvostelu? Tietääkö joku näistä?
Sikäli tuossa Hautamäki (tai toimittaja?) jakaa harhaanjohtavaa tietoa, että televisiota ei julistettu synniksi hoitokokousvuosina vaan jo 1960-luvun alussa. Tästä on Päivämiehessä ollut historiallisia kirjoituksia, se on dokumentoitu, ja Hautamäki voisi tarkistaa asian.
Togossa uskovaisilla saa jo olla televisiot niin halutessaan.
Katsokaa hesarin viikonlopun juttu.
Muutenkin Togolaiset ovat olleet järkevämpiä kuin me ollaan oltu - siellä tupakka "ei sovi" uskovaisille.
Tämä kansainvälistyminen tekee lestadiolaisuudelle vain ja ainostaan HYVÄÄ.
Ei ole kumottu, kyllä televisio on edelleen sopimaton huonekalu kristittyyn kotiin. Ihan vasta oli Päivämiehessä siitä kirjoitus.
ihan hyvin...
ja togolaisen uskovaisen suuhun taas tupakka ei passaa...
Nämä kulttuurierot muuten paljastavat hyvin, milloin kyse on ihmisten sopimasta asiasta, ja milloin taas Jumalan tahdosta....
Yhteiskunnan repivä arvostelu liittyi 60-luvulla näyttävästi barrigadeille nousseisiin vasemmistoradikaaleihin. Tähän muuten liittyy viime vuosiin asti vl-liikkeessä vallinnut partojen paheksunta. Tuolloin yhteiskunnallisiin kysymyksiin näkyvästi kantaa ottaneet vasemmistolaiset kasvattivat pitkiä partoja.
Ihmettelen, miten nopeasti vl-liikkeessä ollaan siirrytty partojen suhteen lähes neutraaliin asenteeseen. Tosin eipä vieläkään taida kenelläkään puhujalla olla partaa niin että kyllä siinä pieni vivahde epäsovinnaisuuteen edelleen nähdään.
Vielä kymmenen vuotta sitten parrassa esiintyminen oli lähes vastaava teko kun värjäyttäisi nyt tukkansa punaiseksi.
Maallistumisilmiöt liittyivät vahvaan muuttoliikkeeseen maalta kaupunkiin ja koko yhteiskunnan rakenteiden nopeaan muuttumiseen sekä tekniikan kehittymiseen. Herätysliikkeet (muutkin kuin vl) reagoivat siihen.
Olet siinä mielessä harhassa, ettei lestadiolaisuutta suinkaan uhannut vasemmistoradikalismi 70-luvulla, vaan syvällä maaseudulla paljon kannatusta äkillisesti saanut vennamolaisuus. Sen piirissä käytettiin varsin värikästä kieltä, ja se söi kannatusta maalaisliitolta/keskustapuolueelta (tilapäisesti).
Vennamolaisuus koettiin suuresksi vaaraksi myös lestadiolaisuudessa, sen muistan hyvin. Olen sen ajan nuori aktiivi politiikassa, kun siihen aikaan sinä et ehkä olut vielä edes 4H-kerhjolaisen iässä... :-)
Toinen asia, tuo parta... eikös ole hiukkasen naiivia perustella parran synniksi saarnaamista sillä että jollakin ihmisellä, jonka ajatuksista ei pidetä, sattuu olemaan parta?
Jeesuksen aikana lienee ollut parta aika yleinen, ja vuosisadan alun uskovaisilla tunnetuilla lestadiolaisilla saarnamiehillä oli usein parta. he olisivat pitäneet hyvin outona jos se olisi äkkiä käsketty ajaa pois :-) synnillisenä!
Vanhat parrat eivät tiedä reaali-vl-elämästä paljoakaan. Voisin samantien listata tähän yli 10 vl-tuttavaperhettäni, joilla on konstilla jos toisella järjestettynä televisio kotonaan. Ja kaikki olivat kiltisti ja iloisesti suviksissa eikä ole aikomustakaan kieltää uskoaan. Ovat arsinaisia sydämen kristittyjä.
Juna meni jo.
En oikeastaan tarkoittanutkaan, että vl-liikkeessä olisi pelätty jäsenten intoutuvan vasemmistolaisiksi radikaaleiksi, vaan tuolloin hyvin näkyvä ilmiö lähinnä suuresti kauhistutti vl-liikettä. Yhteiskunnallinen murros oli muutenkin voimakas ja monet arvot ja asenteet muuttuivat nopeasti (mm. seksuaalinen vapautuminen). Vl-liike teki paniikkijarrutuksen.
Itse en kannata parran enkä muunkaan ulkoisen asian perusteella tapahtuvaa hengellistä kategoriointia.
..että löytyy totuuteen kaipaavaa Raamatun mukaista mieltä. Kiitos siitä !
"Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) pääsihteerin Aimo Hautamäen mukaan 1970-luvulla käyty hoitokokouksiksi kutsuttu tapahtumasarja ei ollut SRK:n mobilisoima hoitokokousten järjestelmä. Paikalliset rauhanyhdistykset pyysivät keskusyhdistykseltä apua vanhoillislestadiolaista herätysliikettä kohdanneissa silloin ajankohtaisissa kysymyksissä.
– Toiset olivat silloin yksinkertaisesti vain huolissaan toisista, Hautamäki toteaa."
Miten se kehtaa valehella tuohon malliin, aikuinen mies!!! Tiedän tarkalleen, kun äitini oli pienen siionin johtokunnassa, kuka käski ja mitä. Vai oikein huolissaan toinen toisesta. Hyi tuota miestä.
Samaa minä olen ihmetellyt, miten voi muunnettua totuutta selittää ihan kirkkain silmin.
Tätä ei sentään olisi uskonut.
En tosin enää ole vl, mutta olin nuorena rippikouluikäisenä hoitokokouksissa. Kauheita iltoja ja öitä pitkiin seurapenkkejä, kummallista, hyvin kummallista puuhaa. Kokoonkutsujana oli paikallinen ry, mutta kyllä ne kokouksen vetäjät ja päätösten tekijät olivat SRK:sta tulleet.
Ja nyt SRK:n johto yrittää vierittää vastuun kokonaan sadoille paikallisille rauhanyhdistyksille!
Haapajärven ry:n menettelyistä onkin Tuomas Lohen gradussa seikkaperäiset kuvaukset, sieltä voidaan aloittaa selvitysten teko.
Hautamäki on huolissaan nettipalstojen nimettömistä kirjoituksista. Itse en ole koskaan nähnyt nimellä julkaistua pääkirjoitusta SRK:n julkaisemassa Päivämiehessä. Olisi asiallista laittaa nimi perään.
Kristillisyydessä eletään nyt aikaa, jossa todellinen avoimuus onnistuu vain nimimerkillä kirjoitettaessa. Asioista keskusteleminen asiallisesti onnistuu kyllä ilman nimeäkin. Mikäli sallittaisiin vain nimellä kirjoittaminen niin silloin alkaisi tippua päitä nopeaan tahtiin. Näin erimieltä ollaan monista käytännönasioista kristillisyydessämme. Tärkeintä on kuitenkin, että ollaan yhtämieltä Kristuksesta ja hänen lunastustyöstään autuutemme ainoana ehtona.
Hämmästelen yhdessä muiden kirjoittajien kanssa Hautamäen kommentteja. Sinänsä niissä ei ole faktuaalista valhetta sellaisenaan. Mutta epärehellisyytenä pidän sitä, että Hautamäki tarkoituksella vaikenee asian toisesta puolesta.
Näitä ovat:
1) ihmisten julkinen nöyryyttäminen
2) väärät parannusvaatimukset keksityistä ja nyt jo rauenneista synneistä
3) väärät sitomiset ja erottamiset
4) OPILLISET harhat.
Miksi Hautamäki vaikenee 70-luvun opillisista harhoista? Tämä on yksi keskeinen tutkimuksen aihe ja peruste! Virheistä on opittava. Vanha sanonta kuuluu, että sellainen ihminen toistaa isiensä virheet, joka ei tunne historiaa.
Lapsellisena pidän Hautamäen tölväisyä "nuorista", jotka keskustelevat tällä palstalla. Mistä Hautamäki tietää ketkä täällä keskustelevat? Ja minkä ikäiset? Tässä on kyseessä tietoinen harhautus ja keskustelijoiden halveksunta - tästä on syytä omatunnon soimata.
Ja lopuksi. Hautamäki itse on niin nuori teologi, ettei hän itse ollut missään merkittävässä roolissa SRK:ssa vielä 70-luvulla. Kuinka hän sitten tietää noista tapahtumista kattavasti? Ei mitenkään. Se selittänee lausunnot.
Huomatkaa, että edellisen haastattelun "yksittäiset ylilyönnit" puuttuu tästä haastattelusta. Olisiko hän sittenkin oppinut palstalta jotakin? Toivoa sopii.
jos hän sanoo, ettei hoitokokoukset olleet SRK:n organisoimia. Niitä ei kukaan eikä mikään muu käynnistänyt, uskokaa jo!!!
"Hämmästelen yhdessä muiden kirjoittajien kanssa Hautamäen kommentteja. Sinänsä niissä ei ole faktuaalista valhetta sellaisenaan. Mutta epärehellisyytenä pidän sitä, että Hautamäki tarkoituksella vaikenee asian toisesta puolesta."
Ehkä se liittyi tähän asiaan:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000017572584
Hoitokokousasia on vihdoin nousemassa tapetille! Tämä on ensimmäinen askel. Toinen askel on sitten se, että tartutaan itse asian ytimeen.
Kiitos Kotimaa. Opeta vielä meillä parannuksen tekoa.
Tuli mieleeni, että tämä on hyvin asiallinen ketju. Siksi varoitan teitä. Jos haluat säästää jonkin näistä puheenvuoroista, kopioi itsellesi - ei koskaan tiedä milloin joku vaatii tämän poistoa tai Moppi poistaa noin vain, huis hais...
keskustella Kotimaa-lehden sivulla. Sinne ei SRK:n sensuuri yllä!
Sinne on avattu ketjukin tästä aiheesta.
asia näyttää olevan selvä: SRK:n johto on hyväksynyt jo aikoinaan nuo hoitokokoukset ja hyväksyy ne vieläkin!
Eräällä tavalla asianosaisena "puolustaudun ":
1. En hyväksy edelleenkään tutkintaa, että minussa olisi kenenkään saarnamiehen "henkeä".
2. Parannukset "vääristä hengistä" ovat raamatunvastaisia. Kysyin aikoinaan kasvokkain E.R:Lta, missä kohtaa Raamatussa kehotetaan tekemään vääristä hengistä parannus. E.R:n vastaus: "Jo Raamatun alkulehdiltä saakka on oikean ja väärän hengen taistelua".Siis vastausta kysymykseeni en saanut, koska sitä ei Raamatussa ole.
Ps. Myt tulee vieraita, jatketaan myöhemmin.
Terveisin sirkka
uskoisit sinäkin synnit anteeksi etkö elättelisi katkeruuden siementä sydämessäsi. Vl:n ja eriseurassa olevan eroittaa myös siitä että he eivät ole noin katkeria kuin sinä ja "heino". Te olette aikoinaan vikaan joutuneet.
Sirkan viestistä katkeruutta. Se oli aivan asiallinen. Sinun viestisi sen sijaan ei sitä oikein ole. Tämä on asiallinen ketju, jossa ei kajota toisen kirjoittajan henkilöön. Jospa ottaisit oppia?
En minäkään siitä katkeruutta löytänyt. On sinänsä halpahintaista leimata katkeruudeksi kaikki asiasta käytävä keskustelu. En sanoisi sellaista ainakaan sielunhoitajan työksi.
Sirkka on usesasti kuvannut kiihkottomasti täällä kokemuksiaan hoitokokousajoilta, jolloin hänet ja perheensä erotettiin uskovaisten perheyhteydestä äkillisesti.
Hänen puheenvuoronsa ovat aina asiallisia ja rakentavia, hiljaisen toteavia ja kiihkottomia. Hän ei myöskään koskaan ole käynyt toisten kirjoittajien päälle.
Katkeruutta ei hänen viesteissään ole, jos tarkoitat kaunaa ja vihaa sillä termillä. Hän voisi varmaan olla katkerakin, jos tarkoitamme sillä sanalla pettymystä ja turhautumista siihen että väärin toimineet ihmiset eivät korjaa vääryyksiä, vaikka haluavat pitää itsellään uskovaisen nimen.
Sirkka on autenttinen silminnäkijä ja kokija jos halutaan saada kuulla millaista aikaa silloin elettiin. Kiitokset Sirkalle hyvistä ja rohkeistsa puheenvuoroista ja oiekin hyvää kesää!
Terveisin Palstan Lukija Espoosta
omat syntini anteeksi, eihän tästä muuten mitään tulisikaan. "Armossa on varaa ja veressä on voimaa."
Täytyy kuitenkin muistaa ja tietää, mistä tekee parannusta. Parannushan on mielen muutos, kuten sinäkin (kirjoittajana tuttu?) varmaan sen tiedät.
Ei ole oikein "tunnustaa" sellaisia tekoja tai vääriä henkiä, mitä ei kertakaikkiaan ole. Kyllä rehellinen pitää olla syntiensäkin kohdalla. Ei myöskään pidä tehdä vastoin omaatuntoa.
Yksinkertaisesti näin uskon ihan ilman katkeruuksia.
Terveisin sirkka
pääpukareista käynnistyksessä.
"2. Parannukset "vääristä hengistä" ovat raamatunvastaisia. Kysyin aikoinaan kasvokkain E.R:Lta, missä kohtaa Raamatussa kehotetaan tekemään vääristä hengistä parannus. E.R:n vastaus: "Jo Raamatun alkulehdiltä saakka on oikean ja väärän hengen taistelua".Siis vastausta kysymykseeni en saanut, koska sitä ei Raamatussa ole."
Tuolloin oululaisena kävin muutamia kertoja Ry:n seurakutailloissa, mitkä olivat suljettuja tilaisuuksia päinvastoin kuin seurat. Itse en ollut (vielä) silloin henkilökohtaisesti syytettynä.
Eräs ilta kului täpötäyden salin edessä istuneiden kuulusteluilla (H.S.) Yhtä syytettiin jostakin SMP:n toiminnan mukanaolosta, yksi oli käynyt konsesrtissa ja muitakin oli.
Konsertissa käynyt mies sai synninpäästön vasta kolmannella yrittämällä, kun hoksasi sanoa olleensa väärässä hengessä ja käyneensä konsertissa. Näistä olen aiemmin kirjoittanutkin.
Koska tämänsorttista menettelyä pidetään edelleen oikeina (A.H:n kertoman perusteella), miksi ihmeessä tänään ei tehdä vastaavaa???
Maailma on tuosta ajasta tullut monella tapaa entistä pahemmaksi (toisaalta paremmaksi) esimerkiksi internetin kautta.
Henkiopilla ei kuitenkaan ole raamatunmukaista pohjaa. Miksi se kuitenkin edelleen hyväksytään, olisiko vastaus Pyhän Hengen pilkan tehneistä ihmisistä, joille ei synnintuntoa voi edes tulla?
Raamattu puhuu eksyttäjistä ja eksytetyistä. Muistan entivanhoista saarnoista kuulleeni, että eksyttäjillä ei olisi palaamisen mahdollisuutta, mutta eksytetyillä olisi. Raamatunpaikkoja tälle aiheelle en tiedä, jospa joku voisi siitä kirjoittaa!
Terveisin sirkka
Olen pyrkinyt rehellisesti ja neutraalisti kuvaamaan hoitokokouksiin liittyviä tapahtumia siinäkin toivossa, että joku "tulisi tuntoihinsa" hoitokokousten hyväksymisen ja henkiparannusten suhteen.
Yllätyksekseni huomasin täällä, ettei nuorempi väki tiedä noista menneistä tapahtumista juuri mitään.( Miksi?)
Itse olen perheellinen, erottamisen aikoihin neljättä lastani odottava äiti, jonka perhe tuplaantui ajan myötä.
Tuo erottamisen aika, mikä toisaalta helpotti, oli kuitenkin kauhea tapahtuma. Meille, iloisille ja vilkkaille seuroissakävijöille tulikin äkkihiljaisuus, meidät "haudattiin elävältä".
Kuitenkin rakkaus Jumalaan ja iankaikkiseen elämään esti tekemästä henkiparannuksia ja menemästä meille järjestettyihin kokouksiin, koska "henkioppi" kamaline kokouksineen oli jo selkiintynyt vääräksi vuosien myötä.
Yritimme puhua monille näistä, mutta emme saaneet ketään puolellemme. Suuri lauma oli rakkaampi, vaikka jotkut kanssakeskustelijat eivät kokouskäytäntöjä hyväksyneetkään.
Tämä palsta on ollut minulle kuin keidas erämaassa. Lisävaloa on erityisesti tullut aivan viime aikoina, kun Ry:n sisälläolijoille on tullut tunnontuskia hiljaa olemisestaan noina aikoina.
Jumalalle ei mikään ole mahdotonta, eikä Hänen sallimattaan mitään tapahdu. Jospa selvitysten aika pian koittaisi!
Meidän tulee olla aina lähtövalmiina, emmehän tiedä lähtömme päivää. Valvotaan ja rukoillaan !
"Kuin mainen kulta puhdistuu,
Liekissä polttavassa,
Niin uskommekin kirkastuu
Vain vaivain valkeassa.
Tää hehku kuonan hiillyttää,
Ja puhdas kulta jälkeen jää
Entistään kirkkaampana."
"Yleensä kokouksien puhujat kuitenkin kysyivät, olivatko heidän puheensa aiheuttaneet pahennusta. He pyysivät anteeksi, ja heille annettiin anteeksi."
Tuo perustelu on alhaista pilkkaa!
Olin monissa kokouksissa paikalla. Tuo menettely oli yhtä rituaalia. Mitä siinä tilanteessa jo syvästi loppuun saakka peloteltu seurakunta olisi voinut tehdä muuta kuin nöyrästi siunata kiusaajiansa. jos joku olisi noussut kyselemään, etät kuulkaa veljet, tässä ei ole nyt oikea Jumalan sanan mukainen menettely käytössä, hänet olisi tietenkinjulistettu Saatanan lapseksi.
Siksi kaikki nöyryytetyt ja alistetut siionin asuvaiset hellästi siunasivat yön myöhäisinä tunteina heidät hajalle repineet sudet.
Taitavaa.
Nytkö vedotaan siis siihen, että "hoitomiehethän pyysivät jo aikoinaan [seurasaliin jäljellejääneiltä] käyttäytymistään anteeksi"
Mutta entä uhrit? Pyysikö heiltä kukaan anteeksi näitä epäasiallisia hoitoja ja vääriä tuomioita?
Riittikö hoitomieheltä sellaiseen nöyryyttä? Entä riittääkö tänä päivänä nöyryyttä? Siis uhrien kohtaamiseen anteeksi pyydellen?
Siitähän tässä on kyse.
Monet hoidoissa kätensä lianneet herrat ovat vielä elossa ja valitettavasti liikkeessä varsin korkeissa asemissakin.
Ei löytynyt synnintuntoa eikä nöyryyttä silloin, eikä löydy tänään. Saatana on liian vahva.
Emme me rohjenneet, sillä itse kukin halusi vain pelastaa oman nahkansa.
Raatelevaiset sudet, jotka eivät laumaa säästäneet tulee minullakin mieleen kun näitä "hoitokokous"-kuvauksia on lukenut. Itsekin jotakin muistan niiltä ajoilta, tunnelma oli tuohon aikaan hyvin pelokas ja ahdistunut.
Todellinen "pimeä 70-luku" koko yhteiskunnassakin monella rintamalla. Monet poliittisten liikkeiden edusajathan ovat jo pyykkiä pesseet. SRK:lla se on kai vielä edessä?? Vai onko rohkeutta ja selkärankaa siihen?
SRK:n nykyjohdolla ei näytä olevan selkärankaa eikä taitoa tämän asian asialliseen kohtaamiseen ja käsittelyyn. Surullista; Kotimaassa tämä asia paljastui näin koko Suomen kirkkoväelle.
Samoin minä eräissä hoitokokouksissa istuneena kyllä mielessäni kauhistelin "mummojen kiusaamista" yms. , mutta empä sanonut mitään. Tuntui henkiseltä ja hengelliseltä väkivallalta tuo ns "hoito". Kuuliaisesti vain tein parannusta vääristä hengistä ja tein jopa julkirippiä, näin jälkeenpäin havettää.
Toisaalta täytyy myöntää,että ainakin minussa asuu "pieni sadisti", joku puoli minussa suorastaan nautti noista jutuista. Aivan kuin joutui jonkinlaisen "joukkopsykoosin" valtaan ja meni joukon mukana, vaikka joku terve puoli minussa taas sanoi, että tämä ei ole oikein. Ei kukaan ihminen saisi ottaa tuollaista valtaa itselleen.
Kyllä hävettää edelleen kun muistelee noita aikoja.
Samoin minua, jo eläkkeellä olevaa ukkoa, hävettää kun muistan mihin sitä tuli alistuneeksi. Hirvittävän pahalta ja väärältä tuntui kun naapurin perhettä rusikoitiin ooikein vanhat ennen sotia sattuneet asiat esiin kaivaen. Se oli kaukana siitä mitä on uskovaisten toiminta. Tunsin omassatunnossanni kauhun tunteen että nyt täältä olisi heti lähdettävä pois. Täällä "pilkkaajat istuvat" ja huutavat jostain hengistä tavallisille jumalanlapsille ja saavat heidät hätäännyksen valtaan. Sellainen ei ole Jumalan sanan mukaista!
Olen häpeissäni myös siitä mitä Hautamäki Kotimaassa näkyy sanoneen.
Hävettää ettei SRK:n edustajalla ole rohkeutta eikä selkärankaa.
ymmärrystä eikä taitoa kuinka asia tulisi hoitaa.
Kun näkee jättiläisen, on syytä ensin tutkia auringon asemaa ja tarkkailla eikö kysymyksessä ole kääpiön varjo. (Novalis)
Viittaakohan Hautamäki nuoremmilla nuorempaan Loheen, joka on uskaltanut näitä asioita analysoida Haapajärven Rauhanyhdistyksen historiassa?
Jos asiat on sovittu, kuten Hautamäki väittää, niin miksi Lohen gradu piti siivota 70-luvun osalta? Jos niinku asiat on kunnossa, niin ei silloin yleensä tarvitse tosiasioita peitellä. Näin opetettiin Sotkamossakin.
mitä pitemmät selitykset, niin sitä varmemmin sotkuja löytyy.
oli itse siihen aikaan nuori mies eikä kuulunut varsinaisiin "hoitomiehiin". Joutuu nyt virkansa puolesta vastamaan isiensä toilailuista. Tai osa heistä kai piileksii edelleen konttorilla.tässä mielessä Hautamäkeä on sinänsä turha syyttää.
on se kuitenkin jotenkin niin murheellista että "armon ja anteeksiantamksen valtakunta" julistaa Suomen Luterilaisen Kirkon pää-äänenkannattajan sivuilla, että "anteeksipyyntöä ei tule!".
Ajatelkaa. "Anteeksipyyntöä ei tule".
ollaan aikoihin eletty.
..täsmälleen tietoinen tapahtuneista vääryyksistä ja että niitä ei ole oikaistu.
Hengellinen ylpeys estää myöntämästä, että erehtymättömästä tulisi erehtyvä. Osallinen tehtyjen vääryyksien (syntien) peittelyyn.
Itse asiassa reilu anteeksipyyntö ja Raamatullinen vääryyksien oikaisu koituisi varmasti siunaukseksi koko liikkeelle.
Silloin armovaltakunta saisi uskottavuutta ja monen sympatian. Samalla moni todennäköisesti palaisi takaisin kotisiioniinsa.
Erityisen erikoista siinä on se, että toisaalta Hautamäkikin myöntää "ylilyönnit" mutta samalla toteaa, ettei anteeksi pyydetä (ei olla edes sellaista harkittu). Miksei ylilyöntejäkään? Eikö nyt ihan tavallisella maalaisjärjellä ajatellen jokainen (mukaanlukien Hautamäki) voisi tuollaista haastattelua antaessaan aivan vapaasti sanoa, että kaikkea väärää, minkä kohteeksi ihmiset joutuivat, on syytä pyytää anteeksi ja pyydetään anteeksi?
Olisiko tuollaisessa lausunnossa vaarana, että joku uskonveli tai -sisar suuttuisi, kun "menit pyytämään anteeksi"? Eikö meitä vl-liikkeessä kauniisti opeteta pyytämään lähimmäiseltämme herkästi anteeksi, melkein kaiken varaltakin, jos on syytä pelätä tämän pahoittaneen mielensä? Ja eikö myöskin Raamattu tähän kehota?
Ihmettelen, eikö Hautamäki lainkaan ajattele, millaisen kristillisen ajattelun kanssa ristiriidassa olevan viestin hänen lausuntonsa sisältävät?
Minulla on sellainen aavistus, että SRK itse asiassa pelkää seurakuntaa. He yrittävät keinutella kaksissa housuissa. Toisaalta "ylilyöntejä" on tapahtunut, mutta vain "yksittäisiä". Myönnetään, mutta samantien vesitetään.
Plekäävätkö he sitä, että seurakunta ei tykkää ja erottaa heidät? Jos näin on, niin turhaan pelkäävät. Me odotamme avoimuutta.
Samalla loppuisivat nuo teeskentely-seurakuntaillat, joissa "keskustellaan".
Tämä vl-kristillisyys on edelleen neliraajahalvauksessa 70-luvun julkisten lynkkausten jäljiltä. Kukaan ei uskalla sanoa ääneen mitä OIKEASTI ajattelee (paitsi Lohi). Kaikki arvuuttelevat ja hyssyttelevät, ja jos joku nyt vähäsen totuuden siementäkin vilauttaa, niin samantien se vesitetään.
Aavistelen, että koko SRK on itse peloissaan. Julkisuuden ja seurakunnan vuoksi.
Olen samaa mieltä, että 70-luvun vaikutukset näkyvät vl-liikkeessä jonkinlaisena pelon ilmapiirinä. Siitä ei olla vapauduttu. Hyvä esimerkki asiasta on keskustelukulttuuri (mm. keskusteluillat) joissa keskustelu vain harvoin on avointa ja täyttää näin keskustelun funtion.
Minusta oli oikein kivaa olla suviksissa ja virkistyin siellä monella tavalla, mutta monissa saarnoissakin ihmetytti sama vähän pelokas "varman päälle ottaminen". Tuntui, että tuppasi menemään usein vähän onton vakuuttelun puolelle.
Tämän netissä tapahtuvan keskustelun voimallisuus on yksi selkeä merkki siitä, että sisäistä liikettä näissä asioissa tapahtuu. Toivottavasti laajemminkin mennään avoimempaan ja rehellisempään suuntaan, sillä ainakin minä näen sen kohtalonkysymyksenä vl-liikkeelle.
usko tai älä. jopa pelottaa kuinka me johdamme keskustelua. tämä edellyttää meiltä vastuuntuntoista kommentointia, joista sinä olet eräs hyvä esimerkki.
toisaalta jopa pelottaakin ajatus siitä, että aletaanko palstan suhteen johonkin "toimenpiteisiin", koska tämä on mitä ilmeisimmin järisyttämässä vl-liikettä. tästä olen itsekin hivenen hämmästynyt.
asiallisilla ja vastuuntuntoisilla kirjoituksilla me teemme tyhjiksi turhat pelottelut.
"Anteeksipyyntöä ei tule".
Ihmisiä ahdistettiin yömyöhään piinattavina ja anteeksiantamusta ei tullut silloinkaan, miksi sitten nyt????
käsitteet menevät nyt sinulta sekaisin. 70-luvulla ei tullut anteeksiANTOA ja nyt ei tule niiden tapahtumien johdosta anteeksiPYYNTÖÄ.
Eli silloin ei annettu anteeksi ja nyt ei pyydetä. Siihenhän se Raamattukin meitä opettaa :-)
Voi, se oli kauhistavaa julmuutta. Ihan tavalliset uskovaiset joutivat kerta toisensa jälkeen anelemaan julkisesti toisten, veljien ja sisarten eteen pakotettuna, anelemaan evankeliumia asioista, joita ei ollut syntinä tunnolla ja joista eivät mitään tienneet eivätkä ymmärtäneet. Eivätkä johtomiehet heitä sittenkään siunanneet: Sinun pitää vielä selvittää asioita, et näköjään vieläkään ymmärrä kohtaasi, Saatana on tuntosi kovettanut... Voi meitä jotka ne tilaisuudet kävimme ja haavan sielullemme saimme.
Se oli todella raskasta seurata penkistäkin, saati sitten olla itse ruoskittavana. Mutta ehkä kuitenkin vaikein kohtalo on niillä miehillä, jotka kätensä likasivat, "hoitajilla".
Jos on omatunto puhdas, niin on katse vapaa ja kirkas. Saattaa olla, että tätäkin viestiä lukeva "hoitomies" kantaa taakkanaan lastia, joka kuuluisi laittaa pois. Mistä kiikastaa? En kadehdi heitä. Taakka selässä on raskasta kulkea.
On taas eri asia yksittäisten hoitomiesten ja kokousten vetäjien kohta.
Kotimaan haastattelussa oli kyse yhdistyksen menettelytavoista ja irtisanoutumisesta vääristä menettelyistä.
Hoitajien osalta on kyse asian hengellisestä hoitamisesta mikäli heillä on tunnollaan jotakin joka kaipaa evankeliumilla hoitoa.
Nämä kaksi asiaa sekoitetaan jatkuvasti.
Mutta on myös niin, että kun Srk kieltäytyy tunnustamasta 70-luvun toiminnan kyseenalaisuutta, se samalla tukee myös yksittäisten henkilöiden inhimillistä haluttomuutta korjata asioita. Jos Srk ilmaisisi selkesti vastustavansa hengellistä väkivaltaa ja haluavansa, että vl-liike pysyy sellaisesta erossa, se siloittaisi samalla myös tietä yksittäisten ihmisten käydä parannuksen askelille.
Eli lyhyesti, Srk voisi ja sen tulisi organisaationa esittää julkinen pahoittelunsa hengellisen väkivallan uhreiksi joutuneille. Järjestettiinhän hoitokokoukset Srk:n tieten ja (osin?) organisoimina.
Yksittäiset ihmiset taas voisivat korjata asioitaan suoraan asianosaisten kanssa ja pyytää anteeksi tekemäänsä vääryyttä.
Olen itsekin lapsena ollut todistamassa tilanteita, joita ei näin aikuisen näkökulmasta voi pitää muina kuin kauhistuttavina. Jotkut tilanteet jotka muistan, olisivat nykypäivänä täysin mahdottomia (siltä ainakin tuntuu).
Toisaalta, tiedän, että ainakin hoitokokousten henkisenä johtohahmona (?) pidetty ihminen on ennen kuolemaansa katunut toimintaansa ja tehnyt parannusta suoraan asianosaisille. Eli on sitä tapahtunutkin ainakin vl-liikkeen sisällä. Mutta ovatko tuolloin väärin perustein erotetut jääneet kokonaan myöhemmän keskustelun ja asioiden korjaamisten ulkopuolelle?
koputteli oven takana, että lähdettekö käyttämään häntä psykiatrilla kun ei jaksa!
Syy: vl-usko ja ry:n hoitokokoukset.
Oulussa asuttiin ja mieheni käytti häntä vastaanotolla, äiti tuli satojen kilometrien päästä.
Meille äiti ei paljon jaksanut avautua, mutta lääkärille ihan varmasti.
terv. ex vl
Minustakin on loukkaavaa, kun Hautamäki viestittää tällaist arvomaailmaa:
tiesimme väärinteoista, mutta emme niihin puuttuneet, koska emme halunneet.
Kyllähän jokainen uskovainen ja jopa ihmiset, jotka ei uskossa ole, tietävät, että väärintekoihin on puututtava, ja on aivan yhtä suuri synti ja yhtä suuresti paheksuttavaa, jos on tiennyt väärinteoista, mutta ei ole toiminut niiden estämiseksi.
Onhan SRK ja kirkkokin vastussa siitä, että he eivät puuttuneet estäen niihin hoitokokouksiin, vaan antoivat niiden tapahtua, vaikka tiesivät niistä.
Ei tuollaisesta vastuuttomuudesta voi livetä karkuun miten vaan, vaan siitä on vastattava.
Vanhemmatkin opettavat lapsille, että heikkoja ja väärin perustein sorrettuja tulee auttaa ja väärintekoihin täytyy puuttua.
SRK ei tehnyt siten, vaan se sulki silmänsä väärinteoilta ja antoi niiden vaan tapahtua.
Miten Hautamäki ei ymmärrä, että tuo SRK:n teko oli ja on väärintekemistä ja vastuutonta?
sanasta Anteeksi pyyntöä ei tule.Se sana ei kuulu ,Missään tapauksessa jumalan lapsen suuhun.
kuin Lestadius aikoinaan. 1800-luvulla Maria tuli Lapista, tuleeko hän nyt ruuhka-Suomesta.
Kiitän Taivaan Isää siitä, että Sinä olet.
Myös piene lapset, kouluikäiset ja nuoret ovat muistelleet hoitokokousten ahdistavaa aikaa:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000009965411
On yhdentekevää kuka kirjoittaa palstalla tai kuka on katkera jne. Kun kerran menettelytavat olivat väärät ja hoitotoimenpiteet henkioppiperusteisia, niin meillä on todella syytä nöyrästi tunnustaa tosiasiat ja pahoitella tapahtunutta julkisesti. Kyseessä on julkinen asia, ei Siinoninsisäinen.
Syntipukkina eivät ole palstalle kirjoittavat "nuoret". Tai "katkerat". Ne löytyvät paljon lähempää.
Anteeksipyytäminen on sydämenkristitylle jokapäiväinen hyve. Häpeä, että SRK:n pääsihteeri vl-liikkeen nimissä kieltäytyy anteeksipyynnöstä. Tuliko kuunneltua montakin saarnaa Sotkamossa?
Kysympä esimerkiksi sinulta aivan vakavissaan, kuka olet ja miten itse uskot? Haluan siis tietää, millaiset ihmiset kirjoittelee tänne viestejä ja varsinkin tästä aiheesta.
Esitteleppäs sitten itsesi kun kerran tänne kirjoitat. Minä en sitä vaadi, vaan itse vaadit sitä muilta, niin ensin sinun on tehtävä se itse.
vanhoillislestadiolainen. olen juuri yksi niistä tavallisista ja vakituisista suviseuroissakävijöistä. siis riviuskovainen.kirjoitan siksi, että kaipaan tähän yhteisöön tervettä meininkiä. kaksinaamaisuus ja teeskentely saisi loppua. etkö itse näe sellaista?
Olen siis vanhoillislestadiolainen.
Vakituinen suviseuroissa kävijä olen minäkin, rivikristitty. Kyllä rehellisyys, avoimuus, tosiasioiden myöntäminen ja nöyryys olisi tarpeen.
Olen positiivisesti yllättynyt, että Aimon lausunnot tuomitaan aika yksimielisesti. Mutta tietääkö Aimo tästä itse? Itsekin pidin niitä aika kummallisina, ja mietin onko tässä mies paikallaan.
Siihen ei meillä ole sanomista...pelkään. Hän luultavasti toistaa sen mitä SRK:n ylimmässä johdossa on keskinäisesti sovittu. Siellä on kahta linjaa, ja toinen hävisi, tämä linja voitti.
Ei ole ensimmäinen kerta kun siellä erilaiset mielipiteet taistelevat. Niillä ei vaivata tavallisia uskovaisia esim. pohtimalla eri näkökohtia Päivämiehessä. - Sama tilanne oli silloin kun päätettiin aloittaa hoitokokoukset,. Silloin voitti erittäin ikääntyneiden maallikkosaarnaajien linja. Muista hyvin eräätkin puhujainkokoukset, joista setäni, puhuja silloin, kertoi.
Oletko todella kuullut, että asia on ratkaistu? Ja että Hautamäen esittämä versio on "totuus"? Tiedän että asia on ollut tapetilla ja erilaisia mielipiteitä on esitetty.
Jos näin on, niin hukka perii. Ei meitä, vaan SRK:n.
Jäin ihmettelemään juuri keskustelupalstoilla tapahtuvasta keskustelusta, että niissä ei useinkaan kuulu Hyvän Paimenen ääni??? Mitä tällä heitolla tarkoitettiin??
tarkoitettiin kirjoituksia, joissa tavalla tai toisella arvioidaan kriittisesti jotain vl-liikkeeseen liittyvää.
Eli Päivämiehen linjasta poikkeavia kirjoituksia.
Omalta kohdaltani on sanottava, että täällä, tällä palstalla, oon saanut usesammin kuin kerran olla hyvissä uskon ja armon tuntemisissa, ihan nettiseuroissa... täällä kohtaan toisia kaltaisiani, maahan lyötyjä ja haavoitettuja jumalanlapsia, joiden puolesta Kristuksen armotyö juuri on olemassa, vapaus, rauha ja ilo Pyhässä Hengessä.
Kiitos sinulle, ja sinulle, tuntemattomat matkakumppanit täällä, joiden kanssa on saanut elämänsä psalmeja käydä läpi ja ajatuksia sekä kokemuksia vaihtaa. Kiitos Taivaan Isälle että on antanut ihmisille viisautta luoda tämän Internetin.
Armo riittää sulle juuri...
On vapautunut ilmapiiri, joka kuvastui jossainmäärin myös suviseuroissakin. Koin ensikerran hengittäväni vapaammin Sotkamossa, kuin missään seuroissa aikaisemmin, muutamista kankeita sanakäänteistä, joita siellä lausuttiin, huolimatta.
Omasta puolestani on sanottava, että Sotkamossa oli erilainen ilmapiiri kuin yleensä suviseuroissa, ja huonompaan suuntaan. Pinnallisempaan suuntaan.
Mikä se Jumalan bussi -saarnakin oikein lopulta oli? Ihmeellistä hengetöntä yritystä maalailla sanoilla, joilla ei ollut lainkaan Raamatun sanaa tukenaan. Yksi asia josta meikäläisyydessä on aina iloittu ja josta kuolematon sielu nauttii, on ollut se että saarnat ovat perinteellisesti pohjautuneet vankasti Raamattuun.
Sotkamossa oli monta puhetta joissa livettiin tästä perinteestä. Toisteltiin vain miten ihana tämä meidän joukko on, ja kerrottiin juttuja. Eivät ehkä ihan tuulesta temmattuja ole ne ulkopuolisten arviot, kun ovat arvostelleet oman joukon nostamisesta tarpeettoman ihailun ja ylpeyden kohteeksi.
Langetaan pois uskosta Kristukseen, ja ruvetaan sen sijaan uskomaan ihmiseen.
...nimenomaan uskotaan Kristukseen, jos missä. Mutta Jumala tekee työtään uskovaisten kautta tässä ajassa. Jumalan valtakunta kulkee ns. jalkojen päällä.
Kummaliset ovat siten sinunkin käsityksesi.
kova paikka. koska on iso yleisö ja ehkä tottumatonkin puhuja. heitä jännittää ja siksi saarnoista saattaa tavallaan kuulua läpi varmistelun maku. ei kannata olla liian kriittinen koska se on todella kova paikka monelle puhujalle puhua suviseuroissa. saamme toki toivoa että jumala avaisi sanaansa mahdollisimman hyvin. näin onneksi monesti käykin.
Puhujaveli oli ammatiltaan linja-autonkuljettaja ja käytti saarnassaan omasta ammatistaan tuttua vertausta. Tästä saarnasta syntyi vaikutelma, että puhujaa jännitti kovasti, varsinkin alussa.
Voihan se olla puhujallekin melkoinen tilanne. Eräskin maallikkosaarnaaja totesi tyynen kuuloisesti, että oli hyvissä ajoin valinnut tekstin, mutta edellisen saarnan pitäjä olikin puhunut juuri samasta tekstistä, jonka takia hän oli joutunut juuri ennen omaa vuoroaan valitsemaan uuden tekstin. Tuli mieleen, että eipä olisi hinkua hänen paikalleen saarnapönttöön... Eli jopa suviseurasaarnat voidaan tulla pitämään lähes valmistautumattomina. Se on vl-liikkeessä melko erikoinen piirre.
Minulle syntyi Sotkamon suviseurasaarnoista sellainen tunne, että oli sekä kovin "tutulla ja turvallisella" tavalla varovainen, sekä hiukan puolustautuva ote asioihin. Saarnat olivat tavallista sisäänpäin lämpiävämpiä sekä hyvin samankuuloisia keskenään vaihtelevista teksteistä huolimatta. En kylläkään lasten metelöinniltä pystynyt kaikkia saarnoja tarkkaan kuuntelemaan.
Olisin kaivannut enemmän selkeätä raamatunselitystä.
Suviseuraradio kehittyy vuosi vuodelta parempaan suuntaan. Sen kanssa kannattaisi hyödyntää vieläkin enemmän vl-liikkeen erityispiirre ja voimavara, eli virkeät ja monin tavoin lahjakkaat nuoret. Heille voisi antaa vapaammat kädet ohjelmien tekemisissä niin että heidän nuori ja raikas äänensä kuuluisi selvemmin.
Ma_rialle ja muillekin tiedoksi että suviseuraradion ohjelmia tekevät nimenomaan nuoret ja aivan "vapailla käsillä". Aiheita mietitään yhdessä ja ideoidaan, mutta toteutustapa ja näkökulma on kunkin toimittajan itsensä valitsema. Tiedän sen, koska olen toimintaa seurannut hyvin läheltä.
Toimittajakunnasta suurin osa on 20-25 vuotiaita, osa vielä nuorempiakin.
Internetissä on kuultavissa lähes kaikki suviseuraradion ohjelmat, joten kaikki epäileväiset voitte omin korvin kuunnella nuorten toimittajien ääntä. Kannattaa kuunnella ja ihastella miten aidosti ja iloisesti eri ohjelmissa ihmiset kertovat omasta uskostaan ja elämästään uskovaisena. Kuunnelkaa ja ihastelkaa!
En nyt ensisijaisesti kaipaa ihastelemaan pääsemistä. Sen myönnän, että siihen suviseuraradio nykyisellään tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia. Eikä siinä sinänsä mitään moitittavaa ole.
Mutta tarkoitin nuorten äänen kuulumisella ja suuremmalla vapaudella ohjelmien toimittamisessa aiheiden monipuolisempaa käsittelyä jolloin kokonaisuus myös muodostuisi aidommaksi. Sellainen mutkaton rehellisyys on nuorille hyvin ominaista, mutta suviseuraradion ohjelmissa tätä aitoa nuorten ääntä ei juuri kuulunut.
En usko, että kukaan on ohjelmia tehneitä nuoria erityisesti opastanut suuntamaan kaiken huomionsa vain positiivisiin asioihin. Mutta se on kulttuurissamme ja hyvin tuttua esim. Päivämies-lehdestä, että asiat esitetään ihanteellisessa valossa. Muu ei edes juolahda mieleen.
Tällainen tyyli on kuitenkin aika vierasta esim. kanssapuheissa käydyissä keskusteluissa, joissa kohdataan aidosti.
Kun kuunteli vaikka esirukouspyyntöjen esittäjiä, tuli mieleen, että kautta linjan tapahtuva "ihastelu" voi tehdä kipeää monille sellaisille suviseuravieraille, jotka kamppailevat omassa elämässään hyvin raskaiden asioiden kanssa.
Muutenkin, kiiltokuvatodellisuuden ylläpitäminen luo aina vähän onton tunnelman.
Esimerkiksi sunnuntaina tuli ohjelma suviseurateltassa lauletuista lauluista. Haastateltaville nuorille esitettiin kysymys, miltä tuntuu laulaa suviseurateltassa lauluja. Jokaisesta haastatellusta tuntui ihanalta ja uskoa ravitsevalta, turvalliselta ja onnelliselta. Tämä on tietysti monesti totta meille kaikile, minullekin.
Mutta tuli mieleeni, että olisiko joku haastatelluista nuorista voinut vastata yhtä totuudenmukaisesti seuraavasti: " Nämä jo lapsuudesta tutut Siionin laulut synnyttävät voimakkaita tunteita. Viime aikoina, kun oma uskonelämä on tuntunut monella tavalla ristiriitaiselta eikä polttaviin kysymyksiin useinkaan tunnu löytyvän minkäänlaisia vastauksia, tällaisessa tunteita pintaan nostavassa laulutilaisuudessa ristiriitaiset ja ahdistavatkin tunteet voivat täyttää mielen."
Olet todella oikeassa, tänäkin vuonna suviseurakentällä käveli useita nuoria ja lapsia avioeroperheistä. Väitän että heille tällainen ihastelu uskovaiseen perheeseen syntymisestä saattaa olla jopa vahingollista. Tässä hieman omaa kokemusmaailmaani:
Koen että lapsena ja nuorena en saanut minkäänlaisia vastauksia kysymyksiini. Todellisuuden ja puheiden välillä on valtava ero vl-liikkeessä.
Esimerkiksi omat vl-vanhempani ovat eronneet. Tiedän myös monia muita perheitä, jotka ovat hajonneet. Koskaan en saanut minkäänlaista lohdutusta mistään kipuihini rikkinäisessä perheessä eläneenä. Aina vain puhuttiin siitä, kuinka ihanaa on syntyä uskovaiseen perheeseen. Se ei ollut ihanaa. Samoin monilapsisten perheiden äidit ovat yleisesti ottaen useasti väsyneitä. Minunkin äitini oli,käytännössä sain kasvaa itsekseni, kellään ei ollut aikaa ja voimia minulle.
Vl-liikkeessä on näitä hajonneita ja rikkinäisiäkin perheitä paljon, mutta näitä nuoria jotka saavat tällaisessa perheessä kasvaa ei juurikaan huomioida missään puheissa. Kuuntelin nytkin suviseuraradiota, ja en kuullut mitään lohdutusta tällaisille nuorille.
Tuntuu että vanhat miehet maalailevat jotakin kuvia perheidylleistä siellä. Minua eivät koskettaneet muut kuin esirukouspyynnöt. Näissä tuli esille millaisissa tilanteissa ihmiset oikeasti elävät. Puheissa maalaillaan sitä vain me idylliä
Olen samaa mieltä, kuvasit todella osuvasti tilannetta, Maria. Elämän monimuotoisuus ja inhimillisen ihmisen elämänvaiheiden erilaiset tunnot ovat toki uskovaisellekin tuttuja!
Meillä on tullut jostain syytä tavaksi sellainen "pakko-harmonia" eli sopusointuisuutta on viestittävä, vaikka hampaat irvessä. Sellainenhan ei voi olla mitenkään aitoa, epäaitouden voi käsinkosketeltavasti aistia.
Lisäksi on ollut sekä kiusallista että ahdistavaa, että saarnoissa, Päivämiehessä ja muussa herätysliikkeemme virallisessa viestinnässä on häpeämättä ihasteltu sitä rauhan ja tasapainon aikaa joka siionissa NYT vallitsee. Mainitsematta sanallakaan mitään takavuosien selvittämättömistä asioista.
Voi vain kuvitella, miltä tällainen tuntuu heistä jotka syyttä suotta suljettiin ulos, väärin perustein.
Kiitos, Maria, huomioistasi. Olen tässä ajatellut sydämessäni että tulin esittäneeksi nähtävästi nuoresta ja vasta vähän kokemusta omaavasta puhujaveljestä ja hänen saarnassa käyttämästään vertauskuvasta tarpeettoman kovaa kritiikkiä.
Ei kaikkien saarnojen tarvitse olla samanlaisia, vaan sopii joukkoon myös kokemattomuutta, uutta ajattelua ja rohkeaakin pohdiskelua. Ja saa toki saarnassa "epäonnistuakin", siis ei kaiken tarvitse olal loppuun asti siloiteltua ja "taidokasta".
Olen siksi pahoillani ja pyydän anteeksi tässä ao. puhujaveljelät (jos on lukenut palstaa) sekäniiltä lukijoilta joiden mielen mahdollisesti pahoitin. Se oli tarpeetonta!
Toinen asia taas on se että minusta on alkanut tuntua että meikäläisyydessä saarnat ovat yhä enemmän toistensa kaltaisia. Ikään kuin klooneja.
Väkevää ja syvällistä, paneutuvasti ja yksilöllisiä Jumalan antamia lahjojaan käyttäviä puhujia on tätä nykyä vähän. - Pankaa toki lahjanne liikkeelle, ei saarnan tarvitse olla yhtä ja samaa kaavaa. Ja meillä on myös lahjakkaita naispuolisia teologeja ja muita viisaita naisia. Joskus olisi virkistävää kuulla myös naisen toimivan Jumalan suuna.
Tästä ajatukseta eivät kaikki meikäläiset vieläkään pidä, sen tiedän.
Pakkoharmoniassa on sekin ikävä puoli, että helposti syntyy vaikutelma, kuin kaikkien muiden asiat olivat huomattavasti paremmin kuin omat. Taakat ja ristit tuntuvat paljon raskaammilta, kun toiset ihastelevat ympärillä kuinka onnellista ja ihanaa ja niin ihmeen helppoa kaikki on. Syntyy eräänlainen keinotodellisuus joka voi alkaa muuttua normiksi.
Ja taas toisaalta, jokainen tiedämme, miten lohdulliselta voi tuntua silloin, kun tuntee olevansa aivan uupunut ja mahdottoman edessä ja kohtaa toisen, joka ymmärtää oman rehellisesti esiin tuodun kokemuksensa kautta. Ei olekaan yksin murheinensa. Tuntuu kuin enkeli hipaisisi sielua.
Me jokainen tarvitsemme aitoa ja inhimillistä kohtaamista toinen toistemme kanssa. Vajavaisina, ristiriitaisina, inhimillisesti heikkoina, mutta kuitenkin hyväksyttyinä ja rakastettuina.
Minusta olisi hyvä tilanne, jos puheita voisi vapaasti arvioida. Niinhän meidän Raamatunkin mukaan tulisi tehdä. Yksi puhukoon, loput arvostelkoon (vai miten se kohta nyt Bibliassa menikään). On ihan aiheellista huolestua, jos saarnat alkavat enimmäkseen perustua muuhun kuin Jumalan sanaan.
Mutta ei siitä voi yksittäisiä maallikkosaarnaajia syyttää. Joskus tuntuu, että saarnaajan tehtävän valitaan ihmisiä, joilla ei kerta kaikkiaan ole Sanan selittäjän lahjoja. Se ihmetyttää.
Toisaalta usein vaikuttaa, että hiukan pelätään ja vieroksutaan inhimillisellä viisaudella ja ymmärryksellä varustettuja ihmisiä ja raamatuntuntemusta. Ikään kuin sellainen olisi lapsenmielisen uskon vastakohta ja korvinkuultava inhimillinen rajallisuus taas jokamiehelle aukeava osoitus lapsenmielisestä uskosta.
Olen samaa mieltä, että saarnat kuulostavat melko samanlaisilta vaikka ne saarnataan eri tekstien pohjalta. Usein niissä keskitytään seurakunnan merkityksen korostamiseen ja sen ihastelemiseen. Vähän näin kävi mielestäni Sotkamossakin. Ja tätä linjaa Päivämies on silmiinpistävästi korostanut viime aikoina.
Saarna voi tekstin lukemisen jälkeen olla sisällöltään lähes yksinomaan em. eikä yhtymäkohtia tekstiin löydä hakemallakaan.
Tai sitten tekstinkohta koplataan johonkin meille tuttuun elämäntapa-asiaan suorastaan hullunkurisella aasinsillalla ja käsitellään tätä koko loppusaarnan ajan.
Minusta asiassa on tapahtunut pikkuhiljaa muutosta em. suuntaan noin 90-luvun jälkeen. Pidän kehitystä huolestuttavana, koska kaiken opetuksen pitäisi perustua vankasti Raamattuun ja meidän tulisi olla Jumalan sanan palveluksessa, eikä päinvastoin. Meidän tulisi myös asettaa sananpalvelijan tehtävään ihmisiä, joiden ylin ohjenuora on Raamatun opetus ja jotka ovat saaneet osakseen viisauden lahjan. Se on suuri, arvostettava ja ajallisesti merkittävä Jumalan lahja.
Joskus seurojen jälkeen on tuntunut, että onko puhujilta loppuneet ilmoitukset vai ohjeistetaanko heidät niin tarkoin, ettei sijaa persoonallisemmalle ja rohkeammalle saarnaamiselle jää.
Todella hyvä kirjoitus.
Jokainen lause vastasi täysin sydämeen.
Itse olen jo pidemmän aikaa kantanut huolta samasta asiasta ja se kiusaa minua jatkuvasti seuroissa. Puhutaan virallinen 45 min, vaikka sanottavaa ei oikein löydy. Menee tarinoinniksi. Vaikka pitäisi opettaa Jeesuksen ja Raamatun Sanaa.
Missä ovat vl-liikkeen Raamatun selittäjät?
Suviseuroissa oli sama ilmiö havaittavissa. Raamatun selittämisen taito on hyvin ohutta. Sen sijaan oman lauman ihastelu on vedetty ennennäkemättömiin mittoihin. Johtuisikohan siitä, että kun ei ole muuta sanottavaa. Tuntuu suorastaan siltä, että kilpaillaan siinä kuka eniten kehuu "uskovaisia".
En kadehdi saarnamiesten hommaa, mutta joku roti pitäisi tässäkin suhteessa olla.
Käydäämpä ajatusleikkiä vakavalla mielellä. SRK pyytäisi anteeksi hoitokokousvirheet ja ne antaisi anteeksi, jotka sitä vaativat. Mitä sitten tapahtuisi. Palaisiko ne ihmiset Siionin sisälle, sekä fyysisesti, että henkisesti ja kaikki olisi hyvin. Olisi rauha ja rakkaus.
Jotenkin minusta tuntuu niin, että näin ei kävisi, saatan olla väärässä.
Minun mielestä se on jo hyvä, että on myönnetty avoimesti se, että virheitä ja ylilyöntejä on tapahtunut. Jumala on sallinut niin. Jumalan lapsi voi ja saa antaa pyytämättäkin synnit ja erheet anteeksi toiselle, silloin ei tarvita vaatimuskirjaa, tai listaa, mitä pitää anteeksi pyytää.
Ja ymmärrän hyvin, että kollektiivista anteeksipyyntöä ei tarvita, koska asioita on tapahtunut paljon ns. paikallisella tasolla, eli SRK ei ole ollut siinä pääosassa.
Se Raamatun kehotus, "Antakaa anteeksi toisillenne, niinkuin Kristuskin on teille anteeksiantanut", sen voisi sanoa vääryyttä kärsineille aivan kuin pyyntönä. Antakaa SRK:lle ja niille hoitokokoustilanteisssa väärin toimineille anteeksi, jos ja kun, he ovat virheitä tehneet.
Se on tärkeä ja pysäyttävä Jumalan sanan kohta, että "Joka on synnitöin, heittäköön ensimmäisen kiven."
Pyydän asiallisia kommentteja.
Tuossa ylempänä puhuttiin yhteiskuntavastuusta. Anteeksipyyntö olisi tärkeää nimenomaan liikkeen itsensä kannalta. Haluaako se olla vastuullinen ja vakavasti otettava? Haluaa, tämän ketjun perusteella. Vain johto on eri mieltä.
Tunnen monta uloshoidettu ihmistä. Jotkut heistä ovat kieltämättä katkeria, toiset eivät. Yhteistä heillä on se, että kaikki tuomitsevat tapahtuneen.
Tunnen myös monta vanhoillislestadiolaista (jos tällainen erittely sallitaan). Aivan samanlaisia ihmisiä hekin ovat vajavuuksineen. En erota heidän käyttäytymisessään yhtään sen vähemmän katkeroituvaa tai anteeksiantavampaa ominaisuutta kuin ei-vl:ssä.
Teoriassa tuo anteeksiantamisjuttu on kaunis. Mutta se ei vain käytännössä toimi. Ei vl:llä eikä ei-vl:llä, jos kyseessä on tarpeeksi loukkaava tai satuttava asia.
Tässä koko hoitokokouskeskustelussa on nähtävä ainakin (huom! ainakin) kaksi tasoa: opillinen ja käytännöllinen. Opillisesti ajatellen luulisi vl:en pyrkimyksen olevan asian hoitamiseen siten, että sieluntila on puhdas, myös yhdistystasolla. (Niin eihän toki yhdistyksellä sielua ole, mutta kukin jäsen vastaa osaltaan yhdistyksen toiminnasta). Siihen tuskin riittää se, että sisäpiirissä pyydetään toinen toiselta anteeksi. Sellaista voisi kutsua anteeksiantoautomaatiksi, josta Luther olisi kyllä kovin pahoillaan.
Se käytännöllinen puoli onkin sitten mielestäni hankalampi. Vakavimmissa tapauksissa on tapahtunut lähiomaisen itsemurhia, mielenterveyden menettämisiä ja lievimmissäkin melkoisia traumoja. Niiden korjaaminen on työlästä, eikä pelkällä anteeksipyytämisellä tai -antamisella korjaannu. Minulla on sellainen elämänkatsomus, jos rikon toista vastaan, yritän korjata aiheuttamani vahingon sekä henkisellä, että käytänöllisellä puolella. Mielestäni nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Jos vl:lle omasta mielestään riittää vain tämä anteeksiantamisasia, en voi suuresti kunnioittaa katsomustanne.
Pyysit asiallisia kommentteja.
Minulla ei ole kovin paljon asiaa mielessäni tällä hetkellä. Viestini ei ole asiapitoinen eli asiallinen siinä merkityksessä. Mutta yritän esittää ne asiallisesti.
Olet oikeassa siinä, että vaikka SRK pyytäisi 70-luvun vääriä opetuksia, asenteita ja tekojaan anteeksi, en edes harkitse palaamista "Siioniin sisälle". En niin kauan kuin siellä on näkyvällä paikalla ja julkisesti äänessä sinun kaltaisiasi uskonehtojen asettajia meille. Niitä sinun kirjoituksesi sisältää, ainakin peitellysti esitettynä. Esim. koska muualla ei pelastu, niin on "pakko" tulla takaisin vl-seurakuntaan.
Miksi muistutat meitä Raamatun lauseilla ja pyydät meitä toimimaan sen mukaan? Miten tuo lainaamasi Raamatun paikka sopii juuri meille ja "velvoittaa" anteeksiantamiseen SRK:lle ja muille hoitajille?
Minulla on sellainen käsitys ja muistelen suviseuroissakin kuulleeni, että Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole yhtään anteeksiantumusta. Ja Jumalan valtakuntahan on vain siellä teillä keskellänne. Ei meillä pitäisi olla osaa eikä arpaa tuollaiseen eleeseen.
Mutta kuitenkin on, sinun mukaasi, koska me pystymmekin halutessamme anteeksiantoon. Mutta vl-saarnojen mukaan meillä on vain itserakkautta ja vastahakoista mieltä.
Miten sitä anteeksiantoa odotetaan meiltä, joilta nuo oikeudet on otettu pois teikäläisten toimesta? Minä ainakin sovellan niitä nimenomaan teikäläisiin. Miksi tekisin toisin, kun minulla ei pitäisi olla sellaisia valtuuksia teihin päin?
Rukouksen mielellä ja Jumalan antamin voimin olen toki löytänyt itsestäni anteeksiantavaa mieltä jopa veeäälliä kohtaan. Ja jos tunnen aidon ihmisläheisen veeällän lähestyvän minua vilpittömin ja avoimin mielin, niin sydämeni sulaa varmasti. Siitä on jo kokemustakin.
Siinä tilanteessa on taivaan esimakua!
...on uskossa valvomista ja asioiden korjaamista. Mutta jos ajattelee näin yleisellä tasolla, niin esimerkiksi tällä keskustelupalstalla vl:llien arvostelu ja vikominen, ei se lopu koskaan. Eihän sitä uskovaiset edes kuvittele sellaista. Ei se ole mahdollista Raamatun sanankaan mukaan.
Hoitokokouskeskustelu on vellonut kuinka lie kauan, minulla on itsellä netti ollut vasta toista vuotta. Jos tuo asia jää joskus taakse, kyllä niitä vikoja ja vikomista löytyy.
Ei se lopu koskaan. Nyt vl:lliä lyödään tällä hoitokokouskeskustelulla oikein olan takaa.
Mukava oli kuunnella saarnoja Sotkamossa. Ja se tosiasia on luettavissa jo nyt täällä Suomi 24:lla, että Jumalan sana parantaa, tai pahentaa. Uskovalle se antaa uskon voimaa ja ulkopuolista se pahentaa, niin se on.
Mitähän tarkoitat tässä yhteydessä asioitten korjaamisella käytännöllisellä tasolla?
Sitäkö, että mainitsemasi itsemurhan tehneet herätetään henkiin ja mielenterveytensä menettäneille annetaan mielenterveys takaisin?
Asiat ovat eri asteisesti suhteessa toisiinsa, enemmän tai vähemmän suorassa.
Rikkomukset on tietysti pyrittävä parhaansa mukaan korjaamaan myös käytännöllisellä tasolla, mutta on paljon asioita, joita ei voi käytännössä korjata tai korvata. On luotettava ainoastaan anteeksipyyntöön ja anteeksiantoon. Siihenhän me armahdetut syntisetkin joudumme vain turvautumaan, anteeksiantoon ilman yhtään omaa ansiotamme tai korvauksia.
Montako kertaa Raamatun mukaan tulee antaa veljellensä anteeksi? Muistatko? Ei seitsemän vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. Joka ei veljellensä anna anteeksi sille ei Jumalakaan anna viimeisenä päivänä anteeksi, sanoo Raamattu.
"SRK pyytäisi anteeksi hoitokokousvirheet ja ne antaisi anteeksi, jotka sitä vaativat. Mitä sitten tapahtuisi."
Onko kristityn käydessä parannuksen askelille hänellä mielessään esittämäsi laskelmoiva asennoituminen?
"Mitä sitten tapahtuu jos korjaan aiheuttamani vahingon?"
Onko tuo oikea asenne asioiden korjaamisessa ja virheiden myöntämisessä?
Kehotan sinua tutkimaan sydäntäsi, ja miettimään oletko ehkä itse kohtuuttoman vaativalla mielellä nyt liikkeellä.
Mitä SRK:n toimiin järjestönä tulee, ei sille tietenkään kuulu parannuksenteko eikä anteeksipyytäminen käsitteen hengellisessä mielessä. Se on ajallinen yhdistys ja se voi vain esittää julkisesti pahoittelunsa ja ilmoittaa sanoutuvansa irti vääristä menettelyistä.
Omassa piirissään se voi toimihenkilöidensä, johtokunnan ja puhujien sekä paikallisyhdistysten kautta ja avulla käynnistää asian hengellisen käsittelyn, mikäli se tarpeelliseksi katsotaan.
Ilman laskelmointia ja vaativaa mieltä.
Hyvä kun sanoit asian noin selvästi.
Luulen, että sinun viestisi menee paremmin perille kuin minun. ;(
Minusta oli samoin hyvin mukava kuunnella saarnapuheita Sotkamossa, istua suuren uskovaisten joukon keskellä ja kuulla evankeliumia. Olen muuten ensi kertaa ollut suviseuroissa Kajaanissa v. 1960, silloin vähän toisella kymmenellä ollut koulupoika. Nyt oli muistorikasta käydä sillä suunnalla uudelleen.
On varmaan totta että meitä uskovaisia arvostellaan,ulkopuolisten taholta, ei se lopu.
Siitä ei kuitenkaan tässä hoitokokousasiassa ole kyse. Kyse on siitä, että olemme itse todenneet että toimimme väärin. Asiallisesti, ajallisestikin ajatellen, puhumattakaan sitten siitä ettei sen ajan henkiopeilla eikä julkirippivaatimuksilla ollut raamatullista perustaa.
Emme me suinkaan pidä oikeana sitä miten silloin tehtiin, emmekä aio sellaisia menettelytapoja jatkossa uskovaisiin emmekä kehenkään ihmiseen soveltaa. Tiedät varmaan mitä menettelyjä tarkoitan.
Tästä irtisanoutuminen julkisesti on rehellistä suoraselkäisyyttä. Koska me olemme myös julkinen organsiaatio, SRK. Joka ei itsessään ole Jumalanvaltakunta.
Mutta julkinen pahoittelu ei meitä heikennä, vaan se vahvistaa Jumalan valtakuntaa!
Miksi teillä vl:llä on lähtökohtainen halu käyttäytyä noin vastahakoisesti ja hankalasti. Tuolla asenteella ette kyllä ymmärtäjiä saakaan. Tuntuu oikein, että ajattelette olevanne täydellisiä uskossanne, koska teitä pilkataan.
Mutta jos jaksat ajatella ihan objektiivisesti:
-saako ymmärrystä sillä, että sanoo toisia uskovaisia vääräoppisiksi vastoin edes Raamatun perusteita? Vaikka itse niin ajattelisikin, kannattaisi olla asiasta ihan hiljaa.
-saako ymmärrystä sillä, että väittää vain vl:ien pääsevän Jumalan luo?
-saako ymmärrystä sillä, että jättää pahat tekonsa hoitamatta ei vl:ää kohtaan ja ilmoittaa, että saa kyllä synnit anteeksi toiselta vl:ltä?
Ihan vilpittömästi totean, että omalla käytöksellänne provosoitte arvostelijoitanne.
Mukavaa kuulla kuitenkin, että saat uskostasi rauhaa. Minulla ei ole mitään uskomista vastaa. Oletko koskaan kohdaltasi pysähtynyt miettimään niitä, joita vastaan nuo puhujaveljet hyökkäsivät? Hekin uskoivat aikanaan tavallasi ja kilvoittelivat "ihanassa uskossa", kunnes kaikki romahti ihan ilman omaa syytä.
Olen aivan varma, että vl-liikekin onnistuisi parantamaan julkikuvaansa erittäin paljon, jos halua olisi. Mutta liikettä tuntien sitä halua ei ole. Päin vastoin, on niin "raamatun mukaista", kun vääräuskoiset parjaavat.
...tätä keskustelupalstaa, miten täällä esimerkiksi kommentoidaan nyt esimerkiksi suviseuroja, siellä pidettyjä saarnoja. Siinä vaiheessa pitäisi uskovaisella alkaa hälytyskellot soida, voiko täällä edes uskovainen asustella. Puhumattakaan siitä, kannattaako täällä olla.
..."vääntää" asioista. Itsekkään en varmaan tiedä kaikkea, mitä on tapahtunut, koska olen vielä aika nuori. Mutta ei elävästä uskosta tule salonkikelpoista koskaan, vieraita ja muukalaisia ovat uskovaiset aina maan päällä.
Ei sitä "ainoaa oikeaa" halutakkaan toitottaa, mutta sitä kai jotenkin kaivetaan esille uskovaisista.
Jos olisin itse alkanut omaa parannuksentekoani laskemoimaan, että mitä sitten tapahtuu ja sitten... olisinkohan tässä?
;) kuten minäkin
Ei siitä uskovaisten joukosta tule koskaan "hyvän näköistä" ulkopuolisten silmissä, vaikka ne mitä tekis. Jumalan valtakunta ja Jumalan lapset ovat aina vikoja ja virheitä täynnä, ei se asia koskaan miksikään muutu, eikä saa muuttuakkaan. Se on oikean uskon tuntomerkki.
Vieraat ja muukalaiset te olette maailman silmissä, niin sanotaan Raamatussa.
"Anteeksi ei pyydetä"?
tämäkö on oikean uskon tuntomerkki?
Ei tuo ole peruste, jolla voimme sallia itsellemme epäeettisen ja vastuuttoman käyttäytymisen, joka on ihmisestä, ei Jumalasta.
Se mitä hoitokokouksissa tehtiin, ei ollut Raamatun mukaista.
Siksi siitä kuuluu sanoutua irti.
Ei se sen kummempaa ole.
Miten nämä useimmat palstalaiset ovatkaaan niin soaistuneet.
Isä rakas, he sanovat olevansa sinun lapsiasi ja he sanovat huutavansa nimeäsi avuksénsa, mutta minä tiedän, että sinä, Isä rakas olet oikeamielinen ja pysyt sanassasi, jonka olet meille ilmoittanut. Sentähden anna sinä Isä meille lapsillesi voimaa seistä vihollisen piirittäessä ja ampuessa katkeruuden, rakkaudettomuuden ja kaikkinaisen pahanpumisen nuolia.
Aimo-veljen puheilla on vahva Jumalan sanan turva ja tuki. Voin sydämestäni saakka seisoa veljeni rinnalla näissä asioissa.
En lähde tässä asiaa vatvomaan, sillä se on turhaa.
sehän oli, niinkuin joku totesikin, aivan samanlainen käsienpesu, kuin mitä Pilatus aikoinaan teki.....
että ensin hoidetaan , erotetaan, melskataan ja lopuksi pyydetään seurasaliin jääneiltä maanhiljaisilta "anteeksi"...
...uhreja se käsienpesu ei auttanut yhtään..
kirjoititte;
>Aimo-veljen puheilla on vahva Jumalan sanan turva ja tuki. <
Jumalan sana kehottaa siihen, että ensin korjataan asia niiden kanssa, joita vastaan on rikottu (siis anteeksipyydetään niiltä,joita vastaan on rikottu)ja sen jälkeen ne saadaan anteeksi Jumalalta.
Siis Jumalan sanan mukaanhan ei vielä ole toimittu ! Eikö niin !
Tuo on se kolikon synkkä puoli, joka ei pitäisi tulla mieleen ensimmäisenä. Ehkä vain sellaiselle ihmiselle, jolla sydämessä asuu katkeruus tai pahansuopaisuus tai jokin muu synnin tuoma tuska.
Itselleni nousi mieleen pikemminkin rakkauden ajatus tuosta ja sitä se onkin eli veljellistä, keskinäistä rakkautta, kun puolin ja toisin pyydellään evankeliumia. Kukaan, ei hoitaja eikä hoidettava, voi selvitä ilman evankeliumin puhtaaksi ja vapaaksi tekevää voimaa.
Voisitko selittää hiukan lisää? Jos siis haluat minun vastaavan.
...kun ymmärsin Aimon selittävän, että väärin tehneille hoitajille on annettu omassa keskuudessaan anteeksi, ettei ole enää mitään anteeksipyytämistä.
Kuitenkin Jeesus kehottaa pyytämään niiltä, joita vastaan on tehty vääryyttä - siis väärin kohdelluilta ja syyttäkin ulospotkituilta henkilöiltä.
Siihenhän ei ymmärtääkseni Aimon mukaan ole tarvetta !?!
Siihen ei ole lupaa, mutta jotain sanon.
En siis ymmärtänyt Aimo-veljen sanoja noin. Voi se noinkin olla, että hoitokokouksen jälkeen ovat veljet / sisaret saattaneet vieläkin epäillä eri asioita liittyen hoitokokoukseen ja ovat tahtoneet kuulla hyvän Paimenen ääntä.
Tällöinkin kuitenkin uskon, että oikeassa rakkauden ja Jumalan hengessä toimitettu hoitokokous on pitänyt sisällään puolin ja toisin siunaamista. Huolimatta siitä, että on myös hoidettu jotakuta tai joitakin.
Jos ihminen ei sitten ole jaksanut antaa anteeksi tai uskoa anteeksi, silloin ei jää Jumalan rauha sydämeen. Silloin alkaa katkeruuden siemen itämään ja monet muut ikävät asiat. Ne sitten ilmenevät tännekin aivan varmasti. On siis voitu näennäisesti sopia asioita puolin ja toisin, mutta Jumalan edessä niitä ei ole sovittu. Jumala on tässäkin tahtonsa ilmoittanut ja ihmisellä ei ole koskaan ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin rukoilla Isän edessä "Armahda minua syntistä!". Ja uskovaisena siihen lisäten "Lisää Herra minulle uskoa, varjele minua lapsenasi ja pidä lapsen paikalla!".
Et ilmeisestikään ole ollut paikalla 70-luvun hoitokokouksissa? Tai sitten teidän siionillanne kävi hyvä tuuri kokousten suhteen.
Olen kyllä kuullut esim.eräältä sisarelta, että tuli tehdä parannusta, vaikka ei ollut mitään hajua mistä se piti tehdä ja ei kokenut mitään tarvettakaan siihen. Inhimillisesti oli kuulemma hyvin tuskaisia hetkiä ja itkettiin jne.
Miten on tuon sisaren laita nykyisin? Huutaako hän täällä, että häntä on itketetty ja raadeltu? Kyseleekö hän täällä SRK:n anteeksipyyntöä? Pyytääkö hän täällä, että asioita aletaan tonkimaan ja tutkimaan?
EI. EI. ja EI.
Tuo sisar elää Jumalan armosta ja turvaten siihen armoon. Rakkaus seurakuntaan palaa ja näkyykin monella tapaa ihan konkreettisestikin. Tuo sisar on minunkin rakas sisareni Herrassa.
Miksi näin?
Jumala on lapsiaan hoitanut ja hoitaa edelleen. Tuolle sisarelle Jumala on saanut kirkastaa, että ei tämä uskominen ole mitään muuta kuin suurta Jumalan lahjaa. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin turvata ja tyytyä Jumalan armoon. Ei sisar eikä kukaan muukaan Jumalan lapsi ole onnistunut vaan täysin synnin turmelema ja kelvoton, mutta kuitenkin Kristuksessa täydellinen ja Jumalalle kelpaava. Tällainen Jumalan lapsi kulkee Kristuksen mielen jälkeen. Silloin se lapsi antaa sydämestään anteeksi (pyytämättäkin), silloin se lapsi haluaa myös uskoa kaikki anteeksi. Armon varassa, kun tuokin sisar on tehnyt matkaa, silloin ei ole ne asiat, joita ei ymmärtänyt, jääneet kaivertamaan mieltä. Jumala on todellakin siunannut ja varjellut.
siksi, että se on velvollisuutemme
ei tämän päivän saksalaisetkaan nuoret hyväksy isiensä tekoja, ja ovat vaatineet niiden selvittämistä (niin on paljolti myös tehty)
niin: historiamme ei ole puhdas, useilla nykyjohtajillamme on verta käsissään
Johtajien on turha luulla, että vaatimukset hiljenevät kovistelulla.
Päinvastoin.
Nimettömyydestä taas; se on vaoauden avoimuuden ja rehellisyyden ajava voima. Nykypäivän katakombi.
Niin se on ollut kommunistisissa maissakin, ja niin se on kommunismin käytäntöjä viljelevässä yhteisöissäkin. Ei ole sattumaa, että Kiina voimakkaasti on rajoittanut vapaata internetin käyttöä. Onneksi suomessa ei sellaiseen pystytä.
Eläköön anonymiteetti!!
Aivan uudenlaista keskustelua! Hienoa, vakaata kannaottoa asioihin. Näin jos keskusteltaisiin aina, tämä palsta olisi myös netin fiksuin sen lisäksi että se on suosituin.
Mitä aiheeseen tulee, sekin on tämän pohdinnan myötä selkiytynyt. Mikä valtava elämänliike vanhoillislestadiolaisuudesta syntyisikään, jos tuon kolmenkymmenen vuoden takaisen solmun saisi auki. Sen suhteen on sama juttu kuin yksityisen ihmisen parannuksenton kanssakin, josta minullakin on henkilökohtainen kokemus. Sielunvihollinen asettaa vaikka minkälaisia esteitä. Se sanoo että menee maine ja kunnia, jos tuot pahat tekosi valkeuteen. Mutta hyvin siinä lopulta käy, ne pahat teot eivät jää sinne näkyville vaan ne haudataan armon mereen ja niin syvälle, etteivät ne nouse enää koskaan mihinkään.
Laitetaan kädet ristiin ja rukoillaan. Rukoillaan kaikki palavasti sen puolesta, että Jumala näyttäisi oikean tien, jotta voisimme taas kaikki vapaasti uskoa.
..että Totuus murtautuu väkisinkin esiin (Jumalan voimasta).
Nuoret selvästi haluavat selvittää sotkut. Ei ole vielä mieli paatunut kaikilla !
nykynuorten suosima maailmanparantaminen hengelliseen parantamiseen? Kysynpähän vain, kun ihmettelen nuorison motiiveja.
Uskosta osattomat nuoret voivat hyvinkin tällaista haluta, sillä perkele heidänkin kauttaan yrittää peittää Herran siionia vioilla ja virheillä. Ei sitä kaupunkia kuitenkaan voida peittää, joka vuorella on. Jumala sen kaupungin parannussaarnaa kuuluttaa tänäkin päivänä valituilleen huolimatta siitä, mitä se perkele tekee tai saa aikaan.
Uskovaisilla nuorilla on myös vaaransa tässä niin kuin vanhemmillakin uskovaisilla. Jos ei valvo omakohtaisessa uskossa, alkaa helposti elämään tulla Jumalasta vieroittavia asioita. Alkaa helposti hämärtymään ja siten sekoittumaan hengelliset ja maalliset. Haluaa esim.tässä asiassa lähteä liikeelle siitä lähtökohdasta, joka tässä maailmassa vallitsee. Sellainen asioiden selvittäminen ei ole Jumalasta. Tämä Jumalan valtakunta on kuningaskunta. Tässä valtakunnassa on kuninkaana Herramme Jeesus ja ei ole meillä mitään demokraattisia eikä muitakaan mielivaltoja ajaa mitään uskon asioita. Kaikessa ajamme vain Kristusta, kaikessa kirkastamme vain Kristusta ja kaikessa haluamme olla kuuliaiset vain Kristuksen mielellä, joka meissä Pyhän Hengen kautta vaikuttaa.
jästipää.
Olen se äskeinen "menossa". Onko nyt päässyt käymään niin, että me koko vanhoillislestadiolaisten joukko olemme nyt väärin uskomassa? Että se puhdas oppi ja puhdas usko on jossain vaiheessa, vaikka silloin 70-luvulla, mennyt väärille raiteille ja olemme kaikki kadotukseen vievällä tiellä?
Mitä meille tapahtuu, jos näin on? Mitä tapahtuu tavalliselle rivikristitylle, joka on penkin päässä istunut ja uskonut omat syntinsä anteeksi? Mitä saarnaajille, jotka ovat meille Kristusta kirkastaneet?
hyvin outoa.
Sanat eivät voi totuutta muuttaa. (Kiinalainen sananlasku)
Ajatustenvaihto on mahdoton henkilön kanssa, joka ei halua etsiä totuutta, vaan uskoo sen jo omistavansa. (Rolland)
Totuus voi vasta silloin vaikuttaa, kun vastaanottaja on sitä varten kypsä. Ei siis riipu totuudesta, että ihmiset ovat vielä niin kaukana totuudesta. (Morgenstern)
..ei ole yhtään, joka hyvää tekee - ei yhden yhtäkään.
Joka väittää olevansa se ainoa oikea ja erehtymätön, on jo langennut ja yrittää fariseuksen lailla tehdä itse itsestään parempaa kuin toiset.
Olemme kaikki - kaikki syntisiä ja armonkerjäläisen paikalla. Ei meillä kenelläkään ole varaa ylpeillä millään - vain lyödä publikaanin tavoin rintaan ja nöyrästi pyytää -
Ole Jumala minulle syntiselle armollinen.
Niinivekin teki Joonan saarnan vaikutuksesta oikean parannuksen ja pelastui.
Niin se on tänä päivänäkin.
Minulla tulee vahva epäilys, että kyseessä on PROVOCATORE
ole koskaan ollutkaan. Aina se on ollut ihmisten tulkitsemaa ja sotkemaa. Ainoa mitä raamattu edellyttää on usko Kristukseen.
Taidatpa olla Vl-nuori? Joku massapostittaja.
sähköpostina linkin tähän ketjuun. Sähköpostin otsikoin:
"Hautamäki puhuttaa ihmisiä!"
Menneisyyden hoitamattomat haavat ovat SRK:lle vielä niin kipeitä, että niitä ei näköjään haluta hoitaa vaikka tarvetta olisi.
SRK voisi organisoida paikallisten RYiden kautta tilaisuuksia, joissa menneisyyden kipeät asiat käsiteltäisiin joko porukalla tai kahden kesken. Näistä tilaisuuksista tulisi tiedottaa hyvin kaikille asianosaisille.
Tällä tavoin toimittuna SRK pääsisi hyvin raskaasta historian painolastista. Samalla SRK voisi hieman reivata suuntaa pois erehtymättömästä seurakunnasta. SRK on kuitenkin vain täällä ajassa toimiva organisaatio, jossa on erehtyväisiä ihmisiä.
Annat ymmärtää olevasi Jumalan lapsi, mutta puhut seurakuntaasi kohtaan rakkaudettomasti. Jos sanot kuitenkin tuota nimenomaan rakkaudeksi, kysyn sinulta, miksi sitten nämä palstan jumalattomat samaa huutavat?
Aimo-veljen tavoin sanon, että ei organisaatio eikä kukaan yksittäinen ihminen voi tehdä parannusta toisen puolesta. Jumalan edessä sillä ei olisi mitään merkitystä. Se anteeksipyyntö olisi kuin tämän maailman anteeksipyyntö. Sitäkö nämä kaipaavat? Jos näin, silloin he varmasti luulottelevat itselleen, että nyt se Jumala antoi nämäkin asiat hoitua parhain päin ja saan rauhassa matkaa tehdä.
Voin Raamatun sanan ja Pyhän Hengen voimasta sanoa, että yksikään ihminen ei saa sydämelleen Jumalan rauhaa siitä, että SRK esittäisi julkisen anteeksipyynnön. Jos siitä jollekin rauha tulisi, se olisi perkeleen rauha ja Jumala olisi sen sydämen sallinut paatua.
Vain siis asianomaiset voivat sopia keskenään. Siihen kehottaa Raamattu, siihen kehottaa Pyhä Henki, siihen kehottaa rakkaus ja näin on jo tarpeeksi tehty tiettäväksi, että tämä on oikea Jumalan armojärjestys ja oikeaa Jumalan mieltä.
lässytystä.
Paljon te Jumalan sanaan vetoatte, paljon te Jumalan sanaa olette viljelemässä ja paljon te pyydätte Jumalan sanan perusteluja, mutta miten käy?
Kun tahdon sillä taidolla ja lahjalla, jonka Jumala on antanut, ilmoittaa Jumalan sanaa teille, niin se kaikuu vain tekopyhänä lässytyksenä.
Sydämeni itkee teidän kovuutenne tähden. Te niin paljon enempi haluaisitte kuulla korvasyyhynne mukaista sanaa ja olette pyytävinänne Jumalan sanaa, mutta se ei teille kelpaa.
Kunnianhimo tarttuu nopeammin pieniin sieluihin kuin suuriin, niinkuin tuli tarttuu helpommin olkiin ja mökkeihin kuin palatseihin. (Chamfort)
Kunnia ja maine ovat molemmat pelon aiheuttajia. (Lao-Tse)
Kaunein elämänosa? Neron, joka pysyy tuntemattomana. (Barbey & Aurevilly)
Kol. 2:8 "Katsokaat, ettei joku teitä viettele philosophian ja turhain jaaritusten kautta, ihmisten opin ja maailmallisten säätyin jälkeen, ja ei Kristuksen jälkeen."
väärintekijöiden puolella sekä kärsineitä ja väärinkohdeltuja vastaan.
Siinä on sinun "rakkautesi". Pelkkää kliseistä vl-propagandaa, josta puuttuu inhimillisyys ja empatia.
"Matt. 6:15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidän rikoksiansa, niin ei myös teidän Isänne anteeksi anna teidän rikoksianne "
Minä olen toisessa keskusteluketjussa paljon tähän liittyen puhunut ja väärää todistusta jaat, kun sanot, että empatiaa ja inhimillisyyttä ei ole. Niitä on, mutta ne eivät Jumalan sanan ylitse voi mennä. Jumalan armo kyllä tulee ennen totuutta. Se on kyllä totinen tosi, mutta se ei tarkoita inhimillisyyttä ja ihmisempatiaa.
Viestissäni en vaadi SRK:n julkista anteeksipyyntöä vaan sitä, että SRK organisoisi paikallisten RYiden kautta tilaisuuksia joissa asianomaiset voisi nokatusten sopia vanhat asiat.
Tämä olisi todellista Jumalan lapsen rakkautta.
En tiedä, miksi näin kävi, mutta hyvä kun korjasit. Todellakin puhuit muuta mihin vastasin. Täytyypä olla huolellisempi.
Joka tapauksessa hieman oudoksuttaa tämä organisointi ja mitä se tulisi saamaan aikaan. Tällä hetkellä ei ole itsellä ajatuksia, ilmoituksia tästä ja asioista on hyvä keskustella, mutta sitä en tee täällä.
"Samalla SRK voisi hieman reivata suuntaa pois erehtymättömästä seurakunnasta"
Tämä hieman oudoksuttaa. Riippuu lähtökohdasta. Uskon silmin katsottuna ei Kristus ole koskaan erehtynyt. Ja Jumalan seurakunta on Kristuksen ruumis. Jos seurakuntaa pitää erehtyvänä, silloin pitää ruumista erehtyvänä ja siten Kristus erehtyy. Miten Jumala voisi erehtyä? Käytännössä tämä tarkoittaa, kun ollaan yhteisellä koolla eli olemme tulleet yhdessä Jumalan kasvojen eteen kuulemaan, mitä Jumalalla on meille sanottavaa. Silloin meille seurakunnassa kirkastuu oikea oppi.
Lopuksi tahdon pyytää anteeksi, kun se viestini varmasti pahensi sinua, jos olet veljeni / sisareni Herrassa.
Seurakunta koostuu erehtyväisistä ihmisistä. Jeesus on asettanut meidät tänne maailmaan vain Jumalan sanan ja armoevankeliumin kylväjiksi - ei niittäjiksi.
70-luvulla jotkut RY:t menivät mielestäni harhaan tässä asiassa. Silloin jotkut RY:t käyttivät henkien tunnistamisoppia joka oppi mielestäni ei kuulu ihmiselle. Evankeliumia ei silloin saarnattu vapaasti. Tuomio kuuluu vain Jumalalle.
Minun mielestäni näissä asioissa meidän kuuluu olla vain nöyrän sanankylväjän paikalla. Meistä ihmisistä ei ole sydänten tulkiksi.
Jumalan seurakunta koostuu erehtyväisitä ihmisistä, mutta Jumalan seurakunta on erehtymätön. Tämä on paradoksi (eli väite, joka johtaa ristiriitaan/järjenvastaisuuteen) muiden Raamattuun liittyvien paradoksien rinnalla.
Nämä paradoksit tulevat monelle jumalattomalle kompastuskiveksi, kun heille ei kelpaa Jumalan valtakunnan saarnaama parannus. Hyvänä esimerkkinä puhe siitä, että ei ihminen voi antaa syntejä anteeksi. (Vaikka tosiasiassa se on itse Jumala Henkensä kautta saarnaamassa syntejä anteeksi).
Uskovainenkin saattaa löytää itsensä järkeilijän paikalta ja silloin häntäkin alkaa nämä painamaan. Uskon näköalat hämärtyvät.
Jumalan seurakunnan erehtymättömyys on juuri siinä uskossa, jonka Jumala meille kirkastaa Kristuksen kautta ja Kristuksen ansion tähden. Niin kuin on Kristus täydellinen, niin on myös hänen seurakuntansa täydellinen Hänessä ja vain Hänessä.
Nämä erehtymiset, erheet, virheet ja kaikkinaiset synnit ovat perisynnin, sielunvihollisen aikaan saamia. Jumala on meille selkeitä neuvoja antanut, että jaksaisimme kilvoitella oikein ja rakkaudessa seurakuntaan ja että meitä oikein seurakunnassa rakastetaan. Ja kuten sanoit, armoevankeliumin turvin jokainen tekee matkaa.
litugioimaan ja pilaamaan hyvin alkaneen keskustelun, vaikka oleta liturgiallesi avannut oman ketjun tuonne vähän alemmaksi. Toivon hartaasti, että siirryt oman avauksesi alle liturgioinesi.
Kylläpä ne jotka seurakuntaa vastaan taistelevat voidaan tunnistaa. Ja ne jotka monet tunnistetaa voidaan hoivata, ellei auta, niin niittää. Jos vain harvat tunnistavat niin parasta antaa "rikkaviljan" kasvaa.
Näin on kristillisyydessä kauan ymmärretty.
Kirjoituksensa ovat terveellisiä, armon ja lohdun sanoja, sopivasti suolalla höystettyjä ja niistä ilmenee Jumalan etsiskelevä rakkaus.
Olen kiitollisena lueskellut keskustelua kiireeni keskellä, osin kiireen jopa unohtaen.
Täällä on kirjoiteltu paljon Haapajärven historiasta ja sen siistimisestä SRK:n kirjassa. Sinähän olet Haapajärveltä ja olet aikaisemmin kertonut toimineesi myös hoitomiehenä. Miten sinä koit ja näit Haapajärven tapahtumat 1970-luvulla?
ettei niistä ilmene Jumalan etsiskelevä rakkaus.
Niistä ilmenee vl-fraseologia.
Hyvä veli-1776. Kirjoituksesi ovat opillisesti outoja.
Jumalan seurakunta on toki erehtymätön, mutta silloin puhutaan koko Jumalan seurakunnasta joka ei ole meidän rajattavissa. Silloin ei tarkoiteta RY:tä tai SRK:ta jne., vaan kyse on sydämen uskovaisista. Tämän Jumalan seurakunnan sisällä on eläviä ja kuolleita kaloja. Niiden elävien ansiosta seurakunnassa on oikea oppi. Sen sijaan kuolleet kalat kylvävät myrkkyä, ja siitä oli 70-luvulla kyse.
Koska ihminen on erehtyväinen, niin Rauhanyhdistykselle tai suviseuroihin kokoontuneetkin ovat erehtyväisiä. Joukkokokoontuminen ei muuta erehtymisen astetta. Me olemme silloin oikealla tiellä, kun pysymme Jumalan Sanan mukaisessa opetuksessa.
Ja vielä. Jumalan ja Pyhän Hnegen toiminta ei ole suinkaan rajattu uskovaisiin ihmisiin.
Tuon perusteella en tiedä, mistä puhut. Väärinymmärryksiä on ehkä liikkeellä tai sitten korjaat ihan oikeasta asiasta.
Mutta nyt minun täytyy mennä ja katsotaan, jos ehdin tähän vastaamaan joskus. Varmasti vastaan ja toivon, että itsekin jaksat katsella silloin tällöin tähän.
Siis turha odottaa minulta tietoa sikäläisistä tapahtumista.
"Matt. 6:15 Vaan jollette anteeksi anna ihmisille heidän rikoksiansa, niin ei myös teidän Isänne anteeksi anna teidän rikoksianne "
Nuo Raamatun sanat olivat mielessäni, kun vielä nykyäänkin vl-puhujana toiminut henkilö erotti minut "Jumalan valtakunnasta" Saatanan lapseksi. ei antanut anteeksi, vaikka pyysin.
Olisi pitänyt joistakin vääristä hengistä tehdä parannusta, syntien anteeksipyytäminen ei auttanut, enkä saanut anteeksi.
Siispä "hoitajani" kaltaisia "hoitomiehiä" on pilvin pimein, joitten syntejä ei ole annettu anteeksi, vaikka he pyytävätkin ja "sanallisen" anteeksiannon saavatkin. Onkohan Pyhä Henki kaikonnut heistä?
Jumala taivaassa ei ole antanut heille anteeksi.
Kyllä sinulla varmaan on yhteyksiä haapajärvisiin veeälliin, koska ymmärtääkseni aika lähellä Haapajärveä vaikutat.
Kysäisepä Haapajärven hoitajilta sikäläisistä tapahtumista! Tiedät sitten itsekin, miten Ry siellä toimi. Hoidettiinko samalla tavalla kuin omalla paikkakunnallasi. Olet nimittäin kertonut olleesi hoidettavana. Olitko myös aikoinaan hoitajana?
Pahoittelen, etten ehtinyt aikaisemmin. Vastaan jotain, jos Jumala suo.
"Kirjoituksesi ovat opillisesti outoja."
Rakas ihminen, jos me tahdomme molemmat vaeltaa saman Isän lapsina, pyydän nöyrästi ja vilpittömästi, että korjaat minua kaikesta väärästä opista. Tahdon sitten sitä lisää selittää tai jos olen jossain kompastunut, antakoon taivaallinen Isä armossaan minulle sen anteeksi ja tahdon ottaa visusti vaarin sinun puheistasi.
**********
"Jumalan seurakunta on toki erehtymätön, mutta silloin puhutaan koko Jumalan seurakunnasta joka ei ole meidän rajattavissa."
En ole varma, ymmärränkö tämän oikein. Vastaan se pohjalta, mitä ymmärrän.
Jumalan seurakunta on siis erehtymätön ja Jumalan sana selkeästi osoittaa, kuka ja minkälainen ihminen on Jumalan seurakunnan jäsen. Kun Kristus asuu sydämessä Hengen kautta, sellainen ihminen on Kristuksen ruumiissa eli Jumalan seurakunnassa.
Jumalan seurakunnasta löytyvät kaikki tarpeelliset tiedon ja taidon aarteet. Jumala ilmoittaa itseään koko seurakunnassa, sillä kuten sanoin, meissä jokaisessa on Kristuksen Henki ja mieli.
Vanhasta testamentista voimme lukea, kuinka Jumalan kansa korpivaelluksella alkoi napista, palvella epäjumalaa jne. Kun Mooses sai Jumalan armosta seistä Jumalan kasvojen edessä, hänelle Jumala ilmoitti, mitä hänen piti tekemän ja opettaman kansalle.
VT:ssa on Mooseksen lisäksi paljon muita kertomuksia, joissa Jumala puhdisti´kansaa, riisui epäjumalista ja monesta Jumalan mielen vastaisesta. Ja miten? Mm.Profeetan kautta.
UT:ssa hyvänä esimerkkinä on Paavali. Jumalan valittu sota-ase, jonka rakkaus paloi Jumalaa kohtaan niin paljon, että väsymättä ja lakkaamatta palveli Jumalan seurakuntaa kaikessa opissa ja työssä. Jumala hänen kauttaan kirkasti omilleen uskomisen iloa ja saarnasi parannussaarnaa tälle maailmalle.
Raamatun jälkeisinä aikoinakin, voimme historiasta näin lukea ja ymmärtää, että Jumala on antanut joillekin saarnamiehilleen erityisen taidon ja lahjan puhdistaa Jumalan sanan opetukseen tulleita ihmisoppeja.
Tarvittiinko näissä siis koko Jumalan seurakuntaa, jotta Jumalan tahto tulisi esiin? Pois se! Niissä on täyttynyt se Jumalan sanan ilmoitus, että me olemme jokainen ihminen syntiset ja kelvottomat Jumalalle, mutta vain Kristuksen ansion tähden saamme uskoa Hänen päällensä ja yksin Kristuksessa olemme rikkaat ja täydelliset.
Kun hoitokokouksia on toimitettu, ei ole siis tarvetta kerätä Jumalan koko seurakuntaa, siionia kokoon ympäri maailman, jotta voisimme olla aivan kuin enemmän vakuuttuneita, että nyt tässä on Jumalan tahto. Kun Jumalan lapset tulevat yhteiselle koolle, silloin he tulevat Jumalan kasvojen eteen, kysymään mitä Jumalalla on meille sanottavaa.
Hepr. 12:23 "Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö."
En minä, eikä varmasti yksikään muu Jumalan lapsi koe, että olisi täydellinen, mutta kuulkahan rakkaat näin se kuitenkin on. Jos me emme usko Kristuksen täydellisyyteen, joka meissä on Kristuksen hengen kautta, silloin me Kristuksen alennamme ja Jumalan tuomion saamme osaksemme. Olkaamme siis vahvat uskossa ja luottakaamme siihen, että vielä kuuluu Ziionin vuorelta taivaallisen Isän kutsuva ääni.
*********
"kyse on sydämen uskovaisista"
Aamen.
**********'
"Tämän Jumalan seurakunnan sisällä on eläviä ja kuolleita kaloja. Niiden elävien ansiosta seurakunnassa on oikea oppi. Sen sijaan kuolleet kalat kylvävät myrkkyä, ja siitä oli 70-luvulla kyse"
Tätä kirkastavat myös Raamatun vertaukset Jumalan valtakunnasta.
Kun tätä palstaa lukee, ei tule ensimmäisenä mieleen kuolleet hoitajakalat. Jumala pitää lapsistaan huolen. Hän on sen sanassa sanonut ja silloin se on tosi. Jumalallinen totuus, joka täyttyy viimeistä piirtoa myöten.
Jos kuollut kala hoitaa meitä, ei silloin meitä Jumala hoida. Mitä se tarkoittaa? Ei lähde Jumalan rauha rinnasta, vaikka kuinka yrittäisi sitä pois saada ja lain alle saattaa Jumalan lasta. Jumalan lapsi on totisesti vapaa ja sydämen täyttää edelleen Jumalan rauha. Tuo rauha saa aikaan iloa. Ilo näkyy kiitoksena Jumalan puoleen, että saa uskovaisena matkaa tehdä.
Onko näin täällä? Kun Jumalan sanaa lukee ja sen neuvoja Jumalan lasten kanssakäymiseen, en voi millään yhtyä siihen ajatukseen, että täällä olisi Jumalan rauha ja ilo näissä keskusteluissa.
On kyllä sanottu, että joka yhdenkin näistä vähimmistä eksyttää, parempi olisi myllynkivi laittaa kaulaan ja upottaa meren syvyyteen. Kun näin on Jumalan sanassa kirjoitettu, se ei ole ollenkaan turhaa. Jumalan lapsella Kristuksen mieli saa sen aikaan, että rakkaudella ja alhaaltapäin lähestymme vikaan joutunutta matkaystävää. Tuota Kristuksen mieltä on syytä rukoilla joka päivä.
Jos siis tällä palstalla sattuisi olemaan yksikin, jonka heikon uskon on saanut lihan käsivarsi ja perkeleen voima horjuttaa, tahdon sinulle rakas ystävä sanoa. Ei ole Jumala sinua hylännyt. Nytkin, kun luet tätä viestiäni, tahdon sinulle sanoa, että kuule rakas ihminen, Jumalan valtakunta on edelleen siellä, missä elävä evankeliumi saarnataan ja uskolla otetaan vastaan autuudeksi ja pelastukseksi. Kuuletko sinä hyvän paimenen äänen? Kaikuuko se vanhoillislestadiolaisten seuroissa? Kaikuuko se minun köyhän ja heikon Jumalan lapsen kautta? Jos kaikuu, käy yhdessä meidän kanssamme Herran armoalttarille. Nauttikaamme sitä, minkä Herra on meille valmistanut. Silloin me yhdessä kiitämme siitä armosta ja huolenpidosta, jota Jumala on meille osoittanut. Meillä on vielä kaikilla autuuden päivä, jotka elämme. Vielä on armossa varaa ja veressä voimaa. Tahdothan sinäkin kuulla evankeliumia kohdallesi? Uskoa minun kanssani Jumalasta hyvää ja katsella, kuinka se Jumalan valtakunta on niin ihana ja ihmeellinen. Saamme rakastaa toisiammekin aivan vilpittömästi ja puhtaasti eikä paina murheet ja huolet. Ei paina enää menneisyyden taakka, riippumatta siitä, mikä sen taakan aiheutti. Jumalan hyvä tahto on se, että jokainen pelastuisi.
**********
"Koska ihminen on erehtyväinen, niin Rauhanyhdistykselle tai suviseuroihin kokoontuneetkin ovat erehtyväisiä. Joukkokokoontuminen ei muuta erehtymisen astetta. Me olemme silloin oikealla tiellä, kun pysymme Jumalan Sanan mukaisessa opetuksessa. "
Näinhän se on, mutta haluaisin kuitenkin tähän lisätä ja tuoda esiin Kristusta. Rauhanyhdistyksellä ja suviseuroissa kun tulemme Jumalan lapset yhteiselle koolle, silloin olemme todellakin Jumalan kasvojen edessä. Jumalan armosta me tulemme Hänen kasvojen eteen kuulemaan mitä Hänellä on meille sanottavaa. Ei niin, että me puhuisimme ja Jumala kuulisi.
Tällöin me todella elämmä uskoa todeksi ja Kristus meissä heikoissa vahvaksi tulee. Juuri noiden heikkojen, viallisten ja erehtyvien lasten suussa on kuitenkin täydellisten ja rikkaiden sanat, kun itse Kristus Hengen kautta meissä vaikuttaa.
Olemme jokainen perisynnin turmelema ja muutoinkin kolmmiliittoisen vihollisen vaivaamia. Siksi meidän tulee hoivata toinen toistamme. Jumala on näin parhaaksi nähnyt, ettei ihminen alkaisi kasvamaan isoksi Jumalan valtakunnassa. Usko ei meitä kuitenkaan orjuuta vaan vapaaksi tekee. Niin kuin lapsi kysyy vanhemmiltaan hyvinkin suoraan asioita ja saattaa pysäyttää meitä hyvinkin vahvasti, niin tekee myös Jumalan lapsi, kun hän rakastaa sisarta ja veljeään. Tällöin me toinen toisemme kuormia kannamme, kun huolta pidämme ja jopa hoitokokouksenkin pohjana on vain Jumalan rakkaus ja mittaamaton armo, totuuden kanssa.
**********'
"Ja vielä. Jumalan ja Pyhän Hnegen toiminta ei ole suinkaan rajattu uskovaisiin ihmisiin."
Vain Jumalan lapsilla on Pyhä Henki. Kristinopista saamme kuitenkin lukea, että Jumala ilmoittaa itseään hyvin monella tapaa aina luonnosta ihmisten elämänkohtaloihin saakka. Kaiken tarkoitus on ajaa ihmistä kyselemään Jumalan perään ja tulemaan osalliseksi pyhien joukosta.
Kyllähän nämä ovat sellaisia tpahtumia, että ne on avoimesti ja lukisuudessa käsiteltävä, eikä vain jossakin pienessä vl-piirissä.
Suomessa ihmiset tulevat aina suhtautumaan vl-uskovaisiin väkivallantekijöinä, kylmäsydämisinä (anteeksi ei pyydetä -tyyppeinä) jne.,
jos näitä asioita ei käsitellä avoimesti mediassa, jotta joka ainoa ihminen tässä maassa sen voi seurata ja tietää, mitä on tapahtunut.
Sen jälkeen voi suomalaiset puhtaalta pöydältä suhtautua vl-uskovaisiin ihmisinä, jotka eivät salaile ja piilottele väkivallan tekojaan.
Koko vl-menneisyys ko. asioiden osalta myös on leimannut koko kirkon: ihmisten on vaikea kuulua kirkkoon, joka on sallinut ja hyväksynyt tällaisia väkivallantekoja sisällään puuttumatta niihin.
Ei luottamusta vl-liikettä kohtaan, eikä luottamusta kirkkoa kohtaan voi syntyä ennen kuin nämä asiat ovat julkisesti mediassa käsitellyt.
...uskovaiset tule saamaan osaa, että kiitoksia ja kunniaaa jaellaan, eikä tulekkaan saada. Se on aivan Raamatun sanan mukaista. Olisin huolissaan, jos Aimo Hautamäkeä kiiteltäisiin täällä kuorossa, mutta kaikki näyttää olevan hyvin, niinkuin pitääkin.
Lisään vielä, että Jumala sallii aina ajoittain taistelujen aikoja ja jos se suinkin on mahdollista, henkilötasolla tulleita ylilyöntejä pitäisi korjata. Mutta, ne ovat tavattoman vaikeita asioita panna käytäntöön asianosaisilla. Eikä vihollinenkaan ole jouten tässä asiassa. Se kun ei puolla sellaista asiaa koskaan, että asioita korjataan.
En tiedä miksi sinulla on niin kielteinen ja ruma käsitys uskovaisista.
Suuri osa uskovaisista elää ja käyttäytyy siten, että kyllä he kiitosta ja kunnioitusta saavat siinä missä muutkin tässä maailmassa elävät ihmiset.
Onhan se selvää, että kun uskovaiset ovat tehneet järkyttäviä väkivallantekoja ja ovat yrittäneet kaikin tavoin yhdessä kirkno kanssa peitellä niitä, niin totta kai se leimaa kaikki uskovaiset ja koko kirkon.
uskovaisina meidän on kannettava vastuumme niin yksilöinä kuin kollektiivinakin siitä, mitä olemme tehneet. Emme voi jatkaa väärintekemistä, sillä väärintekemistä on jo se, kun emme avoimesti ja julkisesti ole käsitelleet näitä väärintekoja.
Sinun käsityksesi uskovaisista on kyllä poikkeuksellisen kielteinen - et ilmeisesti tunne yhtäkään uskovaista. En tiedä mitä sinä saat itsellesi pikatessasi uskovaisia, mutta pilkkaa vaan, jos se sinulle hyvää mieltä tuo.
"Eikä vihollinenkaan ole jouten tässä asiassa. Se kun ei puolla sellaista asiaa koskaan, että asioita korjataan. "
Toisin sanoen, vihollinen eli Saatana puhuu Aimo Hautamäen suulla, kun Hautamäki kiistää tarpeen SRK:n osalta selvittää julkisesti asia joka julkisesti tehtiin.
Yksittäiset nöyrät uskovaiset aikoinaan pakotettiin julkisiin tunnustuksiin synneistä joita he eivät olleet tehneet.
Nyt iso ajallinen yhdistys ei kykene julkisesti myöntämään virheitään.
On aikoihin eletty: ja tämä yhteisö pitää itseään kristillisenä yhdistyksenä.
Häpeä panee peittelemään ja mitä peitellään tässäkin asiassa???
Silloin kun julkisessa yhteisössä on todettu vakava virhe tai väärinkäytös, sen johto eroaa itse omasta aloitteestaan tai yhteisö vaihtaa johdon ja näkyvimmät edustajansa sekä lisäksi julkistaa nämä toimenpiteet. Näin tehdään jotta yhteisö voi säilyttää julkisen uskottavuutensa ja luotettavuutensa.
Luotettavuus on jokaiselle yhteisölle sitä kaikkein tärkeintä pääomaa.
Nyt on aika vaihtaa SRK:n johto. Se on vuosien ajan aktiivisesti kieltäytynyt myöntämästä, että SRK kollektiivisesti toteutti 1970- ja 1980-luvuilla vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä valtakunnallisesti hengellisen painostuksen ja suoranaisen terrorin ns. hoitokokousten muodossa. Prosessissa joutuivat kärsimään tuhannet yksityiset uskovaiset kautta Suomen. Johtokunta ei ole myöskään toimittanut puolueetonta selvitystä em. vuosien menettelyistä, syistä ja seuraamuksista. Johdolla ei näin ole enää uskottavuutta viedä vl-yhteisöä rehellisen parannuksen tielle.
SRK:n johtokuntaan kuuluu yhä myös useita hoitokokousvuosina aktiivisesti toimineita henkilöitä. Jotta yhteisö voi säilyttää luotettavuutensa vastuullisena yhteiskunnallisena toimijana, sen tulee ensi töikseen vaihtaa johtokunta, sitten käynnistää puolueeton selvitys ja toteuttaa yhteisöllinen, julkinen sovittelu tapahtumista kärsineiden kanssa.
Olet täysin oikeassa. Ei viitsisi kristilliseltä yhteisöltä katsella tuollaista, että ollaan otsikoissa jatkuvasti sen takia että "anteeksi ei pyydetä". Tämä ei vie yhteisön asiaa eteenpäin kenenkään kannalta, vaan johtaa neliraajahalvaukseen kaikkien kohdalla.
U
En ole nähnyt.
Jumala armahti syntisen ihmisen. Antoi ainoan ja ja rakkaan Poikansa meidän syntiemme tähden. Joka usko Poikaan, se pelastuu. Yksin armosta, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.
Kun uskosta luopunut ihminen vaikeroi synnin tähden, huutaako hän ensin ihmistä, että ihminen pyytäisi häneltä anteeksi? Ei. Siinä ei ole Jumalan armojärjestys. Ensin armoa omalle kohdalle. Ensin uskotaan omat synnit anteeksi. Sitten usko synnyttää ensimmäisenä hedelmänä rakkauden. Tuon rakkauden turvin voi sitten mennä ja keskustella sisarien ja veljien kanssa, jos on jotain, joka painaa mieltä.
Kun uskovainen ihminen pahentuu veljeensä tai sisareensa, mitä tapahtuu? Sen voi lukea Matteuksen evankeliumin 18.luvusta. Siinä ilmenee Jumalan rakkaus, joka yhdistää veljet ja sisaret toisiinsa. Tuossa rakkaudessa julistetaan evankeliumia, johon kuuluuvat neuvot, opetus, nuhteen sanat ja erityisesti evankeliumin ydin eli syntienpäästön sanat.
Ei ole välimaastoa. Olemme Jumalan edessä joko Jumalalle kelpaavia tai kelvottomat. Jumalan armosta ihminen saa omistaa Jumalan valtakuntaa ja ihmisen elämässä saa näkyä elävä usko.
Kieltämättä SRK toimii juuri omia oppejaan vastaan.
Ensin se on hyväksynyt menetelmän, että yksittäisten jäsenten tulee julkisesti tunnustaa syntinsä (hoitokokoukset), jotta he voisivat kuulua seurakuntaan ja olla Jumalan lapsia.
Sitten SRK kieltäytyy soveltamasta tuota samaa menetelmää omaan itseensä ja sanoo, että julkisesti ei anteeksi tarvitse meidän pyydellä.
On jotenkin niin ristiriitaista ja kestämätöntä ja epäloogista tämä vl-liikkeen ns. "yksi ainoa oikea oppi"...
..hyvä, että nämäkin asiat tulevat kaiken kansan tietoon. Milloinkahan moppi poistaa !?
Myönnän tehneeni hiukan tyhmän otsikon, kun nyt siinä lukee "Aimo antoi".En tietystikään ajatellut, että se viikon suosituimpiin päätyisi.
Sensuuri on jo iskenyt: palstan aikaisemmista hoitokokouskeskusteluista suuri osa on poistettu.
Aloitteentekijänä joku palstaa seuraava vl.
Tällainen ei kerro hyvää meistä, ikävä kyllä. Pimentäminen ei auta yhtään.
on purettu niin tämäkin ketju lähtee
sitten sanotaan: nyt voitte taas vapaasti keskustella
näin on käynyt jo monta kertaa
ennustan vihaisia tunteita...
Harkintakyky pettää eikä kristinopista näy olevan apua silloin kun sitä eniten tarvittaisiin, vaikean ristiriidan selvittämisessä. Surullista, kovin surullista on katsoa johtomiehen uppiniskaisuutta.
Armossa on varaa ja veressä on voimaa, kun vain nöyrrymme myöntämään erehdyksemme ja eksymisemme inhimillisinä ihmisinä ja maallisena yhdistyksenä.
Yhdistys voi harhautua, mutta ei Jumala meitä hylkää, kun me osoitamme nöyryyden.
Jumalanvaltakunta on keskellämme!
Kiitetty olkoon Jeesus Kristus.
Sensuurista:
Minä olen sitä mieltä, että mitään asioita ei varsinaisesti hoideta pois silmistä sensuurilla. En tiedä, miksi ketjuja on poistettu, mutta minua se ei haittaa yhtään. Tärkeintä on se, mitä ihmiset ajattelevat. Aina ne asiat uudestaan pomppaa tapetille, vaikka kuinka sensuroitaisiin.
Keskustelu on tullut täyteen.
Voit kuitenkin osallistua keskusteluun, kun klikkaat sivun oikeassa reunassa ylhäällä olevaa ruskeaa palluraa, oikeanpuoleista. Se laittaa puheenvuorot ketjuun, ja pääset kommentoimaan haluamaasi puheenvuoroa.
Hyvää jatkoa aktiivisesti käydylle ja harvinaisen korkealaatuiselle keskustelulle!
Älä välitä tuosta otsikosta!
Minulle tuli sama moka.
Aloitin ketjuni "piispa sai..." (aplodit)
Nyt sitten sinulla "aimo antoi..." :D
Ei sitä ajattele kun kiireessäkin kirjoittaa.
Minun ketjuni ei tosin päässyt etusivulle. Siitä onnittelen sinua!
...veli Herrassa. Tottakai vihamiehiä löytyy, kun tunnustaa uskoa tuollaiselta paikalta.
Nämä anonyymit nettipalstat ovat aika köykäisiä keskustelufoorumeita, täällä vain höpötetään turhia ja puretaan "agressioita." Jos Aimo on sattunut käymään vilaseen, niin varmaan häntä hymyilyttää nämä jutut.
että hymyilyttää. Jos niin tekee, niin huonosti ovat Aimon asiat hengellisessä mielessä.
Mitään aihetta ei hymyyn ole sen jälkeen, mitä hän lausui haastattelussaan.
Olet itse sitten hänen kaltaisensa, jos häntä kalliina veljenä pidät. Mutta se taas ei ole mikään todistus siitä, että hän olisi uskovainen ja nöyrä sellainen.
Ihan tavallisen luterilaisen etiikan omaavana, olen kauhistunut tämän Aimon etiikan puuttumisesta.
Jos tämän Aimon haastattelun sisällön soveltaisi muihinkin yhteiskunnallisiin ryhmittymiin, niin se merkitsisi mm. tätä (esimerkki):
bandidios ja helvetin Enkelit moottoripyörä jengit ovat tehneet vääriä, väkivaltaisia tekoja. Kuitenkin päätämme, että näitä tekoja ei tutkita, eikä nosteta julkisuuteen, koska tekojen tekijät ovat omissa jengeissään jo keskenään niistä puhuneet ja toisltaan anteeksipyytäneet. Heidän ei siis tarvitse kantaa vastuuta väärinteoistaan.
Aimon ideologian sovellutus myös muihin yhteiskuntamme ryhmittymiin johtaisi tuollaisiin menetelmiin.
Länsimaissa jokaisen ryhmittymän tulee kantaa kollektiivinen vastuu ryhmän jäsentensä teoista, kun ne ovat olleet väkivallan- tai vahingontekoja ihmisiä kohtaan.
paheksun myös sitä luonnollista etiikan puuttumista, joka jo rippikouluissa on meille luterilaisille opetettu. Meille on opetettu, että on pyydettävä anteeksi niiltä, joita vastaan on rikkonut.
Tämä Aimo sen sijaan ei tämän haastattelun perusteella tällaista luterilaista etiikkaa tunne, vaan hänen etiikkansa mukaan anteeksi ei tarvitse pyytää niiltä, joita vastaan on rikottu.
Miksi julkinen ja avoin käsittely mediassa on tarpeen?
Siksi, että ryhmittymän jäsenet eivät tunne emotionaalista ja henkistä katumusta teostaan ryhmänä, jos niitä asioita käsitellään vain ryhmän sisällä. Kun ne asiat ovat julkisia, silloin koko kansan moraalinen paheksunta aiheuttaa sen, että ryhmän jäsenet tuntevat katumusta ja surua, ja tiedostavat sen, mikä on väärinteko ja väärienteon seuraus.
Toiseksi, ne vahingot, mitä nämä hoitokokoukset aiheuttivat, eivät ole vain vahingontekoja hoidettuja kohtaan, vaan myös heitä kohtaan, jotka joutuivat peloissaan ja kyvyttöminä puolustamaan "hoidettavia" näkemään, olemaan läsnä näissä hoitokokouksissa. Erityisesti lapset, jotka olivat niissä läsnä, on traumatisoitu näissä hoitokokouksissa.
Hoitokokousten väkivaltaisuuden aspektit ovat kohdistuneet monin verroin ja monin tavoin myös muihin kuin vain ns. hoidettuihin.
Siksi pelkkä ns. hoidetulle osoitettu anteeksipyyntö ei riitä.
Nämä asiat tulee avoimesti ja julkisesti käsitellä mediassa.
Aimo, kuka voi kuulua vielä Suomen Ev.lut. kirkkoon, kun kirkossa on tehty sellaisia väkivallan tekoja kuin nämä hoitokokoukset ovat? Kuka pystyy hyvällä omalla tunnolla kuulumaan kirkkoon, jossa harjioitetaan ja suositaan väkivallan käyttämistä, ja sitten peitelään sitä väkivaltaa, eikä kukaan puolusta uhreja, eikä kukaan halua ottaa väärinteoista vastuuta, vaan pyritään pitämään pois ne julkisuudesta?
Ei kukaan normaalilla omallatunnolla ja kristillisellä etiikalla varustettu ihminen voi kuulua yhteisöön, jossa harjoitetaan määrätietoista väkivaltaa, jota sitten vielä peitellänä ja salataan.
Siksi nämä asiat on vietävä mediaan avoimeen ja julkiseen keskusteluun, jotta tämä kauheus selvitettäisiin perinjuurin, eikä mitään jäisi enää piementoon, vaan kaikki tulisi päivänvaloon.
Osuva vertaus. Vaikuttaa siltä, että SRK-lestadiolaisuus on laatinut omat sääntönsä siitä miten ihmisten kanssa tässä maailmanajassa ollaan ja miten käyttäydytään yhteiskunnassa.
SRK-lestadiolaisuus pyrkii muodostamaan ikään kuin oman "jengin" suurkaupunkien nuorisojengien tapaan. jengillä on omat sääntönsä ja menettelytapansa, omat tapansa rangaista ihmisiä jne, jotka perustuvat jengin itsensä luomaan käsitykseen omasta vallastaan yhteiskunnassa.
On hälyttävää, että tällainen sisäänpäinkääntynyt "ghettoutuminen" tai "jengiytyminen" on mahdollista ev.lut.-kirkon piirissä.
...hoitokokouskeskustelussa voi olla niillä, jotka ovat olleet vääryyttä kärsimässä. Ulkopuoliset, jotka eivät ole olleet koskaan uskomassa,eivät kuulu siihen asiaan, eivätkä voi ymmärtää niitä asioita ollenkaan.
...että täällä täysin ulkopuoliset, epäuskoiset ihmiset vaativat julkista anteeksipyyntöä. mitä te sillä teette, kun muutenkin pidätte uskoamme suurinpiirtein "hölynpölynä."
...tapahtuvat niin, että joku hoitokokouksissa mielestänsä vääryyttä kärsinyt ihminen kertoo tapahtuneita asioita ja sitten monet, aivan ulkopuoliset ja Jumalan valtakunnan vihamiehet antavat "sanansäilän paukkua."! Ei SRK:kaan voi lähteä sellaisen pillin tahtiin toimimaan, ei ei...
Perheväkivaltakin on perheen sisäinen asia. Ei siihen muut saa puuttua. On se ihmeellistä tuo Jumalan lasten rakkaus.
Onko tosiaan niin, ett sinä et ole koskaan kuullut puhuttavan vastuusta?
Meillä kaikilla ihmisillä, riippumatta maailmankatsomuksestamme, on velvoite puolustaa heikompaa.
Raamatussa siitä asiasta puhutaan paljon. Tunnet varmaan Raamattua. Kristinuskossa on yksi sen ydinkäsite "lähimmäisenrakkaus", jolla tarkoitetaan sitä että kärsivä lähimmäinen ei saa olla meille yhdentekevä. Jos olemme välinpitämättömiä yhden vääryyden kohdalla yhteiskunnassa, miten voimme edellyttää että meitä itseämme ei kukaan kohtele väärin?
Kyllä yhteiskunnassa vaatimus oikeudenmukaisesta ja rehellisestä, avoimesta toiminnasta tosiaan kohtaan koskee tosiaan kaikkia, myös uskonnollisia yhdyskuntia kuten rauhanyhdistyksiä.
Vl-herätysliikkeen jäsenet ja johto toimivat ev.lut.-kirkon sisällä.
Oma kansakirkkomme on julkisesti sitoutunut huolehtimaan siitä, että kirkon piirissä ei harjoiteta hengellistä väkivaltaa eikä painostusta. Ei missään toiminnassa.
Tässä suhteessa SRK on selityksen velkaa.
Olen itse kirkon jäsen ja myös työntekijä kirkossa. En voi pitää oikeana että kirkko sallii SRK:n harjoittamat hoitokokousten menettelytavat.
Ne ovat julmia ja vääriä keinoja enkä ymmärrä miten sellaisilla tavoilla voidaan toimia kirkon suojeluksessa.
Se on totta, että juuri kukaan ulkopuolinen ei tule ymmärtämään sitä, miksi vl-liikkessä on tehty
niin äärimmäisen julmaa väkivaltaa. Tuskin sitä moni vl-liikkeessä olevakaan ymmärtää. Tärkeintä on, että sekä ulkopuoliset että vl-liikkeen jäsenet ymmärtävät väärinteot väärinteoiksi.
Mutta se, että kukaan ei vl-liikkeessä tehtyjä väkivallantekoja hyväksy, ei ole mikään este sille, etteikö
vl-liikkeen vallan väärinkäytökset tulisi nostaa avoimeen käsittelyyn mediaan.
Arkkipiispa Jukka Paarma kertoi juuri, että jos kirkossa käytetään valtaa, millä tahansa tasolla,
nini se vallankäyttö tulee tuoda julkiseksi, koska salassa käytetty valta helposti johtaa
vallan väärinkäyttöön. Jos valtaa on väärin käytetty jossakin kirkkomme sisällä olevassa
seurakunnassa, se tulee tuoda julki avoimeen keskusteluun. Jos kyseistä vallan väärinkäyttöä
on pyritty peittelemään, ettei se tulisi julki, sitä suuremmalla syyllä se on julki tuotava.
"VAIN AVOIMESTI KESKUSTELEVA KIRKKO ON VAHVA KIRKKO
Kirkolliskokouksen avauspuhe Turun kristillisellä opistolla 8.5.2006
Minkäänlainen salailu tai peittely ei edistä kirkon asiaa. Tämä on muistettava niin kokonaiskirkon kuin paikallisseurakuntienkin tasolla.
Julkisuusperiaate hallinnossamme nousi esiin erityisesti lakimuutosten myötä kolmekymmentä vuotta sitten. Arkkipiispa Martti Simojoen puheenvuoron ajatukset vuoden 1975 kirkolliskokouksessa ovat edelleen ajankohtaiset. Hän sanoi: "Julkisuusperiaatteen hylkääminen tai kiertäminen tekee mahdolliseksi sellaisen kontrolloimattoman vallankäytön, johon saattaa kätkeytyä monenlaista moitittavaa, jopa suoranaisia vääryyksiä. Asioiden julkistaminen on vastapainona harvainvallalle, jota kristillisinkin tunnuksin harjoitetaan." Toisessa yhteydessä Simojoki antoi ohjeet kirkon tiedottajille: "Kirkossa ei saa olla mitään salattavaa. Jos sellaista on, sitä tärkeämpää on, että sellainen tulee julki."
Ainakin Oulun Rauhanyhdistyksellä seurakuntailta-nimellä pidetyissä kokoontumisissa ilmoitettiin käsiteltävän nk. Ry:n sisäisiä asioita. Niistä kiellettiin puhumasta ulkopuolisille. En ainakaan tiedä, että kukaan olisi LUVANNUT ne pitää salaisena, en minäkään. Siksi en tunne huonoa omaatuntoa kirjoittaessani ja kertoessani noista kamalista kokouksista.
Kyllä uskomisen pitää olla "rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä", ja sitä aivan julkisesti!
Ainakin niissä hoitokokouksissa, joissa minä olin silloin mukana, oli ensimmäinen asia josta huolehdittiin kun kokous aloitettiin, että käytiin ovet lukitsemassa. Oli tarkkaa se että paikalla ei ollut muita kuin uskovaisia.
Kokouksen alussa sen vetäjä (tai toisinaan oli kaksi vetäjää) muistutti painokkaasti erikseen kaikkia osanottajia siitä että "näistä Jumalanvaltakunnan sisäisitä asioista ei saa kertoa eteenpäin kenellekään". Tätä painotettiin kaikissa hoitokokouksissa, joissa olin paikalla.
Kokoukset kutsuttiin koolle erillisellä ilmoituksella Päivämiehessä, jossa velvoitettiin jokainen uskovainen tulemaan paikalle. Mutta kokous ei ollut ajankohdaltaan seurojenpitoaikana, vaan erikseen sille varattuna aikana.
Kokouksia pidettiin ikään kuin salassa, epämääräisen pelon täyttämän ilmapiirin vallitessa.
Joillakin oli ilmeisesti jo silloin taju siitä että oli käynnissä jotakin selliasta mikä ei kestä päivänvaloa.
että myös Ry:n sisälle jääneetkin puhuivat "ulkopuolisille".
Mm. minusta oli omille "ulkopuolisille" sisaruksilleni väitetty, etten olisi enää uskovainen. Kun puolustin olevani ihan samassa uskossa kuin ennenkin, sain moitteet tästä "ulkopuolisille" kertomisesta.
Ps. Usko on siis vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Edellisessä viestissäni vanhurskautta- sanan paikalle olin kirjoittanut "rakkautta". Näin muistelen kuitenkin Raamatussa sen olevan.
Ps:n ps.: Onneksi saimme vettä, ukkonenkin jyrähteli. Hyviä kesäpäiviä kaikille toivottelee sirkka.
Tutustu uuteen informatiiviseen vanhoillislestadiolaisuutta käsittelevään sivustoon täällä:
http://koti.mbnet.fi/vltietoa/