Olen entinen vl. Olen seuraillut tätä palstaa aika ajoin aktiivisestikin. Teema, joka tuntuu aina nousevan uudelleen ja uudelleen esille ovat nämä 70-luvun ns. hoitokokoukset. Itsekin olin tuolloin vl ja muistan tuon ajan.
Olen pitkään jo ollut vl-uskon ulkopuolella. Miten te koette, siis vl:t ,ovatko nämä hoitokokoukset ja niiden seuraamukset jokin kollektiivinen trauma edelleen liikkeessänne. Hoitamaton ja "märkivä" haava, miten muuten tämä teema nousisi aina uudelleen esille???
Liittyykö 70-luvun tapahtumiin niin paljon syyllisyyttä ja häpeää, että niitä on vaikea kohdata ja nämä asiat halutaan mm. siksi esim. SRK:n taholta "laasta maton alle" eikä kohdata rehellisesti?? Ainakin teema herättää voimakkaita tunteita edelleen. Häpeällisten asioiden kohtaaminen on aina vaikeaa.
Olen pitkään jo ollut vl-uskon ulkopuolella. Miten te koette, siis vl:t ,ovatko nämä hoitokokoukset ja niiden seuraamukset jokin kollektiivinen trauma edelleen liikkeessänne. Hoitamaton ja "märkivä" haava, miten muuten tämä teema nousisi aina uudelleen esille???
Liittyykö 70-luvun tapahtumiin niin paljon syyllisyyttä ja häpeää, että niitä on vaikea kohdata ja nämä asiat halutaan mm. siksi esim. SRK:n taholta "laasta maton alle" eikä kohdata rehellisesti?? Ainakin teema herättää voimakkaita tunteita edelleen. Häpeällisten asioiden kohtaaminen on aina vaikeaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itse en ole noita 70- luvun tapahtumia kokenut, eikä niistä puhuta vl- liikkeen sisällä. Ensimmäistä kertaa olen kuullut niistä tämän palstan kautta, jossa niitä nostanevat esille pääasiassa tällöin eronneet, tai erotetuiksi tulleet.
Mikään mätäpaise, tai märkivä haava se ei itse liikkeen sisällä ole (ainakaan tuntemieni uskovien keskuudessa).
Mielestäsi siis oma uskonyhteisösi voi kaikessa rauhassa olla luotettu ja yhteiskuntakelpoinen yhdistys ja jatkaa toimintaansa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Selvittämättä vääriä ja epäeettisiä toimenpiteitä jouhin saarnamiehet ja muut kokousen vetäjät syyllistyivät pari-kolmekymmentä vuotta sitten.
Mielenkiintoinen asennoituminen kristityltä.
- Ensimmäistä kertaa olen kuullut niistä tämän palstan kautta --
Sama täällä! Omat vanhemmat eivät oo suostuneet näistä asioista sanaakaan puhumaan meille lapsille. En ollu syntynytkään kun ne ovat tapahtuneet.
Hankala on asennoitua mitenkään asiaan, josta ei oikeastaan mitään tiedä. Kuten sanoin seurakunnassa asiasta ei ole jauhettu ja täällä käydyistä keskusteluista suurin osa on sellaista, johon ei kannata juuri nuoruuttaan tuhlata.