Voisin kuvitella miltä tuntuu heistä, jotka ovat jääneet jostain syystä yksinäiseksi. Ei ole nyky elämässä helppoa olla vapaa. Sinkku tai eronnut.
Kuinka voi ihminen kaiken pelon keskellä ryhtyä pari suhteeseen vieraan ihmisen kanssa?
Vaikka tuo ihminen olisi aivan normaali, siisti ja hyvä käytöksinen niin silti hän voi olla HV:een kantaja tietämättään.
Sellaiset miehet jotka ovat usein omilla matkoillaan esimerkiksi Eestissä voivat huoletta pettää vaimojaan, tyttöystäviään tuoden tuliaisina tartunnan kotiin. HIRVEETÄ eikö totta? Onko kellään tälläisiä pelkoja tai tuttuja jotka ovat tämän pelon alla olevia? Tai haluaako joku jutella kanssani asiasta?
Kuinka voi ihminen kaiken pelon keskellä ryhtyä pari suhteeseen vieraan ihmisen kanssa?
Vaikka tuo ihminen olisi aivan normaali, siisti ja hyvä käytöksinen niin silti hän voi olla HV:een kantaja tietämättään.
Sellaiset miehet jotka ovat usein omilla matkoillaan esimerkiksi Eestissä voivat huoletta pettää vaimojaan, tyttöystäviään tuoden tuliaisina tartunnan kotiin. HIRVEETÄ eikö totta? Onko kellään tälläisiä pelkoja tai tuttuja jotka ovat tämän pelon alla olevia? Tai haluaako joku jutella kanssani asiasta?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Viestistäsi ei ilmene, minkä ikäinen olet, ja elätkö parisuhteessa. Joka tapauksessa esille tuomasi asiat ovat mahdollisia lähes kaikille, joilla on jonkinlaisia kontakteja toisiin ihmisiin.
Itse elelen sinkkuna. En kuitenkaan tunne sitä tällä hetkellä täydelliseksi surkeudeksi, vaikkakin ei se kovin mieltä ylentävääkään ole.
Jostakin syystä minun päällimmäiset pelkoni uusien suhteiden luomiseen ovat vähän toisen laisia. Yhtenä sanoisin olojen muuttumisen niin erilaisiksi, etten pystyisi sopeutumaan sellaisiin, ja sitä kautta uusi ero olisi edessä.
Rohkenetko askeltaa uuteen suuntaan?
Sittenhän tietää, miten mystillistä toinen elämä on.
Ettei nämä jutut täällä mene niin kuin on ajatellut? En ole mittään miestä itselleni hankkimassa vaan olen toisten asialla. Edellisestä kirjoituksesta sain ajatuksen ettei varmaan ole helppoa nykymailmassa alkaa uutta parisuhdetta kun taka ajatuksena on kysymys kaverin terveyden tilasta. Samoin on miehillä kuin naisillakin. Aina kun uusi ihminen löytyy niin ensimmäinen kysymys ja ajatus on omassa sielun sopukoissa Onko hän terve? Jos hän näyttää fiksulta ja hyvin hoidetulta niin mennään uskomaan että hän varmasti on terve. Väärin niin ei nyky elämässä kuitenkaan saisi uskoa. Sanotaanhan sananlaskussakin että Kakku kaunis päältä muttä älyttömän huono sisältä.
Toit esiin toisen syyn, miksi ei viitsi alkaa mihinkään vakituiseen suhteeseen.
Sanoisin kuitenkin: Moni kakku jne.
kyllä sitä oppii ihmisen tuntemaan
niin että voi luottaa
päätä pahkaa ei sukupuolisuhteisiin
pidä ajautua
Eläminen on aina riskien ottamista. Pelko ei pitäisi saada estää meitä elämästä ja kokemasta. Joskus on hyvä katsoa mitä tämän pelon takana oikeestaan piilee.
"Huoli ei poista huomispäivän ongelmia mutta tämänpäivän ilon"