Älä tee aborttia. Voit katua sitä mutta et koskaan kadu sitä että pidit lapsesi. En tajua miksi alistuin vanhempieni, poikaystäväni ja hänen vanhempiensa tahtoon vaikka itse halusin alunperinkin lapsen. Itken joka päivä. En toivo tätä kenellekään. Aivan kauheaa.
Lapseni laskettu aika olisi nyt
surumielinen
252884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
saivat sinut surulliseksi. On se ikävää kun tekee niinkuin toiset tahtoo ja kuitenkin sinun elämästä kyse. Ehkä he laskelmoivat sen olevan sinun parhaaksi-mutta saivat vain aikaan sinulle surua pitkäksi aikaa.
kiitos sanoistasi. ajattelen itse täysin samoin. onko sinulla muuten kokemusta samasta asiasta vai kuinka eksyit tänne sivulle..?
on ja samoja tapahtumia kuin sulla. Tein abortin huhtikuussa, sillä painostus oli kova. Itse olisin halunnut pitää lapsen, mutta en silloin uskonut että pystyisin kasvattamaan ketään yksin. Ajattelin myös että se olisi ilkeää sekä lapselle että miehelleni jos en tekisi aborttia. Lapsi jäisi ilman isää, ja tuntui että jotenkin pilaisin miehen elämän. Tällä hetkellä olen ihan rikki asiasta, ja olen yksin. Ihmisiä on ympärillä, mutta ei ketään kuka oikeasti ymmärtäisi ja tietäisi mitä tunnen. Elämä kuitenkin vaan jatkuu eteenpäin ja tekoni ansiosta en osaa nauttia elämästä tällä hetkellä ollenkaan. Miten paniikki voikaan saada ihmisen tekemään noin kauheeta mitä katuu koko elämänsä.
Hei. Minä en ole tehnyt aborttia. Itselläni on pieni tyttö edellisestä suhteesta. Nykyinen ihana miesystäväni (n.3v. seurusteltu) on sanonut, että jos tulisin raskaaksi, minun pitäisi tehdä abortti. Hänellä ei ole lapsia ennestään, ja on jo 37, itse olen 33.
Ehkäisystä huolehdimme, mutta vahinko voi joskus kuitenkin käydä. Jos kävisi, lapsi olisi minulle lahja... En tiedä, voisiko mies painostaa minua aborttiin. Tuen ja ymmärrän häntä monessa, mutta tässä olen sanonut, että minun puolestani meille saisi lapsi tullakin. Tosin en toisen haluttomuudesta johtuen voi sitä saada, koska hän on myös paras ystäväni.
En paheksu teitä, te teitte ratkaisun, joka siinä tuntui parhaalta, ainoalta. Varsinkin nuorelle ihmiselle lähipiirin "järkipuheet" vaikuttavat, hehän ovat olleet aina ehkä tukesi ja turvasi. Itse olisin alle 20- vuotiaana varmaankin tehnyt abortin, jos tilanne olisi sellainen ollut. Ymmärrän surunne, vaikka itselläni ei samaa kokemusta olekaan. On minusta hyvä ja tervettäkin, että surette. Ajatuksista kumpuavat tunteet ovat varmasti kauheita.. Paljon voimia teille molemmille !
hei minna. kirjoita mulle. jaetaan tuntoja. [email protected]
itseäsi. Toisille taas lapsen pitäminen olisi itkun aihe jota itkettäisiin sitten vuositolkulla...
Eli eipäs nyt ylireagoida että se abortti olisi kaikille elämän huonoin valinta.
"mutta et koskaan kadu sitä että pidit lapsesi"
Voi kyllä olen nähnyt tuotakin.. Lapsi lähti adoptioon kolmen vuoden iässä.
"Älä tee aborttia"
Joidenkin vain täytyy tehdä ja tekevät sen omasta tahdostaan.
Sinun pitäisi ottaa nyt järki käteen ja lakata hörisemästä. Mennyt mikä mennyt. Kuvittele että hänellä on hyvä olla siellä missä onkin ja piste.
Kai tiedät että abortin tehneet saavat keskusteluapua? Oletko tavannut ammattiauttajaa??
Se, että sinä kadut aborttiasi, ei tarkoita, että kaikki katuisivat. Se, että sinä teit aborttisi vääristä syistä, ei tarkoita, että kaikki tekisivät niin. Kaikki eivät tee samoja virheitä kuin sinä. Olen tietysti pahoillani puolestasi, mutta itse teit lopullisen ratkaisun ja annoit painostuksen vaikuttaa päätökseesi.
Luulisi järjen jo etukäteen sanovan, että aborttia tulee katumaan, jos sen tekee omaa tahtoaan vastaan lähipiirin painostuksesta.
hei! haluatko vauvan? voin toteuttaa sen kirjoita minulle, niin kerron sinulle lisää jos kiinnostaa.
..vai mitä haluat sanoa?
.. kokoajan ajatuksia kuten "lapseni laskettu aika olisi nyt" voit olla aivan varma, että loppu elämäsi kuluu nyyhkien.
Oletan että olet nuori (muiden painostuksesta päätellen). Elä elämääsi NYT, ehdit saada lapsia myöhemminkin ja todennäköisesti parempiin olosuhteisiin, jolloin voit todella nauttia äitiydestä.
Ei tehtyjä päätöksiä kannata jäädä murehtimaan vaan anna itsellesi anteeksi ja jatka eteenpäin. Tsemppiä
Abortti täytyy AINA tehdä VAIN jos sitä itse haluaa. Eli onhan selvää että jos lapsen haluaa, ei koskaan, IKINÄ, pidä suostua aborttiin! Jos tekee abortin toisten toiveesta, voi katumus pilata elämän pitkäksi aikaa.
Toivon sinulle voimia jotta pääsisit surutyössä ja itsellesi anteeksiantamisessa eteenpäin! Se on mahdollista, vaikkakin kovan työn takana. Hae keskusteluapua ja hakeudu lähimpään tukiryhmään!
Se on selvää, että yksin ei lapsen kanssa pärjää kuka. Varsinkin jos isä lähtee pois, on selvää että isovanhempia tarvitaan ja paljon. kun he ilmoittivat, etteivät ole tukemassa niin päätös oli tällainen :'(
Ymmärrän tuskasi, päätöksesi ei ollut helppo. Mutta kun kuitenkin näet sen syyt noin selvästi, niin ehkä se kuitenkin olikin oikea? Joskus pitää tehdä raskaita ja vaikeita päätöksiä, mutta silti ne voivat olla joko oikeita tai ainakin vähiten vääriä päätöksiä.
Joten lakkaa kiusaamasta itseäsi. Anna itsellesi anteeksi ja jatka elämää. Onko sinulla mitään hävittävää siinä? Minusta häviät enemmän, jos jatkat itsesi ruoskimista asiasta, jota et voi muuttaa. Minä en näe mitään iloa siinä, että mietit "vauvasi" laskettua aikaa ja kaikkea sitä mitä menetit. Mikset palauttaisi mieleesi niitä syitä, joiden varaan alunperin päätöksesi perustit. Jos ne silloin tuntuivat parhailta mahdollisilta, mikseivät ne voisi tuntua siltä nytkin?
Ja vaikka kokisitkin, että et ole tehnyt oikeaa päätöstä aikanaan, itsensä ruoskimisesta ei ole hyötyä siltikään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, sen kanssa vain pitää opetella elämään. Joten anna anteeksi itsellesi. Jos se yhtään helpottaa, niin ainakaan minun mielestäsi sinä et ole tehnyt mitään pahaa tai väärin.
kiitos dara. kirjoitit tosi kauniisti. kiitos paljon kauniista sanoistasi.
jotenkin vain tuntuu, etten edes välttämättä halua unohtaa koko asiaa. sehän tarkoittaisi, että olisin kylmä ja tunteeton kun voin vain tehdä noin ja jatkaa elämääni. en halua olla niin kova.
Huomaan viesteistäsi, että olet todella ahdistunut. Älä missään nimessä ajattele, että olisit huono ihminen. Jo se osoittaa ettet ole, koska kadut abortin tekemistä. Sinun täytyy oppia elämään täysipainoisesti sen asian kanssa, että olet tehnyt abortin. Esimerkiksi yksi kaverini on tehnyt kolme aborttia, eikä hän kadu niitä yhtään. Ja se mielestäni osoittaa ihmisen kylmyyttä. Sinun täytyy ottaa tapahtuma opettavana asiana. Muista, ettet kuitenkaan ole tehnyt abortin kuin kerran, ja sitäkin kadut. Jotkut käyttävät aborttia ehkäisykeinona, eivätkä tunne asiaa kohtaan minkäänlaista syyllisyyttä. Tiedän että nuorena vanhempien ja muiden läheisten painostus saattaa vaikuttaa ylivoimaisen paljon asioihin ja nuori haluaa miellyttää tekemisillään läheisiä ihmisiä. Myöhemmin kuitenkin tulee ajateltua asioita enemmän itsenäisemmin. Luulen että sinun tapauksessasi asia on ollut juuri näin. Olet pyrkinyt tekemään niin kuin muut ovat tahtoneet ja niin että muille tilanne olisi mieleinen. Tapahtuman jälkeen olet sitten vasta alkanut miettimään mitä sinä haluaisit. Toivon, että jossain vaiheessa löydät itsellesi ihanan miehen joka tukee sinua ja tulet saamaan monta lasta. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Äläkä ruoski itseäsi liikaa asian suhteen.
kiitos noista sanoista. olet ihana.
kyllä yksin pärjää tai ainakin ilman sukulaisia ja niiden apua. sinunkin tapauksessa suku on ajatellut vain omaa mainettaan eikä pientä ihmisen alkua joka on sisälläsi kasvanut.
ja kyllä ilman miestä pärjää, itse laitoin mieheni pihalle ollessani 3lla kuulla
minä tein lapsen muiden vastusteluista huolimatta. Jaksoin hyvin 4 vuotta, mutta sitten tuli totaalinen loppuunpalaminen.
En saanut mistään tukea lapseni hoitoon, muuta kuin päivähoito työssäoloajalle.
Jouduin antamaan lapseni sijaisperheeseen väliaikaisesti (niin kuin hienosti sanotaan), mutta lapsi jäikin sinne 15-vuotiaaksi saakka. Taistelin ypöyksin oikeudenkäynnit ym. sopat ja lapsi oli ja pysyi poissa.
Et voi kuvitella sitä TUSKAA, jota silloin koin. Olin ehtinyt kiintyä lapseen, imettää, kuivittaa, helliä, paijata, nähdä ensi hymyn, kuulla jokellukset. Kuulla eka kertaa sanan ÄITI.
Rakastin lastani niin, ettei millään muulla ollut väliä!!
Ja, yhtäkkiä ei olekaan kuin tyhjät seinät?? Siinä tuskassa mietin vain, jaksanko elää vai olisiko parempi jättää kaikki, kun rakkain ihmiseni oli poissa.
Näinkin voi käydä.
Ja, tästä tuskasta ei toivu koskaan???
Lapseni elää jo omaa elämäänsä ja tapaamme, mutta menetin niin monta vuotta yhteisestä elämästämme, että jonkinlainen vieraantuminen leimaa tapaamisiammekin.
Mietipä myös tätä laitaa, laita ihan käsi sydämelle ja mieti???
En vähättele pahaa oloasi, mutta jos itse nyt olisin raskaana, ilman tukijoukkoja olisi abortti ainoa oikea ratkaisu.
muiden painostuksen alla lapsesi tappoon,koska abortissahan tapetaan elävä sikiö.Elä kuitenkin oman
tahtosi mukaan,äläkä anna noin raukkojen pilata omaa
elämääsi tollaisilla teoilla vastaisuudessa.
itse jouduin myös kaikkien painostuksen kohteeksi kun sain 15 vuotiaana kuulla olevani raskaana, mutta ajattelin että piru vie minähän en luovuta ja jouduin elämään 9kk vanhempieni ja kaikkien halveksuvien katseiden alla, vaikeaa oli..olin yh 1,5w ja sitte löysin ihanan miehen ja nyt kihloissa jne ja kohta poika 4w, oon kasvanu lapseni mukana..tällä jutulla en halua kenenkään mieltä pahottaa mut halusin vaan kertoa tämän tulevaisuuden varalta että muista ei kannata välittää, tärkeintä mitä ite ajattelee ja haluaa tälläisessa tilanteessa.
Voihan olla että sinulle olisi tullut ihan luonnollisestikin keskenmeno, se mahdollisuus kun on aina olemassa joka (varsinkin alku-)raskauden kohdalla. Itselläni ei abortteja ole ollut mutta keskenmenoja 4 ennen kuin onnistuttiin. Yksi niistä oli tuulimuna joka havaittiin vasta normaali ultrakäynnillä,eipä antanut mitään oireita, esim.vuotoja tms.
Toki mietit miksi annoit johdatella itseäsi ja muiden päättää näinkin henkilökohtaisesta ja myöskin lapsen isän lisäksi loppuelämääsi koskevasta kysymyksestä. Se oli sen hetkinen päätöksesi ja toivottavasti olet sen verran viisaampi ja kykeneväisempi jatkossa että et tee uudelleen samaa virhettä ja tietenkin muistat että lapsenteosta päättää aina kaksi henkilöä ja etukäteen. Vahingoillehan ei mitään mahda:((
Hohhoijaa,jengi suree mukana,vaikkei ole mitään todisteita,rttä kirjoittaja olisi edes oikeaa sukupuolta!
Väliäkö sillä onko todisteita vai ei.