Joutsenlampi jatko.......

Lonely kirjoitti:

Se tietysti täyty olla Atte.
- ..mitään
- Oletko kunnossa? Hän kysyi mielestäni aidosti nolostuneena ja ojentaen minulle kätensä.
- Kyllä, kiitos ei tuossa mitään käynyt. No pieni vale , mutta lähde nyt siinä sitten kertomaan, että istuit suoraa naulan päälle. Siitäkö se nauru oiskin irronnut. Tarrasin kiinni Aten kädestä, joka veti minut ylös hymyillen.
- Tiia, eikö olekin?
- Äh… no Titta kylläkin.
- Ai sori , olen Atte.
- Tiedän…. Siis. ” VOI HELKATTI” kiljuin päässäni, pitäen kättäni silmillä.
- No ei mitään tiesin sen. Atte sanoi taputtaen minua olalle ja nauraen samalla viedessään tavaroita. Tunsin, että voisin tippua onnesta lavalta , sekä kuolla häpeästä äskeisen takia. Kävelin alas lavalta nolona, kun opettaja aloitti.
- No niin kaikki paikoilleen, mistä nyt sen löytävät niin aloitetaan. Tänä vuonna suunnittelin, että otamme vaikeimmasta, mutta kuuluisammasta päästä olevan näytelmän. Uskon, että teidän joukosta löytyy hyviä näyttelijöitä, että saamme tämän toimimaan……. Ahosaari selitti
- Mikä sen näytelmän nimi on? Kuului keskeyttävä huuto takaa.
- Jos Anttosella on noin kova kiire, niin päätin , että näyttelette Romeon ja Julian. Koko sali hiljeni kuullessaan mitä pääsisimme työstämään ja katsoivat Ahosaarta, kuin halpaa makkaraa.
- Tiedän, että se tuntuu ehkä vaikealta, mutta uskon ,että tulette onnistumaan. Vielä, jotta saamme lisä maustetta tälle hommalle, niin sen pitäisi olla valmis ennen joulu juhlaa. Siitäkö se möly yltyi salissa, kun kuulivat, että se pitäisi saada valmiiksi kuukauden ja puolen sisällä, sen lisäksi, että välissä on syysloma.
- Siksi aloitammekin välittömästi harjoittelun, paitsi ensimmäisellä kerralla harjoittelemme kaikki päärooleja , eli Romeon ja Julian, etsikää siis pari ja Anttoselle suoraan tyttö ja poika parit.
Pääsimme pian pois. Se oli ollut ensimmäinen kerta, kun en ollut laittanut pahakseni tyttö, poika järjestelyä. Katsoin heti Aten suuntaan, mutta Minttu Lehtonen ( yksi esteistä) Aten tyttökaveri killui jo Aten kainalossa tyytyväisenä. Joten jäin vapaaksi. Eräs minun luokan pojista Jonne pyysi minua parikseen. Hän oli ehkä jotain 175-180 cm pitkä, hänellä oli tammen väriset hiukset ja mitä erikoisimman väriset silmät, jään siniset . Juttelimme paljon siinä sivussa mitä ehdimme opettajalta huomaamatta, meillä oli suoranaisesti hauskaa. Nyt kävelin, kaikessa rauhassa kirjaston eteen pysäkille kaivellen laukustani rahapussia. Istun penkille jatkaen edelleen tohkeissani rahapussin etsintää, etten huomannut auton pysähtyvän eteeni.
- Hei Titta. Hätkähdin ja tietysti tiputin juuri löytämäni pussin.
- Anteeksi ei ollut tarkoitus säikyttää.
- Jonne! Hei, en tiennytkään, että sulla on auto.
- Joo, on se hyvä, että on syntynyt sopivasti tammikuun eka. Hän sanoi virnistäen.
- Tarvitsetko kyydin? Olin aivan käkenä enkä tiennyt mitä sanoa.
- No, tuota asun, keljossa …. Ja voin odottaa ihan hyvin bussia, mulla on korttikin.
- Miten sattuikaan, että asun myös siellä, eikä siitä mitään vaivaa ole, kun matka on sama ja säästys sulta myös sekin matka? Enpä mää voinut tuohon muutakaan vastaan sanoa. Jonne hymyilikin vielä niin valloittavasti, että hänen silmät loistivat vielä enemmän, joten hellyin niitä katsoessani.
- Hyvä on, mutta sillä ehdolla , että kävelen pysäkiltä itse.
- Selvä, kuin vesi. Hän sanoi voiton riemuisesti työntäen oven auki. Istuin etupenkille hiukan kiusaantuneen oloisena. Ajoimme koulun ohi , näin kuinka Atte käveli ulos portista Minttu kainalossa ja näki minut selvästi istuvan autossa. Silloin sekin kiusaantunut olo oli poissa. Puhelimme niitä ja näitä, jopa siitä kuka saisi roolin. Me kumpikin haimme pääosaa. Pysäkillä Jonne teki vaikuttavan kurvin ympäri, hyvä ettei sydän hypännyt ulos ja pötkinyt pakoon .
- Kiitos kyydistä, se oli ystävällistä.
- Eipä tuossa mitään, teen sen mieluusti uudestaan. Hän sanoi silmät loistaen. Hyvästelin ja lähdin kävelemään. Vilkaisin vielä taakseni, Jonne oli pysäkillä ja katsoi vielä perääni, joten vilkutin hänelle vielä, kunnes hän kurvasi alas tien toisella puolella.
Äiti kolisi keittiössä avatessani ovea.
- Titta! Sinäkö siellä olet, miten olet jo nyt kotona?
- Sain kyydin yhdeltä pojalta meidän ilmaisutaidon ryhmästä .” Voi ääliö pitikin möläyttää” ajattelin.
- Ohoo.. vai ihan pojalta.
- Ennen kun alat ajatella jotain tyhmää, niin olemme ystäviä, jos edes ystäviä, selvä?
- Ihan miten vain. Mene tekee läksyt, niin saat ruokaa jälkeen päin. Tein työtä käskettyä ja kolistelin ylös. Läksyt tehtyäni, heittäydyin sängylle miettimään kaikkea tänään tapahtunutta hyvää ja pahaa, tai no noloa pikemminkin. Jokin Atessa kiehtoi minua kovasti, etten voinut olla ajattelematta häntä. Minttu kyllä onnistui romuttamaan ajatuksen minusta ja Atesta yhdessä. Katsoin haikeasti vaatekaapin ovessa olevaa peiliä, mistä näin myös hyllylle yläpuolellani. Siinä seisoi paketti, mikä sai minut pomppaamaan ylös sängyltä. Avasin paketin suurella innolla,` kännykkä`. Juoksin alas , mutta hillitsin vauhtini ennen keittiötä.
- KIITOS! Sanoin äidille halaten häntä
- Ai mistä hyvästä? Äiti kysyi kurtistaen kulmiaan, kun ei tietäisi mistä puhuin. Otin puhelimen selkäni takaa, näyttäen äidille.
- Aaaa …. Tuo kone. Luulin jo, että olisit sokea , kun sinulta vei tunti löytää se hyllyltä joka on sinun nenäsi tasolla. Äiti sano näpäyttäen minua nenälle.
- Heh, he äitiseni.

Seisoin sumuisen järven rannalla. Katselin etsivästi ympärilleni, sitten näin hahmon järven toisella puolen, mutten nähnyt kasvoja. Huomasin pian juoksevani kohti hahmoa vettä pitkin. Lähestyessäni hahmoa huomasin sen olevan Atte. Saavuin hänen luoksensa ja hän ojensi minulle kättään. Ojensin käteni, mutta ennen kuin sain siitä kiinni Atte muuttui joutseneksi ja lensi pois. Toinen hahmo ilmestyi rannalle takanani, se oli Minttu. Hän rupesi nauramaan ilkeästi, samalla hän osoitti suuntaan minne joutsen oli lentänyt. Kuuli kamala pamaus, tunsin kuinka vesi petti altani ja upposin koko ajan syvemmälle. Ympärillä kuului kirkumista ja pamauksia aina voimakkaammin . Säpsähdin järkyttyneenä hiestä aivan märkänä hereille. Menin heti suihkuun , vaihdoin sitten vaatteet ja menin alas. Äiti oli näköjään lähtenyt normaalia aikaisemmin Katin kanssa, isä veti vielä hirsiä sohvalla aamutakki yöpukunsa päällä. Kello näytti kuutta joten ajattelin syödä kunnon aamiaisen. Mussutin leipääni ja kuuntelin läheltä ja kaukaa kuuluvia pamauksia.
- Hirven metsästys on alkanut. Isä totesi järjestäen kädellään mustia sekaisia hiuksiaan ja katsoen jääkaappiin.
- Miksi olet vielä kotona?
- Komennus oli jäädä kotiin lentsun takia. Teen työni täältä käsin. Isä oli nimittäin soneralla töissä, ken hommissa, muuta en tiedä tarkemmin.
- Mitäs pidit puhelimesta? Isä nyökkäsi koneeseen päin pöydällä.
- Tosi kätevä vempele. Sanoin virnistäen lasin takaa. Huvi piili siinä, että muutamia vuosia sitten, kun isä ei vielä tiennyt niinkään paljon mitään kännyköistä, vaikka oli soneralla ”ajatella”. Menimme siis puhelin kauppaan ja tiesin tarkkaan minkälaisen halusin, joten kerroin kaikki tietämistäni toiminnoista ja muusta mitä tiesin isälle ja lopuksi kysyin mitä miltä hän oli ja tietty hän yritti esittää nuorekasta, hän oli vastannut; Kätevä vempele. Siitä lähtien olen muistuttanut isää siitä.
- Voi mahtavaa olen saanut itselleni tyttäreksi näsäviisaan. Isä sanoi tuskaisesti tuhahtaen ja katosi makuuhuoneeseen. Puoli tuntia hurahti, kun isä tuli takaisin keittiöön tamineet päällä.
- Menipäs sinulla kauan pukeutua. Sanoin jatkaen härnäämistäni.
- Suuta soukemmalle tai saat mennä bussilla. Hae laukkusi niin mennään.
- Selvä istu . Sanoin taputtaen häntä päälle.
Tultiin sopivasti koulun pihalle, ennen kun kellot soivat, sillä isällä oli jokin asia hoidettavana, jonkun Penan kanssa, muuta en saanut hänestä irti. Tainakin saapui juuri portille hypätessäni ulos autosta. Isä huristi juuri pois, kun Taina iski kimppuuni.
- Kuka toi oli. Et kertonut että sulla oli isoveli. Katsoin Tainaa olisiko hän tosissaan ja tietty oli.
- Haha… Nauroin niin , että mahaan sattui. Taina taasen katsoi minua huolestuneesti, kun nauroin niin hysteerisesti. Näin Aten tulevan busista ja katsoen myös vähän oudosti. No en ihmettele, tietysti olin aivan punainen ja en varmaan ihan terveimmän näköinen , nauraessani hulluna. Yritin turhaan vakavoitua Aten edessä, siitäkö rupesinkin vasta nauramaan. Menimme Tainan kanssa eri tunneille, joten hän saisi miettiä kolme tuntia miksi nauroin hänelle. Kummatkin tunnit olin hekotellut itsekseni, Jonnekin oli muutamaan otteeseen katsonut minua kysyvästi, kun naureskelin keskenäni. Sitten pääsimme heti kahvioon syömään. Taina oli taas kimpussani.
- Titta nyt kyllä kerrot miksi oikein nauroit minulle ja teet edelleen. Taina tivasi vakavissaan. Istuimme meidän vakio pöytään ja kerroin kaikki alusta asti, myös puhelimesta, joten vaihdoimme numeroita.
- Minusta se ei siltikään ollut hauskaa. Taina sanoi yrittäen esittää vakavaa. Rupesin siinä sitten taas hekottelemaan, joten ei vienyt kauaa kun Tainakin yhtyi. Kerroin Tainalle lopuksi, Jonnesta.
- Sullahan on vauhti päällä, kaksi poikaa jo kiikarissa. Pitää varata kohta omat ennen kun sä kaikki viet.
- Enemmän on Jonnen suhteen ystävä pohjalla oletan, mutta sen kun varailet , jos ei onnista voin esitellä sut veljelleni. Sanoin virnistäen ja hörpäten teetä. Taina hymähti, mutta rupesi nauramaan yhtä aikaa kanssani. Jonne saapui juuri paikalle.
- Minun veljeni. Jatkoimme nauramista ja Jonne oli ihan ulalla asiasta kurtistaen kulmiaan suloisesti. Kerroin hänellekin asian , joten hänkin tajusi asioita nyt enemmän. Joimme Tainan kanssa juomat loppuun ja lähdimme porukalla. Minä kävelin Jonnen kanssa käsikynkässä Taina minun toisella puolella. Tulimme ulos kahvilasta naureskellen ja jutellen iloisesti, mutta hymyni hyytyi, kun huomasin Aten tulevan meitä vastaan kavereittensa kanssa. Katsoimme toisimme hetken, mutta laskin katseeni alas ennen kun he olivat kohdallamme. Jonne moikkasi pojille, mutta vilkaisi sitten minuun.
- Titta oletko kunnossa, olet hiukan kalpea.?
- Ei olen ihan kunnossa. Mutta Taina tiesi mistä oli kyse ja vaikeni nyökäten minulle. Katsoin taakseni, missä näin vielä Aten sekaisen oloisen katseen, ennen sisälle katoamista. Pyörimme vielä ympäri koulua , kunnes tunnit alkoivat taasen. Jäljellä oli matikkaa, ranskaa ja valinnaista.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä