ex-tyttöystävän kuvat

asu yhdessä, sinulla ei ole mitään oikeutta vaatia häntä hävittämään kuvia, eikä mielestäni silloinkaan kun asutte yhdessä. Typerä kuvitella, että mennyt elämä katoaa, kun todisteet siitä hävitetään. Kyllä muistoja saa säylyttää, ei tietenkään tarvitse esillä pitää, itse ajattelen siten, että joskus kymmenien vuosien päästä on mukava katsella nuoruuden kuvia ja muistella menneitä. Ei ne kuvat ole sinulta pois.

En pyytäisi sinuna poikaystävääsi hävittämään kuvia. Itse olen sellaiseen virheeseen joskus nuorena syyllistynyt, enää en pyytäisi mitään sellaista. Voihan kuvat viedä vaikka pahvilootassa kellariin jossa ne ovat tallessa jos joskus tulee aihetta niitä sieltä katsella. Jos poikaystäväsi haluaa kuvat hävittää on sen ajatuksen kyllä lähdettävä täysin hänestä - ja vapaaehtoisesti, ei sinua miellyttääkseen.

Kuten sanottu kuvat eivät ole sinulta tai suhteestanne pois, mutta jos alat vaatia niiden hävittämistä voi se ehkä haitata suhdettannekin.

Jos kuvat sinua häiritsevät, voit pyytää poikaystävääsi hävittämään ne. Ellei hän halua hävittää, sen voi tulkita kai siten, että kaipaa jotain entisestään. Uskon kuitenkin, että ne ovat vain epähuomiossa jääneet hänelle ja koska se mielessäsi kummittelee, on parempi hävittää ja varmaan poikaystäväsi sen ymmärtää. Pusuttelujen katseleminen ei oikein ole hyvä asia suhteellenne ja olen varma, että muistot paremmin haalistuvat kun tuollaisia kuvia ei säilyttele.

Mitä menneistä. Menneisyys ei ole tärkeää, vaan nykyhetki:)

aikoinaan minua vaadittiin hävittämään kaikki valokuvat existä...kieltäydyin. samaten pyydettiin poistamaan kaikki miesten, niin exien kuin kavereitten puhelinnumerot kännykästä...kieltäydyin siitäkin. itse en ikinä voisi pyytää samoja asioita keneltäkään. muistot...oli ne sitten tavaroita, numeroita tai vain päässä olevia, ne kyllä häviää ihan itsestään pikku hiljaa ja ihan OMASTA halusta.

hääkuvatkin. Siis omani. Miksi aktiivisesti palata menneisiin kuvia katselemalla? Muistot säilyvät päässä ja hälvenevät vähitellen itsestään. Ei minulla ole katkeruutta mennyttä kohtaan, mutta haluan keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Ei eletty elämä katoa, mutta tosiaan se on jo ohi.

ne kuvat sattuvat kuulumaan sen henkilön elämään tavalla tai toisella, se ei tarkota sitä että hän vielä jollakin tasolla pitäisi kovien kohteesta, ne ovat muistoja joita on aivan turha ruveta polttelemaan, mitä järkeä sinunkaan elämässä olisi loppujen lopuksi ollutkaan jos et muistaasi siitä mitään! olisiko sillä edes sinulle/jollekin merkitystä. Kokonainen ihminen johon sinä ilmeisesti olet ihastunut/rakastunut/pidät on "syntynyt" kaikkien niiden tilanteiden/muistojen varassa josta sinulla ei ole mitään hajua, ilman niitä ja jopa niitä valokuvia, hän saattaisi olla jotain aivan muuta kuin on nyt, jostä sinä pidät. menneisyyttä voidaan kyllä valottaa, mutta muista että et pääse toisen päänsisälle ainakaan tässä elämässä, Joten ei muuta kun luottoa puheille ja paskan miettiminen pois kokonaan.

Eilen satuin olemaan poikaystäväni kämpillä. Minun piti tarkistaa mailini, kun huomasin työpöydällä kansion. Avasin, tiesin, että siellä on kuvia. Ihan mielenkiinnosta ja uteliaisuudesta; poikaystäväni on valokuvaaja ja hän oli ottanut musta ensimmäistä kertaa kuvia, keskeneräisiä tosin..halusin käydä kurkkimassa.

Seuraava löytö kertoo, kuinka ahneella ja uteliaalla on paskanen loppu:

MITÄ EN LÖYTÄNYT:Kuvia itsestäni

MITÄ LÖYSIN: Kuvia yhdestä poikaystäväni entisestä tyttöystävästä, joissa tämä on alasti suihkussa, sängyllä ja suutelee poikaystävääni. Kuvia yhdestä poikaystäväni tyttöpuolisesta kaverista alasti.
Kuvia yhdestä toisesta tyttöpuolisesta kaverista, joissa he ovat yhdessä. Ja kuvia vielä yhdestä exästä, just niitä pussailukuvia.
Nämä kuvat olivat ns. piilotetussa kansiossa, joka sattui olemaan näkyvillä. Kun käynnistin tietokoneen uudelleen, ne olivat piilossa taas, poissa työpöydältä.
Järkytyin niin, että purin itseäni kieleen. Katsoin kuvat yhä uudelleen ja uudelleen ja päässä kihisi, pala oli kurkussa ja teki mieli kuristaa joku hengiltä. Tunsin itseni naurettavaksi, kun poikaystäväni oli tässä taannoin pyytänyt saada ottaa minusta kuvia, joissa olisin mahd. alasti. Hirveän intiimiä ja tunsin sen olevan etuoikeutettua, koska ihailen häntä mm. juuri siksi, että hän ottaa upeita kuvia ja olen aina vihannut olla kuvattavana. Hän sanoi, ETTEI OLE ENNEN USKALTANUT OTTAA KENESTÄKÄÄN sellaisia kuvia.

Tuntuu, kuin olisi romuttunut jotain. Meillä on hirveästi luottamusongelmia. Ne johtuvat pääasiassa siitä, että ennen kuin aloimme seurustelemaan, minulla oli yhden-illan-juttu yhden hänen kaverinsa kanssa. Samaan aikaan nyk. poikaystäväni oli ihastunut minuun. Ja kerroin asiasta myöhemmin kerran erään riidan aikana. Sen jälkeen on ollut vaikeaa.

Tavallaan halveksin häntä, hän tuntuu likaiselta ja tuntuu, kuin hän olisi ollut kaikkien kanssa. Jotenkin hän flirttailee hirveästi, eniten tyttöpuolisille kavereilleen, joista ainakin neljä tuntuu olevan katkeria minulle, mustasukkaisia hekin.

Poikaystäväni on myöntänyt, että hän tekee välillä minua tahallaan mustasukkaiseksi, koska haluaisi, että ajattelen, että minun pitää "pitää kiinni" hänestä, että muitakin viejiä on. Pah. Varsinkin seksikokemuksillaan ja entisillä tytöillään - jotka ovat olleet omankin silmän mukaan oikeita kaunottaria - hän rehvastelee. Samaan syssyyn menevät seksikokemukset keski-ikäisten naisten kanssa ja muut villit jutut.
Tuntuu lähinnä oksettavalta tuollainen.
Itse olen suht aktiivinen, sosiaalinen, rohkea, flirttailen myös, MUTTA EN ENÄÄ NYT KUN SEURUSTELEN.
Viimeksi hän suututti mut sillä, että mainitsi tavanneensa yhden tytön, johon oli ollut ihastunut loppuvuodesta,JA SE OLI KOVIN HÄMMENTÄVÄÄ. Sattumoisin tämä ihastuminen, josta hän ei ole kertonut minulle, tapahtui samoihin aikoihin, kun hän syytti minua koko ajan uskottomuudesta ja marttyroi ja olimme kaiken lisäksi jo yhdessä.

En tiedä enää, onko vika minussa. Olenko sairaalloisen mustasukkainen? Onko hän vain huomionkipeä?
Tavallaan olen kateellinen siitä, että hän on minua kolme vuotta vanhempi, ja elänyt vilkasta elämää - sosiaalisesti yms. Hänellä on myös parempi koulutus, hänellä menee elämässään hyvin,kun itse vielä kituuttelen lakittomana, lukion viime hetkellä kesken jättäneenä.
Ehkä kysymys on kateudesta.

Ongelma on, että kohdistan häneen hirveitä aggressioita. Minulla on usein sellainen olo, että haluan satuttaa, pettää, kostaa, nolata, moralisoida häntä...:(
Ja toisaalta tunnetasolla lähestymme toisiamme, olen ensimmäistä kertaa kunnolla rakastunut. Olemme läheisiä, ja molemmat todenneet, että koko ajan tuntuu vain paremmalta ja paremmalta toisen kanssa.
Ja samalla negatiiviset asiat kuten tämä mustasukkaisuus tulevat ajankohtaisemmiksi.

Kertokaa mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa?En kehtaa sanoa, että löysin kuvat. En oikein tiedä, mitä tehdä.

Mulla on sama ongelma. Poikaystävän exän kuvat meijän yhteisessä asunnossa. Omien exien kuvia en ole meille tuonut. Minusta ne ei kuulu meidän kotiimme enkä niitä kaipailekaan. Oikeastaan voisin vaikka polttaa ne kun saan ne seuraavan kerran käsiini vanhempieni kellarista.

Poikaystävä sanoo, että ne kuvat ja ex ovat osa hänen aikaisempää elämäänsä eikä halua niitä heittää pois. Tietenkin ymmärrän sen, että hänellä on ollut muita ennen minua, onhan itsellänikin ollut. Mutta kuvien säilyttämistä en ymmärrä. Sillä katsoessaan kuvia hän luonnollisesti muistelee exäänsä ja hyviä yhteisiä hetkiä.

Se satuttaa. Minusta hän vain haluaa tuon menneen elämän pysyvän osana nykyistä kuvien avulla.

Lisäksi ex ottaa yhteyttä silloin tällöin muistuttaakseen olemassaolostaan ja kuin kokeillaakseen kepillä jäätä. Hän tietää poikaystäväni seurustelleen jo vuosia. Poikaystäväni ei ainakaan tietääkseni ole vastannut hänen viesteihinsä ja on niistä aina minulle ihmetellen kertonut.

Ei kai tässä voi kuin yrittää luottaa..

Mielestäni kuvia voi säilyttää, jos ne ovat ns. hyvän maun rajoissa. Kaikki exien tai kavereiden kanssa tehdyt seksuaaliset kuvat ovat hieman arvelluttavia ja ihmettelenkin miksi niitä pitäisi säilyttää käden ulottuvilla. Kyllä ne muistot säilyy mielessä jos on säilyäkseen. Jotkut vaan ovat niin avoimia ihmisiä, eikä heitä haittaa mikään tuollainen ja he varmasti sallivat sen myös kumppaniltaan. Mutta jos toista loukkaa se, että ne kannetaan yhteiseen asuntoon, niin kyllä se pitäisi ymmärtää. Kysehän on vain siitä, että kaksi erilaisella maailmankatsomuksella varustettua ihmistä joutuu joustamaan totutuissa asioissa rakkauden edessä. Se joka ei voi joustaa, niin voi ahdistua ja se joka joustaa voi myös ahdistua. Sitä ei kellekään toivo. Eli aika kaksi piippuinen juttu. Mutta kuitenkin yleinen mielipide on varmasti se, että nyt eletään tätä hetkeä eikä siihen kaivata niitä seksistisiä muistoja vanhasta elämästä.

Kaikilla on oikeus saada pitää vanhat muistonsa tallella. Vai pitäisikö hänen repiä ne sinun vuoksesi, jos teille tulee joskus ero niin en usko että hän repii sinunkaan kuviasi. Älä viitsi aiheuttaa turhasta asiasta ongelmaa itsellesi. Anna kuvien olla sillä muistoja entisestä et kuitenkaan voi ottaa pois , meillä kaikilla on niitä. Arvosta hänen yksityistä osaa suhteessanne.

viddu ihmiset, ei tässä olla missään purkissa eletty, kai sitä nyt jokaisella menneisyys on ja sitä saa muistella just niin paljon kuin haluaa. Kukaan ei omista ketään ja jokaisella on oikeus menneisyyteensä. Itsellä on muija joka on niin s''tanan hysteerinen kaikesta mikä liittyy entiseen elämään. Kun hän muutti mun luo niin kaikki piti muuttaa ettei mikään vaan muistuttais entisestä elämästä, verhot, kalusteet ja tietenkin sänky. Oltiinhan me nussittu exän kanssa siinä niin eihän sitä voinut käyttää. Peilikin saattoi olla exän valitsema---> vaihtoon. Nytkin se mököttää tuolla sängyssä kun kävin viemässä exän ja mun entisille yhteisille koirille luita jolulahjaksi ja join siinä kahvit ja vaihdoin kuulumiset. On tää suhteessa eläminen oikeesti välillä tuskaa kun ajatukset ei kohtaa ja molemmat huutaa omaa mielipidettään toiselle jos se vaikka tarttuis.

Kyllä ne seksikuvat sais hävittää ja ne muutkin laahata johonkin kellariin. En ymmärrä ihmisiä jotka antaa ottaa intiimikuvia itsestään, sitte ku se katkera ero tulee ni ne voi olla vaikka netissä.

Tiedän tunteen. Jos sanotaan niin jaksoin hetken katsoa kun hän niitä esitteli aluksi mutta kun siivosin kämppäänsä uudelleen (kun oli töissä)...tiedät loput. Mutta yllätys oli, ettei hän vieläkään ole huomannut niiden kuvien puuttuvan ja jos on niin ei ainakaan sano....typeräähän se oli mutten jaksanut enää tuijottaa sitä iloista kuvaa...vaikka järki sanoi : Miksi hän ei ole sitten vielä hänen kanssaan? Niinpä niin muttei se mustasukkaista ihmistä auttanut.

Oma tyttöystäväni olisi halunnut laittaa kuvan hänestä ja ex-poikaystävästään jääkaapin oveen silloin kun asuimme yhdessä, käytti perusteluna sitä että kuvassa on hän ja hänen kaverinsa. En suostunut tähän ja siitä sain kuulla kunnian kuinka valitin turhasta...

Onneksi tästä on aikaa.