Hei!
epäilen että mieheni (jonka jätin) on psykopaatti tai narsisisti. Hän hurmasi minut täysin ja sai minut uskomaan että hän on liian hyvää ollakseen totta. Hän valitteli kuinka elämä on kohdellut häntä kaltoin ja kertoi miten minä olen hänen koko elämänsä. JATKUVA lähes päivittäinen tämän hokeminen ; olet elämäni, olet kaikkeni ja se älytön minun palvominen ja ihaileminen. Totta kai sai minut täysin hänen pauloihin. Rakastuin häneen tai rakastuin siihen ehkä miten hän palvoi ja ihaili minua jä näytti rakkauttaa. ja se että hän oli erittäin hyvä sängyssä (ja naissuhteita hänellä ei kuulemma ollut kuin 2 vakavaa seurustelusuhdetta, joista viimeisin päättyi eroon 5 vuotta sitten) Hän sanoi että hänen exä oli pettänyt häntä ja sen jälkeen hän ei ole pystynyt luomaan seurustelusuhdetta kenenkään kanssa, kunnes minä tulin kuvioihi, Hän sanoi että hän ei kelpaa kenelläkään, hän on ruma ja vaikka mitä, poti siis huono itsetuntoa vaikka mies oli todella hyvännäköinen, mukava mutta hiljainen.Hän korosti aina sitä miten hän inhoaa pettämistä, jonka takia en ymmärrä sitä miksi hän piti säpinää n. 4 v sitten siskoni kanssa (ja laittoi hänelle samankaltaisia houkutusviestejä ja ylistys viestejä kun minullekin kun me aloimme tapailemaan) vaikka TIESI että siskoni oli varattu. Aloimme seurustelemaan...
No sitten alkoi arkiHän kyttäsi tekemisiäni, sai ihmeellisiä raivareita, valvoi missä olen ja mitä teen ja jos en vastannut puheluihin (olin nukkumassa, tai urheilemassa) hän pommitti puheluillaan ja viesteillään ja niitä tuli parhaimmassa tapauksessa puheluita , 168 kpl NonStoppina ja viestejä 52 kpl. ja joka aamu ja ilta jos oltiin eri katon alla piti laittaa viestiä tai soittaa ja jos ei kumpaakaan kuulunut niin se oli katastrofi. jos hän oli myöhään illalla yrittänyt soittaa enkä vastannut, olin nukkumassa niin heräsin siihen kun mieheni jaa 70km päästä tarkistamaan että olen kotona ja kun saa varmuuden lähtee ajaa takaisin!!Eikä voinut yöksi jäädä koksa kotona kaikki oli jäänyt levälleen , TV:et auki, ulko-ovet auki jne.
Baareissa en saanut käydä,ja kerran minun piti nähdä kaverini niin hän ei päästänyt minua vaan vei minut "sunnuntai-ajelulle" joka kesti 5 tuntia!! Seurustelimme 1,5 vuotta ja olin sinä aikana 3 kertaa ulkona ja 2 kertaa tulin humalassa kotiin ja toisella kertaa sain tuntea miltä tuntuu olla kuristettuna niin että taju meinaa lähteä ja kuulla huutoa ja raivoamista siitä että olen huora ja lumppu ja vaikka mitä. Hän ei tykännyt että join ja jouduin lopettamaan kokonaan alkoholin käytön. en ole mikään suurkuluttaja, join ehkä kerran kuukaudessa, hänen kanssaa harvemmin vaan ainoastaan esim. vappuna ja juhannuksena. Saunakaljat ja ruoankanssa alkoholi sopi, ei aiheuttanut hänelle mitään ahdistusta, muta baarit ja alkoholi aiheutti.
väkivaltaa esiintyi muutenkin, 2 kertaa hän kävi käsiksi minuun ja raivosi minulle, kerran hän vei haulikon kanssa autoon ja uhkasi ampua silmieni edessä aivonsa pihalle ja hänellä oli KAKSI patia mukana. Meinasko minutkin listiä vai mitä? Sain hänet kyllä sillä rauhoittumaan kun sanoin hänelle että jos itsesi ammut niin saat minut ampumaan ensin. Ja hän sanoi ettei halua minulle mitään pahaa (hän hokee sitä vieläkin) eikä ikinä halua satuttaa minua.
Silmittömät raivarit tämän erittäin kiltti ja suht hiljainen, hyvätapainen mies sai myös siitä kun en suostunut ottaa hänen puhelinta mukaan kun olin lähdössä kaverin kanssa syömään (olin 3 h poissa) Pelästyin ja hän vain huusi että sinä et ole nähnytkään kun suutun ja usko pois että sitä sä et todellaan halua nähdä.
Keväällä aloin tosiaan ahdistua, mutta LUULIN sen olevan pelkoa siitä että menetän hänet koska hän oli tosi epäluuloinen ja vainoharhainen minusta, luuli että petän ja jätän jne. Ja pelon turvin jätin hänet ja sen jälkeen hän pyysi minulta kirjeita joka päivä, joita olen kuukauden ajan kirjoittanut joka päivä ja niissä ylistän sitä kuinka rakastan häntä ja en ikinä halunnut hänestä eroon ja syytin äkkipikaisuuttani ja olen kertonut että kuinka kaikki vielä sutjaantuu ja olemme vielä josksu yhdessä. Mitään vastakaikua kirjeisiini en saanut, olin erittäin sekaisin ja rakkaudesta sokea ja elämä meni päin helvettiä. hän soitti ehkä kerran viikossa ja syytti itseään, miten huono ihminen hän on jne, minä olin kuulemma ainutlaatuinen. Nyt kun avauduin näistä kaikista pahoista teoistakin ihmisille, ystävilleni ja ammattiauttajille oli kaikkien reaktio se että mieheni on sairas. Mieheni pyysi aikaa ja rauhaa ja sanoi että ei yhtään saa painostaa, jne ja kysyin häneltä kerran että eikö ne kirjeet painosta? Niissä oli AIVAN kaikki mitä tunnen , sellasii kirjeitä että niistä lähtis jalat alta mutta hän sanoi että ei, kirjoita vaan ne ovat hyviä.
Sairasta, onko? Olen tajunnut nyt että hänen käytös mitä se on ollut ja mitä se nyt kertoo paljon, se ei todellakaan ole normaalia. se että hän sulloutuu kun tiesi että olen tulossa käymään (tämä jättämiseni jälkeen)neljän seinä sisään, on täysin pimeässä talossa ja ovet visusti lukossa. hän sai hullun virneen naamalleen jos halasin häntä tai kosketin häntä. Ikinä hän ei kerskunut naisjutuillaan, vaan päinvastoi, sanoi että hän ei ikinä saa ketään. Kuitenkin esim. mese nimi pistää miettimään kun hänellä on nimen perässä ollut luku 23 ja kerran kysyin mitä se tarkoittaa hän vaan sanoi että no se nyt vaan on sellanen...ja nyt se muuttui toissapäivänä lukuun 24 ja hän soitti minulle ja sanoi että meistä ei tule ikinä mitään. Kysyin naureskellen häneltä että onko tämä joku naislaskuri? niinhän sanoi että eiiii...se nyt vaan on kun ikää tulee lisä...(synttärit talvella..) Kysyin miksei voida jatkaa, niin hän sanoi että häntä oksettaa minun entiset miessuhteet, olen heittänyt hänen antamansa askelmittarin pusikkoon (se hajos ) ja hän suuttu minulle silloin ja kävi hakemassa sen pois sieltä. Ja se että olin ennen kuin olimme edes yhdessä saanut mieheltä viesti ja se että olin keväällä ollut kaverin kanssa baarissa. No syythän nuokin!
No, nyt hän sai minulta viimeisen kirjeen tiistaina ja yhteyttä en aio häneen pitää yhtään. Olen sellaiset neuvot saanut ja ammatti-ihmiset ovat sanoneet että yksin en saa missää tapauksessa mennä hakemaan tavaroitani sieltä mitä sinne on jäänyt. Nyt ne ovat sanoneett että ovat huolissaan minusta koska nyt kun todellakin kirjeiden tulo loppuu,se saattaa vaikuttaa häneen sillä tavalla että hän alkaa ottamaan yhteyttä minuun eikä meinaa päästä irti tai sanoivat myös että voi olla ettei hänestä kuulu mitään vaan sirrtyy seuraavaan.
Mies itse sanoi minulle että kaikki naiset ovat kusipäitä (minä en , olen kuulemma ainutlaatuinen ja ihanan ym) ja että hän ei voi kuvitellakaan olevansa kenenkään kanssa. ja se kylmyys minkälainen hän on nyt jättämisen jälkeen ollut niin on outoa, koska koko suhteen aikana hän palvoi minua ja itki ja näytti rakkauttaan. ja jätin hänet riidassa, huutamalla puhelimeen ja eropuheista ei IKINÄ ollut puhetta, puhuimme vaan ja ainoastaan tulevasta.
No en tiedä, sairas hän kuitenkin jollaa tapaa on, ei normaalia käytöstä. Ja se että kerran jätin hänet yksi nukkumaan sohvalle, heitin viltin päälle ja annoin pusun poskelle ja menin itse sänkyyn nukkumaan niin heräsin keskellä yötä kun valot syttyivät ja hän huusi että ja itki ja raivos että älä enää ikinä jätä häntä yksin älä ikinä, anna olla viimeinen kerta.
Mutta hyvä että jätin, harmittaa vaan kirjeet joita hänelle kirjoitin sokeana rakkaudesta. nyt hän niitä siellä lukee. Ja se että hänellä on KAIKKI minun sähöpostini,kaikki tekstiviestini, kaikki kirjeeni tallessa. IHAN kaikki että hänellä on myös hänen exän kirjeet mitä exä hänelle oli eron jälkeen kirjoittanut niin tallessa ja mies sanoi että niitä hän ei edes lukenut. Mies jätti naisen koska tämä petti häntä. Epäilen onko sekään totta. Minun kirjeitäni hän lukee sen tiedän siitä että hän on sanonut ja sanoo aina kun kirjotit sitä, että...niin hän kommnentoi jotaa hyvin pienesti. Hän saa varmaan vaan kiksejä siitä itselleen kun on saanut sellaisia kirjeitä minulta!! Lisäksi hän alkoi kerran kaivamaan jopa siskoltani saamiani sähköposteja esiin!! Kuka hullu näitä kaikkia säilyttäisi?? En mä ymmärrä...omat kirjeeni haluaisin häneltä kaikki takaisin ja se että hän poistaa kaikki sähköpostiviestinikin joita olen lähetttänyt yhdessäolomme aikana. hän sanoi minulle että voin mennä katsomaan hänen sähköpostejaa (hänellä on 3 eri osoitetta, en tiedä miksi) mutta yksi on se mihin olen laittanut itse viestejä niin se on tännä minulta saamia posteja ja muutamia kiertokirjeitä hänen tutuiltaan....Muut osoitteet eivät kuulema ole käytössä...jooppa joo.
epäilen että mieheni (jonka jätin) on psykopaatti tai narsisisti. Hän hurmasi minut täysin ja sai minut uskomaan että hän on liian hyvää ollakseen totta. Hän valitteli kuinka elämä on kohdellut häntä kaltoin ja kertoi miten minä olen hänen koko elämänsä. JATKUVA lähes päivittäinen tämän hokeminen ; olet elämäni, olet kaikkeni ja se älytön minun palvominen ja ihaileminen. Totta kai sai minut täysin hänen pauloihin. Rakastuin häneen tai rakastuin siihen ehkä miten hän palvoi ja ihaili minua jä näytti rakkauttaa. ja se että hän oli erittäin hyvä sängyssä (ja naissuhteita hänellä ei kuulemma ollut kuin 2 vakavaa seurustelusuhdetta, joista viimeisin päättyi eroon 5 vuotta sitten) Hän sanoi että hänen exä oli pettänyt häntä ja sen jälkeen hän ei ole pystynyt luomaan seurustelusuhdetta kenenkään kanssa, kunnes minä tulin kuvioihi, Hän sanoi että hän ei kelpaa kenelläkään, hän on ruma ja vaikka mitä, poti siis huono itsetuntoa vaikka mies oli todella hyvännäköinen, mukava mutta hiljainen.Hän korosti aina sitä miten hän inhoaa pettämistä, jonka takia en ymmärrä sitä miksi hän piti säpinää n. 4 v sitten siskoni kanssa (ja laittoi hänelle samankaltaisia houkutusviestejä ja ylistys viestejä kun minullekin kun me aloimme tapailemaan) vaikka TIESI että siskoni oli varattu. Aloimme seurustelemaan...
No sitten alkoi arkiHän kyttäsi tekemisiäni, sai ihmeellisiä raivareita, valvoi missä olen ja mitä teen ja jos en vastannut puheluihin (olin nukkumassa, tai urheilemassa) hän pommitti puheluillaan ja viesteillään ja niitä tuli parhaimmassa tapauksessa puheluita , 168 kpl NonStoppina ja viestejä 52 kpl. ja joka aamu ja ilta jos oltiin eri katon alla piti laittaa viestiä tai soittaa ja jos ei kumpaakaan kuulunut niin se oli katastrofi. jos hän oli myöhään illalla yrittänyt soittaa enkä vastannut, olin nukkumassa niin heräsin siihen kun mieheni jaa 70km päästä tarkistamaan että olen kotona ja kun saa varmuuden lähtee ajaa takaisin!!Eikä voinut yöksi jäädä koksa kotona kaikki oli jäänyt levälleen , TV:et auki, ulko-ovet auki jne.
Baareissa en saanut käydä,ja kerran minun piti nähdä kaverini niin hän ei päästänyt minua vaan vei minut "sunnuntai-ajelulle" joka kesti 5 tuntia!! Seurustelimme 1,5 vuotta ja olin sinä aikana 3 kertaa ulkona ja 2 kertaa tulin humalassa kotiin ja toisella kertaa sain tuntea miltä tuntuu olla kuristettuna niin että taju meinaa lähteä ja kuulla huutoa ja raivoamista siitä että olen huora ja lumppu ja vaikka mitä. Hän ei tykännyt että join ja jouduin lopettamaan kokonaan alkoholin käytön. en ole mikään suurkuluttaja, join ehkä kerran kuukaudessa, hänen kanssaa harvemmin vaan ainoastaan esim. vappuna ja juhannuksena. Saunakaljat ja ruoankanssa alkoholi sopi, ei aiheuttanut hänelle mitään ahdistusta, muta baarit ja alkoholi aiheutti.
väkivaltaa esiintyi muutenkin, 2 kertaa hän kävi käsiksi minuun ja raivosi minulle, kerran hän vei haulikon kanssa autoon ja uhkasi ampua silmieni edessä aivonsa pihalle ja hänellä oli KAKSI patia mukana. Meinasko minutkin listiä vai mitä? Sain hänet kyllä sillä rauhoittumaan kun sanoin hänelle että jos itsesi ammut niin saat minut ampumaan ensin. Ja hän sanoi ettei halua minulle mitään pahaa (hän hokee sitä vieläkin) eikä ikinä halua satuttaa minua.
Silmittömät raivarit tämän erittäin kiltti ja suht hiljainen, hyvätapainen mies sai myös siitä kun en suostunut ottaa hänen puhelinta mukaan kun olin lähdössä kaverin kanssa syömään (olin 3 h poissa) Pelästyin ja hän vain huusi että sinä et ole nähnytkään kun suutun ja usko pois että sitä sä et todellaan halua nähdä.
Keväällä aloin tosiaan ahdistua, mutta LUULIN sen olevan pelkoa siitä että menetän hänet koska hän oli tosi epäluuloinen ja vainoharhainen minusta, luuli että petän ja jätän jne. Ja pelon turvin jätin hänet ja sen jälkeen hän pyysi minulta kirjeita joka päivä, joita olen kuukauden ajan kirjoittanut joka päivä ja niissä ylistän sitä kuinka rakastan häntä ja en ikinä halunnut hänestä eroon ja syytin äkkipikaisuuttani ja olen kertonut että kuinka kaikki vielä sutjaantuu ja olemme vielä josksu yhdessä. Mitään vastakaikua kirjeisiini en saanut, olin erittäin sekaisin ja rakkaudesta sokea ja elämä meni päin helvettiä. hän soitti ehkä kerran viikossa ja syytti itseään, miten huono ihminen hän on jne, minä olin kuulemma ainutlaatuinen. Nyt kun avauduin näistä kaikista pahoista teoistakin ihmisille, ystävilleni ja ammattiauttajille oli kaikkien reaktio se että mieheni on sairas. Mieheni pyysi aikaa ja rauhaa ja sanoi että ei yhtään saa painostaa, jne ja kysyin häneltä kerran että eikö ne kirjeet painosta? Niissä oli AIVAN kaikki mitä tunnen , sellasii kirjeitä että niistä lähtis jalat alta mutta hän sanoi että ei, kirjoita vaan ne ovat hyviä.
Sairasta, onko? Olen tajunnut nyt että hänen käytös mitä se on ollut ja mitä se nyt kertoo paljon, se ei todellakaan ole normaalia. se että hän sulloutuu kun tiesi että olen tulossa käymään (tämä jättämiseni jälkeen)neljän seinä sisään, on täysin pimeässä talossa ja ovet visusti lukossa. hän sai hullun virneen naamalleen jos halasin häntä tai kosketin häntä. Ikinä hän ei kerskunut naisjutuillaan, vaan päinvastoi, sanoi että hän ei ikinä saa ketään. Kuitenkin esim. mese nimi pistää miettimään kun hänellä on nimen perässä ollut luku 23 ja kerran kysyin mitä se tarkoittaa hän vaan sanoi että no se nyt vaan on sellanen...ja nyt se muuttui toissapäivänä lukuun 24 ja hän soitti minulle ja sanoi että meistä ei tule ikinä mitään. Kysyin naureskellen häneltä että onko tämä joku naislaskuri? niinhän sanoi että eiiii...se nyt vaan on kun ikää tulee lisä...(synttärit talvella..) Kysyin miksei voida jatkaa, niin hän sanoi että häntä oksettaa minun entiset miessuhteet, olen heittänyt hänen antamansa askelmittarin pusikkoon (se hajos ) ja hän suuttu minulle silloin ja kävi hakemassa sen pois sieltä. Ja se että olin ennen kuin olimme edes yhdessä saanut mieheltä viesti ja se että olin keväällä ollut kaverin kanssa baarissa. No syythän nuokin!
No, nyt hän sai minulta viimeisen kirjeen tiistaina ja yhteyttä en aio häneen pitää yhtään. Olen sellaiset neuvot saanut ja ammatti-ihmiset ovat sanoneet että yksin en saa missää tapauksessa mennä hakemaan tavaroitani sieltä mitä sinne on jäänyt. Nyt ne ovat sanoneett että ovat huolissaan minusta koska nyt kun todellakin kirjeiden tulo loppuu,se saattaa vaikuttaa häneen sillä tavalla että hän alkaa ottamaan yhteyttä minuun eikä meinaa päästä irti tai sanoivat myös että voi olla ettei hänestä kuulu mitään vaan sirrtyy seuraavaan.
Mies itse sanoi minulle että kaikki naiset ovat kusipäitä (minä en , olen kuulemma ainutlaatuinen ja ihanan ym) ja että hän ei voi kuvitellakaan olevansa kenenkään kanssa. ja se kylmyys minkälainen hän on nyt jättämisen jälkeen ollut niin on outoa, koska koko suhteen aikana hän palvoi minua ja itki ja näytti rakkauttaan. ja jätin hänet riidassa, huutamalla puhelimeen ja eropuheista ei IKINÄ ollut puhetta, puhuimme vaan ja ainoastaan tulevasta.
No en tiedä, sairas hän kuitenkin jollaa tapaa on, ei normaalia käytöstä. Ja se että kerran jätin hänet yksi nukkumaan sohvalle, heitin viltin päälle ja annoin pusun poskelle ja menin itse sänkyyn nukkumaan niin heräsin keskellä yötä kun valot syttyivät ja hän huusi että ja itki ja raivos että älä enää ikinä jätä häntä yksin älä ikinä, anna olla viimeinen kerta.
Mutta hyvä että jätin, harmittaa vaan kirjeet joita hänelle kirjoitin sokeana rakkaudesta. nyt hän niitä siellä lukee. Ja se että hänellä on KAIKKI minun sähöpostini,kaikki tekstiviestini, kaikki kirjeeni tallessa. IHAN kaikki että hänellä on myös hänen exän kirjeet mitä exä hänelle oli eron jälkeen kirjoittanut niin tallessa ja mies sanoi että niitä hän ei edes lukenut. Mies jätti naisen koska tämä petti häntä. Epäilen onko sekään totta. Minun kirjeitäni hän lukee sen tiedän siitä että hän on sanonut ja sanoo aina kun kirjotit sitä, että...niin hän kommnentoi jotaa hyvin pienesti. Hän saa varmaan vaan kiksejä siitä itselleen kun on saanut sellaisia kirjeitä minulta!! Lisäksi hän alkoi kerran kaivamaan jopa siskoltani saamiani sähköposteja esiin!! Kuka hullu näitä kaikkia säilyttäisi?? En mä ymmärrä...omat kirjeeni haluaisin häneltä kaikki takaisin ja se että hän poistaa kaikki sähköpostiviestinikin joita olen lähetttänyt yhdessäolomme aikana. hän sanoi minulle että voin mennä katsomaan hänen sähköpostejaa (hänellä on 3 eri osoitetta, en tiedä miksi) mutta yksi on se mihin olen laittanut itse viestejä niin se on tännä minulta saamia posteja ja muutamia kiertokirjeitä hänen tutuiltaan....Muut osoitteet eivät kuulema ole käytössä...jooppa joo.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tekstistäsi sai kuvan että et ylipäätään viihtyny kotonasi (yleensä kerrottu totuus on vain puoli totuus) eli oliko sinulla tapana tahallas "kiusauksen nimeen" lähtä aina muka jonnekkin ja sitten semmonen pieni pilke silmä kulmassa että palvooko hän siltikkin minua?, ja tulihan niitä puheluita! josko hänellä oli neuroottinen pakkomielle saada tietää että onko asiat hyvin taikka saa valtavan ahdistuksen eli masennuksen.
on tullut mieleen että olenko mä itse oikeesti se hullu, mutta kun ajattelee sitä miten toinen kohtelee; väkivaltaa, sairaalloista vahtimista ja kyttäämistä (ja en ole antanut aihetta, en todellakaan!)ja se että jos ihminen tekee puoltoistasataa puhelua Nonsotppina siksi että en ole vastannut hänelle 10 min sisään niin saa mun käsityksen vahvistumaan siitä että itse en ole hullu. Itsessäni voi olla joku piirre (esim. äkkipikaisuus)tai jokin joka saa toisen käyttäytymään näin ja varmasti onkin, tai sitten toisella on ne kamalat traumat jäänyt menneestä (lapsuudesta asti) että ne ovat vaikuttaneet psyykeeseen. En tiedä, mutta kai me sitten olemme molemmat hulluja koska edelleen rakastamme toisiamme, mutta yhdessä emme pysty olemaan näiden syiden takia. Olemme puhuneet niin kai se on sitä että rakastaa vaan niin liikaa että toinen tekee hulluksi. En tiedä...
Olen aina ollut enemmän koti-ihminen kuin lentäjä. Viihdyn paremmin kotona kun esim. baareissa. Tosin kun olin yksin niin kävin ehkä kerran kuukaudessa ulkona.
Pakkomielle hänelle tosiaan oli ne soitot, mutta kun niitä tuli aamuisin ja iltaisin ja öisin. Jos en päässyt vastaamaan niin alko se NonStop soittelu ja viesteily.
Tekstistäsi saa sellaisen kuvan että olet vain narsisti-psykopaatti puolustamassa saman henkistä veljeään ettei toiminta paljastuisi. Joopa jooo.
on se psykopaatti jos noin
a) väkivaltainen
b) hallitseva ja määräilevä
"Jokaisella sotilaalla on marsalkan sauva repussaan" (Napoleon)
Ei hän kunnossa ole, kyllähän toki sen ymmärrät tuon kaiken perusteella? Myöskin se, että itse olet noin kauan suostunut olemaan suhteessa, kertoo että omatkin rajasi ovat häilyvät. Kannattaa edelleen käydä ammattiavussa, jos nimittäin käyt. Ex-miehestäsi et ole missään vastuussa (vaikka kokisit rakastavasi).
Mulla oli samankaltainen poikaystävä vuosia sitten, mutta suhde jäi lyhyeksi (2 kk) noiden piirteiden takia, jotka onneksi tulivat pian esille. Oli valtavan hurmaava ja palvoi minua, mutta sairaalloinen mustasukkaisuus ja vahtiminen tuli nopsaa esiin. Silloin tämä tyttö lähti. Todellinen rakkaus luottaa.
Toki tuolla miehellä on mahdollisuudet parempaan (niin kuin kaikilla), vaikka olis kuinka huono lapsuus ym. traumoja. Hänen vain pitää itse tajuta se ja hakea apua.
Tsemppiä sulle, hyvä että olet päässyt eroon exästäsi.
päästä eroon. Sen jälkeen kun jätin hänet niin hän ei hyväksynyt minkäänlaista yhteydenottoa minulta.Puhuimme kuitenkin n.2 kk aikana ehkä 5 kertaa puhelimessa ja hän tavallaan puhui niin että aloin "elätellä toivoa" (olen kai itsekin hullu!!) että palaisimme yhteen.Hän itse oli todella kylmäntuntuinen ja etäinen aina kun puhuimme.
Mutta sitten kun hän sanoi selvästi että ei. Niin laitoin viestiä hänelle että tulen hakemaan loput tavarani pois,annoin merkin että ok, peli selvä, lopullisesti ohi, en elättele toivoa, jatkan elämääni...niin voi voi..kyllä alkoi viestiä tulemaan ja soittoa sen jälkeen häneltä päin. Ja surkuttelua siitä että kuinka minulla alkaa menemään hyvin ja hänellä huonosti ja että todella harmi että meillä kävi näin miten kävi. Ja puhui tyyliin että palaisimme yhteen, mutta muistutin häntä aina sanojeni välissä että nyt kun teit sen selväksi että emme yhteen palaa ikinä niin ...
Jo on! ensin kun minä olisin halunnut jatkaa koska olin sokea rakkaudesta, hän oli täysin kylmä minua kohtaan ja sitten yhdessä päivässä, yksi tekstiviesti ja hän lähetteli viestejä ja soitti ja surkutteli. Ja sanoi että mikä kiire tavaroillani on, ne ei häntä häiritse...sanoin että onhan se vähän outoa jos erottu on niin mun tavaroitani roikkuu vielä hänen nurkissa. Ei ymmärtänyt mitä ajoin takaa sillä..huh huh. Saako hän jotain kicksejä niistä? Ja se että nyt hän haluaa pysyä väleissä minun kanssa kun vielä 3 vkoa sitten hän sanoi että ei pysty olemaan väleissä tulevaisuudessa. Kai hän on väleissä niin kauan kunnes löytää uuden "uhrin" vai kuvittelenko vain??
erehtyneensä valinnassa,valitetaan,mut ukkoo ei jätetä,ei ymmärrä
ja nyt en pääse eroon hänestä!!
En saa edes tavaroitani hakea!!
ei se oo mikään hän...se on se
äijä säilöön vaa jos ei tottele
http://www.sampo2002.oulu.fi/psykopatit/kehityspsykologia.htm#_PSYKOPATIA
"Hän kyttäsi tekemisiäni, sai ihmeellisiä raivareita, valvoi missä olen ja mitä teen ja jos en vastannut puheluihin (olin nukkumassa, tai urheilemassa) hän pommitti puheluillaan ja viesteillään ja niitä tuli parhaimmassa tapauksessa puheluita"
Mies on vain mustasukkainen. Mustasukkaisuus on parisuhteen normaali piirre, sitä ilmenee kaikissa suhteissa ja se pitää suhteen koossa. Mustasukkaisuus lähtee kiintymyksestä ja tässä tapauksessa myös heikosta itsetunnosta. Kuvaamassasi tapauksessa mustasukkaisuus oli liian voimakasta koska se tuhosi suhteen.
Ollaanpa rehellisiä, kaikissa suhteissa on ainakin jossain vaiheessa ainakin jonkin verran aihetta mustasukkaisuuteen - puolin ja toisin. Eräs yksityisetsivä sanoi kerran telkkarissa tutkivansa miesten uskollisuutta laittamalla houkutuslinnun eteen. Kertomansa mukaan jokainen tutkittu mies lankesi ansaan. Sama lienee naisten kohdalla.
Raivareitten ihmeellisyys voi johtua siitä että olet huono kuuntelija tai siitä että exäsi on sulkeutunut. Et liene luottamuksen arvoinen, mikä ilmenee seuraavasta:" Nyt kun avauduin näistä kaikista pahoista teoistakin ihmisille, ystävilleni ja ammattiauttajille oli kaikkien reaktio se että mieheni on sairas."
Totuus ei ole huutoäänestyksen tulos. Jos KAIKKIEN ystäviesi reaktio on tuo, lienet aika sankassa psykologisten oppien sumussa. Kiinnostaisikohan sinun nähdä mitä sumun takaa löytyy? Mielestäni exäsi on tosi rasittava koska ei kykene ottamaan naissuhteistaan vastuuta. Jos suhde ei toimi, se pitää lyödä katki ja jättää mennyt taakse. Sama sinulle.
Exäsi tuhosi suhteen omilla väärillä asenteillaan. Tyhjä tyhjästä ja jäljelle ei jää mitään. Kaikki asenteet ovat opittuja ja niitä voi jokainen itse muuttaa mutta jos asenne on syvään juurtunut on aika epätodennäköistä että se tulee enää muuttumaan.
Valitettavasti tuskin tulet saamaan kirjeitäsi takaisin ja muista että sähköpostiviestiä voi kopioida ja tulostaa rajattomasti.
Miksi muuten kaipaat tavaroitasi häneltä takaisin? Miksi repiä niiden vuoksi vanhat haavat auki? Ovatko ne tavarat todellakin arvokkaita? Mitä arvokasta niissä on? Käyttöarvoa? Rahallista arvoa? Tunnearvoa? Aika kultaa muistot. Vertaappa niitä joskus kirpputoritavaraan, saatat yllättyä. Vanhaa roinaa saa nykyään kaikkialta lähes rajattomasti ja pilkkahintaan, jopa ilmaiseksi. Turha sellaisen perään on vuosia murehtia jos pikkurahalla saa tilalle uudet ja paremmat.
miettimään itsekin samaa että olenko tutkinut asioita liikaa, puhunut asioista liikaa ja ihmiset leimaavat ja minä leimaan hänet narsistiksi tai psykopaatiksi ja ketään ei saa psykopaatiksi leimata ellei asiaa ole tutkittu ja todistettu.
Kaikki hänen käytöksensä vaan viittaa jonkinlaiseen mielenhäiriöön, mutta vaikka tekstini on raakaa, niin edelleen JOKIN minussa uskoo että mieheni ei ole NIIN sairas tai sellainen mitä muut ovat sanoneet ja mihin tulokseen minä olen tullut tutkimalla asiaa. Ja esim.narsisti...mitä enemmän luen aiheesta niin huomaan jopa itsessäni narsistisia piirteitä ja lukemani perusteella kaikissa tuntemissani ihmisissä on näitä piirteitä, Kaikki me taidetaan jollaa tapaa olla luonnevikaisia.
Psykopaatit ovat ovelia, he ovat hyviä puhumaan ja selittelemään, aivan kuten mieheni.Hän on erittäin hurmaava ja hyvätapainen, mutta ne raivarit joita hän sai (pienestä riidastakin) mutta sekin että sainhan minäkin!! Sain siksi että hän valvoi joka tekemistäni, se ahdisti, alituinen valvovan silmän alla oleminen. Ja jatkuva jankkaaminen menneistä miessuhteistani ja epäilys että petän tai jätän. Tottakai ahdistaa ja pistää suuttumaan, kun syytä mustasukkaisuuteen ei ole.
en tiedä, tuntuu että mitä enemmän asiaa tutkin sitä hullummaksi tulen itsekin ja alan epäilemään jo ties mitä, ehkä olen itse se hullu kohta!! Ja olen törmännyt ihmisiin, jotka ovat olleet narsistisia molemmat, olleet 10 vuotta yhdessä, eronneet ja palanneet yhteen koska mies oli alkanut tutkia mistä kaikki johtuu ja olivat yhdessä todenneet että molemmissa on ollut narsistisia piirteitä, keskustelivat ja ovat nyt uudestaan yhdessä ja kaikki on hyvin.
No, katsotaan nyt,uskoa en jaksa, mutta syyn haluaisin selvittää miksi näin kävi. Mieleni tekisi soittaa hänen exälle ja kysyä miten heidän eronsa meni ja mikä heidän suhteensa hajoitti, ehkä saisin sieltä jotain vastauksia. Sen tiedän että exä oli myös kirjoittanut kirjeitä miehelleni silloin kun olivat eronneet, liekö sitten mies pyytänyt....ja kirjeet ovat edelleen tallessa vaikka erosta on 5 vuotta aikaa...Ja mies kuitenkin puhuu että jos nainen kadulla tulisi vastaan hän kääntyisi toiseen suuntaan. Ei halua edes nähdä häntä , miksi sitten pitää kirjeitä tallessa..en tiedä
koskaan selkään kunnolla,(latva laho,ei oo itsekuria)
mie oon narsisti ja on mietä ainakin koulkiusattu!
menetettyä,mut onko se narsismia,
no siis olen aina ollut vähän narsistinen, ylemmyydentunto ja omanarvontunto...toisaalta myös alemmuudentunnot....ne vaihtelevat
Se on ihan normaalia ja hyväksyttävää että pohtii muutaman vuoden ajan miksi parisuhde meni mönkään ja hyvä niin, muuten saattaisit toistaa samat virheet. Tilinteko oman menneisyytensä kanssa on ihan hyvästä, kohtuuden rajoissa.
"Kaikki hänen käytöksensä vaan viittaa jonkinlaiseen mielenhäiriöön"
Sairausluokituksia on olemassa melkoinen määrä mitä erilaisine muunnelmineen ja kun kriteerit joustavat aina jonkin verran niin: "Kaikki me taidetaan jollaa tapaa olla luonnevikaisia." Oletko koskaan miettinyt mistä luokitukset ovat lähtöisin ja miten ne ovat syntyneet? Mikä onkaan oireiden looginen yhteys toisiinsa vai onko sitä ollenkaan vai onko se jokin lääkäreitten ammattisalaisuus?
Muut leimaavat exäsi hulluksi (luonnevikainen, mielenhäiriöinen, narsisti, psykopaatti, jne.) koska haluavat sulkea hänet ryhmänsä ulkopuolelle käytöksensä vuoksi. Hulluus on siis muitten antama toiseuden leima. Kukapa haluaisi samaistua rasittavaan räyhääjään. Näen psykologian uskomuksena ja eräänlaisena kulttina. On tietysti selvää että tälläiset näkökulmat hämmentävät aluksi kun olet ilmeisesti sattunut syntymään ja elämään koko elämäsi psykologiaan sokeasti uskovien keskellä.
Psykologiasta herääminen tapahtuu niin että kun yksi ajatusrakennelma sortuu toinen sortuu perässä ja pian "silmäsi avautuvat" eli alat huomata asioita joita ennen et huomannut tai selittelit ne itsellesi psykologian kannalta parhain päin, useimmiten huomaamattasi ja tunnepohjalta. Huomaat että psykologiassa on puutteita, aukkoja ja virheitä. Kun tiedon kontrolli murtuu, murtuu perässä myös ajattelun kontrolli. Pian käytös muuttuu ja tunteet ja ajatukset seuraavat käytöksen perässä.
"mitä enemmän asiaa tutkin sitä hullummaksi tulen itsekin ja alan epäilemään jo ties mitä, ehkä olen itse se hullu kohta!"
Pelon ja häpeän tunne on merkki siitä psykologinen kultti (psykologiaan uskova seurapiirisi) ei enää täysin kontrolloi tunteitasi säännöstelemällä hyväksyntää. Psykologiassa on syvällä asenne jonka mukaan psykologit ja heihin samaistuvat ovat erehtymättömiä ja muutenkin erinomaisia ja "hullut" taas tyhmiä ja kamalia. Maailma ei ole niin mustavalkoinen kuin kultit sen näkevät. Ajattelet ehkä "jos en ajattele ja käyttäydy niinkuin psykologian mukaan terveen pitäisi, rikon ryhmän normeja jolloin seurapiirini hylkää minut huonouteni vuoksi tai ainakin sosiaalinen asemani heikkenee oleellisesti". Tällä en tarkoita että kaikkien pitäisi sanoutua kaikista normeista irti, sehän tuhoaisi yhteiskunnan, jonka toiminta ja pystyssä pysyminen perustuu normeihin niinkuin liikenne liikennesääntöihin.
"JOKIN minussa uskoo että mieheni ei ole NIIN sairas tai sellainen mitä muut ovat sanoneet"
Ihminen uskoo sen minkä se haluaa uskoa. Uskosi voi johtua salatuista tunteistasi exääsi kohtaan. Ero on mennyt tiedon ja ajatusten tasolle mutta ei vielä tunnetasolle, puhut exästäsi yhä miehenäsi. Kun parisuhde loppuu eivät tunteet lopu kuin seinään, niiden sammuminen voi kestää kauankin. Tunnen erään eronneen muijan joka vieläkin jaksaa moittia exäänsä vaikka erosta on kulunut jo noin 50 vuotta ja mies on jo kuollutkin. Se pari oli lähes viikoittain tekemisissä keskenään miehen kuolemaan asti, vaikka olivatkin varsinainen "kissa-hiiri" pari. Mikä saikaan yhteydenpidon jatkumaan?