Alfafemale

Siis kummankin kanssa.

Todellisuudessa tätä yhteiskuntaa vievät eteenpäin keski-ikäiset melko rumat miehet.

Olen ollut parinkin alan huippuhommissa, naisia on tullut vastaan ehkä kymmenkunta. Pari kohtuullisen pätevää amerikkalaista tätiä, kanadalainen opiskelija ja muutama espanjalainen tai italialainen postdoc.

ohikulkenut mies kirjoitti:

Siis kummankin kanssa.

Todellisuudessa tätä yhteiskuntaa vievät eteenpäin keski-ikäiset melko rumat miehet.

Olen ollut parinkin alan huippuhommissa, naisia on tullut vastaan ehkä kymmenkunta. Pari kohtuullisen pätevää amerikkalaista tätiä, kanadalainen opiskelija ja muutama espanjalainen tai italialainen postdoc.

Lue lisää

Ovatko nämä rumat, keski-ikäiset miehet sitten renttuja?

Minusta yhteiskunnassa vallitsee jonkinlainen proletariaatin diktatuuri: tyhmien ja kyvyttömien massa hallitsee ja tuhoaa alfayksilöiden aloitekyvyn.

Catsy_666 kirjoitti:

Ovatko nämä rumat, keski-ikäiset miehet sitten renttuja?

Minusta yhteiskunnassa vallitsee jonkinlainen proletariaatin diktatuuri: tyhmien ja kyvyttömien massa hallitsee ja tuhoaa alfayksilöiden aloitekyvyn.

Lue lisää

Useimmat ovat perheellisiä heteroita, joilla menee kaikinpuolin hyvin. Työt voivat vaatia julkisuudessa esiintymistä, mutta harva sinne vapaaehtoisesti lähtee.

Joo, yhteiskunta on varsin tasapäistetty muttei se juuri rajoita toimintaa. Jos nettopalkkojen erot ovat liian pienet, joku muu saa tehdä tylsät hommat. Toisaalta tämä yhteiskunta antaa tosi hyvät mahdollisuudet tehdä ihan mitä itse haluaa ja saada siitä vielä palkkaakin.

ohikulkenut mies kirjoitti:

Useimmat ovat perheellisiä heteroita, joilla menee kaikinpuolin hyvin. Työt voivat vaatia julkisuudessa esiintymistä, mutta harva sinne vapaaehtoisesti lähtee.

Joo, yhteiskunta on varsin tasapäistetty muttei se juuri rajoita toimintaa. Jos nettopalkkojen erot ovat liian pienet, joku muu saa tehdä tylsät hommat. Toisaalta tämä yhteiskunta antaa tosi hyvät mahdollisuudet tehdä ihan mitä itse haluaa ja saada siitä vielä palkkaakin.

Lue lisää

Suomi on kuin Neuvostoliitto: paljon harmaita junavaunuja, joita liikutellaan paikasta toiseen, pistoraiteella saattaa viivähtää viikko ja lopulta tulee kylän kohdalle ja vaunun eteen muodostuu maatuskoista sinkkiämpäreineen jono.

Jos esittää oman erinomaisuutensa, saattaa joutua suomalaiseen vastineeseen Siperiasta.

Catsy_666 kirjoitti:

Suomi on kuin Neuvostoliitto: paljon harmaita junavaunuja, joita liikutellaan paikasta toiseen, pistoraiteella saattaa viivähtää viikko ja lopulta tulee kylän kohdalle ja vaunun eteen muodostuu maatuskoista sinkkiämpäreineen jono.

Jos esittää oman erinomaisuutensa, saattaa joutua suomalaiseen vastineeseen Siperiasta.

Lue lisää

Sikäläiset kollegatkin pärjäilivät varsin hyvin, ainakin olosuhteisiin nähden.

Ja suurimmalla osalla kansasta asiat ovat tietenkin juuri niinkuin kuvailit.

Mutta intelligentsia osaa sopeutua, ihan hammaslääkäreistä alkaen. Töitä muutamana päivänä viikossa puoli päivää, välillä parin kuukauden talviloma Toscanassa tai kiipeilyretki suureen kanjoniin.

Nykyisin hommat ovat aika kansainvälisiä, kun pääsee nousemaan suuresta ja harmaasta massasta. Missä on tietysti hyvät ja huonot puolensa.

sun väittämästä, että romantiikka olisi kaukana johtajatyypeistä ja niistä, joita kiinnostaa työnteko (siis muu kuin vastuunpakeneminen ja pitkät lounaat). Minulle on ainakin työ tärkeä ja otan mielelläni vastuuta ja velvollisuuksia, en ainakaan pakene niitä. Kuitenkin olen omasta mielestä romanttinen.

työaddikti kirjoitti:

sun väittämästä, että romantiikka olisi kaukana johtajatyypeistä ja niistä, joita kiinnostaa työnteko (siis muu kuin vastuunpakeneminen ja pitkät lounaat). Minulle on ainakin työ tärkeä ja otan mielelläni vastuuta ja velvollisuuksia, en ainakaan pakene niitä. Kuitenkin olen omasta mielestä romanttinen.

Lue lisää

Totta, käytin kahta kärjistystä, eli helpolla seilaajia ja toisaalta kovassa koulussa kasvaneita itsetietoisia kylmäkalleja ja -kaijoja. Työstä tykkääminen ja vastuun ottaminen on totta kai kunniaksi ihmiselle, mutta se ei vielä tee sitä tylyä ja kaihdettavaa johtajatyyppiä. Siinä sopassa on paljon muutakin.

Vrt. Kirsti Paakkasen tarina.

----------------- kirjoitti:

Totta, käytin kahta kärjistystä, eli helpolla seilaajia ja toisaalta kovassa koulussa kasvaneita itsetietoisia kylmäkalleja ja -kaijoja. Työstä tykkääminen ja vastuun ottaminen on totta kai kunniaksi ihmiselle, mutta se ei vielä tee sitä tylyä ja kaihdettavaa johtajatyyppiä. Siinä sopassa on paljon muutakin.

Vrt. Kirsti Paakkasen tarina.

Lue lisää

Minä olen joutunut sellaisen kanssa töitä tekemään ja se käyttää sen pitkän työaikansa lähinnä söheltämiseen. On olemassa sellainen ihmistyyppi kuin ahkera idiootti. Nuo ihmiset ovat kokopäiväisiä harminaiheuttajia, vähän niin kuin lapset tai byrokraatit.

Ahkera ja älykäs on tästä harmittomampi muoto.

Mutta alfanaaraat ja alfaurokset ovat aina kuitenkin ahkeria ja laiskoja, koska me aina etsimme miten asiat voisi rationalisoida niin, että työtä olisi mahdollisimman vähän.

Älykäs saa tässä maassa olla, mutta ei saa olla niin älykäs että huomaa ja huomauttelee ja haluaa muutosta. Sellaiselle pistetään luu kurkkuun ja silloin tulee se, että ruvetaan rentuksi, kas kun turhautuu ympäröivän maailman typeryyteen.

Catsy_666 kirjoitti:

Minä olen joutunut sellaisen kanssa töitä tekemään ja se käyttää sen pitkän työaikansa lähinnä söheltämiseen. On olemassa sellainen ihmistyyppi kuin ahkera idiootti. Nuo ihmiset ovat kokopäiväisiä harminaiheuttajia, vähän niin kuin lapset tai byrokraatit.

Ahkera ja älykäs on tästä harmittomampi muoto.

Mutta alfanaaraat ja alfaurokset ovat aina kuitenkin ahkeria ja laiskoja, koska me aina etsimme miten asiat voisi rationalisoida niin, että työtä olisi mahdollisimman vähän.

Älykäs saa tässä maassa olla, mutta ei saa olla niin älykäs että huomaa ja huomauttelee ja haluaa muutosta. Sellaiselle pistetään luu kurkkuun ja silloin tulee se, että ruvetaan rentuksi, kas kun turhautuu ympäröivän maailman typeryyteen.

Lue lisää

myönnän, että olen kyllä vähän kuvailemasi kaltainen, besserwisseri konsanaan....

Catsy_666 kirjoitti:

Minä olen joutunut sellaisen kanssa töitä tekemään ja se käyttää sen pitkän työaikansa lähinnä söheltämiseen. On olemassa sellainen ihmistyyppi kuin ahkera idiootti. Nuo ihmiset ovat kokopäiväisiä harminaiheuttajia, vähän niin kuin lapset tai byrokraatit.

Ahkera ja älykäs on tästä harmittomampi muoto.

Mutta alfanaaraat ja alfaurokset ovat aina kuitenkin ahkeria ja laiskoja, koska me aina etsimme miten asiat voisi rationalisoida niin, että työtä olisi mahdollisimman vähän.

Älykäs saa tässä maassa olla, mutta ei saa olla niin älykäs että huomaa ja huomauttelee ja haluaa muutosta. Sellaiselle pistetään luu kurkkuun ja silloin tulee se, että ruvetaan rentuksi, kas kun turhautuu ympäröivän maailman typeryyteen.

Lue lisää

Työkaverit kannattaa valita samanhenkisistä, silloin on tosi hauskaa. Hölmöt voi dumpata muihin hommiin joissa ne eivät häiritse.

Ja kilpailijoiden kanssa on tosi helppoa, kun julkisesti ehdottaa jotain järkevää niin ne kiljuvat kuorossa ettei sitä ainakaan noin tehdä. Ja sitten tekevät jotain typerää, ei tarvitse muuta kuin odotella.

Catsy_666 kirjoitti:

Minä olen joutunut sellaisen kanssa töitä tekemään ja se käyttää sen pitkän työaikansa lähinnä söheltämiseen. On olemassa sellainen ihmistyyppi kuin ahkera idiootti. Nuo ihmiset ovat kokopäiväisiä harminaiheuttajia, vähän niin kuin lapset tai byrokraatit.

Ahkera ja älykäs on tästä harmittomampi muoto.

Mutta alfanaaraat ja alfaurokset ovat aina kuitenkin ahkeria ja laiskoja, koska me aina etsimme miten asiat voisi rationalisoida niin, että työtä olisi mahdollisimman vähän.

Älykäs saa tässä maassa olla, mutta ei saa olla niin älykäs että huomaa ja huomauttelee ja haluaa muutosta. Sellaiselle pistetään luu kurkkuun ja silloin tulee se, että ruvetaan rentuksi, kas kun turhautuu ympäröivän maailman typeryyteen.

Lue lisää

ettei häntä juuri huomaakaan ja siksi ei luuhaa liikoja kotona eikä pyöri jaloissa häiritsemässä.

Kaiken mihin hän ryhtyy hän yleensä kokee velvollisuuksien kaltaisina riippuvuutta aiheuttavina tekijöinä. Tosin hän kokee sen niin, että häntä tarvitaan niin kipeästi muualla. Työ on elämän tärkein sisältö, miltei koko oma elämä. Sen jälkeen tulevat seuraavina harrastukset, sukulaiset, ystävät, tuttavat ja kylänmiehet. Tosissaan, velvollisuudentuntoisesti, avuliaana hän palvelee vaikka koko maailmaa eläen muiden elämän kautta vaikka unohtaen omansa, salaisesti sisällänsä kiitollisuutta odottaen. Heiltäkin, jotka hän omassa elämässään ohitti ja unohti, jotka eivät häntä mihinkää velvoittaneet. Vain velvollisuudet hän tunnistaa, kehittää niitä itselleen kokeakseen aitoa innostusta.

keskusteluja kaikilla. Itse olen ehdottomasti alfafemale, mutta kyllä mustakin herkkyyttä ja pehmeyttä löytyy. Olen huomannut, että naiset himoavat minua seksuaalisesti, mutta eivät voi ottaa minua vakavasti. Enkä siis ole erityisemmin käyttäytynyt kevytkenkäisesti, ettei se siitä johdu...

alfafemale kirjoitti:

keskusteluja kaikilla. Itse olen ehdottomasti alfafemale, mutta kyllä mustakin herkkyyttä ja pehmeyttä löytyy. Olen huomannut, että naiset himoavat minua seksuaalisesti, mutta eivät voi ottaa minua vakavasti. Enkä siis ole erityisemmin käyttäytynyt kevytkenkäisesti, ettei se siitä johdu...

Lue lisää

Tilanne näyttämöllä tämä: Olen rakastunut sinuun ja mietin miten lähestyä tavoitteena ns. vakava suhde.

Miten haluat sinulle tunteet osoitettavan?

Mistä itse päättelet toisen himoitsevan vain kehoa?

Mistä taas tiedät toisen kiinnostuneen sinusta myös tunnetasolla?

Vinkkejä henkilölle, joka ymmärtää vaan suoraa puhetta. Epämääräiset vihjeet, silmäpeli ja muu kiertely-kaartelu ei onnistu, koska selittelen ne yleensä järjellä loogisesti johtuvan jostakin esim. yleisestä ystävällisyydestä, asiakaspalveluhenkisyydestä, ei se varmaan mulle tarkottanu ku naapurille ym. syitä voi olla lukemattomia, mielikuvitus rajana.

renttufemme kirjoitti:

Tilanne näyttämöllä tämä: Olen rakastunut sinuun ja mietin miten lähestyä tavoitteena ns. vakava suhde.

Miten haluat sinulle tunteet osoitettavan?

Mistä itse päättelet toisen himoitsevan vain kehoa?

Mistä taas tiedät toisen kiinnostuneen sinusta myös tunnetasolla?

Vinkkejä henkilölle, joka ymmärtää vaan suoraa puhetta. Epämääräiset vihjeet, silmäpeli ja muu kiertely-kaartelu ei onnistu, koska selittelen ne yleensä järjellä loogisesti johtuvan jostakin esim. yleisestä ystävällisyydestä, asiakaspalveluhenkisyydestä, ei se varmaan mulle tarkottanu ku naapurille ym. syitä voi olla lukemattomia, mielikuvitus rajana.

Lue lisää

...minuun vetoaa juttusille tulo ja se, että koen sinun lähestyvän tarkoituksella juuri minua ihmisenä eikä vain seksikumppanina. Myös se vetoaa, että olet kiinnostunut minusta...ja kyllähän sen huomaa. Jos toinen ei yritä edes tutustua sinuun, mutta haluaa vain lääppiä koko ajan, niin tajuaahan sen mistä on kyse....

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Suurin osa minunkin tapaamistani lesboista, jotka kutsunevat itseään alfoiksi, eivät todellakaan niitä ole.

Epäviehättävä, huonokäytöksinen, intohimoton tai päihdeongelmainen alisuoriutuja ei mielestäni ole alfanaaras tai -uroskaan. Tosin en näitä termejä täysin tunne, eli puhun vain omasta puolestani sen mukaan, mitkä minusta ovat lauman alfan tunnusmerkkejä.

Minusta alfanaaraan tuntomerkit voisivat olla samat kuin alfauroksenkin - hän on monia viehättävä henkilö, joka on viihtyy omassa persoonassaan, menestyy työssään ja ihmissuhteissaan, on terve ja tasapainoinen ja kykenee toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. Valloittava henkilö valloittaa usein tahattomastikin itselleen tukijoita, jotka auttavat uusissa valloituksissa - olen huomannut menestyksen syntyvän ainakin toisinaan tällä tavalla.

Vaikka itse sanoinkin olevani aika voimakas luonne, en täytä itse alfan tuntomerkkejä, sillä minulla ei vain ole sitä jotain, joka saa kaikki ihmiset jotka tapaamaan minut muistamaan minut ikuisesti, tai ainakin pitkään. Kihlatullani kuitenkin on paljon näitä "faneja" jotka pitävät hänestä valtavasti jo ensitapaamisella. Enkä tarkoita nyt ainoastaan seksuaalista kiinnostusta vaan sitä samaa karismaa joka voi olla ihmisillä, jotka ovat syntyneet esim. esiintyviksi taiteilijoiksi. Parasta on, että koko tämä keskustelu ei ikinä kiinnostaisi kihlattuani, en pysty kuvittelemaan hänen jaksavan vatvoa onko hän alfa vai ei, mielummin hän vain tekee asioita ja elää elämäänsä.

Toki yhdyn edelliseen kirjoittajaan siinäkin, että mainiota, että niin moni täällä pitää itseänsä varsinaisena oman elämänsä sankarina, sehän nyt kuitenkin on tärkeintä, viihtyä omassa elämässään ja kokea onnistumisen tunteita.

Suurin osa minunkin tapaamistani lesboista on kaukana siitä minkä miellän alfanaaraaksi. Olen miettinyt johtuisiko se siitä, että lesbot saattavat kokea yhteiskunnan olevan heitä vastaan, ja käyttäytyvät siksi itse yhteiskunnan vastaisesti. Tuntuu, että meitä omaan todellisuuteen tyytyväisiä lepakoita on kovin vähän. Emme kihlattuni kanssa ainakaan tunne monia lesboja, jotka menestyisivät yhteiskunnassa, ainakaan vallitsevilla normeilla mitattuna. Toki maailmaa on helpompi rakastaa, kun tuntuu, että maailma rakastaa meitä. Vallitsevassa yhteiskunnassa menestyviä kapitalisteja vain tuntuu olevan kovin vähän lepakkopiireissä, tunnemmekin enemmän yhteenkuuluvuutta homomiesten, kuin lesbojen kanssa.

Nyt kun oikein innostuin tätä vatvomaan, niin mietin sitäkin, että olisiko yksi syy joidenkin lepakkojen (ja toki heteroidenkin :) ) onnettomuuteen se, että lepakkopiireissä ei tunnuta oikein sulattavan erilaisuutta. Olen useasti havainnut, että harvat lesbot tukevat ystäviään ja heidän pyrkimyksiään saavuttaa onnellinen elämä. Useammin näyttää siltä, että "menestynyt" tyyppi halutaan "vetää takaisin samalle tasolle" muiden kanssa, eli menestymistä ei katsota hyvällä. Moni intohimoinen ja lahjakaskin tyyppi saattaa jumittaa turvallisissa ympyröissä uskaltamtta repiä itseään irti totutusta, lesbojen kesken suositusta elämäntavasta johon tuntuu usein kuuluvan jatkuva kaljoittelu, vastuuton käytös ja alisuoriutuminen. Minä ainakin vietän mielummin aikani sellaisessa seurueessa, jossa ystävät tukevat toisiaan pyrkimyksissä saavuttaa haaveet - riippumatta seurueen jäsenien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Olen ainakin itse huomannut pystyväni parempaan, jos vietän aikani sellaisten henkilöiden kanssa, joita voin ihailla. Minusta on ainakin valloittavaa olla seurueessa, jossa muut ovat älykkäämpiä, nopeampia ja rohkeampia kuin minä, silloin joudun haastamaan itsenikin tekemään asioita, joita en muuten tekisi.

Tipi kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Suurin osa minunkin tapaamistani lesboista, jotka kutsunevat itseään alfoiksi, eivät todellakaan niitä ole.

Epäviehättävä, huonokäytöksinen, intohimoton tai päihdeongelmainen alisuoriutuja ei mielestäni ole alfanaaras tai -uroskaan. Tosin en näitä termejä täysin tunne, eli puhun vain omasta puolestani sen mukaan, mitkä minusta ovat lauman alfan tunnusmerkkejä.

Minusta alfanaaraan tuntomerkit voisivat olla samat kuin alfauroksenkin - hän on monia viehättävä henkilö, joka on viihtyy omassa persoonassaan, menestyy työssään ja ihmissuhteissaan, on terve ja tasapainoinen ja kykenee toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. Valloittava henkilö valloittaa usein tahattomastikin itselleen tukijoita, jotka auttavat uusissa valloituksissa - olen huomannut menestyksen syntyvän ainakin toisinaan tällä tavalla.

Vaikka itse sanoinkin olevani aika voimakas luonne, en täytä itse alfan tuntomerkkejä, sillä minulla ei vain ole sitä jotain, joka saa kaikki ihmiset jotka tapaamaan minut muistamaan minut ikuisesti, tai ainakin pitkään. Kihlatullani kuitenkin on paljon näitä "faneja" jotka pitävät hänestä valtavasti jo ensitapaamisella. Enkä tarkoita nyt ainoastaan seksuaalista kiinnostusta vaan sitä samaa karismaa joka voi olla ihmisillä, jotka ovat syntyneet esim. esiintyviksi taiteilijoiksi. Parasta on, että koko tämä keskustelu ei ikinä kiinnostaisi kihlattuani, en pysty kuvittelemaan hänen jaksavan vatvoa onko hän alfa vai ei, mielummin hän vain tekee asioita ja elää elämäänsä.

Toki yhdyn edelliseen kirjoittajaan siinäkin, että mainiota, että niin moni täällä pitää itseänsä varsinaisena oman elämänsä sankarina, sehän nyt kuitenkin on tärkeintä, viihtyä omassa elämässään ja kokea onnistumisen tunteita.

Suurin osa minunkin tapaamistani lesboista on kaukana siitä minkä miellän alfanaaraaksi. Olen miettinyt johtuisiko se siitä, että lesbot saattavat kokea yhteiskunnan olevan heitä vastaan, ja käyttäytyvät siksi itse yhteiskunnan vastaisesti. Tuntuu, että meitä omaan todellisuuteen tyytyväisiä lepakoita on kovin vähän. Emme kihlattuni kanssa ainakaan tunne monia lesboja, jotka menestyisivät yhteiskunnassa, ainakaan vallitsevilla normeilla mitattuna. Toki maailmaa on helpompi rakastaa, kun tuntuu, että maailma rakastaa meitä. Vallitsevassa yhteiskunnassa menestyviä kapitalisteja vain tuntuu olevan kovin vähän lepakkopiireissä, tunnemmekin enemmän yhteenkuuluvuutta homomiesten, kuin lesbojen kanssa.

Nyt kun oikein innostuin tätä vatvomaan, niin mietin sitäkin, että olisiko yksi syy joidenkin lepakkojen (ja toki heteroidenkin :) ) onnettomuuteen se, että lepakkopiireissä ei tunnuta oikein sulattavan erilaisuutta. Olen useasti havainnut, että harvat lesbot tukevat ystäviään ja heidän pyrkimyksiään saavuttaa onnellinen elämä. Useammin näyttää siltä, että "menestynyt" tyyppi halutaan "vetää takaisin samalle tasolle" muiden kanssa, eli menestymistä ei katsota hyvällä. Moni intohimoinen ja lahjakaskin tyyppi saattaa jumittaa turvallisissa ympyröissä uskaltamtta repiä itseään irti totutusta, lesbojen kesken suositusta elämäntavasta johon tuntuu usein kuuluvan jatkuva kaljoittelu, vastuuton käytös ja alisuoriutuminen. Minä ainakin vietän mielummin aikani sellaisessa seurueessa, jossa ystävät tukevat toisiaan pyrkimyksissä saavuttaa haaveet - riippumatta seurueen jäsenien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Olen ainakin itse huomannut pystyväni parempaan, jos vietän aikani sellaisten henkilöiden kanssa, joita voin ihailla. Minusta on ainakin valloittavaa olla seurueessa, jossa muut ovat älykkäämpiä, nopeampia ja rohkeampia kuin minä, silloin joudun haastamaan itsenikin tekemään asioita, joita en muuten tekisi.

Lue lisää

...erittäin fiksua tekstiä. Monella tavalla olen samaa mieltä. Kateushan se usein saa aikaan sen, että toisten menestymistä ei hyväksytä. Ihan kamalaa ulossulkemista. Itse en ole itseäni alfanaaraaksi ristinyt, vaan muut ovat sanoneet ja itse sitten päätellyt, että kaipa sitten olen ja kyllähän minusta kieltämättä niitä piirteitä löytyy. Sitä ei vain itse saisi sanoa. Se on vähän sama asia kuin esim. kauneus, jos olet kaunis, niin älä vaan myönnä sitä ääneen. Mielestäni näennäinen vaatimattomuus on kuitenkin vain tekopyhyyttä. Ja yhdyn toki siihen, ettei alfanaaras ole epäviehättävä, huonokäytöksinen jne jne...

Tipi kirjoitti:

Olen täysin samaa mieltä kanssasi. Suurin osa minunkin tapaamistani lesboista, jotka kutsunevat itseään alfoiksi, eivät todellakaan niitä ole.

Epäviehättävä, huonokäytöksinen, intohimoton tai päihdeongelmainen alisuoriutuja ei mielestäni ole alfanaaras tai -uroskaan. Tosin en näitä termejä täysin tunne, eli puhun vain omasta puolestani sen mukaan, mitkä minusta ovat lauman alfan tunnusmerkkejä.

Minusta alfanaaraan tuntomerkit voisivat olla samat kuin alfauroksenkin - hän on monia viehättävä henkilö, joka on viihtyy omassa persoonassaan, menestyy työssään ja ihmissuhteissaan, on terve ja tasapainoinen ja kykenee toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. Valloittava henkilö valloittaa usein tahattomastikin itselleen tukijoita, jotka auttavat uusissa valloituksissa - olen huomannut menestyksen syntyvän ainakin toisinaan tällä tavalla.

Vaikka itse sanoinkin olevani aika voimakas luonne, en täytä itse alfan tuntomerkkejä, sillä minulla ei vain ole sitä jotain, joka saa kaikki ihmiset jotka tapaamaan minut muistamaan minut ikuisesti, tai ainakin pitkään. Kihlatullani kuitenkin on paljon näitä "faneja" jotka pitävät hänestä valtavasti jo ensitapaamisella. Enkä tarkoita nyt ainoastaan seksuaalista kiinnostusta vaan sitä samaa karismaa joka voi olla ihmisillä, jotka ovat syntyneet esim. esiintyviksi taiteilijoiksi. Parasta on, että koko tämä keskustelu ei ikinä kiinnostaisi kihlattuani, en pysty kuvittelemaan hänen jaksavan vatvoa onko hän alfa vai ei, mielummin hän vain tekee asioita ja elää elämäänsä.

Toki yhdyn edelliseen kirjoittajaan siinäkin, että mainiota, että niin moni täällä pitää itseänsä varsinaisena oman elämänsä sankarina, sehän nyt kuitenkin on tärkeintä, viihtyä omassa elämässään ja kokea onnistumisen tunteita.

Suurin osa minunkin tapaamistani lesboista on kaukana siitä minkä miellän alfanaaraaksi. Olen miettinyt johtuisiko se siitä, että lesbot saattavat kokea yhteiskunnan olevan heitä vastaan, ja käyttäytyvät siksi itse yhteiskunnan vastaisesti. Tuntuu, että meitä omaan todellisuuteen tyytyväisiä lepakoita on kovin vähän. Emme kihlattuni kanssa ainakaan tunne monia lesboja, jotka menestyisivät yhteiskunnassa, ainakaan vallitsevilla normeilla mitattuna. Toki maailmaa on helpompi rakastaa, kun tuntuu, että maailma rakastaa meitä. Vallitsevassa yhteiskunnassa menestyviä kapitalisteja vain tuntuu olevan kovin vähän lepakkopiireissä, tunnemmekin enemmän yhteenkuuluvuutta homomiesten, kuin lesbojen kanssa.

Nyt kun oikein innostuin tätä vatvomaan, niin mietin sitäkin, että olisiko yksi syy joidenkin lepakkojen (ja toki heteroidenkin :) ) onnettomuuteen se, että lepakkopiireissä ei tunnuta oikein sulattavan erilaisuutta. Olen useasti havainnut, että harvat lesbot tukevat ystäviään ja heidän pyrkimyksiään saavuttaa onnellinen elämä. Useammin näyttää siltä, että "menestynyt" tyyppi halutaan "vetää takaisin samalle tasolle" muiden kanssa, eli menestymistä ei katsota hyvällä. Moni intohimoinen ja lahjakaskin tyyppi saattaa jumittaa turvallisissa ympyröissä uskaltamtta repiä itseään irti totutusta, lesbojen kesken suositusta elämäntavasta johon tuntuu usein kuuluvan jatkuva kaljoittelu, vastuuton käytös ja alisuoriutuminen. Minä ainakin vietän mielummin aikani sellaisessa seurueessa, jossa ystävät tukevat toisiaan pyrkimyksissä saavuttaa haaveet - riippumatta seurueen jäsenien sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Olen ainakin itse huomannut pystyväni parempaan, jos vietän aikani sellaisten henkilöiden kanssa, joita voin ihailla. Minusta on ainakin valloittavaa olla seurueessa, jossa muut ovat älykkäämpiä, nopeampia ja rohkeampia kuin minä, silloin joudun haastamaan itsenikin tekemään asioita, joita en muuten tekisi.

Lue lisää

"Samaa mieltä
Kirjoittanut: Tipi 6.7.2006 klo 15.25


   monia viehättävä henkilö, joka on viihtyy omassa persoonassaan, menestyy työssään ja ihmissuhteissaan, on terve ja tasapainoinen ja kykenee toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. "

No minun määritelmäni poikkeaa tästä.
Vuonna yksi ja kaksi jouduin onnettomuuteen johon liittyi yksi pudonnut lentokone ja useita menehtymisvaarassa olevia ihmisiä puhumattakaan loukkaantumisvaarasta. Kun ihmiset toipuivat ensijärkytyksestä, he käyttäytyivät melko päättömästi. Minä taas olin järkevä, kylmäpäinen ja minulla oli suunnitelma. Sain ihmisiä suunnitelmani taakse.

Siitä tuli sisäinen tietoisuus, että ihmiset ovat sellaisia hosuvia hössylöitä ja minä osaan ajatella järkevästi. Minulla on suunnitelma ja jos saan muut taakseni, niin suunnitelmani toteutuu ja luo yhteistä hyvää.

Toisaalta se luo minulle vastuun.

Työ yms. ovat triviaaleja pikku harrasteita parhaimmillaan, jotain jossa alfa puuhastelee ihan niin kuin Clark Kent toimistossa kunnes hän kuulee kutsun ryhtyä Teräsmieheksi.

Ja se, että minä olen alfanaaras säteilee minusta ja useimmat kokevat sen uhkaksi, jotkin puoleensavetäväksi. Toistaiseksi se on kyllä tuhonnut minun työurani.

"Vallitsevassa yhteiskunnassa menestyviä kapitalisteja"

Vallitseva yhteiskunta on neuvostojärjestelmä jossa menestyvät perässähiihtäjät ja keskinkertaisuudet. Minun robinhoodmainen missioni on taistella tällaista feodaalijärjestelmää vastaan aivan kuin isoisäni taisteli sitä vastaan Impilahdella 1939.

Catsy_666 kirjoitti:

"Samaa mieltä
Kirjoittanut: Tipi 6.7.2006 klo 15.25


   monia viehättävä henkilö, joka on viihtyy omassa persoonassaan, menestyy työssään ja ihmissuhteissaan, on terve ja tasapainoinen ja kykenee toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. "

No minun määritelmäni poikkeaa tästä.
Vuonna yksi ja kaksi jouduin onnettomuuteen johon liittyi yksi pudonnut lentokone ja useita menehtymisvaarassa olevia ihmisiä puhumattakaan loukkaantumisvaarasta. Kun ihmiset toipuivat ensijärkytyksestä, he käyttäytyivät melko päättömästi. Minä taas olin järkevä, kylmäpäinen ja minulla oli suunnitelma. Sain ihmisiä suunnitelmani taakse.

Siitä tuli sisäinen tietoisuus, että ihmiset ovat sellaisia hosuvia hössylöitä ja minä osaan ajatella järkevästi. Minulla on suunnitelma ja jos saan muut taakseni, niin suunnitelmani toteutuu ja luo yhteistä hyvää.

Toisaalta se luo minulle vastuun.

Työ yms. ovat triviaaleja pikku harrasteita parhaimmillaan, jotain jossa alfa puuhastelee ihan niin kuin Clark Kent toimistossa kunnes hän kuulee kutsun ryhtyä Teräsmieheksi.

Ja se, että minä olen alfanaaras säteilee minusta ja useimmat kokevat sen uhkaksi, jotkin puoleensavetäväksi. Toistaiseksi se on kyllä tuhonnut minun työurani.

"Vallitsevassa yhteiskunnassa menestyviä kapitalisteja"

Vallitseva yhteiskunta on neuvostojärjestelmä jossa menestyvät perässähiihtäjät ja keskinkertaisuudet. Minun robinhoodmainen missioni on taistella tällaista feodaalijärjestelmää vastaan aivan kuin isoisäni taisteli sitä vastaan Impilahdella 1939.

Lue lisää

Minulla on tuo sama ominaisuus kuin Catsy_ 666:lla: hässäkän keskellä säilytän kylmäpäisyyteni ja otan johtoaseman. Se on oikeastaan ollut minulle itsellenikin yllätys, mutta olen ollut tyytyväinen ominaisuuteen silloin, kun sitä on tarvittu.

Mitä on tuo "tietoisuus sisäisestä paremmuudesta"? Kuulostaa vaaralliselta - ainakin sille tietoiselle itselleen. Saattaa nääs näkyä kauas, että tietoinen on tietoinen sisäisestä paremmuudestaan ja se saattaa todella ärsyttää. Eikö olisi viisaampaa alkaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja hyvä niin. Miksi pitää olla "parempi" kuin joku toinen, jolla ei ole sitä tai niitä ominaisuuksia, joita sinä arvostat?

BiBi kirjoitti:

Minulla on tuo sama ominaisuus kuin Catsy_ 666:lla: hässäkän keskellä säilytän kylmäpäisyyteni ja otan johtoaseman. Se on oikeastaan ollut minulle itsellenikin yllätys, mutta olen ollut tyytyväinen ominaisuuteen silloin, kun sitä on tarvittu.

Mitä on tuo "tietoisuus sisäisestä paremmuudesta"? Kuulostaa vaaralliselta - ainakin sille tietoiselle itselleen. Saattaa nääs näkyä kauas, että tietoinen on tietoinen sisäisestä paremmuudestaan ja se saattaa todella ärsyttää. Eikö olisi viisaampaa alkaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja hyvä niin. Miksi pitää olla "parempi" kuin joku toinen, jolla ei ole sitä tai niitä ominaisuuksia, joita sinä arvostat?

Lue lisää

joopa, olen joskus pohdiskellut mikä saa kansanjoukot pikkuhitlereiden taakse. eikö ihmiset kykene itsenäiseen ajatteluun, hankkimaan siihen tarvittavaa tietoa ja päättelemään mihin ryhtyy ja ei. jokin näissä alfaihmisissä vetoaa, olemme kuin kansalaiset keisarin uudet vaatteet -sadussa, uskomme vaikkemme näekään.

nää nyt niitä negatiivisia höpinöitä. onhan heillä positiivinenkin muutosvoima takanaan, pyrkimys myös parempaan, esim. järkeistämällä asioita, joissa tehdään paljon turhaa ja kuluttavaa työtä.

BiBi kirjoitti:

Minulla on tuo sama ominaisuus kuin Catsy_ 666:lla: hässäkän keskellä säilytän kylmäpäisyyteni ja otan johtoaseman. Se on oikeastaan ollut minulle itsellenikin yllätys, mutta olen ollut tyytyväinen ominaisuuteen silloin, kun sitä on tarvittu.

Mitä on tuo "tietoisuus sisäisestä paremmuudesta"? Kuulostaa vaaralliselta - ainakin sille tietoiselle itselleen. Saattaa nääs näkyä kauas, että tietoinen on tietoinen sisäisestä paremmuudestaan ja se saattaa todella ärsyttää. Eikö olisi viisaampaa alkaa ajatella, että me ihmiset olemme erilaisia ominaisuuksiltamme ja hyvä niin. Miksi pitää olla "parempi" kuin joku toinen, jolla ei ole sitä tai niitä ominaisuuksia, joita sinä arvostat?

Lue lisää

"Miksi pitää olla "parempi" kuin joku toinen, jolla ei ole sitä tai niitä ominaisuuksia, joita sinä arvostat?"

Se on minun reaalinen antini tälle ihmiskunnalle. Minun ihmisarvoni riippuu siitä. Eli oikeasti en tunne olevani parempi, vaan mitättömyys jolle kuitenkin on annettu "kerran elämässä mahdollisuus" näyttää kykyni. Vähän niin kuin Matti Nykänen, josta mäkihyppy teki staran jota ilman hän olisi vain tavallinen pikkurikollinen sekoilija.

Catsy_666 kirjoitti:

"Samaa mieltä
Kirjoittanut: Tipi 6.7.2006 klo 15.25


   monia viehättävä henkilö, joka on viihtyy omassa persoonassaan, menestyy työssään ja ihmissuhteissaan, on terve ja tasapainoinen ja kykenee toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja ympäristöissä. "

No minun määritelmäni poikkeaa tästä.
Vuonna yksi ja kaksi jouduin onnettomuuteen johon liittyi yksi pudonnut lentokone ja useita menehtymisvaarassa olevia ihmisiä puhumattakaan loukkaantumisvaarasta. Kun ihmiset toipuivat ensijärkytyksestä, he käyttäytyivät melko päättömästi. Minä taas olin järkevä, kylmäpäinen ja minulla oli suunnitelma. Sain ihmisiä suunnitelmani taakse.

Siitä tuli sisäinen tietoisuus, että ihmiset ovat sellaisia hosuvia hössylöitä ja minä osaan ajatella järkevästi. Minulla on suunnitelma ja jos saan muut taakseni, niin suunnitelmani toteutuu ja luo yhteistä hyvää.

Toisaalta se luo minulle vastuun.

Työ yms. ovat triviaaleja pikku harrasteita parhaimmillaan, jotain jossa alfa puuhastelee ihan niin kuin Clark Kent toimistossa kunnes hän kuulee kutsun ryhtyä Teräsmieheksi.

Ja se, että minä olen alfanaaras säteilee minusta ja useimmat kokevat sen uhkaksi, jotkin puoleensavetäväksi. Toistaiseksi se on kyllä tuhonnut minun työurani.

"Vallitsevassa yhteiskunnassa menestyviä kapitalisteja"

Vallitseva yhteiskunta on neuvostojärjestelmä jossa menestyvät perässähiihtäjät ja keskinkertaisuudet. Minun robinhoodmainen missioni on taistella tällaista feodaalijärjestelmää vastaan aivan kuin isoisäni taisteli sitä vastaan Impilahdella 1939.

Lue lisää

Perässähiihtäjä ei tarvitse olla menestyäkseen elämässä ja työelämässä. Menestyvät ihmiset eivät useinkaan olekaan sitä, vaan päinvastoin. He pystyvät vaikeissakin asioissa neuvottelemaan, sanomaan mielipiteensä asiallisesti, saamaan tahtonsa ja ideansa läpi perustellen ne taitavasti - jos saavat. Menestyneinkin ihminen kärsii joskus tappion ja osaa ottaa sen elämään kuuluvana tosiasiana. Aina ei voi saada juuri sitä, mitä itse tahtoo. Jonkun toisen idea meni edelle omasta.

Minä olen joutunut opettelemaan työelämässä neuvottelutaitoja. Olen luonteeltani jokseenkin impulsiivinen ja innostuva ja käytän ääntäkin, kun sille päälle satun. MUTTA: kun on OIKEIN tärkeästä asiasta kyse, minä puhun rauhallisesti, perustelen asiani, tiedän mistä puhun ja enkä heti luovuta. Usein se johtaa hyvään lopputulokseen, mutta käy myös niin, että minun hyvä asiani ei mene läpi. Sellaista se on ja pitää vain ymmärtää ne toisenkin puolen perustelut, miksi ideani sai nyt jäädä.

Ei napit vastakkain tarvitse olla eikä aina ristiretkellä jotakin vastaan. Minä vannon yhteistyön nimiin ja koetan ottaa huomioon muidenkin mielipiteet ja tilanteet yms. Pidän ajatuksesta, että olemme tiimi ja opimme asioita myös yhdessä. Emme aina kulje samaa tahtia ja asiat valkenevat joskus eri tahtiin eri ihmisille, mutta sellaista se on.

No, nyt taitaa mennä sivupoluille...

BiBi kirjoitti:

Perässähiihtäjä ei tarvitse olla menestyäkseen elämässä ja työelämässä. Menestyvät ihmiset eivät useinkaan olekaan sitä, vaan päinvastoin. He pystyvät vaikeissakin asioissa neuvottelemaan, sanomaan mielipiteensä asiallisesti, saamaan tahtonsa ja ideansa läpi perustellen ne taitavasti - jos saavat. Menestyneinkin ihminen kärsii joskus tappion ja osaa ottaa sen elämään kuuluvana tosiasiana. Aina ei voi saada juuri sitä, mitä itse tahtoo. Jonkun toisen idea meni edelle omasta.

Minä olen joutunut opettelemaan työelämässä neuvottelutaitoja. Olen luonteeltani jokseenkin impulsiivinen ja innostuva ja käytän ääntäkin, kun sille päälle satun. MUTTA: kun on OIKEIN tärkeästä asiasta kyse, minä puhun rauhallisesti, perustelen asiani, tiedän mistä puhun ja enkä heti luovuta. Usein se johtaa hyvään lopputulokseen, mutta käy myös niin, että minun hyvä asiani ei mene läpi. Sellaista se on ja pitää vain ymmärtää ne toisenkin puolen perustelut, miksi ideani sai nyt jäädä.

Ei napit vastakkain tarvitse olla eikä aina ristiretkellä jotakin vastaan. Minä vannon yhteistyön nimiin ja koetan ottaa huomioon muidenkin mielipiteet ja tilanteet yms. Pidän ajatuksesta, että olemme tiimi ja opimme asioita myös yhdessä. Emme aina kulje samaa tahtia ja asiat valkenevat joskus eri tahtiin eri ihmisille, mutta sellaista se on.

No, nyt taitaa mennä sivupoluille...

Lue lisää

Tietenkin pitää osata neuvotella, mutta se nyt on pienin osa asioista.

Oikeasti tärkeintä on jättää hölmöt kypsymään omiin liemiinsä.

Ja muistaa vanha viisaus:
Kuinka monta valaistunutta tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Ei yhtään, maailma kiertyy, tarvitsee vain olla paikallaan.

Huono käännös mutta pätee tosielämässä.

ohikulkenut mies kirjoitti:

Tietenkin pitää osata neuvotella, mutta se nyt on pienin osa asioista.

Oikeasti tärkeintä on jättää hölmöt kypsymään omiin liemiinsä.

Ja muistaa vanha viisaus:
Kuinka monta valaistunutta tarvitaan vaihtamaan hehkulamppu?
Ei yhtään, maailma kiertyy, tarvitsee vain olla paikallaan.

Huono käännös mutta pätee tosielämässä.

Lue lisää

Johan asiaa pukkaa. Vautsi.Taitaa olla, ts. taidat olla kaltoin kohdeltu sinä ohikulkenut miesi, vai mikä riepoo? Nimittäin hevonpaskaa tuo juttuni ei ole, noinkin voi asiat olla eikä kaikki järkevät ideat tule kaikilla työpaikoilla teilatuksi. Sitäpaitsi eikö ole niin, että sinä näytät sinun sivistyksesi juuri omassa suhtautumisessasi niihin hölmöihin. Jos käyttäydyt kuten kirjoituksissasi teet, olet samalla tasolla hölmöjen kanssa.

BiBi kirjoitti:

Johan asiaa pukkaa. Vautsi.Taitaa olla, ts. taidat olla kaltoin kohdeltu sinä ohikulkenut miesi, vai mikä riepoo? Nimittäin hevonpaskaa tuo juttuni ei ole, noinkin voi asiat olla eikä kaikki järkevät ideat tule kaikilla työpaikoilla teilatuksi. Sitäpaitsi eikö ole niin, että sinä näytät sinun sivistyksesi juuri omassa suhtautumisessasi niihin hölmöihin. Jos käyttäydyt kuten kirjoituksissasi teet, olet samalla tasolla hölmöjen kanssa.

Lue lisää

En minä tietenkään sano hölmöille että ne ovat hölmöjä, annan vain niiden järjestää itsensä harmittomiin hommiin.

Todellisuudessa neuvottelemalla, ymmärtämisellä ja muulla lässytyksellä ei saa mitään uutta aikaiseksi.

Paljon parempi on jos tekee vaan ja kertoo ainoastaan niille joiden on tarpeellista tietää.

Ja on aivan erinomaista että maailma on täynnä sinunlaisiasi ruotsalaistyylisiä konsensusihmisiä, eihän tässä muuten olisi mitään mahdollisuuksia päästä loistamaan.

Catsylla on oikea asenne, jos vielä löytyy substanssia niin voi päästä pitkällekin.

ohikulkenut mies kirjoitti:

En minä tietenkään sano hölmöille että ne ovat hölmöjä, annan vain niiden järjestää itsensä harmittomiin hommiin.

Todellisuudessa neuvottelemalla, ymmärtämisellä ja muulla lässytyksellä ei saa mitään uutta aikaiseksi.

Paljon parempi on jos tekee vaan ja kertoo ainoastaan niille joiden on tarpeellista tietää.

Ja on aivan erinomaista että maailma on täynnä sinunlaisiasi ruotsalaistyylisiä konsensusihmisiä, eihän tässä muuten olisi mitään mahdollisuuksia päästä loistamaan.

Catsylla on oikea asenne, jos vielä löytyy substanssia niin voi päästä pitkällekin.

Lue lisää

jos "neuvottelu" on mielestäsi lässytyksen synonyymi. Firmalla mahtaa mennä hyvin...

Yksi valitsee kusipäälinjan ja keskittyy olemaan mahdollisimman hankala ihminen, toinen heiluu kuin tuuliviiri. Siinä välissä on myös keskitie, jossa kuunnellaan kun on kuunneltava ja runnotaan päätökset kun on niiden aika.

BiBin kommentti esiintymisestä on täyttä faktaa. Naisten kohdalla erityisvaatimuksena on vieläpä niinkin pintapuolinen asia kuin äänen huomioiminen: pyörryksiin puhuminen tai kirkuminen sopii ehkä perheenäideille, mutta neuvottelupöydissä tutkitusti tehoaa ainoastaan miesmäinen, matala ääni ja minimalistinen linja (en tarkoita pukeutumista).

Tämän päälle tarvitaan vielä huima kokemus, vankat faktatiedot ja se karisma, joka erottaa johtajatyypin vs. tahattoman ninjutsun taitajan, jota kukaan ei erota seinätapetista.

Vaatimukset ovat kovia, mutta osalle ihmisistä kuitenkin yllättävän luontevia.

=8-) kirjoitti:

jos "neuvottelu" on mielestäsi lässytyksen synonyymi. Firmalla mahtaa mennä hyvin...

Yksi valitsee kusipäälinjan ja keskittyy olemaan mahdollisimman hankala ihminen, toinen heiluu kuin tuuliviiri. Siinä välissä on myös keskitie, jossa kuunnellaan kun on kuunneltava ja runnotaan päätökset kun on niiden aika.

BiBin kommentti esiintymisestä on täyttä faktaa. Naisten kohdalla erityisvaatimuksena on vieläpä niinkin pintapuolinen asia kuin äänen huomioiminen: pyörryksiin puhuminen tai kirkuminen sopii ehkä perheenäideille, mutta neuvottelupöydissä tutkitusti tehoaa ainoastaan miesmäinen, matala ääni ja minimalistinen linja (en tarkoita pukeutumista).

Tämän päälle tarvitaan vielä huima kokemus, vankat faktatiedot ja se karisma, joka erottaa johtajatyypin vs. tahattoman ninjutsun taitajan, jota kukaan ei erota seinätapetista.

Vaatimukset ovat kovia, mutta osalle ihmisistä kuitenkin yllättävän luontevia.

Lue lisää

Aikani pidin konsulttifirmaa.
Sain ne kaikkein mielenkiintoisimmat ja rahakkaimmat hommat, joissa ei luotettu oman henkilökunnan taitoihin. Oli oikein kivaa aikaa.

Nyttemmin olen tehnyt mitä huvittaa, työ ja harrastus ovat menneet sekaisin.

Sen verran olen oppinut, että neuvotella kannattaa vain silloin kun on pakko. Jos sellaiseen tilanteeseen ajautuu niin on jo puoliksi hävinnyt.

Useimmiten kyse on yhteisistä intresseistä, niitä joko on tai ei ole. Nykyisellä alallani Memorandum of Understanding on tavallisin tapa kirjata mielipiteet. Katso wikipediasta jos et tiedä mikä tuo on ja mitä se merkitsee.

On kivaa olla se 400 kilon gorilla. *LOL*

yhdyn täysin tähän. mikä ihmeen tarve on liittyä laumaan? itsenäinen on aina se vahvoin.