Mua pelottaa, kohta ma en oo enaa aito, onko jaljella sillon mitaan muuta kuin heikko, kykenematon ruumis, varjo entisesta, epatodellinen ja hento kuin perhonen pakkassaalla. Ma en enaa kesta, en jaksa uskoa, omaan voimaani. En jaksa luottaa itseeni. On vain onneton, lylma, yksinainen olo, etta ma katoon, Elama, se on multa liikaa vaadittu. ma haluaisin elaa sanan varsinaisessa merkityksessa, niin etta se olisi edes jonkin arvoista. Taa on helvetti, hailymista aidon elaman rajoilla, sydan jaata ja lasia, siivet kohmeessa ja yksin. Ota mut syliin, auta, huolehdi, halaa: ma haluun unohtaa. Unohtaa kaiken tan ja olla oikea ihminen, silla nyt ma olen heikko ja surullinen. Harso edessani, se ei vaisty mun ja maailman valilta, eika mulla ole voimia siirtaa sita viela sivuun. Mista ma loytaisin sen kipinan, joka antais mulle voimaa aloittaa alusta, elaa oikeasti. Ma en muuta toivo kun elamaa, mutta mulla on vain kyynel poskellani....
Kurja elama..
kyynel...
1255
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin mulla puuttuu pari kirjainta nappikselta silla asun ulkomailla, vasta muuttanut ( a ja o pisteiden kanssa, kaikki varmaan tajuskin sen, mut...)