Onko ihastuminen kovinkin yleistä? Tuntuu että olen ainoa ihminen, joka ei ole ihastunut keneenkään, koskaan. Täytän syksyllä 14 vuotta ja olen siis tyttö.
En siis tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, mutta jostain syystä en vain koskaan ihastu. Ulkonäköönhän yleensä aluksi ihastutaan, näin olen käsittänyt. Mutta enpä minä ole keneenhään hyvännäköiseenkään ihastunut. Minua vetää puoleensa hiljaiset ja ujot pojat, ketkä ovat usein yksikseen, ja ajattelen heistä, että minkälainen ihminen tuo oikein mahtaa olla, ja olisi varmasti kiva tutustua. En siis koskaan vapaa-ajalla mieti heitä, mutta usein koulussa kun näen heitä. Onko tuo ihastumista, en oikein tiedä? Itse olen myös ujo ja hiljainen. Senpä takiä en pysty tutustumaan ihmisiin, eikä ihmiset minuun. Täytyisi olla ihminen, joka tietäisi valmiiksi minun olevan ujo ja arka. Joku ihminen jolla riittäisi kärsivällisyyttä.
Viimevuonna tapahtui aika ikäväkin juttu, mikä häiritsi minua oikein kauan. Huomasin pojan, joka vähän väliä tuijotti minua, yritti saada katsekontaktia, mutta eihän se onnistunut, kun en uskaltanut katsoa takaisin. Noh, sitten eräänä aamuna kävelin hänen ohitseen (hän käveli kaverinsa kanssa), ja sanoi, aika hiljaisesti, mutta silti kuuluvasti, ääni väristen, että kenkäni ovat hienot. Minä kävelin ohitse, kun en olisi kuullutkaan :( En uskaltanut sanoa mitään. Hän varmasti kuvittelee nyt minun olevan ylimielinen paska. Eipä enään tämän jälkeen poika minua toljotellut.
Poikaystävää en tahdo, tai tahdon kyllä, mutta minulle riittäisi pelkästään edes yksi ystävä. Enkä halua mennä jonkun pojan kanssa ulos sillä mielellä, että katsotaampa nyt onko tuo sopiva seurustelukumppaniksi, vaan enemmänkin vain ystävämielessä. Ja jos halutaan myöhemmin enemmän kuin ystävyyttä, niin sitä katsotaan sitten.
En siis tarkoita, ettenkö olisi kiinnostunut vastakkaisesta sukupuolesta, mutta jostain syystä en vain koskaan ihastu. Ulkonäköönhän yleensä aluksi ihastutaan, näin olen käsittänyt. Mutta enpä minä ole keneenhään hyvännäköiseenkään ihastunut. Minua vetää puoleensa hiljaiset ja ujot pojat, ketkä ovat usein yksikseen, ja ajattelen heistä, että minkälainen ihminen tuo oikein mahtaa olla, ja olisi varmasti kiva tutustua. En siis koskaan vapaa-ajalla mieti heitä, mutta usein koulussa kun näen heitä. Onko tuo ihastumista, en oikein tiedä? Itse olen myös ujo ja hiljainen. Senpä takiä en pysty tutustumaan ihmisiin, eikä ihmiset minuun. Täytyisi olla ihminen, joka tietäisi valmiiksi minun olevan ujo ja arka. Joku ihminen jolla riittäisi kärsivällisyyttä.
Viimevuonna tapahtui aika ikäväkin juttu, mikä häiritsi minua oikein kauan. Huomasin pojan, joka vähän väliä tuijotti minua, yritti saada katsekontaktia, mutta eihän se onnistunut, kun en uskaltanut katsoa takaisin. Noh, sitten eräänä aamuna kävelin hänen ohitseen (hän käveli kaverinsa kanssa), ja sanoi, aika hiljaisesti, mutta silti kuuluvasti, ääni väristen, että kenkäni ovat hienot. Minä kävelin ohitse, kun en olisi kuullutkaan :( En uskaltanut sanoa mitään. Hän varmasti kuvittelee nyt minun olevan ylimielinen paska. Eipä enään tämän jälkeen poika minua toljotellut.
Poikaystävää en tahdo, tai tahdon kyllä, mutta minulle riittäisi pelkästään edes yksi ystävä. Enkä halua mennä jonkun pojan kanssa ulos sillä mielellä, että katsotaampa nyt onko tuo sopiva seurustelukumppaniksi, vaan enemmänkin vain ystävämielessä. Ja jos halutaan myöhemmin enemmän kuin ystävyyttä, niin sitä katsotaan sitten.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihastuminen on osa nuoren henkistä kasvua.
ulkonäköön ihastumisella ei tarkoiteta sitä että kuolaat jonkun yli-söpön namu-pojun perään, vaan sitä että kiinnostut jostakusta ulkoisin perustein, jos poika miellyttä sinua ulkonäöllisesti (siis mistä sinä pidät, ei yleinen ulkonäkö ihanteen mukaan) ja perus käyttäytymisellään (istuuko hiljaa nurkassa vai virittääkö pommia kemian tunnilla opettajan pöytälaatikkoon)
Sanoisin että olet ollut ihastunut kuvaamiisi poikiin.
Ja sitten tuo pojan tapaus... Poika raukka on yrittänyt olla mukava sinulle, olisi kannattanut edes hymyillyt hänelle, jos et puhua uskaltanut. Suosittelen välttämään ilkeää/välinpitämätöntä/kylmää käytöstä tai saa sydämettömän diiva kuvan ja pojat saattavat lopettavat juttelemisen ja katsovat vain kauempaa mutta eivät tule lähelläkkään ja jos menet juttelemaan, olettavat helposti että tulet vittuilemaan... Voin kertoa omasta kokemuksesta että ujouden peittäminen kylmyydellä aiheuttaa vain ongelmia ja kun sain diivan maineen sen pois saamisessa meni kauan. Ujo voit olla, mutta ei kylmä.
Ei sinun tarvitsekkaan deittailla poikia poikaystävämielessä, vaan voit vaan olla ystävä, ei sinun tarvitse pokata ekaa vastaan tulevaa poikaa vaikka moni niin tekeekin.
Ei siis mitään hätää, et ole poikkeava tai ainut ihminen maailmassa joka ei ihastu.