Olen huomannut semmoisen asian, että eläimiin liittyvissä luontoharrastuksissa suurin osa harrastajista on miehiä.
Oli sitten kyse perhoskeräilystä -kaikki miehiä, kalastuksesta ja metsästyksestä niin reilusti yli puolet, samoin luontokuvauksessa ja lintubongauksessa ja herpetologipuuhassa eli liskojen ja sammakoiden bongauksessa ja eksoottisten terraarioeläinten pidossa. Itse harrastan perhostelua ja herpetologiaa eli luonnonmatelijoiden kuvausta ja lemmikkinä australialaisia aga-rupikonnia terraariossa.
Tämän palstan Nillakin on varmasti 100% mies, kuten ötökkätuntijat yleensä.
Rajusti yksinkertaistaen, kavahtavatko lähes kaikki naiset sitten eläviä kaloja, hyönteisiä, tai vaikka sisiliskoa tai sammakkoa? Miehiä ja poikia nuo oravaa pienemmät tuntuvat -joitakin -suorastaan kiehtovan.
Metka kysymys vaan, onko todellakin sukupuolten ero niin selvä luontopuuhienkin kanssa, naiset arkailevat naisellisesti ja miehet reippaasti ronkkivat kaikkea? :)
Siltä se vaikuttaisi, siltä se vaikuttaisi...
Oli sitten kyse perhoskeräilystä -kaikki miehiä, kalastuksesta ja metsästyksestä niin reilusti yli puolet, samoin luontokuvauksessa ja lintubongauksessa ja herpetologipuuhassa eli liskojen ja sammakoiden bongauksessa ja eksoottisten terraarioeläinten pidossa. Itse harrastan perhostelua ja herpetologiaa eli luonnonmatelijoiden kuvausta ja lemmikkinä australialaisia aga-rupikonnia terraariossa.
Tämän palstan Nillakin on varmasti 100% mies, kuten ötökkätuntijat yleensä.
Rajusti yksinkertaistaen, kavahtavatko lähes kaikki naiset sitten eläviä kaloja, hyönteisiä, tai vaikka sisiliskoa tai sammakkoa? Miehiä ja poikia nuo oravaa pienemmät tuntuvat -joitakin -suorastaan kiehtovan.
Metka kysymys vaan, onko todellakin sukupuolten ero niin selvä luontopuuhienkin kanssa, naiset arkailevat naisellisesti ja miehet reippaasti ronkkivat kaikkea? :)
Siltä se vaikuttaisi, siltä se vaikuttaisi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyse on siitä, että naisilla on harvoin aikaa moiseen, kun on perheet ja muut.
Minulla on ollut lapsesta lähtien matelijoita kotona, en kammoa mitään suomalaisia hyönteisiä enkä käärmeitä. Kalastan, en metsästä, mutta ei metsästä mieskään. Osaan kyllä niin teurastaa lampaan kuin kyniä ja paloitella haahkankin, jos pakko on. Osaatko sinä?
Lintubongailussa salaisuus piilee varmaan siinä, että naiset eivät välitä kilpailla joka asiassa. Luontoa voi tarkkailla ja siitä oppia ilman että pitää pitää kirjaa ja tilastoja tai voittaa kaveri.
Kissojen, koirien ja muiden pieneläinten harrastajista suurin osa on naisia. Samoin ratsastus on enimmäkseen naisten harrastus ja taitaapa ravishevosistakin enemmistö olla naisten hoidossa. Myös kaikissa eläinsuojelujärjestöissä lienee enemmän naisia kuin miehiä.
Bongaaminen, eläinten kuvaaminen ja metsästys ovat miesten lajeja. Sillä nehän tarjoavat oivallisen alibin laistaa kotityöt ja lastenhoito. Tässä milessä ne ovat harastuksinna miehille aivan samanlaisia kuin urheilu- ja penkkiurhelu, autojen tuunaus ja kavereiden kanssa kaljottelu.
Aika moni metsästykoirakin näyttää suurimman osan vuodesta olevan naisen lekkeilytettävänä. Isännän seurana ne ovat vain syksyllä muutaman metsästysreissun ajan.
kasviharrastajissa on jo enemmän naisia, samoin sieniharrastajissa.
"piireissä" naisiakin on mukana, perhostelemassakin.
Digikamerat ja -kuvaus ovat tuoneet harrastuksiin mukaan niin miehiä kuin naisiakin, joilla "tappaminen" ei ole se pääasia, vaan hienojen luontokokemusten ja mahdollisimman monen eri lajin kerääminen kuvina on.
Alkuperäisen kirjoittajan havainto kyllä tukee osin omaanikin, mutta jotenkin tuntuu, että noissa akvaario/terraario -puuhissa tasa-arvo kyllä toteutuu melko hyvin. Karvaturrien kanssa oma tuntumani väittäisi kauniimman sukupuolen ylivoimaa.
Mutta jos puhutaan ihan luonnosta, siis siitä mitä suomalainen metsä ja keto kasvattaa ja elättää, niin kyllä minäkin siitä ennemmin olen miespuolisia keskustelukumppaneita löytänyt. Toisin nykyään kyllä naispuoliset keskustelukumppanit rajoittuvat vaimoon ja hänen ystäväpiiriinsä sekä työtovereihini, joten vika voi olla myös piirieni suppeudessa.
Eräs kirjoittaja epäili kasvien tutkijoita/harrastajia olevan enemmän naisten joukossa. Sanoisin, että tämä varmasti pitää paikkaansa ylempien ikäluokkien kohdalla - varsinkin lukiessa tuohon kategoriaan myös marjastajat ja sienestäjät. Omassa ikäluokassani eli alle 30-vuotiaissa olen kyllä useammin tavannut miehiä kuin naisia samanlaisen kiinnostuksen äärellä.
Mutta nämä ovatkin vain omia, varsin rajoittautuneita kokemuksiani...
täällä on kiinnostunut luonnosta ja erityisesti hyönteisistä! Olen 40 -v. perheenäiti ja kiinnostuin hyönteisistä jo pikkutyttönä. Olin kyllä aika kummajainen ympäristössäni ja sain harrastuksestani kuulla kauhisteluja nimenomaan aikuisilta!
Nyt kun omat poikani ovat 7- ja 14-vuotiaita, olen alkanut keräillä perhosia heidän kanssaan ja täytyy sanoa, että se on mukava harrastus, usein minulla on joukko naapuruston lapsia jonossa esittelemässä omia löydöksiään ja kyselemässä!
Uskon, että on kysymys asennekasvatuksesta. Etenkin tytöt oppivat äideiltään kammoamaan kaikkia hyönteisiä, sammakoita, matelijoita jne. Toivottavasti tilanne muuttuu valistuksen ja ihmisten koulutustason nousun myötä.
Hyönteiskeräilyäkin pidetään toisinaan "huonona" ja luontoa riistävänä harrastuksena. Oma kokemukseni on osoittanut, että molemmista lapsistani on tullut suuria luonnon ystäviä. Kokoelmiin otetaan vain 1-2 yksilöä kutakin lajia, joten se ei vielä perhosten määrään luonnossa vaikuta. Sen sijaan luonnossa liikkuminen kasvattaa ihmisestä aivan väkisinkin myös sen suojelijan!
Sukupuolijakaumasta harrastuksen parissa vielä sen verran, että kyllä pojatkin joutuvat, varsinkin murrosiässä, usein pilkatuksi luontoharrastuksestaan. Haavin kanssa kulkeva sukulaispoikanikin saa kuulla ikätovereiden pilkkaa. Kenenkään en ole kuullut joutuvan häpeämään vaikkapa jalkapallon harrastamista! Tässäkin on syynä varmaan aikuisten asenteet.
Älkää siis ihmeessä kieltäkö lapsianne keräämästä perhosentoukkia ym., vaan opettakaa heidät esim. opaskirjojen avulla niitä kasvattamaan. Jos innostus ei riitä tähän, sitten ötökät kannattaa palauttaa tutkimisen jälkeen luontoon.