Sunnuntaina Italia saa revanssin, mutta kykeneekö se käyttämään sen?
Molemmat joukkueet hapuilivat enemmän tai vähemmän alkulohkossa, mutta ovat nostaneet tasoaan jatkopeleissä. Molemmilla itseasiassa samankaltainen eteneminen finaaleihin.
Kiistellyllä pilkulla voitettu ottelu:
Italia-Australia, Ranska-Portugali
Huippusuoritus, ottelun dominointi:
Italia-Saksa, Ranska-Brasilia
Kolmen maalin iltama:
Italia-Ukraina, Ranska-Espanja
Kumpaisellekin joukkueelle on ollut ominaista tarkka omanpäänpelaaminen koko joukkueen osallistuessa puolustukseen. Lippin taktinen silmä on hieman terävämpi kuin ranskalaisen virkaveljen, mutta riittääkö se. Pelaajat pelin kuitenkin ratkaisevat.
Mielenkiinnolla odotan pelaavatko molemmat yhdenkärjen taktiikalla vai lähteekö jompi kumpi hakemaan hyökkäsvoittoisemmalla pelillä yliotetta kamppailuun. Domenechin uskon sokeasti luottavan Henryyn vaikka pelikaveriksi olisi heittää Trezeguet, kaksikko jonka pitelemisessä Cannavarolla ja kumppaneilla on iltapuhdetta. Yksinäisen Henryn pitäisi olla Cannavarolle ja Nestalle (mikäli toipunut tarpeeksi) helppo homma.
Ranskan liukkaat laiturit Ribéry ja Malouda ovat alati vaarallisia mutta Grosso ja Zambrotta ovat parantaneet peli peliltä ja ainakin Camoranesi pelaa hyvin omalla laidallaan myös alaspäin. Italian keskikentällä taas riittää työnsarkaa Zidanen, Vieiran ja Makelelen kanssa.
Ranska puolestaan joutuu varomaan Italian laitahyökkäyskiä kun Grosso ja Zambrotta lähtevät tukemaan Perrottaa ja Camoranesia. Abidalin ja Sangolin pitää olla hereillä. Keskikentällä Italialla on asettaa Pirlo ja Totti pyörittämään peliä, joskin Pirlo on paljolti ollut päävastuussa tässä hommassa.
Molempien joukkueiden kovassa materiaalissa paistaa yksi vissi ero. Vertailessa sitä viimeistä lukkoa molempien puolustuksessa vetää Italia kyllä ennakkoasetelmissa reilusti pitemmän korren, Ranskalle jää lyhyekö Barthez.
Portugali pelissä Barthez oli pariin otteeseen tarjoilla palloa Portugalin hyökkääjille tiputtelemalla palloja miten sattuu. Toisaalta hän teki myös ehdottoman komeita koppeja keskityksiin. Italian maalilla Buffon on pelannut ilman virheitä.
Erikoistilanteet ovat näytelleet Ranskan voittokulussa tärkeää osaa. Voittomaalit ovat tulleet pilkulta (Portugali) ja vapaapotkusta lähteneen keskityksen seurauksena (Brasilia ja Espanja). Italiakin on esittänyt monia mielenkiintoisia variaatioita vapareissa ja kulmapotkuissa, joten molemmille ne merkitsevät paljon.
Ranska on kuitenkin kulkenut vaikeamman kautta voittoon, kun Italian monien mielestä mennyt sitten siitä mistä ns. "aita on matalin". Menneillä peleillä ei kuitenkaan sunnuntaina ole merkitystä ja vain se on varmaa että parhaat joukkueet pelaavat finaalissa.
Riittääkö Italian nälkä Ranskan konkareita vastaan. Se nähdään sunnuntaina.
Molemmat joukkueet hapuilivat enemmän tai vähemmän alkulohkossa, mutta ovat nostaneet tasoaan jatkopeleissä. Molemmilla itseasiassa samankaltainen eteneminen finaaleihin.
Kiistellyllä pilkulla voitettu ottelu:
Italia-Australia, Ranska-Portugali
Huippusuoritus, ottelun dominointi:
Italia-Saksa, Ranska-Brasilia
Kolmen maalin iltama:
Italia-Ukraina, Ranska-Espanja
Kumpaisellekin joukkueelle on ollut ominaista tarkka omanpäänpelaaminen koko joukkueen osallistuessa puolustukseen. Lippin taktinen silmä on hieman terävämpi kuin ranskalaisen virkaveljen, mutta riittääkö se. Pelaajat pelin kuitenkin ratkaisevat.
Mielenkiinnolla odotan pelaavatko molemmat yhdenkärjen taktiikalla vai lähteekö jompi kumpi hakemaan hyökkäsvoittoisemmalla pelillä yliotetta kamppailuun. Domenechin uskon sokeasti luottavan Henryyn vaikka pelikaveriksi olisi heittää Trezeguet, kaksikko jonka pitelemisessä Cannavarolla ja kumppaneilla on iltapuhdetta. Yksinäisen Henryn pitäisi olla Cannavarolle ja Nestalle (mikäli toipunut tarpeeksi) helppo homma.
Ranskan liukkaat laiturit Ribéry ja Malouda ovat alati vaarallisia mutta Grosso ja Zambrotta ovat parantaneet peli peliltä ja ainakin Camoranesi pelaa hyvin omalla laidallaan myös alaspäin. Italian keskikentällä taas riittää työnsarkaa Zidanen, Vieiran ja Makelelen kanssa.
Ranska puolestaan joutuu varomaan Italian laitahyökkäyskiä kun Grosso ja Zambrotta lähtevät tukemaan Perrottaa ja Camoranesia. Abidalin ja Sangolin pitää olla hereillä. Keskikentällä Italialla on asettaa Pirlo ja Totti pyörittämään peliä, joskin Pirlo on paljolti ollut päävastuussa tässä hommassa.
Molempien joukkueiden kovassa materiaalissa paistaa yksi vissi ero. Vertailessa sitä viimeistä lukkoa molempien puolustuksessa vetää Italia kyllä ennakkoasetelmissa reilusti pitemmän korren, Ranskalle jää lyhyekö Barthez.
Portugali pelissä Barthez oli pariin otteeseen tarjoilla palloa Portugalin hyökkääjille tiputtelemalla palloja miten sattuu. Toisaalta hän teki myös ehdottoman komeita koppeja keskityksiin. Italian maalilla Buffon on pelannut ilman virheitä.
Erikoistilanteet ovat näytelleet Ranskan voittokulussa tärkeää osaa. Voittomaalit ovat tulleet pilkulta (Portugali) ja vapaapotkusta lähteneen keskityksen seurauksena (Brasilia ja Espanja). Italiakin on esittänyt monia mielenkiintoisia variaatioita vapareissa ja kulmapotkuissa, joten molemmille ne merkitsevät paljon.
Ranska on kuitenkin kulkenut vaikeamman kautta voittoon, kun Italian monien mielestä mennyt sitten siitä mistä ns. "aita on matalin". Menneillä peleillä ei kuitenkaan sunnuntaina ole merkitystä ja vain se on varmaa että parhaat joukkueet pelaavat finaalissa.
Riittääkö Italian nälkä Ranskan konkareita vastaan. Se nähdään sunnuntaina.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä olen samaa mieltä monista asianhaaroista ja uskoisin paperilla ITALIAN olevan voittaja, mutta kaikki on mahdollista, jos heitä vastana olisi vaikka TOGO niin voisivat hävitä ottelun yhtälailla kuin RANSKALLEKIN. Eli peli tulee olemaan vitullisen tasainen ja mielenkiintoinen, ehkäpä vähämaalinenkin.