Olen 30-vuotias enkä ole ikinä ollut rakastunut,saati sitten rakastanut ketään (lukuunottamatta perheenjäseniä). Minulla olisi ollut monta mahdollisuutta saada hyviä miesystäviöä itselleni, mutta en tiedä mikä minua vaivaa. Ehkä minulla ei ole tunteita tai sitten en ole normaali...
Muistan teini-ikäisenä kun muut tytöt ihastuivat monta kertaa mutta minä en. Silloin ajattelin, että en vain ole löytänyt itselleni sopivaa, mutta siitä on jo aikaa ja vieläkään en ole näyttänyt löytävän ketään keneen rakastua tai edes tuntea jotain.
Yksi mies oli rehellinen, karismaattinen, intohimoinen, järkevä ja olisi halunnut jotain vakavaa välillemme, mutta en voinut suostua siihen, koska en tuntenut häntä kohtaan MITÄÄN. Yritin monta kertaa väkisinkin ajatella häntä, mutta ei. Tunteita ei herännyt ollenkaan.
Olen kyllästynyt seksin harrastamiseen, kun siinä ei ole koskaan ollut tunteita mukana. :(
Ehkäpä olen jonkin asteen perfektionisti ja minulle ei kelpaa kukaan tai sitten minussa on jotain pahasti vialla oikeasti...
Haluaisin niin kovasti löytää ihmisen, ketä rakastaa ikuisesti ja käpertyä kainaloon ja sulkea silmät.
Onko muita joilla on samanlaisia kokemuksia?
Olisi ihan mukava tietää miltä tuntuu olla rakastunut vaikka oikeastihan se rakastaminen on se tärkein juttu...
Muistan teini-ikäisenä kun muut tytöt ihastuivat monta kertaa mutta minä en. Silloin ajattelin, että en vain ole löytänyt itselleni sopivaa, mutta siitä on jo aikaa ja vieläkään en ole näyttänyt löytävän ketään keneen rakastua tai edes tuntea jotain.
Yksi mies oli rehellinen, karismaattinen, intohimoinen, järkevä ja olisi halunnut jotain vakavaa välillemme, mutta en voinut suostua siihen, koska en tuntenut häntä kohtaan MITÄÄN. Yritin monta kertaa väkisinkin ajatella häntä, mutta ei. Tunteita ei herännyt ollenkaan.
Olen kyllästynyt seksin harrastamiseen, kun siinä ei ole koskaan ollut tunteita mukana. :(
Ehkäpä olen jonkin asteen perfektionisti ja minulle ei kelpaa kukaan tai sitten minussa on jotain pahasti vialla oikeasti...
Haluaisin niin kovasti löytää ihmisen, ketä rakastaa ikuisesti ja käpertyä kainaloon ja sulkea silmät.
Onko muita joilla on samanlaisia kokemuksia?
Olisi ihan mukava tietää miltä tuntuu olla rakastunut vaikka oikeastihan se rakastaminen on se tärkein juttu...
Vastaukset 5
Vanhimmat
sinulla tunneköyhä lapsuudenkoti?
Äidin ja isän välinen rakkaus (jos heillä sellaista edes oli) ei ikinä näkynyt päällepäin. Äiti jäi minulle hyvin etäiseksi ja isä teki enimmäkseen töitä ja elätti meidät. Olen jo pienestä pitäen joutunut totuttelemaan itsenäisyyteen. Onneksi minulla oli isoveljeni joka auttoi ja kasvatti minua, mutta hänkin menehtyi minun ollessa 15 joten sen jälkeen oli ihan pakko osata seistä omilla jaloillaan..
Kotoa sitä turvaa ei ainakaan saanut.. mutta luulisin että tällaisesta lapsuudesta seuraisi enemmänkin sellaista, että haluaa löytää sen turvan esim. miehistä ja niitä olisi sitten joka sormelle.. hmm.
et ole oppinut tuntemaan tunteita.
Ole Vesimies ......?!
Olen vesimies kyllä...