Varasin ajan lääkäriin...

Sait varattua ajan lääkärille.
Sinun täytyy vain tiukasti pitää puolesi vastaanotolla. Älä suostu minuuttipotilaaksi vaan sano että nyt on TOSI HOMMA, tämä ei ole mitään pelleilyä.
Jos tällä lääkärillä ei ole sinulle aikaa pyydä lähete sellaiselle jolla on.
Lääkityksen kanssa myös tarkkana jos sellaista määrätään. Tietoa ja tietoa, ja vielä kerran tietoa.

Tuo on tuttua että päällepäin pitää näyttää siltä, että kaikki todellakin on ihan fantastisesti. Valitettavasti kokemuksesta tiedän että kulissien ylläpitäminen on raskasta hommaa.
Uskomattoman raskasta.
Oman itsensä tasapainon löytäminen..... huh? Jos ei edes tiedä sitä "normaalia" oloa niin onhan siinä tekemistä.

Oletko käynyt terapiassa koskaan?
Lääkärihän ei jouda kovin paljoa analysoimaan mitään mutta jos löytäisit hyvän terapeutin.
Huomaat kyllä kenelle voit avautua.

Sanot sille lääkäritädille, että sinulla on hirveän paha olla, mutta et pysty puhumaan siitä.
Eiköhän se aukene, eivät lääkärit halua vastaanotolleen ihmistä, joka selittää, että kaikki on hyvin, se on ajanhaaskausta. Muista, että lääkärillä on vaitiolovelvollisuus.
Yritä joskus olla miellyttämättä, kohteliaastikin voi sanoa EI. On muuten yksi onnellisen elämän salaisuuksia.

yrittää ulospäin näyttää iloiselta ja huolettomalta, niin minäkin. Itse ajatellut, että on suuri häpeä palajastaa jollekulle olevansa heikko. Ulkoa vahva, sisältä sirpaleina. Voisit jo etukäteen kirjoittaa paperille tuntemuksiasi, niin voit siitä sitten katsoa, että Kaikki oleellinen tulee sanotuksi. Ja ekaks lääkärille voisit mainita juuri tuon asian,miten vaikea Sun on kertoa tai kuvailla olotilaasi. Kyllä lääkärit varmasti on kuulleet samoja asioita ennenkin, sillä meitä "pahassa olossa" eläviä niin paljon! Jo tätäkin palstaa lukiessasi olet sen varmaan huomannut. Oli jo suuri saavutus tuo lääkäriajan varaaminen. Salli itsesi olla ihan niin pelokas kuin olet sillä, jokainen on joskus toisen ihmisen avun varassa. Rohkeutta ja kerro sit myöhemmin oliko siitä lääkärikäynnistä mitä hyötyä. Ehkä voit olla Jonkun vastaavas tilanteessa olevan esimerkkinä.

...Toi kuulostaa ihan mun kirjottamalta! Mulla ihan sama homma. Hirvee ahdistus ja paha olo. Aina näyttäny ilosta naamaa kaikille mutta sitten alkoi kulissit kaatumaan ja sain hirveitä raivareita, itkukohtauksia jne... Lääkäri laitto lähetteen mielenterveystoimistoon. Ei multakaan puhuminen aluksi sujunut. Siellä mtt:ssäki vaan aluksi juttelin niitä näitä ennen ku pysty sanoo mitään vakavia asioita ääneen. Mutta kyllä se siitä lähtee sujumaan. Ei niille tarvi esittää mitään muuta kuin mitä olet. Ilmottele sitten miten lääkärissä meni, tsemppiä :)

Ja onneksi olkoon siitä ajanvarauksesta. Se on meinaan erittäin iso askel eteenpäin. Itse en ole oikeastaan ikinä pystynyt puhumaan kenellekkään tunteistani, ja ujous vaivaa muutenkin, 2 vuotta olen yrittänyt esittää, että asiat ovat hyvin, vaikka olen ollut todella rikki. 1.5 vuotta meni ennenkuin edes ajattelin, että lääkäriin meno olisi mahdollista minulle ja sen jälkeen tuohon ajanvaraukseenkin meni vielä puolivuotta. Tänään oli ensimmäinen aika, ja se oli jotain niin uutta ja erikoista minulle, etten oikein tiedä mitä edes ajattelisin siitä. Varmaan 90% ajasta meni siihen kun ujoudessani änkytin joo, ööö, hmmm, en oikeen tiedä, mitenkäs sitä nyt selittäis, ööö, tota noin, ja pälyilin ympäriinsä ja näpertelin housun lahkeitani...mutta toisaalta alkujännityksen jälkeen se ei silti oikeastaan kovin paljoa jännittänyt, koska eihän tuollaisessa tilanteessa voi sinänsä "epäonnistua", vaikka se miten "huonosti" tahansa menisikin, sehän vain kertoo, että minun on vaikea puhua niistä asioista, eli ei ollut minkäänlaisia "suorituspaineita".

Suosittelisin sinulle lähestymään ongelmaa kirjoittamalla, eli kirjoitat ongelmistasi ja sitten annat sen kirjoituksen sille lääkärille. Itse aion ainakin käyttää sitä taktiikkaa, ja kirjoittaa ongelmistani paperille, ja sitten annan sen lapun sille lääkärille seuraavan käynnin yhteydessä.

Minultakin lähti poikaystävä 6v sitten,kun sairastuin vakavaan masennukseen. Mun oireet alkoivat tyhjään tujottamiseen,mahakipuun, unettomuuteen ja itsemurha ajatuksiin.Eräänäpäivänä menin esimieheni juttusille ja sanoin et en voi jatkaa töitä,kun on niin pahaolla.Hän ymmärsi tilanteen erittäin hyvin ja soitti minulle lääkäriajan.Menin seuraavana aamuna lääkärin vastaanotolle ja parahdin suoraan itkuun ja sanoin etten jaksa enään elää,sain itkeä kaikessa rauhassa sen hetkisen pahan olon pois.Kun sitten rauhotuin lääkäri kysyi että mistä asioista haluan puhua,niin rupesin kertomaan hänelle elämästäni.
Juttelin siellä parituntia hänen kanssa ja hän sanoi että hän ei heti määrää lääkettä,vaan kun tulen viikonpäästä uudestaan niin katsotaan tilanne uudestaan.Menin sitten uudestaan hänen luokse ja taas itketti kovasti,niin sitten päädyimme lääkkeen aloittamiseen mikä oli tosi hyvä.Sovimme uuden ajan samalle viikolle.Kun kolmannen kerran menin vastaanotolle tajusin että tuo lääkäri on erittäin empaattinen,kuunteleva ,kannustava ja rohkaiseva.
Niin sitten 3kk sairasloman jälkeen palasin töihin.Ja edelleen käyn samalla lääkärillä kontrollissa lääkeitä on vähennetty pikku hiljaa ja syksyllä aloitan opiskelut alalla jolle olen haaveillut pitkään,enkä oisi vieläkään hakenut opiskelu paikkaa jollei tämä lääkäri olisi kannustanut ja iloinnut puolestani.MEISTÄ TULI YSTÄVIÄ!Toivon että löydät vielä elämän ilon!

On mahtavaa huomata, että on olemassa ihmisiä, joilla riittää kiinnostusta auttaa muita silloin kun he apua tarvitsevat. Ja te olette kaikki niitä.

Päätin kirjoittaa ylös asioita, mistä haluan puhua. Toivon että myös pystyn rohkaisemaan itseni lääkärillä ja puhumaan asioista niin kuin ne oikeasti on ilman kiertelyä ja kaartelua ja turhaa vähättelyä. Lääkärille aika keskiviikkona aamulla ja lupaan kertoa miten meni.

Tsemppiä paljon kaikille! Uskokaa itseenne ja luottakaa tunteisiinne!