Pieni ajatusleikki.
Kun tulee se maailmanloppu ja viimeinen tuomio, ovat taivaan porteilla sisälle kärkkymässä helluntalaiset, jehovalaiset ja lestadiolaiset.
Jokainen väittää ja uskoo kiven kovaan, että juuri HE ja vain HE ovat oikeassa. Heistä kukin on AIVAN VARMA asiastaan. Tästä seuraa kuitenkin se faktinen tosiasia, että kaksi heistä on auttamatta väärässä. Mielenkiintoinen tilanne.
Mitä tästä opimme? Olisiko joskus aiheellista omien valintojensa absoluuttisen oikeellisuuden ja uskomustensa varmuuden sijasta todeta se oma vähäinen ja rajattu ymmärrys tässä ihmeellisessä maailmankaikkeudessa. Siis kahdella em. ryhmistä olisi täysi syy jo nyt mutustella hieman sitä tänään niin kovin kaukaiselta tuntuvaa mahdollisuutta mielessään, että "MINÄ saatankin olla väärässä".
Minuahan tuo tilanne ei koske, koska minä en ole edes kristitty. Minun kohtalonihan on siten selvä. Siksi voin täysin rentoutuneena keskittyä nautiskellen seuraamaan tämän kolmikon kohtaloa tuolla viimeisellä tuomiolla. Se on minun viimeinen iloni, ennen kuin helvetin tulet nuolevat takapuoleni ihania lihaksia.
Kun tulee se maailmanloppu ja viimeinen tuomio, ovat taivaan porteilla sisälle kärkkymässä helluntalaiset, jehovalaiset ja lestadiolaiset.
Jokainen väittää ja uskoo kiven kovaan, että juuri HE ja vain HE ovat oikeassa. Heistä kukin on AIVAN VARMA asiastaan. Tästä seuraa kuitenkin se faktinen tosiasia, että kaksi heistä on auttamatta väärässä. Mielenkiintoinen tilanne.
Mitä tästä opimme? Olisiko joskus aiheellista omien valintojensa absoluuttisen oikeellisuuden ja uskomustensa varmuuden sijasta todeta se oma vähäinen ja rajattu ymmärrys tässä ihmeellisessä maailmankaikkeudessa. Siis kahdella em. ryhmistä olisi täysi syy jo nyt mutustella hieman sitä tänään niin kovin kaukaiselta tuntuvaa mahdollisuutta mielessään, että "MINÄ saatankin olla väärässä".
Minuahan tuo tilanne ei koske, koska minä en ole edes kristitty. Minun kohtalonihan on siten selvä. Siksi voin täysin rentoutuneena keskittyä nautiskellen seuraamaan tämän kolmikon kohtaloa tuolla viimeisellä tuomiolla. Se on minun viimeinen iloni, ennen kuin helvetin tulet nuolevat takapuoleni ihania lihaksia.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Helluntailaiset eivät usko olevansa ainoita Taivaaseen menijöitä.
Näin vähän kyllä muistelinkin... Kisan finaali käydäänkin siis oikeastaan noiden kahden välillä. :-)
Asiaa voi tietysti tarkastella hieman noin niinq periaatteellisellakin tasolla. Kai helluntailaisillakin on jonkinlainen käsitys "oikeasta uskosta", joka vie sinne taivaaseen vai millaiset "kriteerit" siinä liikkeessä taivaaseen pääsylle on?
Jos puhumme, ketkä pääsevät taivaaseen, niin raamatun mukaan kaikki ne jotka, ovat tulleet ahtaan portin kautta sisälle Jumalanvaltakuntaan ja pitävät uskon loppuun asti.
on henkilökohtainen usko Jeesuksen sovitustyöhön, eli uudestisyntyminen ylhäältä. Ei muita kriteereitä. Mitään muuta kriteeriä ei saa laittaakaan, muuten vesitetään koko sovitustyö.
Eli täytyy siis uskoa Jeesukseen. OK.
Siis karkeasti ottaen noin vajaalla kahdella miljardilla kristityllä on toiveita taivaaseen pääsystä, mutta esim. 1,2 miljardilla islamilaisella ei. Noh, kyllähän tästäkin kisa saadaan aikaiseksi.
Kummankohan puolesta pistäisi panoksensa... Hmmm...
uskovat, että joilla on yhdenlainen elävä usko Vapahtajaan, ne pääse taivaaseen nimestä riippumatta.
1.kor.1:10. Mutta minä neuvon teitä, rakkaat veljet, meidän Herran Jesuksen Kristuksen nimen kautta, että te kaikki yhdenkaltaisen puheen pitäisitte, ja ettei teidän seassanne eriseuroja olisi, vaan olkaat sovitetut yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa.
"joilla on yhdenlainen elävä usko Vapahtajaan, ne pääse taivaaseen nimestä riippumatta."
Juu, tämä tiedetään kyllä eli käytännössä tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että jehovalaiset ja hellarit ei sinne pääse.
En ole järin syvällisesti perehtynyt antiikin kreikkaan, mutta minun vaatimattoman tulkintani mukaan kyse ei ole yhdenkaltaisen puheen pitämisestä vaan kehoitus 'vetämään yhtä köyttä' eli tukemaan toinen toista.
varsin selvä. Helluntailaisten ja jehovien usko eroaa elävästä uskosta kuin itä lännestä. Niin erilaista uskoa ja oppia ne on.
Edelleen: 1.Joh.4:6. "Me olemme Jumalasta: ja joka Jumalan tuntee, hän kuulee meitä; joka ei Jumalasta ole, ei hän kuule meitä. Siitä me tunnemme totuuden hengen ja eksytyksen hengen".
Näin opettaa siis Raamattu ja me.
"yhdenkaltaisen puhe, yhdessä mielessä ja yhdessä neuvossa".
38-käännös: puheessa yksimieliset, teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
Tämä tarkoittaa sitä, että Jehovilla on eri Jumala. Mutta tässä armonajassa on mahdollisuus saada parannuksen armo ja Tuomio on Jumalan.
Meillä on oikeus ja velvollisuus varoittaa väärästä opista ja sen opettajista: Jeesus sanoo itse: Joh.7:24. "Älkäät tuomitko näkemisen jälkeen, vaan sanokaat oikia tuomio".
"Kavahtakaa vääriä profeettoja"(Matt.7:15), on Jeesuksen sana.
Viestiisi voi yhtyä.
..että, kun maailmassa on paljon kieliä, niin uskovaisilla on se yhteinen kieli, jota ei osaa kukaan muu, kuin elävässä uskossa oleva.
Sen kielen taitaminen tulee sitä kautta, kun ihminen on saanut Pyhän Hengen kautta oikean uskonymmärryksen.
Ei tarvi kauan jutella toisen ihmisen kanssa, kun tunnistaa sen, olemmeko me saman isän lapsia.
Niin ihmeellinen on elävä usko, jonka Jumalan on meille sulasta armosta lahjoittanut.
Parempaa lahjaa ei ihminen voi maan päällä saada, tai omistaa.
Mutta, uskon asia ei ole alkuunkaan leikin asia. Siitä on tullut myös sanonta vakaumus.
Moni synnin hädässä ollut ja sitten parannuksen armon saanut, elävästä uskosta osalliseksi päässyt voisi kertoa kokemuksestaan, miltä se tuntuu, kun Jumala ottaa kiinni ihmisen.
Siitä on leikki kaukana. Se tuntuu ihmisestä, että kuin luut musertuisivat, niin raskasta on syntitaakan alla oleminen ja matkan tekeminen.
Mutta tuo aloitusviestisi kertoo sinusta, että mikään ei tunnu missään ja uskonasia on sinulle yhdentekevä. Mutta ei se kadehdittava tila ole ihmiselle, päinvastoin.
"Mutta tuo aloitusviestisi kertoo sinusta, että mikään ei tunnu missään ja uskonasia on sinulle yhdentekevä."
Tutkiskelepa minun sarkasmia hieman tarkemmin ja yritä löytää sieltä se pointti.
Minäpä luulen, että jokaisesta ryhmästä pääsee se oikea uskova (joka sydämessä uskoo) ja yllätys voi olla monelle suuri, joka ei pääse. Uskon myös että se naapurin nainen/mies joka ei kuulu mihinkään seurakuntaan, mutta uskoo vahvasti (omassa sisimmässään) raamatun sanomaan ja pyrkii elämään sen mukaan pääsee myös. Ja kaikki lapset pääsevät olivat he sitten ateistin tai lestadiolaisen tai vaikka hindun lapsia. Jehovat näen kuitenkin jostain syystä vastustajan pelureilta ja että heidät on johdettu totaalisesti harhaan...
Et voi nähdä päällepäin kuka pääsee ja kuka ei, ainoastaan jumala tekee valinnat, siihen ei auta meidän ihmisten uskonnollinen ryhmä tai "esitys" uskovaisuudesta. Sydämen usko ratkaisee ja se, tunnustatko Jeesuksen Jumalan pojaksi, joka lihaksi tähän maailmaan syntyi ja joka kaikkien syntisten tähden kuoli pois puhdistaen meidät omalla verellään....ja ehkä myös aikuiskaste.
Itse en kuulu mihinkää ryhmittymään. Minä vain olen...
Missäs Raamattu noin opettaa?
Se on jännä, että juuri kristityistä (olivat vl:ä tai sitten muita) muodostuu se ryhmä, joka pääsee taivaaseen. Jännä myös, että nimenomaan kristityt ovat tätä mieltä. Kuinka ollakaan, se on juuri HEIDÄN usko, joka pelastaa. Ja miten sattuikin, että tätä mieltä olevat syntyivät juuri kristilliseen kulttuuriin, eikä esim. vääräoppiseen islamilaisuuteen. Mikä onni!
"Tutkimattomat ovat hänen tiensä"....
..jo paljastaa, niin ajatukset ovat omia. Ehkä päin seiniä ehkä ei, mutta en ole väittänyt että raamatun missään kohdassa sanotaan juuri näin, mutta eihän siellä sanota myöskään että lestadiolaiset vain pääsevät, taikka helluntalaiset jne. Minä uskon, että aito uskova ihminen pääsee (kristitty) ja ehkä olen siinä suhteessa naivi, mutta eiköhän tuo Herramme anna anteeksi myös sen naiviuteni..
Ja sitten ihmettelen, että miten ne ihmiset jotka elivät ja syntyivät ennen kristinuskoa?? Miten he voivat pelastua vai onko vain juutalaiset, jotka elivät lain alla ainoita pelastujia..jotenkin en jaksa uskoa asioiden olevan aivan niinkään??