Hei!
Olen ollut noin viisi vuotta vaihtelevasti masentunut. Viimeisen puoli vuotta vakavasti ja kärsin myös ahmimishäiriöstä ja lievästä bulimiasta.
Minulla on ollut koko ajan aivan käsittämättömiä vahvoja pelkoja, jotka liittyvät usein joskus näkemiini elokuviin. Onko kellään muulla kokemuksia samasta asiasta ja kuinka pärjätte asian kanssa?
Minulla pelot ovat hyvin todentuntuisia asioita, kuten esimerkiksi että televisiosta tulee joku. En pysty olemaan hämärässä/pimeässä huoneessa yksin jos siellä on telkkari. Tulee aivan järkyttävä paniikki. Toinen on pelko että joku kamala seisoo selän takana, tämkin on yleensä vain pimeällä, mutta joskus myös valoisaan aikaan esim. kun olen suihkussa tulee jälleen usein paniikki. Joskus herään yöllä siihen että minusta tuntuu että joku seisoo sänkyni vieressä.
Nämä pelot aina vain lähestyvät minua, mutta tuntuu etteivät ne saavuta minua. Aina vain tulevat lähemmäksi, mutta jossain vaiheessa joku vielä saavuttaa minut ja pimahdan lopullisesti.
Siis jos jollakin muullakin on toden tuntuisia pelkoja niin kommentoikaa tai kertokaa omastanne. Tuntuu että olen ainoa jolla on tällaista ja että olen aivan sekopää.
Olen ollut noin viisi vuotta vaihtelevasti masentunut. Viimeisen puoli vuotta vakavasti ja kärsin myös ahmimishäiriöstä ja lievästä bulimiasta.
Minulla on ollut koko ajan aivan käsittämättömiä vahvoja pelkoja, jotka liittyvät usein joskus näkemiini elokuviin. Onko kellään muulla kokemuksia samasta asiasta ja kuinka pärjätte asian kanssa?
Minulla pelot ovat hyvin todentuntuisia asioita, kuten esimerkiksi että televisiosta tulee joku. En pysty olemaan hämärässä/pimeässä huoneessa yksin jos siellä on telkkari. Tulee aivan järkyttävä paniikki. Toinen on pelko että joku kamala seisoo selän takana, tämkin on yleensä vain pimeällä, mutta joskus myös valoisaan aikaan esim. kun olen suihkussa tulee jälleen usein paniikki. Joskus herään yöllä siihen että minusta tuntuu että joku seisoo sänkyni vieressä.
Nämä pelot aina vain lähestyvät minua, mutta tuntuu etteivät ne saavuta minua. Aina vain tulevat lähemmäksi, mutta jossain vaiheessa joku vielä saavuttaa minut ja pimahdan lopullisesti.
Siis jos jollakin muullakin on toden tuntuisia pelkoja niin kommentoikaa tai kertokaa omastanne. Tuntuu että olen ainoa jolla on tällaista ja että olen aivan sekopää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuo on todella vakavaa. Kerropa niistä näkemistäsi elokuvista, josta luulet tuon johtuvan. Sitten osaisin ehkä auttaa.
Televisiopelon luulen johtuvan The Ring elokuvasta, jossa television kautta sellainen lapsi tunkeutuu katsojan luo.
Suihkussa ollessani luultavasti pelkään psyko-elokuvaa.
Selän takanahan kaikissa elokuvissa aina on juku ja sängyn vieressä seisomassa en muista missään elokuvassa olleen kenenkään, mutta jossakin se varmasti on ollut.
Sekopäistä eikö totta.
ARVASIN, että olit nähnyt juuri tuon leffan.:)
Siis se "tv-ruudusta pomppaaminen" oli kyllä aika lapsellinen kohtaus siinä leffassa.
Mitäs jos lakkaisit katsomasta (liikaa) elokuvia. Vältä ainakin KAUHUelokuvia. Katso komedioita.
En todellakaan katso juurikaan elokuvia, juuri sen takia että saan niistä noita vuosia jatkuvia pelkoja. Kauhuelokuvien katsomisen olen lopettanut kokonaan, mutta silloin kun kavereita tulee kylään ja tuovat elokuvan mukanaan ei voi / kehtaa kieltäytyä.
Ilmeisesti tarkoitit että minulla on vain vilkas mielikuvitus, mutta ehkä se onkin totta, mutta minulle pelkoni ovat jatkuvia, todellisia, pelottavia ja ahdistavia.
Kertomasi jutut kuulostavat erittäin tutuilta. Minulla on ollut jonkun verran vastaavia kokemuksia aiemmin, vaikka tuntuisi että olen saanut ne nykyisin aika hyvin hallintaan.
Joskus illalla olen pessyt kasvojani silmät kiinni, ja silloin olen alkanut ajatella että joku seisoo takanani tai että vessan ikkunasta katselee joku. Olen mennyt paniikkiin, on ollut pakko avata silmät ja kääntyä katsomaan taakse. Sen jälkeen olen yleensä pelännyt sulkea silmiä enää uudelleen. Suihkussa ollessakin sama juttu. Vielä nykyäänkin tarkastan aina välillä, ettei suihkuverhon takana ole ketään.
Yksi pelkoni liittyi joskus Poltergeist-elokuviin. Niissä oli joku peileihin liittyvä juttu, jota en nyt muista tarkemmin ja ehkä hyvä niin. Kauhuelokuvissa olevat asiat ovat muutenkin alkaneet välillä häiritä. Linnut, pikkulapsiksi naamioituneet demonit, jne. X-files-sarjassa muistan olleen jonkun oudon eläimen, jonka ilmestymistä pelkäsin aina välillä nukkumaan mennessä.
Maalla ollessa olen pelännyt katsomasta ikkunasta ulos pimeällä, vaikka en pimeää sinänsä pelkääkään. Kaupungissa se ei yleensä tuota ongelmia, koska ulkona on jatkuvasti valaistus.
Nämä pelot ovat tulleet pintaan lähinnä yksin ollessa. Se on helpottanut aina, jos jostain on kuulunut jotain elämisen ääntä, esimerkiksi ihmisen puhetta. Silloin tuntuu että on turvassa.
En osaa valitettavasti kertoa mikä kyseisiin pelkoihin voisi auttaa, vaikka olen onnistunut ne jossain määrin häätämään omasta mielestäni. Toivottavasti niistä puhuminen auttaa edes vähän.
Tuttu homma. Esimerkiksi jos sairastaa jotain dysfasiaa tai muuta, niin silloin on näitä pelkoja. Muistakaa, että vanhemmiten siihen tulee mukaan usein masennus yms. Yleensäkkin pelko jotain sellaista kohtaan joka ei ole olemassa vanhempanakin.
Auttaiskohan sua sellanen että ajattelet ympärillesi suojaavan kehän ja päätät että sen läpi ei pääse mikään paha vaan pelkästään hyvä. Ja niitä kehiä voi kuvitella ensin itsesi ympärille ja sitten huoneen ympärille, seiniä mukaillen ja sitten vaikka koko asunnon ympärille (ja esineiden, kuten esim. telkkarin ympärille), kaikki omia erillisiä suojakehiä(tai kuplia) sisäkkäin joiden läpi ei mikään paha pääse, ainoastaan hyvä. Ne kehät joiden sisällä olet työntää kaiken pahan pois ja antaa vain hyvän tulla ja jäädä.
Joskus voisi kuvitella lisäksi että kehän reunat kääntää kaiken pahan pois joka yrittää tulla ja muuttaa sen niin että sen alkulähde muuttuu hyvemmäksi. Ja vielä voi kuvitella että suojaava kehä parantaa ja pitää terveenä sinua ja muita ketä haluat sen sisäpuolella olevan.
Mua kanssa kiinnostas mistä noi pelot johtuu,
itselleni uimaan meno on pelottavaa koska pelkään jotain salaiset kansiot olioita vedessä vaikka ihan hyvin tiedän että siä ei mitään oo.
Harmittaa tosi m´paljon kun uiminen on kivaa.
Niin ja pelkään iilimatoja....
(pelkään kun olen yksinäni en niinkään kun on muitakin ihmisiä)
Hei!
Minulla on ollut vähintään kaikki nuo pelot ja joukko muita. Vain televisiopelko on ollut erilainen niin, että olen pelännyt näkeväni siellä jotakin pelottavaa vaikka se on ollut kiinni.
Olen myös nähnyt kauhuelokuvia jo hyvin pienenä lapsena.
En tiedä mitä noille peloille tapahtui, mutta huomasin että ne häipyivät samoihin aikoihin kuin peruskoulu oli ohi. Lapsuudessani mietin usein että en mitenkään jaksa jos joudun koko ikäni pelkäämään hysteerisesti.
Enää en juurikaan koe tuollaisia pelkoja, mutta valitettavasti olen muuten äärimmäisen herkkä ihminen ja välillä huomaan suhtautuvani asioihin liian kiihkeästi. Todellisuudentajuni siis vähän hämärtyy ja näen kaikissa asioissa käsittämättömiä uhkakuvia. Mutta järjellä pystyn vielä rauhoittamaan itseni, eli en kuitenkaan kadota sitä todellisuudentajua oikeasti. Tosi vaikea selittää, mutta toivottavasti saat jotain tolkkua.
Esim. mieheni sai ajokortin ja sen jälkeen olen ollut peloissani että ajaa kolarin ja lapsemme kuolevat. Välillä pelko voimistuu niin että olen melkeimpä hämmästynyt kun saapuvat hengissä perille ;).
Minulla on myös yliherkkä omatunto ja joudun välillä selittämään itselleni että en nyt oikeasti ole tehnyt mitään haudan vakavaa, kun ihan normaalisti elän.
Näihin aikuisiällä tulleisiin paniikkeihin on kuitenkin syynsä. Minulla on ollut rankkoja elämäntilanteita, ja olen joutunut välillä taiteilemaan siinä rajalla että toiminko oman omantuntoni mukaan ja otan turpiini, vai toiminko toisen tahdon mukaan ja kärsin huonoa omaatuntoa. Herkälle ihmiselle rankkaa.
Kuitenkin minulla on tukenani ollut usko Jumalaan ja siihen että "kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi jotka häneen uskovat". Eli minun päästäni ei taitu karvaakaan jollei Jumala sitä salli. Se on uskomaton lohtu vaikeina aikoina. Oikeasti voin vain uskoa Jeesukseen ja luottaa että minusta pidetään huoli. Pelkokin on normaali tuntemus, mutta rukoilu helpottaa.
Toivon että löydät itsellesi sopivan tavan hallita pelkojasi, mutta omaani voin kokemuksesta suositella. Ja olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä että älä anna kenenkään tuoda kotiisi kauhuelokuvia. Et ikinä pääse pelosta jos silloin tällöin kuitenkin näet pelottavia asioita.
Minä muuten tunnen erään hyvin herkän ja fiksun miehen joka on pitkälle opiskellut ja "pärjännyt" elämässä, ja hän sanoi myös kärsineensä lapsena tällaisista peloista.
Oletteko kysynyt lääkäriltä syitä näihin omituisiin pelkoihin? Mitä on vastannut??
näistä peloista, mutta ei mun lääkäri ainakaan ole kommentoinut juuri millään tavalla pelkojani. Ihmettelee vaan, että miten sulla nyt tommosia pelkoja voi olla.
Hei Miss-XXXL,
tuli sellainen tunne, että halusin sinulle kirjoittaa, koska olen kokenut itse joskus samaa. Eli pelkoa pimeässä ollessa ja sellaista tunnetta ,että "joku" seisoo vieressä.
Minua on auttanut meidän kristillisen uskomme tarjoama Jumala-kuva. Hän on Rakkaus ja raamatussa puhutaan paljon hänen tarjoamastaan Rauhasta ja esimerkiksi sanotaan kuinka täydellinen rakkaus karkottaa pelon!
Olen ottanut Jeesuksen elämääni vastaan jo vuosia sitten ja kokenut Hänen apuaan mm. tällaisissa pelkotilanteissa tosiaankin.
Toinen mitä suosittelen sinulle, on se että ei kannata katsella liian hirvittäviä leffoja esim. Itse olen käytännössä rajannut niin, että jännäreita kyllä tulee katsottua, mutta kauhuleffoja ei.
Vielä Jumalasta: voit rukoilla Jeesusta elämääsi, hän on niin voimallinen, että hän kyllä karkoittaa sinun pelkosi ja antaa sinulle syvää rauhaa.
Myös psykiatrinen apu on sinulle varmasti tarpeen, terapia tai jokin sellainen ongelmiisi.
Toivon sinulle hyvää elämää!!!