Olen mustasukkainen, mutta en näytä sitä päällepäin. Kun kuulen, että kumppani on jossain juhlissa, ajattelen vain niitä kauniita naisia ketä siellä on ja minun komea kumppani kenen ympärillä ne naiset luultavasti hyrrää kokoajan. Vaikka luotan kumppaniin ja tottakai annan hänelle vapauden mennä ja tulla, niin silti.. silti tämä hirveä tunne, mustasukkaisuus, valtaa mieleni. En saa rauhaa hetkeksikään... Sitten kumppani tulee kotiin ajoissa, sellaisena kun hän oli ennen juhliin menoa. Hän ei tuoksu kenenkään hajuvedelle (en edes tarkoituksella haluaisi ottaa selvää, mutta vahingossa) ja hengähdän syvään ja ajattelen, että tää oli sitten viimeinen kerta kun alan ajattelemaan pahoja asioita.
Minä en kestä omaa mustasukkaisuuttani!! Ja mustasukkaisuuteni ei johdu siitä, että itselläni olisi taipumus pettää tai jotain, koska en ole ikinä pettänyt enkä halua sitä koskaan tehdä sillä kunnioitus toista kohtaan ja luottamus on tärkeitä asioita parisuhteessa.
Tää mun mieheni ei ole mustasukkainen, koska hän luottaa minuun...mutta minäkin luotan häneen joten en tajua miksi MIKSI miksi MIKSI minun täytyy olla mustis!??
Olemme kuitenkin jo seurustelleet 4 vuotta ja mies on puhunut että vois tehdä lapsiakin..mutta silti..silti olen mustasukkainen. Pelkään niin sitä menettämistä... Vaikka en saisi.
Minä en kestä omaa mustasukkaisuuttani!! Ja mustasukkaisuuteni ei johdu siitä, että itselläni olisi taipumus pettää tai jotain, koska en ole ikinä pettänyt enkä halua sitä koskaan tehdä sillä kunnioitus toista kohtaan ja luottamus on tärkeitä asioita parisuhteessa.
Tää mun mieheni ei ole mustasukkainen, koska hän luottaa minuun...mutta minäkin luotan häneen joten en tajua miksi MIKSI miksi MIKSI minun täytyy olla mustis!??
Olemme kuitenkin jo seurustelleet 4 vuotta ja mies on puhunut että vois tehdä lapsiakin..mutta silti..silti olen mustasukkainen. Pelkään niin sitä menettämistä... Vaikka en saisi.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen tosi mustasukkainen. Olen ihan nätti ja mukava nainen ja minulla olisi vientiä, vaan olen rakastunut mieheen jonka kanssa aiomme elää yhdessä koko loppu elämän.
Hän on komea, hän on vitsiniekka... saa naiset kääntymään vaikkei sitä haluaisikaan. Olemme seurustelleen kolme-neljä kk ja mustasukkaisuuteni vasta tässä on alkanut heräilemään. Ylpeyteni ei KESTÄ näyttää että olen mustis. Silti se tod.näkösesti näkyy minussa sillä, ettäolen hiljainen, omissa oloissani ja ajattelen masentavia.
Olen suoraan sanottuna kateellinen kauniille naisille, uskon että mieheni fantasioi heistä. Vertailen itseäni kokoajan muihin... Vähän aika sitten löysin koneelta pornoa jota oli juuri ladattu, sitä ei ollut (ainakaan sitä kyseistä filmiä) siellä aikaisemmin! Petyin enemmän itseeni kuin mieheeni. mustasukkaisuuteni ei kai ole vielä sitä sairaalloista, mutta tuntuu välilläettä SAIRASTUN kun en voi pitää itseäni riittävänä.
Harkitsen silikoneja, huultentäyttöä, nenäleikkausta, hiustenpidennystä, rasvaimua, tekokynsiä,piilareita, kaikkee mahollista, että näyttäisin hyvältä. Silti kun katselee ihmisiä, ne raikkaat ja luonnolliset naiset näyttävät minusa parhaimmilta!?
Pitäisi jotenkin saada taottua päähän ettei sitämiestä menetä vaikka joku kauniimpi kävelisikin ohi! Ja vaikka menettäisi, ei semies voinut olla sinun/minun arvoiseni.Ja vaikka mies toisen matkaan lähtisikin,onhan niitä miehiä maailmassa lisää.
Tosin, nykyisen mieheni entinen sai minut miettimään, olenko kenties rumempi kuin ex... Kävi myös niine että eksästä tuli mustis kun oli mies tavannut minunlaiseni naisen. Tuli tunne että taidetaan me naiset vähän kaikki kärsiä tuostapahasta tunteesta. Ja onhan noita mustis miehiäkin;)
Minäkin olin nuorempana todella mustasukkainen, se oli jopa sairaalloista. Itsetuntoni oli myös aika pohjalukemissa. nyt kymmenen vuotta vanhempana, en jaksa kuluttaa aikaani ajattelemalla pahinta. jos mies on onnellinen suhteessa, yleensä hänellä ei ole tarvetta loikata aidan toiselle puolelle, mutta jos niin käy mies ei ole sinun arvoisesi.
Ymmärrän, että nykyaikana nuorilla naisilla on kovat paineet oman ulkonäkönsä suhteen, mutta ei kukaan ole täydellinen. Eikä tarvitse ollakkaan. katsoppa itseäsi kokovartalopeilistä. Huomaat esim. kuinka kauniit sääret sinulla voi olla, tai voit olla tyytyväinen peppuusi, tai sinulla voi olla todella kauniit silmät ym. korosta näitä hyviä puoli itsessäsi. Kun olet sisältä ehjä, kokonainen ja luotat itseesi ja viehätysvoimaasi miehelläsi ei tule mieleenkään pettää sinua.
jokainen tekee tietenkin omat ratkaisunsa plastiikkakirurgian suhteen, mutta suosittelen miettimään kahdesti ennenkuin tilaat aikaa praktiikalle.Voi olla, että myöhemmin kaduttaa äkkinäiset päätökset.
Ei muuta kuin tsemppiä ja pyri olemaan ihana oma itsesi!
Mulla on kanssa sama ongelma. Oon seurustellut tyttökaverini kanssa 5 kk ja rakastan häntä enemmän kuin ketään aiemmin... ja myös hän minua. Hänellä on kuitenkin miehiä ystävänä ja tiedän 100% että se on vain sitä, ystävyyttä. Viime aikoina minusta on alkanut tuntumaan tosi pahalta koska tulen usein mustasukkaiseksi heistä. Viikonloppuna näimme hänen kaveriaan baarissa ja he alkoivat jutella eräästä asiasta varsin intensiivisesti ja minä tunsin jääväni huomiotta. Minusta tuntui tosi pahalta, ihan kuin suonissa olisi alkanut virrata myrkkyä.
Kultani ei koskaan pettäisi minua, niin uskon ja tiedän, mutta en silti mahda tunteelleni mitään. Aina jos hän on liikenteessä ilman minua, minun pitää kysyä että ketä siellä oli, mitä teitte. Minua inhottaa ja hävettää olla tällainen, ja toivon että tähän olisi joku parannus. Olen jutellut asiasta kullan kanssa ja tämän ko. miehen kanssa mutta ei tunnu auttavan.
No sinällään asiat ovat hyvään suuntaan että tunnistan ongelman itsessäni enkä kumppanissani. Mitä minä voin tehdä? Jos tiedät, autathan minua...