Tämä on periaatteessa jo vanha asia, mutta nyt sen huomasin ja ihmetys kasvoi. Vanhemmillani on syksyllä 8 vuotta täyttävä tiibetinspanieli. Ihana kulta, eli koirassa ei mitään vikaa (mitä nyt pilalle hemmoteltu ja pyrkii pomottamaan, mutta sehän tiedetään kummassa päässä talutinta se vika silloin on) ;)
Kasvattaja on kuitenkin vähän epäilyjä herättävä, minkä oon huomannut nyt kun oon omaa koiraa hankkimassa ja ruvennut miettimään minkälaiselta kasvattajalta ottaisisin.
(taustatiedoiksi että olimme erittäin vähän koirista tietävä perhe koiraa ottaessamme, nykyisillä tiedoilla en ottaisi tältä kasvattajalta ikinä pentua)
Soitimme siis kasvattajalle ensimmäisen kerran, ja hän kertoi että on useampia pentuja. Sovimme että milloin haemme pennun (emme päässeet siis katsomaan etukäteen). Sinne mennessämme siellä olikin yksi ainoa pentu! Sen kasvattaja esitteli meille, ja tietysti ihastuimme siihen. Vasta sen jälkeen saimme nähdä äidin, joka kyllä ei tuntunut pentua edes tuntevan. Koko ajan olimme keittiössä, muualle meitä ei päästetty ja muita koiria emme nähneet.
Lähdimme sitten kotiin uuden vauvan kanssa, erittäin onnellisina mutta aivan tietämättöminä. Emme saaneet oikeasti mitään ohjeita pennun hoitoon! Olimme vain niin sekaisin onnesta että emme älynneet mitään vikaa olevan. Onneksi äitilläni oli ollut nuorena koira, joten hän kyllä tiesi jotain.
Papereiden tulo kesti tosi kauan, muistaakseni melkein 5 kk siitä kun haimme pennun. Ehdimme jo soittaa kennelliittoon, mutta sieltä sanottiin että ko. kasvattaja on kyllä tunnettu, että varmasti kaikki on ok, on vain ruuhkaa tms.
No paperit sitten tosiaan tuli, ja sen jälkeen olemme eläneet monta onnellista vuotta koiramme kanssa, ja toivottavasti on monta vielä tulossa.
Nyt tosiaan tuolta koiranetistä katselin koiramme tietoja, ja nyt vasta (!) huomasin että koiramme emä on ollut yli 7 vuotta vanha kun se on saanut koiramme! Eikös tämä ole vähän erikoisen vanha saamaan enää pentuja? Sieltä löytyi, että oli syntynyt -91, ekat pennut saanut -92 josta 3 pentua, ja sitten yhtäkkiä -98 saanut meidän koiran, ainoana pentuna. Tämä pisti hälytyskellot soimaan.
Tosiaan voitte haukkua kuinka hölmöjä olimme silloin, luotimme vain sokeasti kasvattajaan. Hän todella kasvattaa muutamaa rotua, on kovasti palkittu ja toimii itsekin koiratuomarina jossain rodussa. Siksi olemme aina ajatelleet että kaikki on ok.
Onko teidän mielestä tässä jotain epäilyttävää, ja jos on niin onko tässä mitään tehtävissä? Voiko johonkin ilmoittaa, kun on jo niin vanha asia ja kuitenkin vain epäilys? Kasvattajalle tietysti voisi soittaa, mutta kun ei häneen ikinä olla oltu yhteydessä niin tuntuisi vähän hölmöltä ruveta syyttämään. Tai keksittekö millä tavalla hänelle voisi soittaa ja kysellä miksi on tehnyt niin vanhalla koiralla pennun tai jotenkin niin..
Niin ja huomasinpas senkin tuolla koiranetissä, että samalla kasvattajalla oli ollut ihan täysin saman niminen (kennelnimeltään siis ;) ) koira ja saman rotuinen, 10 vuotta aikaisemminkin.
Siksi ollaan oltu epäileväisiä, koska tämän kasvattajan suhtautuminen oli niin välinpitämätöntä meidän koiran suhteen, ei kysellyt meidän perheestä mitään jne.
Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun, ei tästä näin pitkää ollut tarkoitus tulla ;)
Kasvattaja on kuitenkin vähän epäilyjä herättävä, minkä oon huomannut nyt kun oon omaa koiraa hankkimassa ja ruvennut miettimään minkälaiselta kasvattajalta ottaisisin.
(taustatiedoiksi että olimme erittäin vähän koirista tietävä perhe koiraa ottaessamme, nykyisillä tiedoilla en ottaisi tältä kasvattajalta ikinä pentua)
Soitimme siis kasvattajalle ensimmäisen kerran, ja hän kertoi että on useampia pentuja. Sovimme että milloin haemme pennun (emme päässeet siis katsomaan etukäteen). Sinne mennessämme siellä olikin yksi ainoa pentu! Sen kasvattaja esitteli meille, ja tietysti ihastuimme siihen. Vasta sen jälkeen saimme nähdä äidin, joka kyllä ei tuntunut pentua edes tuntevan. Koko ajan olimme keittiössä, muualle meitä ei päästetty ja muita koiria emme nähneet.
Lähdimme sitten kotiin uuden vauvan kanssa, erittäin onnellisina mutta aivan tietämättöminä. Emme saaneet oikeasti mitään ohjeita pennun hoitoon! Olimme vain niin sekaisin onnesta että emme älynneet mitään vikaa olevan. Onneksi äitilläni oli ollut nuorena koira, joten hän kyllä tiesi jotain.
Papereiden tulo kesti tosi kauan, muistaakseni melkein 5 kk siitä kun haimme pennun. Ehdimme jo soittaa kennelliittoon, mutta sieltä sanottiin että ko. kasvattaja on kyllä tunnettu, että varmasti kaikki on ok, on vain ruuhkaa tms.
No paperit sitten tosiaan tuli, ja sen jälkeen olemme eläneet monta onnellista vuotta koiramme kanssa, ja toivottavasti on monta vielä tulossa.
Nyt tosiaan tuolta koiranetistä katselin koiramme tietoja, ja nyt vasta (!) huomasin että koiramme emä on ollut yli 7 vuotta vanha kun se on saanut koiramme! Eikös tämä ole vähän erikoisen vanha saamaan enää pentuja? Sieltä löytyi, että oli syntynyt -91, ekat pennut saanut -92 josta 3 pentua, ja sitten yhtäkkiä -98 saanut meidän koiran, ainoana pentuna. Tämä pisti hälytyskellot soimaan.
Tosiaan voitte haukkua kuinka hölmöjä olimme silloin, luotimme vain sokeasti kasvattajaan. Hän todella kasvattaa muutamaa rotua, on kovasti palkittu ja toimii itsekin koiratuomarina jossain rodussa. Siksi olemme aina ajatelleet että kaikki on ok.
Onko teidän mielestä tässä jotain epäilyttävää, ja jos on niin onko tässä mitään tehtävissä? Voiko johonkin ilmoittaa, kun on jo niin vanha asia ja kuitenkin vain epäilys? Kasvattajalle tietysti voisi soittaa, mutta kun ei häneen ikinä olla oltu yhteydessä niin tuntuisi vähän hölmöltä ruveta syyttämään. Tai keksittekö millä tavalla hänelle voisi soittaa ja kysellä miksi on tehnyt niin vanhalla koiralla pennun tai jotenkin niin..
Niin ja huomasinpas senkin tuolla koiranetissä, että samalla kasvattajalla oli ollut ihan täysin saman niminen (kennelnimeltään siis ;) ) koira ja saman rotuinen, 10 vuotta aikaisemminkin.
Siksi ollaan oltu epäileväisiä, koska tämän kasvattajan suhtautuminen oli niin välinpitämätöntä meidän koiran suhteen, ei kysellyt meidän perheestä mitään jne.
Toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun, ei tästä näin pitkää ollut tarkoitus tulla ;)
Vastaukset 14
Vanhimmat
näin pitkän ajan kuluttua rupeat kyselemään??? Pääasiahan on se kiva koira ,eikö vain. Sanoisin sinulle myöhäistä on itkeä maahan kaatunutta maitoa.
Hyvää kesän jatkoa
että miksi nyt alat epäillä joidenkin asioiden olevan vinossa.
Jos koiranne on ollut perusterve aina ja mitään muita ongelmia ei pentuna esiintynyt,niin nauttikaa ihanasta koirastanne täysillä.
Se että 10v aiemmin on ollut samanniminen pentu,niin on ihan laillista laittaakin jos edellinen pentu on jo "edesmennyt".
Ensinnäkin, koska Tipsut ovat pitkäikäinen rotu, niillä saa tehdä pentuja yhdeksän vuoden ikään asti, suositus on korkeintaan 5 pentuetta. Tällä emollahan ei ollut kuin kahdet, joten siinä suhteessa kaikki ihan ok.
Siihen on vaikea ottaa kantaa miksei näytetty useampia koiria tai muuta taloa. Kasvattajalla on varmasti ollut syynsä miksei ole koko taloa tai kaikkia koiria esitellyt, en minäkään välttämättä niin tekisi, koska yleensä pennunkatsojat ovat kiinnostuneita siitä/niistä pennuista ja mahdollisesti sen emosta/vanhemmista, eivät talouden kaikista koirista.
Ja jos tarjolla on vain yksi tietty pentu (ja muut pennut esim. huomattavasti nuorempia, jopa niin ettei niitä vieraille vielä näytetä) niin mielestäni on turhakin niitä muita esitellä.
Se on tietysti valitettavaa ettei annettu hoito- ja ruokintaohjeita, mutta tämäkään ei ole vielä huonon kasvattajan merkki, nykyisin noihin asioihin kiinnitetään enemmän huomiota jo senkin takia että koira rinnastetaan nykyisin kauppatavaraan, tuohon aikaan en minäkään koiraa hankkiessani sen kummempia ohjeistuksia saanut.
Mielestäni tässä ollaan tekemässä tikusta asiaa jos noin vanhoja asioita aletaan kaivelemaan, vieläpä kun kaikki on kuitenkin sujunut koiran kanssa hyvin. Ottaen vielä huomioon että koiran hankkimisesta on lähes 10 vuotta, ja tuohon aikaan käytäntö oli aika erilainen kuin nykypäivänä, ei siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä tai epäilyttävää. Tosin fiksua olisi siihenkin aikaan ollut hieman kysellä pennunostajan aiempaa koirakokemusta ym., ihan kuten nykyäänkin on tapana.
Nykyään kennelliiton ohjeissa vaaditaan, että pennun ostajalle annetaan kirjalliset ohjeet sen hoidosta. En muista, oliko tällainen velvoite jo 8 vuotta sitten. Muuta ihmeellistä ei tapauksessasi ole.
Olen kyllä useasti ajatellut, olenkohan ihan viisas, kun viitsin kiusata itseäni kasvattamalla toisille ihmisille koiria. Sen verran höperöksi on tämä kasvattajien tekemisien jahtaaminen mennyt.
Yhdyn edelliseen, asiasta kuin asiasta on nykyään saatava jotain valittamista...
Onneksi kuitenkin suurin osa pennunostajista on ihan järkevää porukkaa, jotka tietävät elämän realiteetit ja sen että elävää olentoa ostaessa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma.
Voihan olla että on tullut vain yksi pentu,ja toiset pennut olivat toisella koiralla.
aika tökeröä käytöstä olisi,jos nyt vasta alkaisit kyselemään miksi hän on astuttanut koiransa seitsen vuotiaana (aika yleistä pitkäikäisillä roduilla).
Ettet nyt vain olisi saanut liikaa vaikutteita näistä pentutehtailu kirjoituksista?
Kaikki kasvattajat eivät halua esitellä kotiaan vieraille ihmisille, vaikka kaunis tapa on ollut kahvittelu pennun ostajille.
Kyllä tuo vähän haiskahtaa, mutta nyt on taatusti liian myöhäistä alkaa juttua enää kaivelemaan!
Minäkin hain koiran vuosi sitten kasvattajalta joka ei meitä päästänyt keittiötä pidemmälle. Antoi erittäin niukat hoito-ohjeet ja lisäksi luovutti pennun muutamaa päivää liian aikaisin, puhelimesssa antoi ymmärtää pentujen olevan jo luovutusikäisiä. Kotona vasta kauppakirjasta laskin koiran iän. 6vk 5pv.
Turkkirotu kun on niin kysyin hoitovälineistä esim. millainen harja olisi paras. Vastaus oli että ihan tavallinen. Ei edes harjaa vaivautunut näyttämään. Pennut olivat kuulema syöneet pari-kolme kertaa päivässä, sen mukaan miten niille ehtii ruokaa antamaan. Olin pöyristynyt mutta täysin pienen pennun lumoissa. Kasvattajia on moneen lähtöön.
Kertokaahan nyt ihmeessä että miksi mahdollisten pentujen ostajien täytyy saada koko huusholli kiertää? Mitä sieltä etsitään??
Eikö se pentu (ja mahdollisesti myös emo) ole ne pääasiat, vai se että saa kulkea koko talon läpi ja katsastaa joka komeronkin?!
(Olen tuolla jo aikaisemmin kirjoittanut kasvattaja.) Mutta pääasiaan: Samaa olen ihmetellyt. Pentu/pentue ja emo ovat kai niitä, joista ostajan pitääkin olla kiinnostunut. Jos ne ovat "keittiössä", so what?
Ja eikö se keittiö ole juuri hyvä paikka pentujen kasvaa ja olla?
Pentu ja emo ovat tärkeimmät nähdä, kun tulee pentuja katsomaan. Meillä tosin kyllä samalla näkee kaikki pennut ja koirat, mutta ei joka huoneeseen tarvitse vieraiden päästä.
ihan aiheellisesti ihmettelet!
Jotenkin tuosta tulee tunne, että se pentu ei ollut sen koiran, jota väitettiin emäksi.
Kasvattaja on saattanut tahallaan astuttaa jonkun koiran heti seuraavasta juoksusta, kun on juuri ollut pennut. Tai sitten on tullut vahinko. Ja pennulle on tarvinnut äkkiä keksiä emä.
Tuntuu myös epäilyttävältä, että teitä ei päästetty etukäteen tutustumaan pentuun.
Itse ostin ekan pennun jo yli 30v sitten, ja silloinkin kasvattaja kutsui meidät etukäteen tutustumaan pentuun.
emo koira on normaalista vieroittanut 7 viikkoiset pennut ja sitä ei ne juuri laisinkaan enää kiinnosta tai sitten voi olla kasvattajan luona, sellaisia rotuja josta lähes kaikki perheen/kennelin koirat pitävät pentuja ominaan. mitäs sitten? ei ne niiden kaikkien narttujen pentuja voi olla, varsinkaan kun pentuja on yksi.
tiedoksi:en kasvata tässä viestissä mainittua rotua
Minä hain jokin aika sitten kotiin 7-viikkoisen pennun, ja kyllä todella selvästi näki, mikä on emä. Se antoi pentujen vielä imeäkin!
Ekan kerran kävin pentuja katsomassa 4viikon iässä, ja silloin valitsin omani ja uudestaan kävin katsomassa 6viikon ikäisenä.
Milloinkahan näissä keskusteluissa opittaisiin, että koirat eivät ole esineitä vaan eläviä olentoja, jotka ovat yksilöllisiä. Jos siis meidän Rekku tai naapurin Moppe ovat sellaisia tai tällaisia tai käyttäytyvät niin tai näin, se ei tarkoita, että kaikki koirat tai edes kaikki samanrotuiset jne. koirat käyttätyvät samassa tilanteessa samalla tavalla.