Heipä hei,
aloin miettimään sitä, kuinka esimerkiksi anorektikoista puhutaan perfektionisteina ylisuorittajina ja sitä kautta päädyin ajatukseen millainen ihminen sairastuu anoreksiaan/muuhun syömishäiriöön. Koska olen niin innostunut aina tutkimaan kaikennäköistä ajattelin heittää tänne kysymyksen ihmisten taustoista. Millaisia ihmisiä tällä palstalla ylipäätään on. Ei siis haeta syytä syömishäiriölle/kohdetta, mitä syyttää, vaan taustaa.
Itse voisin kertoa seuraavaa:
22-vuotias, tällä hetkellä kahvilatyöntekijä, asuu avoliitossa.
Syömishäiriöistä käyttäytymistä ehkä 15-vuotiaasta lähtien, uudelleen reilu vuosi sitten ja nyt taas muutaman kuukauden ajan (ortoreksia). pitkään kestänyt masennus.
Vuoden 2003 ylioppilas, koulussa ns. kympin oppilas, takana lukion jälkeen 1 ½ vuotta ammattikorkeaopintoja. Syksyllä alkavat uudet AMK-opinnot. Tulevaisuudessa tarkoitus päästä opiskelemaan lisäksi ravitsemustiedettä.
Perheessä vanhempien lisäksi 2 siskoa, joista toisella ollut vuosia sitten anoreksia. Lisäksi äiti on aikoinaan sairastanut ortoreksian/anoreksian ylitreenaamisen ja liian terveellisesti syömisen seurauksena. Läheisimmistä kavereista aikoinaan, yläasteella/lukiossa, suurin osa sairastanut jonkin asteista syömishäiriötä.
Ruumiinrakenne on aina ollut hoikka ja urheilu on käynyt helposti, vaikkei sellaista ole tullut ainakaan viime vuosina paljoa harrastettua. Harrastuksia olisi lukemisen lisäksi (musiikki, liikunta), jos ei pelkäisi niin paljon epäonnistumista. Ihmisenä hieman varautunut, ujo ja hyvin kiltti :)
Nyt heitän pallon teille... :)
aloin miettimään sitä, kuinka esimerkiksi anorektikoista puhutaan perfektionisteina ylisuorittajina ja sitä kautta päädyin ajatukseen millainen ihminen sairastuu anoreksiaan/muuhun syömishäiriöön. Koska olen niin innostunut aina tutkimaan kaikennäköistä ajattelin heittää tänne kysymyksen ihmisten taustoista. Millaisia ihmisiä tällä palstalla ylipäätään on. Ei siis haeta syytä syömishäiriölle/kohdetta, mitä syyttää, vaan taustaa.
Itse voisin kertoa seuraavaa:
22-vuotias, tällä hetkellä kahvilatyöntekijä, asuu avoliitossa.
Syömishäiriöistä käyttäytymistä ehkä 15-vuotiaasta lähtien, uudelleen reilu vuosi sitten ja nyt taas muutaman kuukauden ajan (ortoreksia). pitkään kestänyt masennus.
Vuoden 2003 ylioppilas, koulussa ns. kympin oppilas, takana lukion jälkeen 1 ½ vuotta ammattikorkeaopintoja. Syksyllä alkavat uudet AMK-opinnot. Tulevaisuudessa tarkoitus päästä opiskelemaan lisäksi ravitsemustiedettä.
Perheessä vanhempien lisäksi 2 siskoa, joista toisella ollut vuosia sitten anoreksia. Lisäksi äiti on aikoinaan sairastanut ortoreksian/anoreksian ylitreenaamisen ja liian terveellisesti syömisen seurauksena. Läheisimmistä kavereista aikoinaan, yläasteella/lukiossa, suurin osa sairastanut jonkin asteista syömishäiriötä.
Ruumiinrakenne on aina ollut hoikka ja urheilu on käynyt helposti, vaikkei sellaista ole tullut ainakaan viime vuosina paljoa harrastettua. Harrastuksia olisi lukemisen lisäksi (musiikki, liikunta), jos ei pelkäisi niin paljon epäonnistumista. Ihmisenä hieman varautunut, ujo ja hyvin kiltti :)
Nyt heitän pallon teille... :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä taas en ollu kouluaikaan mikään luokan priimus enkä elämässäkään ole kovin pikkutarkka. Enemmänkin kuvailisin itseäni sanoilla : friikki, yksin viihtyvä, helposti hyväksikäytettävä.
Harrastukset on lähinnä yksilölajeja ( musiikki, kirjoittaminen, piirtäminen, lukeminen ), ihmissuhteet on mitä on oman epäsosiaalisuuden takia.
toi sun kuvailemas profiili on aika sama ku mulla...mut tohon profiiliin:"ylisuorittaja, perfektionisti, laittaa muille ruokaa ei itse syö" jne. sopii muhun ku nakutettu. mä varmaan oon tällanen "klassinen tapaus".....hullu mikä hullu.
.. ovat henkilökohtaisia sairauksia. Ei kaikissa ilmene samat oireet eikä tosiaankaan kaikki anorektiset ole perfektionisteja. Ei voi yleistää, sillä kaikenlaiset ihmiset sairastuvat tai ovat sairastumatta. :P
Olen usein käynyt läpi taustaani samalla miettien, miksi olen syömishäiriöinen.
Olen aina ollut epäsosiaalinen ja hiljainen. Kun olin pieni, perhe oli melko epävakaa. Koin ahdistusta. Olen ahdistunut edelleen. En puhu ongelmistani kenellekään.
Vartalolatani olen hoikka ja alipainoinen. Ensikosketus syömishäiriöön tapahtui peruskoulun loppuvuosina. Terkka sanoi minua liian laihaksi, söin enemmä, lihoin (olin siitä huolimatta alipainoinen) ja kadutti. Kouluruokalassa sain jonkinlaisen paniikkikohtauksen.
Olen ollut masentunut niin kauan elämästäni kuin voi vain muistaa. Hyvin pienenä muistan olleeni onnellinen. Perheen alkoholiongelma pisti pinut päiväkoti-iässä ajattelemaan, ettei kaikki ole hyvin. Läheisen kuolema pisti sekaisin kuudennen luokan jälkeen. Vajosin jonnekin syvempään, mistä en ole päässyt pois vieläkään.
Luulen olevani maanisdepressiivinen. Ystävät välttelevät. En osaa nauttia mistään, murjotan ja tuskailen, viiltelen. Toisaalta olen tottunut tähän, tämä on elämäni. En voisi kuvitella sen olevan toisenlaista.
Hm, niin ja sitten lukioon. Kaikki pahentui sillä tunsin olevani läski. Ortoreksiaa. Lukion vikalla aloin oksentamaan. Päätin lukioni tänä keväänä ja oksennan edelleen. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu taidetta. Pidän kirjoittamisesta.
Siitä perfektionismista vielä. Yhdeksänteen luokkaan asti olin kiltti, ystävällinen ja luin kokeisiin kirjat ulkoa, luin, luin....
Lukion alkaessa lukuinto katosi. En enää välittänyt. Kyllä tietenkin luin kokeisiin, mutta en samalla panostuksella kuin enne. Pieni perfektionisi oli kadonut. Tosin harrasusteni suhteen olen aina ollut vakavissani ja hyvin yritteliäs, enemmän kuin koulun.
Nyt on kesä, käyn töissä ja uskon, että minusta tulee vielä jotain ja saan toteuttaa unelmiani. Kaikesta huolimatta.
On totta, kuten sanoit, että kaikenlaiset ihmiset voivat sairastua tai olla sairastumatta, mutta sairastuminen syömishäiriöihin ei ole koskaan sattumaa; ihan samalla lailla kuin muihin sairauksiin, ovat ne sitten psyykkisiä tai fyysisiä, sairastuminen ei ole sattumaa. En usko, että esimerkiksi satunnainen "oletko pulskistunut viime aikoina"-kommentti voi itsessään synnyttää anoreksian, koska on monia terveen itsetunnon omaavia, jotka ovat samanlaisia kommentteja saaneet kuulla eivätkä ole silti koskaan kärsineet syömishäiriöistä.
Omasta mielestäni on välillä hyväkin hakea yhtäläisyyksiä ihmisten taustoista, vaikka henkilökohtaisista asioista onkin kyse. Ehkäpä juuri yhtäläisyyksien hakeminen auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin, mistä on kyse...
Ihmisiä profiloidaan ja pistetään eri kategorioihin joka paikassa (ja se on monesti tarkoitus olla vain hyödyksi!), niin ainutlaatuisia kuin kaikki ovatkin. Keskustelun avaukseni ei siis ollut tarkoitus mitenkään loukata ketään tai puuttua henkilökohtaisiin asioihin vaan ylipäätään saada miettimään taustoja... Tausta kun meillä jokaisella on, ja joissain tapauksissa hyvin samantyyppinen. Esimerkiksi itse tunnistin jossain määrin itseni Pikkusen tekstistä tuosta alempaa..
Jos esimerkiksi nyt menisin terapiaan ja sanoisin terapeutille, että hän ei saa tehdä yleistyksiä minua/sairauttani koskien, ei hän voisi juurikaan auttaa minua, koska ei voisi pohjata neuvojaan mihinkään.
Minä olen 18 vuotias tyttö, sairastanut anoreksiaa 3 vuotta. Olen täysi perfektionisti.
Olin ennen anoreksiaa normaalipainoinen, painoindeksi joku 22. Kasvoin kuitenkin teini-iässä 179 senttiseksi ja tunsin itseni valtavaksi kavereideni seurassa. Nyt painoindeksi heittelee 14.5 ja 16.5 välillä. Osastojaksoja takana useita.
Perfektionismi hallitsee elämääni täysin kaikessa. Kirjoitin tänä keväänä ylioppilaaksi, sain 5 L ja 3 E, ja peruin juhlat ja itkin kotona viikon huonoa tulostani.
Elämäni on yhtä täydellistä kulissia jonka takaa löytyy suurta tuskaa.
...olen perfektionisti. Keskiarvo sen kuin nousee. Kun aloitin yläasteen keskiarvoni oli hiukan alle ysin, mutta nyt keväällä pyrin lukioon keskiarvolla 9.64.
Varsinaisesta anoreksiasta olen hyvin toipunut. Aina olen ollut laiha. Nyt 170/47 ja lääkäri käyntejä muutama vuodessa. Syön hyvin, noin 2100 kcal/päivä (en enää pahemmin laskeskele) ja juoksulenkkejä teen viitisen kertaa viikossa. Harrastan myös taekwondoa talvis aikaan.
Kesätöitäkin olen etsinyt hulluna ja tänään sain töitä koulun alkuun asti. Pakkomielle työntekoon, sekin vielä.
Perfektionisti minussa on aina asustellut ja tulee aina olemaankin.
Ja lisättäköön vielä, että minulla on vielä pirun kallis maku. Jalassa 200 euron farkut, ranteessa 750 euron kello, kainalossa 400 euron laukku... Arghh, täydellistä? Noub! En ole helppo tapaus vanhemmilleni.
Olen sosiaalinen ja muutenkin energinen.
Mutta kaikkea hyvää ja voimia!
Mä olen hieman perfektionismiin taipuvainen, lähinnä ulkonäköni kanssa, en todellakaan koulujutuissa! silti todistuksen k.a 9,0 ja E:n paperit). Ärsyttää kun ihmiset luulevat, että pänttäsin lukiossa kuin hullu, vaikka todellisuudessa hoidin koulun vasemmalla kädellä. Olen luonteeltani impulsiivinen ja mietin liikaa, mitä muut minusta ajattelevat. Koen että mulla on hyvä itsetunto, mutta elämäntilanteeni ajaa mut epäsosiaalisuuteen ja vetäydyn kaikesta kivasta :( Tykkään herkutella, mutta haluan olla laiha, syömiseni on siksi häiriintynyttä. Olen hankala luonne.