ikävä

ohi on viikonloppu...ja taas kouluun..viikonloput on kyllä tylsiä yksin..ja olen ihan samaa mieltä sinun kanssasi että onneksi on rohkeita tässä maailmassa..
mutta onnee sinun elämääsi
ja toivottavasti löudät sen oikean joskus
tai siis kyllä sä sen löydät..älä anna periksi....=)

Niitä yksinäisiä viikonloppuja tulee ja menee, lohtuna nettikeskutelut... niissähän on se hyvä puoli että voin esittää aivan mitä tahdon ja kuitenkin pohjimmiltani olla oma itseni. Eihän tämä täysin korvaa ystävää mutta saan halutessani huomiota ja ääneni kuuluville... kieltämättä joskus tulee vähän provosoituakin kun tuntuu kaikki niin turhalta.

Totuushan on, että rohkeutta tarvitaan uuden suhteen luomiseen mutta myös sen ylläpitämiseen. Minullekin on mysteeri kuinka jotkut pystyvät aloittamaan uuden suhteen heti entisen päätyttyä... Minulla on takana kausi, jolloin etsin aktiivisesti seuraa, luulin löytäneeni jotakin mutta petyin ja ehkä myös petin odotukset, en yrittänytkään olla enempää kuin olen.

Aion nyt palata aikaisempaan tyyliini, en murehdi jos (kun) joudun elämään yksin, olen selvinnyt tähänkin asti hyvin ja selviän jatkossakin. En halua ketään sekoittamaan elämääni, voin itsekkäästi päättää menemisistäni ja tulemisistani... Alan olla varma, että minut on todellakin luotu olemaan yksin enkä pystyisi koskaan sopeutumaan parisuhteeseen.