Olen tänne kirjoitellut muutamaan otteeseen, kun miehelläni yllättäin todettiin Hodgkinin tauti.
Hän on nyt saanut sytostaattihoitoa 3kk ja viikko sitten otettiin ensimmäiset varjoainekuvat hoidon aloittamisen jälkeen. Eilen mies sai niistä tulokset ja hyviä olivat: lähes kaikki imusolmukkeet hävinneet, vain rintalastan kohdalla vielä jotain rippeitä. Hoitoa piti jatkaa vielä 5kk mutta lääkäri oli eilen sanonut, että 3kk riittää!!! Tämä ensimmäinen 3kk on mennyt tosi nopeasti ja hyvin joten eiköhän tuo seuraavakin 3kk mene sutjakkaasti ja toivottavasti jatkuu yhtä hyvin. Mies on siis jaksanut täysin normaalisti. Käy hoidossa kahden viikon välein yhtenä päivänä ja sen jälkeen on muutaman päivän tosi väsynyt, mutta sitten ei mitään.
Itse olen hoitovapaalla ja meillä on kaksi pientä lasta. Tämä aika on ollut miehellekin sillä tavalla ainutlaatuista, että ei hän koskaan jäisi tällä tavalla koti-isäksi joten on päässyt näkemään sitä arkea eri tavalla kuin mitä töissä käydessä. Asioistahan pitää aina etsiä hyviä puolia ja tämä yhdessäolo on ollut meille ilmanmuuta se hyvä puoli tässä koko asiassa.
Ja on tuolla vielä hiuksetkin päässä, vaikka niiden on sanottu lähtevän. Itse olen kampaaja joten näen, että ne on veltommat ja elottomammat mitä normaalisti, mutta kyllä ne päässä silti on.
Hän on nyt saanut sytostaattihoitoa 3kk ja viikko sitten otettiin ensimmäiset varjoainekuvat hoidon aloittamisen jälkeen. Eilen mies sai niistä tulokset ja hyviä olivat: lähes kaikki imusolmukkeet hävinneet, vain rintalastan kohdalla vielä jotain rippeitä. Hoitoa piti jatkaa vielä 5kk mutta lääkäri oli eilen sanonut, että 3kk riittää!!! Tämä ensimmäinen 3kk on mennyt tosi nopeasti ja hyvin joten eiköhän tuo seuraavakin 3kk mene sutjakkaasti ja toivottavasti jatkuu yhtä hyvin. Mies on siis jaksanut täysin normaalisti. Käy hoidossa kahden viikon välein yhtenä päivänä ja sen jälkeen on muutaman päivän tosi väsynyt, mutta sitten ei mitään.
Itse olen hoitovapaalla ja meillä on kaksi pientä lasta. Tämä aika on ollut miehellekin sillä tavalla ainutlaatuista, että ei hän koskaan jäisi tällä tavalla koti-isäksi joten on päässyt näkemään sitä arkea eri tavalla kuin mitä töissä käydessä. Asioistahan pitää aina etsiä hyviä puolia ja tämä yhdessäolo on ollut meille ilmanmuuta se hyvä puoli tässä koko asiassa.
Ja on tuolla vielä hiuksetkin päässä, vaikka niiden on sanottu lähtevän. Itse olen kampaaja joten näen, että ne on veltommat ja elottomammat mitä normaalisti, mutta kyllä ne päässä silti on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea kovasti, mukava oli kuulla. Meillä on ollut vähän sama tilanne, tyttärelläni todettiin Hodgkinin tauti helmikuussa. Hoidot olivat väsyttävät ja aiheuttivat pahoinvointia, jaksoi kuitenkin käydä koulua koko kevään. Nyt PET kuvauksessa todettiin, että pahanlaatuisia soluja ei ole missään. Vielä on edessä varmuuden vuoksi sädehoitojakso. Kyllä tässä kait jo uskaltaa olla positiivisella mielellä. Tottakai huoli on ollut suuri´oman lapsen puolesta. Kuten koko tilanne on ollut joskus mustempi kuin olisi luullut kestävänsä, mutta toisaalta elämän hyvät asiat on tuntuneet paremmilta kuin olisi koskaan osannut ennen kuvitella. Myös syöpähoidossa käynnit ovat olleet toisaalta paljon positiivisemmat kuin olisi ikinä uskonut, kiitos todella ihanan henkilökunnan. Toisaalta muiden potilaiden surulliset kohtalot ja kuulumiset ovat olleet raskaita kestää. Olen myös miettinyt, miksi lapseni pitää nähdä ja kuulla noin raskaita asioita niin nuorena (on ollut aikuisten osastolla). Näen kuitenkin, että ihanan ja järkevän lapseni sydän on kasvanut oikeaan suuntaan. Oikein hyvää kesää teidän perheelle.
Miten tyttäresi imusolmukesyöpä löydettiin? Kuka lääkäri diagnosoi sairauden ja tehtiinkö jotain muita kokeita kun verikokeet ja ultra? Itselläni ollut muutaman kuukauden suurentuneita imusolmukkeita kaulassa, kainalossa ja nivuisissa. Eivat ole lääkärien mukaan kovin suuria n.0,5-2 cm joten niitä seurataan. Minulla on myös koko ajan lämpöä 37,3 ja sahaavaa kuumetta 37,8. Välillä on todella väsynyt ja kuumeinen olo, olenkin miettinyt voisiko väsymys ja kuume johtua noista pateista.
Tytölläni yksi kaulan imusolmuke kasvoi äkillisesti. Mitään muita oireita ei ollut, mutta pääsi onneksi heti keskussairaalaan tutkimuksiin, kun lääkäri osasi epäillä imusolmukkeen kumimaista tuntua pahanlaatuiseksi (mitä sitten ikinä tarkoittaakin, mutta ilmeiseti ei tuntunut normaalisti turvonneelta.) Ensin verikokeet, joista ei selvinnyt muuta kuin tulehdusarvot ei olleet koholla. Ultraääni ja magneettikuvat otettiin samana päivänä kun kasvanut imusolmuke huomattiin. Ja jo illalla tiesimme epäillä Hodgkinia joka sitten seuraavana päivä otetusta koepalasta vahvistettiin. Epävarma aika oli todella lyhyt ja silti raskas. Koittakaa ihmiset päästä tarkempiin tutkimuksiin tai saada selvät perustelut lääkäriltä, miksi vaan odotellaan tai seurataan, ettei tarvisi elää epävarmuudessa.
Kuuluuko hoitoon aina osana myös sädehoito?
Miten sädehoito vaikuttaa erilailla kuin solusalpaajat?
Hodgkinin tautiin ei välttämättä aina kuulu sädehoito, mutta varsin usein näin on asia. Sädehoito tehoaa paikallisesti, joten sitä käytetään silloin, kun tautia sisältäviä imusolmukkeita on jollain rajatulla alueella. Levinneeseen tautiin sädehoito ei käsittääkseni sovi kovinkaan hyvin.
Solunsalpaajahoito vaikuttaa koko kehoon, sädehoito siis vain paikallisesti. Molemmat pyrkivät tappamaan syöpäsoluja.
Kiitos kirjoituksestasi. Kävin viime syksynä lääkärillä näyttämässä juuri tuollaista kumimaista kyhmyä kaulallani. Verikokeissa ei näkynyt mitään eikä otettu neulanäytettä. Lääkäri käski vaan seurata josko kyhmy kasvaa. Taidanpa siis käydä uudestaan lääkärin puheilla. Kiitos vinkistä!