olen yksinäinen ihminen. ja rakastan yksinäisyyttä. olisin luultavasti saanut paljon ystäviä, jos vaan olisin antanut heidän olla ystäviäni. mutta mieluummin olen yksin, ja nautin elämästä. se antaa minulle jotenkin niin paljon. yksinään oleminen on kuin ekstaasia, koen ihan tavalliset asiat niin voimakkaasti, että sitä on vaikea kuvailla.
monet saattavat pitää minua itsekkäänä ja inhottavana ihmisenä tämän takia. en halua päästää ihmisiä kovin lähelle itseäni. tulen toimeen kaikkien kanssa, olen aurinkoinen ja positiivinen luonteeltani, enkä halua aiheuttaa pahaa kenellekkään.
olen kuitenkin huomannut, että todella monet ihmiset aiheuttavat minussa suuria inhon tunteita. en niitä tietenkään näytä, vaan yritän tulla toimeen kaikkien kanssa niin hyvin kuin mahdollista. mutta onko kenelläkään muulla vastaavia oireita?
kun olin nuorempi, en halunnut olla luokkatovereitteni kanssa. äitini sanoi, että en saa valikoida kavereita, tai jään yksin. mutta en halunnut kavereita. inhosin heitä. kun tulin uuteen kouluun, näin jokaisessa uudessa luokkakaverissa jotain ällöttävää. se sai inhon kasvamaan sisälläni. he ovat erilaisia kuin minä. hyväksyn heidät sellaisina, mutta kuitenkin tunnen kuinka inhoan jotain heissä. se saattaa liittyä ulkonäköön, tai johonkin piirteesen.
luokallani on tyttö, joka puhuu ällöttävän teennäisesti. hänen äänensä kuuleminen saa agressiivisuuden herämään sisälläni, mieleni tekisi pamauttaa häntä nyrkillä päähän. en ole agressiivinen luonne, enkä ikinä kuitenkaan tekisi näin.
mistä johtuu, että ajattelen näin? muut luokkatoverit ovat niin ystävällisiä, ja auttavat toisiaan. mutta minua se vaan inhottaa. seuraan heitä sivusta ja teen omia juttujani.
olen ehkä sairas. ja sanokaa mitä sanotte. haluaisin vain kuulla, onko muita minunlaisiani.
monet saattavat pitää minua itsekkäänä ja inhottavana ihmisenä tämän takia. en halua päästää ihmisiä kovin lähelle itseäni. tulen toimeen kaikkien kanssa, olen aurinkoinen ja positiivinen luonteeltani, enkä halua aiheuttaa pahaa kenellekkään.
olen kuitenkin huomannut, että todella monet ihmiset aiheuttavat minussa suuria inhon tunteita. en niitä tietenkään näytä, vaan yritän tulla toimeen kaikkien kanssa niin hyvin kuin mahdollista. mutta onko kenelläkään muulla vastaavia oireita?
kun olin nuorempi, en halunnut olla luokkatovereitteni kanssa. äitini sanoi, että en saa valikoida kavereita, tai jään yksin. mutta en halunnut kavereita. inhosin heitä. kun tulin uuteen kouluun, näin jokaisessa uudessa luokkakaverissa jotain ällöttävää. se sai inhon kasvamaan sisälläni. he ovat erilaisia kuin minä. hyväksyn heidät sellaisina, mutta kuitenkin tunnen kuinka inhoan jotain heissä. se saattaa liittyä ulkonäköön, tai johonkin piirteesen.
luokallani on tyttö, joka puhuu ällöttävän teennäisesti. hänen äänensä kuuleminen saa agressiivisuuden herämään sisälläni, mieleni tekisi pamauttaa häntä nyrkillä päähän. en ole agressiivinen luonne, enkä ikinä kuitenkaan tekisi näin.
mistä johtuu, että ajattelen näin? muut luokkatoverit ovat niin ystävällisiä, ja auttavat toisiaan. mutta minua se vaan inhottaa. seuraan heitä sivusta ja teen omia juttujani.
olen ehkä sairas. ja sanokaa mitä sanotte. haluaisin vain kuulla, onko muita minunlaisiani.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kuulostaa aika paljon samalta kuin minä olin ennen. Viihdyn edelleenkin yksin ja nautin yksinolosta, välillä tulee pitkiäkin erakkokausia. Mutta nykyään kaipaan jo ystäviä ja olen onnellisessa asemassa kun minulla heitä onkin.
Kuitenkin huomaan arvostelevani edelleenkin toisia ihmisiä tai vertailevani itseäni heihin, ärsyynnyn jonkun ihmisen jostain pienestä piirteestä, mutta olen yrittänyt päästä asiasta eroon kysymällä itseltäni aina miksi ko ihminen tai piirre minua ärsyttää, usein kuitenkin ihminen ärsyyntyy toisissa ihmisissä sellasista piirteistä, jotka oikeasti ärsyttävätkin omassa käytöksessä tms.
Jos asia ei ole sinulle ongelma, viihdyt yksin jne niin älä välitä, anna asian olla. Voi olla että olet vain erakkoluonne taikka rupeat kaipaamaan kavereita "myöhemmällä iällä". Olen 23 ja vasta aloittaessani opiskelut nykyisessä koulussa halusin kavereita ja aloin kaipaamaan seuraa toisinaan.
Narsistisesti häiriintyneitä on kliinisen psykologian vastaus, eli tietyntyyppinen persoonahäiriö, mutta niitä nyt riittää titteleitä vaikka minkälaisille luonteille, joten jos olette tyytyväisiä eloonne ettekä muita vahingoita, niin muulla ei liene väliä:)
on sellainen jossa kietoudutaan toisiinsa ja ihastellaan toistensa kuvajaisia. Parhaimmassa tapauksessa eivät ehdi vahingoittaa muita eläessään toisistaan ja toisilleen. Pahimmassa tapauksessa kietoutuvat yhteen nippuun ja saavat sähinällään narsissin tuntemaan itsensä onnettomaksi paskaksi. Koulukiusaus on tästä oiva esimerkki.
Meinasin jokunen aika sitten kysellä täällä ihan samaa asiaa, että onko tällaista kroonisesti toisia inhoavaa kuin minä. Minä inhoan melkein kaikkia tuntemiani ihmisiä puolittain. Inho ei ala useinkaan heti ensialussa, vaikka niinkin voi joskus käydä, mutta melkein aina huomaan lopulta inhoavani jotakin pientä piirrettä tutussakin ihmisessä,niin että ihan sisuksiani kääntää. En voi olla seurassa ja olen mieluummin yksin. Yksin en myöskään viihdy, vaikka koitan niin itselleni selittää, kun parempiakaan vaihtoehtoja ei ole.
Minulle on annettu psykiatrilla diagnoosi, jonka mukaan minulla on vakava psyykkinen häiriö.
vai että vakava psyykkinen häiriö. noh, vaikka mulla olisi sellainen, niin mitäs sitten. mulla on ihan hyvä olla. enkä mä kenenkään elämää vaikeuta.
en vaan tiedä, pystynkö sitten koskaan jakamaan elämääni kekenkään kanssa. erosin edellisestä poikaystävästäni jokin aika sitten. alussa olin rakastunut tietenkin, mutta inhon tunteet heräsivät myöhemmin. en koskaan puhunut niistä hänelle.
kun suutelimme, minua alkoi yököttää, ja olisin halunnut purra hänen kielensä poikki. hänen vartalonsa alkoi inhottaa minua. en kuitenkaan pystynyt kieltäytymään seksistä, koska halusin liikaa miellyttää häntä. siksi en nähnyt hänen alastomassa vartalossa mitään kaunista.
on minulla muutamia ystäviä, joita en inhoa. he ovat hyvin erilaisia ihmisiä, ja siksi pidän heistä. he ovat minulle mysteerisiä, ja ihailen heitä. luulen, että jos pääsisin lähempään tuttavuuteen heidän kanssaan, en pitäisi heistäkään.
en halua olla nirso, mutta en voi tälle mitään.
sama täällä. tosin ehkä ilmenee vähän lievempänä kuin sinulla ja minä en viihdy yksinkään vaan kärsin tilanteestani. kaiken kukkuraksi vielä opiskelen alaa jossa pitäisi olla koko ajan tekemisissä ihmisten kanssa.
Ei kai se kovin vakavaa ole, jos viihtyy yksinään...Ei kai kaikki voikaan olla kovin sosiaalisia.Sitä on vaan muiden ihmisten joskus vaikea ymmärtää ja yksin viihtyvää pidetään omituisena. Mutta jos todella inhoaa muita ihmisiä niin siinä täytyy olla jotain taustalla. Ehkä viha muita ihmisiä kohtaan kertoo siitä, että on jäänyt lapsuudessa vaille rakkautta ja turvallisuutta. En tiedä, en yleistä.
aspergerin oireyhtymä, tai ko. oireyhtymälle ominaisia piirteitä.
Olen samaa mieltä ,minäkin nautin yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta ,varsinkin nyt kun on huurretta metsissä ja tähtitaivas! mutta kai sinulla on myös joku ihminen jolle kerrot ne parhaat juttusi!? Elämä on vuorovaikutusta!Mutta nauti ihmessä siitä mitä sinulla on !
Et voi tehdä asialle mitään.Ajattele,että murehtimalla ET muuta inhottavien ihmisten persoonaa vaan pahennat vain omaasi.Ihmisiä on erilaisia,se fakta on vain hyväksyttävä!!Iloista elämää sinulle!Älä murehdi liikoja,jokainen murehdittu sekuntti elämästä on menetetty sekuntti:)tsemppiä!!
Olen täysin samankaltainen, nainen.
Väsyn ihmisin jotka eivät osaa muta tehdä kuin syyllistää muita. Mennyt avioliitto tai suhde, ex pilasi elämäni.Syy elämä vaikeaa juuri siksi viellä :30 vuodenkin jälkeen tai yli.Toinen syy masennukseen on hirveä lapsuus. Todellilinen syy edelämainituihin asioihin: Ei oteta vastuuta omasta elämä ei nykyhetkestä. Lyhyt terapia auttaisi todella monta . Joten nämä sylistäjät imee ihmiset tyhjäksi. Minun kohdalla syy viihdyn yksin. Hitto soikoon en jaksa kunnella koko elämäni valituksia. Syö ihmistä ja uuvuttaa,kunella valittajia ihan turhista asioista.Kuin ihmiset naiset nimenomaan eivät itse halua mennä eteenpäin.